Sukset jalkaan ja Let`s go!

Hah, kokeilinpa huvikseni tänään taas muistaisiko Kamu ollenkaan miten vedetään, kun heiluisin suksilla koiran perässä? Ja kappas, kyllähän se muisti! Hieman harjoiteltiin omalla pihatiellä ja koiralla riitti intoa. Keli oli aurinkoinen niin mikäs siinä treenatessa vielä lumilla ennen kunnon suvi-ja loskakelejä... Seuraavaksi odotellaan sitten pyöräkelejä!

Tässä ollaan nyt muutaman päivän ajan harkittu, josko ilmoittaisin Kamun nyt kylmän viileästi Nurmeksen koti kisoihin Alokas luokkaan. Eiköhän poju olisi jo ihan valmis 22.5 korkkaamaan toko uransa. :D

Lue lisää

Kevättä sekä lonkkakuvia kohti

Tänään 29 maaliskuuta soitin Nurmeksen eläinlääkärin vastaanotolle tiedustellakseni, josko saisin Kamulle lonkkakuviin ajan jollekkin viikonpäivälle? Vastaus oli, että alahan tyttö tuoda se koira tänne niin hoidetaan homma alta pois ennen kesää. :D No minäpä koppasin koiran autoon ja huristelin äitin kera vastaanotolle heti puoli yhdeksän. Kamu tiesi paikan, koksa oli heti innoissaan josko pääsisi toisia koiria näkemään? Pettymys oli kuitenkin suuri, kun eläinlääkäri tuikkasi vaan rauhoituspiikin kannikkaan ja jäimme odottelemaan, että koirus vaipuisi unten maille...


Kamua ei olisi ollenkaan huvittanut jatkaa unia, kun vastahan tässä oltiin herätty. Viimeiseen asti se taisteli väsymystä vastaan, ennen kuin kölläshti lattialle raskaasti hengittäen. Eläinlääkärin kanssa alettiin raijjata rentoa koiraa kohti kuvauspöytää ja asettelemaan sitä oikeaan asentoon. Itse sain pukea myös röntgensuojatun takin päälleni, kun siinä avustajan roolissa heiluin. Nätisti räpsittiin kuvia kieli pitkällä nukkuvasta Kamusta.
Kun kuvat oli otettu, sai Kamu herätyspiikin ja me sillä välin tarkastelimme hieman kuvia. Kovasti poika sai kehuja selkäkuvasta ja pieni veikkaus lonkista oli A/A tai B/B. Mutta jännityksellä jäämme odottamaan Kennelliiton tuomiota...

Muutaman minuutin kuluttua Kamukin alkoi heräillä horroksestaan ja ensimmäinen reaktio oli minun äänen kuullessa hullusti vispaava häntä. :D Sitten koira olikin muutaman tunnin ajan vielä aivan pökkerössä ja pihalla maailman menosta.


Illalla lähdimme vielä ulos reippailemaan kauniissa kevätsäässä kera kameran. Kamu juoksi vapaana lumessa patukan kanssa ja miltein jokaisessa kuvassa suusta roikkuu jotakin ylimääräistä. Mutta siihenhän ollaan jo totuttu...

Lue lisää

Sertejä ja plusasteita

Viime viikonloppu hurahti nopeasti SM-kisojen merkeissä Metsäkartanon sprintissä. Keli suosi, kun viimein 30 asteen pakkaset olivat hellittäneet. Koko viikonlopun pakkanen pyöri vain muutaman asteen tienoilla ja välillä aurinkokin pilkisteli pilven reunilta...
Valjakossani juoksi loppujen lopuksi johdossa Pono ja Nero, sekä takana Maxim ja Lore. Hyvä tiimi kerrassaan, koska sijoituksemme oli hienosti 7. ekaa kertaa aikuisten sarjassa. Lauantaina urat olivat hyvässä kunnossa ja koirat juoksivat kovaa, aikamme taisi olla jotain 20.08 min paikkeilla ja sijoitus lauantain ajan mukaan kuudes. Sunnuntaina koirien vire oli hieman alhaisempi ja urat upotti ikävästi paikka paikoin, sijoitus siis tuli pykälän alaspäin.

Viikonloppu hurahti vauhdilla, koska olimme yötä Metsäkartanolla kera omien koirien. Kiitos paljon seurasta ja ihanasta viikonlopusta kaikille :))



Hiihtoloma startattiin käyntiin lauantaisella ryhmänäyttelyllä Juuassa, jossa tuomrina Harto Stockmar. Kehään oli ilmoitettu kaikkiaan seitsemän valkkaria, joten porukkaa ei paljon ollut. Kamu kilpailikin ensi kertaa nuortenluokassa ja aivan uusilla 2011 vaihtuneilla näyttelysäännöillä. Hienosti poika jälleen kerran esiintyi kehässä, saaden sijoituksen NUK1, Pu2 ja neljäs serti! Voi omistaja olla taas tyytyväinen poikaan!

Kauniit kevätpäivät on mennytkin sitten lenkkeillessä hyvässä seurassa. :)

Lue lisää

Koiravahtina ja tottistreeniä

Oltiin Kamun kanssa Hirvivaarassa koiravahtina Anun ollessa kisamatkalla viimeviikonloppuna. Olimme siis yönseudun yli vahtimassa viittä terrieriä ja kuutta huskya kirpakassa pakkaskelissä. Päivät menivät rattoisasti koiria juoksuttaessa, ajaessa ja telkkua tuijotellessa. Lauantaina Kamu pääsi myös ensimmäistä kertaa kuuden koiran valjakkoon ja voi miten hienosti kaikki sujuikaan. Kamun pariksi laitoin miltein samanikäisen Astrid penskan, joka toimi loistavasti ja rauhallisesti Kamun kanssa. Keli oli mitä kaunen, mutta pakkasta oli sen verran, että oli hyvä pistää lämmintä päälle! Koirat juoksivat innoissaan Kamu mukaan lukien, lenkin pituudeksi tuli alkuun noin kolme kilometriä. Hienosti Kamu jaksoi juosta, menoa oli huvittava seurata reestä käsin, kun valjakossa juoksi "karvainen jääkarhu", joka oli puolta isompi muita!

Ilta meni rennosti koirat ruokkiessa ja katsoessa Putousta terrierit kainalossa. Ilta aurinko laski kauniisti mailleen ja Kamu opetteli ulvomaan...:D Sunnuntai aamuna lähdettiin samalla kokoonpanolla vähän pidemälle valjakko lenkille. Koirissa oli enemmän intoa lauantai päivään verrattuna, jopa Kamu vinkui lähtötilanteessa kuin paraskin rekikoira. Iltapäivällä kotiin lähtiessä Kamukin alkoi olla jo rauhallinen koira, kun oli saanut vähän erillaista liikuntaa ja tekemistä kuin normaalisti.

Maanatai iltapäivällä treenailtiin vähän tottista kotosalla ja testailtiin videokameraa. Keli oli jo hieman pimeä, mutta ehkä noista videoista selvää saa. Koira edisti seuratessa sen minkä kerkesi, pitäneen rueta hieomaan jälleen tuota seuraamista... :s

Liikkeestä Maahan


Luoksetulo


Liikkeestä Seisomaan

Lue lisää

Koiravahtina ja tottistelua

Lupauduin Kamun kanssa viime viikonlopuksi koiravahdiksi. Olimme Anun luona vahtimassa kotiin jääneitä terroja, sekä husky vanhuksia ja junioreita. Pakkanen lauhtui kolmestakymmenestä jopa pariinkymmeneen asteeseen. Ulkona tarkeni kun laittoi päälle vaan kunnolla vaatetta.
Kamu sai juosta toisten kanssa sielunsa kyllyydestä ja temmeltää niin paljon kuin jaksoi. Lauantai päivästä sitten valjastin sen ensi kertaa reen eteen. Poika pääsi miltein saman ikäisen Astridin kanssa takapariksi kuuden koiran valjakkoon. Keli oli mitä kaunein, aurinko paistoi ja puut olivat valkoisen kuuran peitossa...

Kamun ensimmäinen valjakkoreissu meni tosi hienosti ja liina kireällä poika jaksoi hyvin kipittää oikeiden juoksioiden joukossa, vaikka näyttihän se hieman "mustalta lampaalta" kokonsa ja karvoituksensa vuoksi. :D
Illalla sitten katseltiin kaunista auringon laskua ja kuunneltiin kun koirat ulvoivat kilpaa tarhoissaan.

Seuraavana aamuna houkutus oli taas suuri käydä pienellä valjakko ajelulla kartuttamassa Kamun kokemusta. Niinpä kävimme sunnuntaina hieman edellistä pidemmän reissun, noin nelisen kilometriä, ja pojassa löytyi intoa vetää. Hienoa! Niin se vain Kamukarvapallokin juoksi vihdoin valjakossa oikeasti!

Lue lisää