lauantai 24. maaliskuuta 2018

Reaktiivinen koira tulee usein väärinymmärretyksi




Mistä tiedän, että koirani on reaktiivinen? Käsite on varsin uusi ja kaipaa määritelmää monelle ihmiselle. Reaktiivinen on eri asia kuin arka. En ole varma, onko tälle edes mitään kunnollista terminologista selitystä, mutta mielestäni reaktiivinen koira on sellainen, jolla on hyvin matala reagointikynnys pieniinkin ärsykkeisiin. Reaktiivisuuteen yhdistetään usein äänenkäyttö ja niin se minunkin mielestäni on. Myös fyysinen "poukkoilu" on hyvin tyypillistä reaktiiviselle koiralle.

Reaktiivisuus saattaa olla hyvin kohdesidonnaista ja sen takia en mieltäisi sitä suoraan arkuuteen. Koira saattaa olla ihan sinut valkoisten lajitovereiden kanssa, mutta musta koira saa aikaan karvojen nousemisen ja järkyttävän metelin. Ohikulkevat ihmiset voidaan olla noteeraamatta, mutta auta armias jos jollain on huppu tai aurinkolasit. En ole aivan sinut reaktiivisen koiran sielunelämän kanssa, mutta olen oppinut jo pikkuhiljaa ymmärtämään niitä. Ja mitä enemmän olen oppinut ymmärtämään koirien käytösketjuja ja niiden taustalla olevia tunteita yms, sitä surullisemmaksi tulen usein näkemistäni koulutusmetodeista.

Minulla meni kauan oivaltaa itsessäni monia asioita, jotka ovat tehneet enemmänkin hallaa reaktiiviselle koiralleni. En ole ollut se turvallinen, varma ja selkeä ohjaaja, vaan ennemminkin kireä, helposti turhautuva ja muiden katseita häpeilevä ihminen. Olen jäänyt rypemään ajatukseen "että koirassa on jokin vika ja minä en osaa". Niinpä lukiessani Häntä heilumaan-blogin artikkelista seuraavan pätkän, koin jonkinmoisen taakan tippuvan harteiltani. Minun on vain siirryttävä syytöksistäni ja menneen jossittelusta eteenpäin. Lopullisesti.



"Voin kertoa aluksi, mistä reaktiivisuus ei johdu. Se ei johdu sinusta. Eikä se johdu koirastasi. Eikä johtajuusongelmasta.
Joskus tällaisia asioita vain tapahtuu. Vaikka koiran kasvattaisi pennusta asti täydellisesti sosiaalistaen ja tehden kaikkensa, joskus käy vain huono tuuri. Elämä on ennalta-arvaamatonta ja täynnä yllätyksiä. Syypäänä voi olla genetiikan ja ikävien sattumusten yhdistelmä. Joskus, vaikka kuinka pitäisi huolen ettei pentu saa ikäviä kokemusia, kaikelta ei kuitenkaan voi suojautua. Vaikka kuinka kouluttaisi ja opettaisi koiran tavoille parhaansa mukaan, kaikkeen ei voi varautua, ja aina ei onnistu. Kaikki tekevät virheitä, ja me kaikki toimimme aina koiramme parhaaksi, niin hyvin kuin vain sillä hetkellä pystymme. Älä siis missään nimessä syytä itseäsi, sillä reaktiivisuus ei ole kenenkään vika."

Kun vihdoin ymmärsin tämän, niin itseni kuin koiran kannalta, pystyin lähtemään etenpäin tilanteessa. Hyväksymällä meille jaetut kortit, pystyn vasta suunnittelemaan seuraavan siirtoni. Meidän kortit oli selkeästi koiran tunnetilojen ja elekielen oppiminen. Avasin silmäni tunnetilojen maailmaan ja mietin asiaa enemmän niiden pohjalta. Miksi koirani haukkuu niskakarvat pystyssä vastaantulevia? Mitä minä teen sille seurauksena haukkumisesta? Jos vastaantulevat koirat ovat ahdistuksen ja pelon aihe, jota koirani yrittää poistaa karkoitushaukulla, ei varmaan auta yhtään tempoa hihnasta tai karjua naama punaisena koiraa lopettamaan. Ahdistusta lisää nyt aivan kummallinen ja jopa pelottava ihminen hihnan päässä.

Sitten joku miettii, että mitenniin koirasi muka pelkää vastaantulevia jos se haukkuu niitä kohti ja tempoo remmissä. Sehän vain pullistelee. Tämä johtuu siitä, että koira on oppinut, että sen taktiikka toimii. Näyttämällä itsevarmalta ja pelottavalta se saa pelottavat asiat katoamaan. Lisää tähän vielä se, että nyt karjuva ja tempova omistajakin on pelottava, joten koira saattaa alkaa vaikkapa vetämään hihnassa tai jättää taluttajansa huomioitta.

"Pelokas koira reagoi siksi, ettei se koe sillä olevan muita vaihtoehtoja. Se on ehkä alun perin näyttänyt pelokkaalta tai mahdollisesti yrittänyt paeta, ilman menestystä. Hihnassa oleminen saattaa osalla koirista pahentaa ongelmaa, sillä koira kokee entistä enemmän, ettei se pääse pakoon. "

Näin meilläkin kaikki alkoi. Aluksi oli pientä hihnan kiristymistä poispäin vastaantulevasta koirasta. Kohta se oli kyyristelyä ja sitten jo haukkumista. Minun kireys ja koiran komentaminen johti siihen, että aluksi koira haukkui niskakarvat pystyssä kohti tulevaa koiraa ja sitten se väisteli minua koko hihnan mitallaan tai yritti vetää tilanteista pois. Oravanpyörä vaan pyöri.

Kun vihdoin olet ymmärtänyt koirasi käytöksen syyn voit alkaa muuttamaan sen käyttäytymistä. Meille avainasemassa oli muuttaa reagoinninkohteet hyvin positiivisiksi asioiksi. Yleensä pelko/epämiellyttävä asia saa koiran reagoimaan miltein refleksin tavoin ja tämä käytös muuttuu vain rentoutumisen ja positiivisen vahvistamisen seurauksena. Työtä ja toistoa, sitä on meidän taival ollut, mutta kaikki se on kantanut hedelmää.



Viimeksi tänään sain muistutuksen siitä, että ollaan menty oikeaan suuntaan: säikähdin itse kulman takaa tulevaa naapuria, mutta Roki ei sanonut yhtään mitään. Myös aamulenkin suunnistaja ja koira olivat ihan yhdentekeviä hälle. Ja edistymisestä varmin merkki on myös se, että Roki pystyi juoksemaan lenkkipolulla tänään muun kuin minun kanssani ja ohittamaan koiran hipihiljaa ilman käytöksen vahvistamista (kehua lukuunottamatta).

Olen saanut tästä haastavan koiran arjesta jotenkin sydämenasian ja pohtinut, josko kuvaisin ensi kesänä blogin lukijoille pientä "Arkea reaktiivisen koiran kanssa"-videosarjaa. Ihan perusasioita ja käytännönvinkkejä, jotka ovat meidän kohdalla toimineet. Aiheita ja toivomuksia saa heittää kommentteihin jos jotain tulee mieleen.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Vuoden näyttelykasvattaja!

Kuva: Maarit Alanen
  
🏆 VUODEN NÄYTTELYKASVATTAJA🏆
KENNEL DEVOTED ONE`S
OILI NUMMELA
Viime vuonna Kamun ja Giran lapset kiersivat yhdessä Oilin ja omistajien kanssa useammat missikisat ja tuloksia voidaan nyt juhlia vuoden näyttelykasvattaja tittelillä, jonka Suomen valkoinenpaimenkoira yhdistys Oilille myönsi. Aivan mieletöntä, kiitos ja onnea!

Samaisessa kisassa Maarit ja kennel Gentle Miracle`s sijoittuivat kakkosiksi. Samoin sain huomata, että Kamu oli vuoden veteraani kisassa toinen.

Yleisimmät ongelmat ääntelyssä



Liittyessäni eilen facebookin "reaktiiviset koirat" ryhmään sain paljon uutta intoa Rokin suhteen ja samalla huomasin miten huimasti me ollaan kehitytty. Ryhmässä oli paljon ihmisiä koirineen, jotka olivat samassa tilanteessa kuin me vielä vuosi sitten. Tuli ihan tunne, että meillähän alkaa olla paketti jo aika hyvin kasassa, kunhan hiotaan vaan kulmia.

Samalla luin Jari Kantoluodon artikkelin (löytyy hänen henkilökohtaisesta fb-profiilista) koiran vuotamisesta ääntelynä, koska tämä on meille tärkeä aihe. Varsinkin nyt kun koirat ovat lomailleet minun lukemiseni aikana enemmän, huomaan pikku pihatottiksen virittävän Rokin ihan superleveleille ja ääntelyä on tullut enemmän kuvioihin. Samalla olen huomannut, että minun päämäärätön haahuiluni ei ole sopinut Rokille. Kamun kanssa voi ihan extempore treenailla maasta löytyvällä kepillä ja samalla pohtia mitä seuraavaksi tehtäisiin, mutta tuntuu että Rokilla on aina oltava suunnitelma valmiina. Mitä enemmän teen vähä sinne päin ja mietin mitä seuraavaksi, niin sitä enemmän koira turhautuu ja patoaa itseään. Niinpä poimin nyt muutamia kappaleita artikkelista pohdittavaksi.

"Ensimmäiseksi täytyy muistaa, että koko lailla kaikkien ongelmien tai onnistumisten takana on ensisijaisesti suhde – hyvä, tai ongelmien esiintyessä enemmän tai vähemmän puutteellinen. Suhteen pitää olla niin vahva, ettei koira kyseenalaista ohjaajaa ja toisaalta luottaa ohjaajaan täysin. Tämä mahdollistaa ohjaamisen, jossa koira haluaa noudattaa ohjaajan ohjausta eikä pyri ohittamaan sitä. Luottamus puolestaan tuottaa harmoniaa ja ehkäisee stressin syntyä. Tällöin koiraa voidaan kouluttaa menestyksellisesti mahdollisimman positiivisin keinoin. Suhde määrittää, kuinka korkeassa energiassa koiraa on mahdollista kouluttaa ilman sijaistoimintoja.
Ongelmien takaa löytyy erilaisia syitä. Yksi tyypillisimmistä on se, että koira odottaa palkkaa tai jopa vaatii sitä. Se aiheuttaa turhautumista, joka johtaa vuotamiseen esimerkiksi haukkumisen tai vinkumisen muodossa."Suhde. Suhde on parantunut huottavasti viimeisen vuoden aikana, kun en ole enää se hihnanpäässä roikkuva hermoheikko akka, joka ei vaan kestä että koira räksyttää. Olen ollut enemmän se luotettava ja vakaampi tiennäyttäjä ja samalla selkeän "johdonmukainen". Toki huomaan tunnekirjon siinä vaiheessa kun villikko sinkoilee hihnanpäässä innosta suunnillaan tutulle metsäpolulle kääntyessä, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitin. Sellainen luottamussuhde on varmasti molemminpuolin kehitynyt.

Samoin olen yrittänyt painottaa itselleni, että koulutetaan positiivisin keinoin. Turhautuminen on meidän molempien pahe. Yleensä Roki turhautuu ensin, luultavasti minun liian pitkään kestäneestä koulutussessiosta tai liioista toistoista. Sitten turhaudun minä ja jossain vaiheessa yritän hokea itselleni, että onko tämä enää kovin positiivista kun tuntuu että puren hammasta kun katson piippaavaa ja hyppivää koiraa? Silloin yleensä lopetan hetkeksi johonkin pieneen onnistumiseen.

En usko, että Roki kyseenalaistaa minua, vaan se on ehkä enemminkin turhautumista ja epävarmuutta annetun tehtävän suorittamisesta. Selkeys ja yksinkertaisuus ovat siis to do-listalla varmaan aina.


"Koira siirtyy itse palkkautumiseen.
Tämä tarkoittaa sitä, että koira alkaa odottaa palkkaa ohjauksen aikana. Palkan odottaminen katkaisee ohjaajan ja koiran välisen kommunikoinnin, nostaa virettä ja tuottaa korkeavireiselle koiralle konflikteja ja turhautumista. Kun ohjaaja pyrkii saamaan koiran uudelleen ohjattavuuteen, tuotetaan lisää konflikteja. Tämä alkaa kuormittaa hermoja, minkä koira purkaa herkästi sijaistoimintoihin, kuten vinkumiseen ja haukkumiseen.
Patouttaminen palkkaan on yksi yleisimmistä vuotamiseen liittyvistä ongelman aiheuttajista. Sen tavoitteena on tuottaa korkeampaa virettä. Sitä patoamisessa tapahtuukin, mutta kuinka toivotulla tavalla? Ensimmäinen ongelma on se, että patoaminen tässä muodossa on konfliktitila ja näin ollen hermostollisesti jo kuormaa tuottava. Ja koska koiran mieli on palkkauksessa, käskyttäminen uuteen tehtävään tuottaa uuden konfliktin ja seuraava käsky taas uuden ja niin edelleen. Jos koiralla on korkea vietti, tulee koiran hermojen kasassa pitämisestä raja jossain vaiheessa vastaan. Toinen hankala puoli patouttamisessa on se, että onko toivottavaa, että koira ajattelee tottelevaisuutta tehdessään palkkaa, vai olisiko parempi, että se keskittyy ohjaamiseen. Eli hyvin suoritetusta tehtävästä annetaan korkeaviettinen palkka" Aamen. Tämä kappale on suoraan kuin meistä kirjoitettua. Tämä onkin sitten se hankalin osuus mulle, kuinka saada se koiran focus siihen ohjaukseen eikä tosiaan palkan odotteluun. Ihan oikeasti tarviisin tähän jonkun vähän katsomaan peräämme. Onneksi ollaan kesällä menossa viikonlopun mittaiselle haku/tottis leirille, jossa saadaan todella henkilökohtaista opetusta positiivisin keinoin. Luulen että saan kyllä itse meidän toimintamallin muutosta alulle, kunhan pystyn jälleen panostamaan paremmin treeneihin, mutta etenemisen kannalta on hyvä saada taas vähän eväitä koulutukseen.

"Koiran hetsaaminen viettiin on reaktiivista toimintaa, jolla pyritään korkeaan energiaan. Oheistuotteena saadaan valitettavan usein se, että koira alkaa haastamaan ohjaajaa ja vaatimaan palkkaa. Kun koiraa palkitaan tässä tilassa, sille ilmaistaan suoraan, että hallitse sinä tilannetta, se jopa palkitaan. Se siis siirtyy ohjattavuudesta tilanteen hallitsijaksi. Se on melkoinen ristiriita tottelevaisuuden näkökulmasta, koska koira joka haluaa hallita ohjaajaa ei ole ohjattava eikä yhteistyöhaluinen."Omasta mielestäni olen lopettanut hetsaamisen Rokin kohdalla täysin. Se on joko pallo taskuun tai odottamaan kentän reunaan ja menoksi. Rokille tuntuu riittävän jo ihan tieto, että saalis on olemassa. Mutta sitten en olekaan täysin varma, että olenko palkannut sitä väärässä mielentilassa. Tämä onkin taas yksi haaste tiellämme, sillä koira on saaliin kanssa treenatessa aika kiihkeässä mielentilassa.



"Kuormittaminen
Koiran kouluttaminen pitäisi olla mustavalkoista. Eli koira tietää mitä sen tulisi tehdä ja mitä sen ei tulisi tehdä. Joskus virheellistä käytöstä pyritään poistamaan kuormittamalla koiraa. Ongelmaksi muodostuu usein se, että ohjaaja kuormittaa koiraa omasta mielestään mustavalkoisesti, mutta koira ei ymmärrä asiaa samalla lailla. Se ei tiedä yksiselitteisesti, miten sen tulisi toimia, eikä sitä, mikä ei ole hyväksyttävää. Tällöin ohjaaminen tuottaa paljon stressiä joka purkautuu herkästi ääntelemällä."Tässä ollaan myös ongelmien ytimessä. Luulen, että ymmärrys minun ja Rokin välillä on joskus (:D) katkonaista. Olen hyvin äkkipikainen luonne itsekin ja huomaan, että haluan kaiken tapahtuvat just eikä kohta. Joten tosiaan kannattaisi varmaan hankkia vaan iso peili aina treeneihin mukaan. Mutta siis, suunnitelmallisuutta kaivataan enemmän. Ihan sellainen päässä mietitty tai paparille kirjattu lista mitä tänään treenataan. Silloin meillä onnistuu. Kesällä Heurekan treenit menivät usein todella kivasti kun oli suunnitelma valmiina ja sitten mietinnän ajaksi koira autoon. Selkeää ja helppoa, miksi emme aina tekisi kaikesta selkeää ja helppoa?

"Ääntelyä yleensä pahennetaan sillä, että siihen pyritään vaikuttamaan kuormittamalla. Esimerkiksi tilanteessa, jossa koira turhautuu, koiraa kuormitetaan ja käsketään olemaan hiljaa. Seuraavassa vastaavassa tilanteessa koira turhautuu, mutta turhautumiseen yhdistyy myös stressiä, jolloin hermot kuormittuvat vain enemmän.


Mitä pitäisi huomioida?

Suhde – aina ja ikuisesti (Tätä voidaan aina kehittää ja yhdessä ongelmien ratkaisu positiivisesti ja rakentavasti vahvistaa myös suhdetta - ainakin uskon niin.)

Perusta koulutuksesi yhteistyölle (Tämän tulisi olla automaatio)

Opeta koiraa niin, että se pystyy oppimaan ja olemaan oppimistilanteessa itsevarma

Opeta koirasi palkkautumaan paljon laumavietin kautta. Ulkoisen palkan (=ruoka- ja saalispalkka) ja laumapalkan tulisi olla tasapainossa (Tätä laumapalkkaa en ole oikein ymmärtänyt, tai sitten termi vaan ei oikein uppoa minuun. Jos ymmärrän oikein niin se on sellaista sosiaalista palkkaa, sitä voisimme yrittää Rokin kanssa lisätä. Ruokaa tulee jo aika paljon ja se on meille hyvä keino rauhoittaa vähän tilannetta ja pitää vire tasolla, jolloin oppiminen on mahdollista.)

Opeta koirasi keskittymään tehtäviin eikä palkkautumiseen, varsinkaan ulkoiseen palkkaan - Jos koira alkaa miettimään palkkaa, anna lisää tehtäviä. Kun koira alkaa taas keskittymään työhön voit palkata sen. (Tämä on vaikeaa. Lisätehtävät kun laukaisee konflikteja kun ollaan saavutettu sellainen mielentila, että sählääminen ja ääntely astuu kuvioihin. Olen kuitenkin huomannut, että luopuminen ja rauhoittumis käsky toimivat, joten panostan niihin jatkossa.)
 

Palkkaa koiraa tasapainosta, Opeta sille tunnetilaksi aktiivinen keskittymien, ja keskittyminen nimenomaan oppimiseen ja työskentelyyn, ei palkkaan
Lue koiraa sen mielen kautta, älä vietin kautta (Tässä on aina opittavaa!)
Kehu oikea-aikaisesti ja oikealla tunteella (Oikealla tuneella, selvä!)
Jos koira turhautuu tai hermostuu, palkkaa se, kun se tasapainottuu.
Jos koira siirtyy patoamiseen, palkkaa se, kun se purkaa patoamisen pois
Haasta koiraa sopivasti, että sen mielenkiinto on työssä eikä palkkautumisessa
Älä korvaa oppimiseen ja yhteistyöhön liittyviä ongelmia vietillä, vaan opettele opettamaan paremmin ja luo parempi luottamus. (Niin totta! Helposti sokaistun siihen miten hienolta Rokin tottis näyttääkään kun se on vietikkäänä. Annan vähän anteeksi piippausta ja sellaista väärää mielentilaa kun se vaan näyttää niin hienolta.)

Anteeksi tekstin pituutta, lukee ken jaksaa. Minulla tuntuu vaan nyt runosuoni sykkivän, johtuneen varmaan siitä, että blogi on elänyt hyvin hiljaista eloaan. Kevättä kohti mennään ja en odota mitään muuta niin innolla, kuin sitä vapautta minkä tunnen pääsykokeen jälkeen. Saan jälleen mennä ja tulla ilman omatunnontuskia ja takaraivossa kuumottavaa tunnetta syyllisyydestä olla lukematta. Minulla on niin paljon suunnitelmia mitä kaikkea tehdä!

Tällä hetkellä koirien kanssa tulee pidettyä tauot opiskelussa. Pieni metsälenkki ja happihyppely säännöllisesti on kultaa! Nyt olen myös vähän askarrellut kun alkaa hartiat puutumaan laskemisesta. Valmisteilla on koirielle oma nuuskumatto, joka on varsinkin Rokille varmasti erittäin mieluinen ja hyvä aktivointi/rauhoittumis keino. Siitä lisää jahka valmistuu.


lauantai 3. maaliskuuta 2018

4/8 B-pentujen luustokuvat

28.2.2018 Neljä B-pentueen koiraa kävivät virallisissa luustokuvissa. Selkien ja lonkkien puolesta päivä oli todella yllätyksellinen ja ehkäpä jopa "mieliä romuttava". Koiranjalostus tiputti taas maan pinnalle siinä suhteessa, että mitään et voi ennustaa, vaikka kuinka hyvää työtä tekisit terveyden ja luonteen eteen. Toki kaikkeen pitää aina varautua ja tiettyjen juttujen kanssa on aina tehtävä kompromisseja, mutta lonkat ja selät olsivat voineet olla hieman paremmat. Onneksi pinnat olivat siistit jokaisella, vaikka löysyyttä nyt oli kyllä ihan reippaasti. Myös yksi LTV2 ja SP1 löydös harmitti kovasti.

Olen kuitenkin hyvin helpottunut tietäessäni, että vaikka kaikki pennut ovatkin harrastavissa kodeissa, niin sieltä löytyy kyllä järkeä todella paljon. Koirat ovat saaneet vastuuntuntoista ravitsemusta ja kehonhuoltoa jo alusta saakka, joten tulosten myötä tämä ei muuta mitään radikaalisti. Koirat ovat oireettomia ja niiden kanssa touhuaminen jatkuu ihan varmasti vielä pitkään normaalisti. Meillä on vielä useampi koira kuvaamatta ja kaikki luonnetestitkin tekemättä.

Minulle tämä pentue on henkilökohtaisestis todella onnistunut, sillä olen nähnyt näistä jokaisen arjessa ja reissun päällä, ja voin todeta luonteiden olevan puhdasta kultaa. Yhdessä vain eteenpäin ja tässähän on vasta puolet porukasta kuvattu!

Niro (DO`s Breeze of Snow): C/C, 0/0, LTV2, VA0, SP0
Ice (DO`s Brilliant Ice): B/B, 0/0, LTV0, SP0
Lili (DO`s Be My Miracle) C/B, 0/0, LTV1, SP1
Luna (DO`s Because of You) C/B, 0/0, LTV1, SP0

 Kuvassa ihana Ice viime syksynä