Käsikosketus

Minulta on useita kertoja kysytty vinkkiä koiran riehakkaaseen käytökseen esimerkiksi vieraiden tultaessa sisälle tai tilanteisiin, jolloin koira ei anna tehdä jotakin hoitotoimenpidettä. Ihmiset ottavat usein koiran perheenjäseneksi ja seuralaiseksi, mutta useinmiten unohtuu, millainen työ helpon arkikoirankin kouluttamisessa on.

Näin ensimmäistä kertaa miltein neiljä vuotta sitten erään valkkarin harjoittelevan käsikosketusta. Koira oli saanut eläinlääkärikammon jalkaleikkauksen yhteydessä ja alkanut pälyilemään muitakin vieraita. Omistaja oli nokkelasti ehdollistanut koiran tervehtimään kaikki vieraat käsikosketuksella. Miellyttämishaluinen koira oli oikein innoissaan annetusta tehtävästä ja kävi iloisena tökkimässä kaikki uudet treenikaverit kuonollaan avonaiselle kämmenelle. Tästä idea jäikin minulle hautumaan alitajuntaani.

Rokin ohitusongelmien ja rappukäytäväpöhinän alkaessa muistin käsikosketuksen. Aloin opettamaan sitä koiralle kohdeharjoitteluna. Käsi esiin, naks kun koira koskee ja palkka tippuu toisesta kädestä. Todella helppo tehtävä koiralle ja ihan varmasti jokainen oppii tämän.

Tempusta tuli äkkiä Rokille helppo ja se on välillä tarjonnut sitä ihan oma-alotteisestikin. Käytän käsikosketusta muun muassa pienten lasten kanssa, jos tahtovat silittää Rokia ja se on yhtään riehakkaalla tuulella. Tällä hetkellä yleistäminen on vasta oman perheenjäsenissä, mutta tarkoitus on kyllä tehdä tästä Rokille vahva tehtävä, jota voi käyttää esimerkiksi ohituksissa tai muissa haastavissa tilanteissa.

Facebookin reaktiiviset koirat ryhmässä eräs koira oli opetettu niin vahvasti käsikosketukseen, että eläinlääkäri pystyi rokottamaan koiran samalla, kun se piti kuonoa omistajan kämmenellä. Aivan loistavaa työtä!

***

• Tarvitset helposti syötäviä nameja, naksuttimen ja iloista mieltä.
• Aloita tarjoamalla avonainen kämmen koiralle ja valmistaudu naksauttamaan heti kun kuono koskettaa ihoasi. Toista useita kertoja. Liitä käsky toimintaan kun koira tarjoaa käytöstä automaattisesti.
• Kun koira on oppinut koskemaan kämmentä käskyllä, voi kosketuksen kestoa alkaa pidentämään. Muista silti palkata välillä pelkästä kosketuksesta. Harjoittele monipuolisesti eri ympäristöissä ja lisää häiriötä.
  
  

Lue lisää

Millainen sinun ja koirasi suhde on?

Koiran ja sen omistajan välinen suhde näkyy monella tavalla arjessa ja koulutustilanteissa. Aihe on olut useammin pinnalla ja koulutuksessa on alettu enenevissä määrin keskittymään ohjaajan ja koiran väliseen suhteeseen ennen sen kummempien liikkeiden tai temppujen opetusta. Tämä on mielestäni loistava asia, sillä mikäpä sen tärkeämpää kuin kivijalan rakentaminen ensimmäisenä.

Jälleen kerran tunnen pistoa sydämessäni ja epäonnistumisen tunnetta monen eri tilanteen osalta, mikä Rokiin tulee. Päässäni pyörii usein ajatus "seuraavan pennun kanssa en tee tätä virhettä ja sen kanssa harjoittelen kyllä sitten tätä". Tiedän kuitenkin, että seuraavan kanssa on varmasti omat juttunsa, vaikka kuinka jotain osaisi tehdä oikein. Myöskään tulevan miettiminen ei ole se keino, jolla parannat tilannetta tässä ja nyt.

Koiran ja ihmisen välistä hyvää suhdetta voisi kuvata muutamalla sanalla: vaivatonta, molemmista huokuvaa luottamusta, varmuutta toisen toimminnasta, positiivista ja selkeää. Nämä ovat asioita, joita itse toivoisin suhteessani koiraan. 

Olemme elokuussa menossa koirien kanssa Jyväskylään leirille, jonne on tulossa hyvä määrä Rokin sisaruksia. Osallistun Rokin kanssa kahtena päivänä koulutukseen, jonka aiheena on suhde ja tottelevaisuusliikkeet. Aiheet käsitellään erillisinä päivinä. Kouluttajaksemme tulee Satu Alasalmi Jyväskylästä. Hänellä on ollut vuodesta 2010 oma kourakoulu nimeltään Sasupan ja eräs Rokin veljistä on omistajineen löytänyt paljon ratkaisevia neuvoja Satun opissa.

Suhde teeman myötä sain ajatuksen pohtia omaa suhdetta koiriini. Mielestäni jokaisen olisi hyvä välillä pysähtyä pohtimaan sitä. Listata vaikka mielessään plussat ja miinukset suhteessa koiraansa. Ihan kaikki asiat joita mieleen tulee, koska ne oikeasti vaikuttavat suhteeseen koirasi kanssa.

Kamun kanssa suhde on mielestäni aina ollut hyvä. Toki omat kriteerini ovat ajan saatossa kasvaneet ja olen ehkä vähän antanut Kamun ja itseni mennä nykyisin aidan matalemmalta puolelta. Tämä johtuu siitä, että omat taitoni ovat kehittyneet huimasti koiran koulutuksessa siitä, mitä ne olivat silloin melkein yhdeksän vuotta sitten. Kamua on opetettu paljon houkuttelemalla ja sen ei ole tarvinnut kauheasti käyttää omaa aivokapasiteettiaan uusien asioiden kanssa. Tämän seurauksena (ja ehkä koiran omankin luonteen puolesta) Kamu on kovin itsenäinen. Se luottaa minuun ja turvautuukin tiukan paikan tullen, muttei ole sellainen napanuorassa roikkuja. Suhteemme on sellaista hiljaista vaikuttamista, jos sitä jotenkin voi kuvata. Sellaista, että molemmat tietävät miten toinen missäkin tilanteessa toimii. Molemmat voivat olla rentona ja yhdessä meillä on hyvä olla.

Roki taas on ihan erilainen. Olin jo aikaisessa vaiheessa luonut sille mallin oman pääni sisällä ja ajatukseni järkkyivät suuresti kun koira ei sopinut muottiin sitten millään. Olin antanut itsestäni 110% pennun koulutukseen ja sosialistamiseen alkuvaiheessa ja jossakin kohtaa kun luottamus sen käytökseen rakoili, niin lumipalloefekti lähti käyntiin. Olin aivan hukassa kun en enää osannutkaan arvata kuinka koira toimii missäkin tilanteessa.  Yllätykset ja takaiskut alkoivat näkyä suhteessamme pahasti.

Meidän suhteeseen on vaikuttanut:

+ Roki on saanut paljon huomiota ja omaa aikaa pennusta saakka.
+ Roki on leimaantunut minuun todella voimakkaasti, osittain sen takia, että se on tarvinut niin paljon erityishuomiota ja tekemistä suhteen ja käytöksen muokkaamiseksi.
+ Roki on ollut paljon mukana töissä.
+ Kun muut ihmiset ovat sanoneet, että näkevät kehitystä koirassa.
+ Onnistumiset vaikeissa tilanteissa.
+ Oikeiden koulutusmetodien löytyminen (naksutinkoulutus, vastaehdollistaminen ja positiivinen vahvistaminen).
+ Tarkkikurssi 2017.
+ Hihnakäytöksen työstäminen.
+Selkeys arjessa. 
+ Ruokapalkka. 
+ Hajutyöskentely.

- Rokin voimakas reaktiivisuus.
- Haukkuminen.
- Ylivilkkaus uusissa asioissa/tilanteissa/paikoissa.
- Malttamattomuus.
- Tilanteet, joissa Roki kohdistaa epävarmuutta/haukkumista ihmisiin tai vastaantuleviin koiriin.
- Kotiseudulla hihnassa liikkuminen on suurin epäonnistumisen tunteen luoja. Vaikeat kohtaamiset.
- Minuun kohdistuva turhautuminen.
- Oma turhautuminen ja jopa raivon tunteet.
- Liian pitkät toistot esimerkiksi koulutustilanteessa.
- Eteneminen liian nopeasti.
- Ongelmat saalispalkkauksessa.
- Epätoivo tilanteissa, joissa minusta tuntuu, etten osaa toimia oikein.

Toivon löytäväni uusia keinoja ja näkökulmia suhteemme parantamiseen elokuussa. Uskon vakaasti siihen, että molemminpuoliseen hyvinvointiin vaikuttaa suhteen kehittäminen. Jos vain pääsisimme Rokin kanssa haastavista tilanteista eteenpäin, niin luottamus voisi kehittyä. Luottamus, jossa pystyt edes osittain olemaan rennosti koiran kanssa arjessa vastaan tulevissa tilanteissa. En ole osannut aiemmin kuvitellakkaan kuinka paljon se syö luottamusta koiraan ja uskoa siihen, että joku päivä onnistumme niissä tilanteissa.

Kirjoitan leirin jälkeen uudelleen aiheesta hieman eri näkökulmasta. Pohtien, millaisin keinon Rokin kanssa on tehty töitä suhteen parantamiseksi ja millaisia uusia asioita aiomme ottaa käyttöön.

Lue lisää

Kysyttävää?

Oletko halunnut kysyä jotain jo aiemmin? Etkö ole saanut vastausta blogista? Nyt saa kysyä tai ehdottaa jotakin tulevien kirjoitusten varalle. Katsotaan kysymysten määrän perusteella, kirjoittelenko useamman aiheisiin liittyvän postauksen vaiko selvitäänkö yhdellä. Myös kaikki ideat niin koiriin, valokuvaukseen kuin opiskeluun ovat tervetulleita.

Lue lisää

Valokuvaajan mallina

Toissailtana kävimme Rokin kanssa pyörähtämässä Heurekalla. Paikka tuntuu ilmeisesti Rokille kuin toiselta kodilta, sillä siellä poika jaksaa kyllä käyttäytyä hyvin. Itse kuvatessani koiria, Roki tuntuu aina jotenkin haastavammalta kuin Kamu. Sille kun ei ole kauhalla annettu keskittymiskykyä, joten olen kokenut sen aina hieman rasittavaksi linssin edessä.

Tällä kertaa homma hoitui kuitenkin tosi hyvin. Kuumasta kelistä huolimatta Roki jaksoi hyvin ja ei "höpissyt" turhia. Roosa vangitsi taitavasti niin liikkeet kuin poserauksetkin jokseenkin haastavassa valossa.

Suurkiitos ihanista kuvista, joista muutama tässä teille nähtäväksi.

Lue lisää

Onko tehty työ turhaa?

Pari viikkoa lomailua takana päin ja reissu Savossa heitetty. Koirat olivat mukana kaikkialla ja kaikessa. Jostain syystä Roki on alkanut jälleen näkemään pieniä vihreitä miehiä enenevissä määrin ja ei oikein osannut rentoutua missään tilanteessa. Kaikki tuntemattomat ihmiset olivat taas haukumisen arvoisia ja kumman voimakas pöhinä ihan jo tutuillekin ihmisille.

Kesäkuun Tallinnan reissunhan (olin työn puolesta vet showssa) pojat olivat koirahoitolassa kolme yötä. Sen jälkeen Roki oli useamman päivän todella outo. Tuntui kuin koira olisi pelännyt omaa varjoaankin. Hoitolasta sanottiin kaiken menneen hyvin, mutta luulen, että kokemus oli Rokille ahdistava. Jälkikäteen kun mietin niin pelkohaukkuminenkin on jälleen alkanut. Koira sai raivohaukkukohtauksen esimerkiksi isälleni, jota oli nähnyt jo ainakin seitsämän tuntia kyseisenä päivänä. Eikä tähän tarvittu kuin lippalakin pukeminen. En vaan jaksa käsittää.

Kun Roki jatkoi haukkumistaan vielä viime viikon mökkireissulla, jopa lapsille, olin jo aivan valmis luovuttamaan. En tiedä voiko kukaan muu ymmärtää miten turhauttavalta ja turhalta kaikki tehty työ tuntuu tällaisella hetkellä? Näen tuttujen ihmisten suhtautuvan Kamuunkin varauksella ihan vain sen takia, että Roki haukkuu ja on epäluuloinen taustalla.

Kaikki sanovat, että takapakkeja tulee. Ja onhan niitä tullut ennenkin. Jotenkin minusta vaan tuntuu, että Rokille kaikki pitää olla niin muuttumatonta. Sille omat ihmiset ja turvallinen ympäristö on helppoa elämää. Kaikki muuttuvat tekijät ja joskus se sama puhelinpylväs lenkkipolulla voi olla liikaa. Toivoisin niin kovasti, että tuo koira olisi aina pöljä ja tietäisin mikä sen saa pelkäämään. Mutta ei. Välillä se ottaa mitä kummallisimmatkin asiat ihan rennosti ja ilman reaktiota. Se osaa olla vieraiden ja lasten kanssa, ohittaa koiria ja rauhoittua. Hetkittäin minusta jopa tuntuu, että tuo koira esittää olevansa idiootti tietyissä tilanteissa.

Tänään menin pitkästä aikaa omalle pihalle parkkipaikan viereen ja naksuttelin ihan kaikesta. Pienistäkin huomioista vastaehdollistin koiraa. Samalla Roki pöhisi ihan kaikille ja kaikelle. Lasten äänille ja autoille. Jopa silloin kun naapuri avasi tuuletusikkunan. Totesin mielessäni aloittavani taas kerran alusta, ihan helpoista jutuista.

Lue lisää