Kamu ja Euro Joe purutyyny, joka osottautui huippupalkaksi
Koirien käyttäytyminen ja oppiminen on sellainen kiehtova maailma, josta ei koskaan tiedä kylliksi. Ainakin minulla on tällainen tunne. Jopa oman koiran kanssa tulee vielä vastaan monenlaisia yllätyksiä erilaisissa tilanteissa, vaikka yhteistä taivalta on takana kohta seitsämän vuotta. Mietin hieman omaa näkemystäni koirankouluttamiseen ja niiden kanssa arjessa toimimiseen. Mieleeni tuli kaksi asiaa: käytännöllisyys ja yksinkertaisuus.
Nykypäivänä koirankouluttaminen on mielestäni ajoittain vaikeaa. On niin paljon erilaisia teorioita ja malleja joiden mukaan pitäisi mennä ja osata toimia. Koirista on opittu vuosien aikana hurjasti lisää ja sitä on sovellettu niiden kouluttamiseen. Minua on alusta saakka kouluttamisessa kiehtonut eniten sellainen ongelmanratkaisu tyyppinen toiminta. Pidän valtavasti siitä, että minulla on esimerkiksi jokin toko liike, jota lähden opettamaan koiralle yksilöllisesti. Mielestäni näissä asioissa ei ole oikeaa ja väärää. Tottakai siten, että kouluttaminen kulminoituu palkitsemiseen ja kivaan yhteistyöhön, mutta tarkoitan että kouluttamista ei pitäisi rajata kovin jyrkästi johonkin tiettyyn malliin.On rikkaus jos osaa soveltaa erilaisia metodeja juuri tilanne- ja koirakohtaisesti.
Olen nyt muutaman kerran kuullut miten kouluttajat sanovat koiran menevän pilalle siitä, että sille annetaan vihjeitä/apuja eikä se pääse oivaltamaan jotakin itse. Tälläisella kouluttamisella saa aikaan vain passiivisen koiran. En ole aivan samaa mieltä. Monessa asiassa olen huomannut miten koira kyllä oivaltaa todella nopeasti jonkin mitä se itse kokeilee ja huomaa toiminnan tuottavan palkinnon. En siltikään tuomitsisi muita koulutusmalleja vain sen takia että ne eivät mene jonkin "oikean opin" mukaisesti.
Annan tästä pari esimerkkiä. Kun lähden opettamaan noutamista ja pitoharjoituksia koiralle, annan sen ensin tutustua kapulaan ensimmäistä kertaa itse. (Tässä vaiheessa koulutusta koira on ehdollistunut tietenkin naksuttimelle tietäen klikkauksen tuottavan sille palkinnon.) Tiputan yleensä kapulan maahan ja koira menee haistelemaan sitä ensimmäistä kertaa. Klik ja siitä palkka. Toistetaan sama ja tällä kertaa koira saattaa jopa ottaa kapulan suuhunsa. Taas tulee klikkaus ja palkka. Rokille olen käyttänyt tätä tekniikkaa ja se on ollut hyvä. Koira hoksasi nopeasti kapulan nostamisen ja pitämisen tällä tavoin.
Sitten taas seuraaminen. Olen opettamut Rokin (linkki videoon) aivan alusta alkaen ensin namilla imuttaen ja sitten siirryin kainalopalkkaan. Tästä olen kuullut monen monta kertaa huutia miten pilaan koiran näin vanhanaikaisella tyylillä ja passivoin sen kun koira ei saa itse oivaltaa mitä siltä haluan. Mielestäni meillä on mennyt juuri päinvastoin. Alusta alkaen kiinnitin huomiota oikeaan asentoon ja huippumielentilaan. Kropan tuli olla suora ja vietin kohdallaan kun seuraamista lähdettiin treenaamaan. Sitten kun oltiin saavutettu haluttu asento ja mielentila, aloin häivyttää palkkaa kainaloon ja sitä kautta pelkäksi vihjeeksi taputtamalla olkapäätä. Mielestäni koiran mielentila ja into tekemiseen on säilynyt eikä se mitenkään ole passivoitunut. Sillä on moottori joka toimii saalisvietillä ja minä olen ohjannut viettiä haluttuun toimintaan. En väitä sitä, etteikö seuraamista voisi opettaa niin että odottaa koiran tekevän oikein ja pääsee siitä sitten palkkaamaaan. Minä vaan olen todennut toimivaksi tämän tavan tämän koiran kanssa.
Koulutuksessa ei pitäisi olla mustavalkoinen vaan uskaltaa sille harmaalle alueella keräten toimivia metodeja sieltä täältä. On totta, että koira joka on oppinut tarjoamaan kouluttajalleen erilaisia käyttäytymismalleja saattaa oppia asiat nopeasti, mutta olen myös vilkkaiden koirien kanssa kokenut päinvastaista. Koira tarjoaa useampaa toimintaa yhtaikaisesti ja ei itsekkään ymmärrä mitä tältä vaaditaan. Meillä esimerkkinä merkin kiertäminen. Kamu kiersi merkkiä ja kosketti sitä samalla. Silloin edettiin yksinkertaisempaan malliin ja opetin toiminnan sille vihjeellä, jonka sitten häivytin pois kun koira tiesi käskysanan merkityksen. Merkille pysähtyminen taas on opetettu täysin koiran oman oivaltamisen kautta. Tässäkin hyvä esimerkki siitä, ettei aina noudata orjallisesti samoja kaavoja.
Olen itse käynyt todella vähän missään vakkarikoirakouluissa. Itseasiassa ollaan käyty pääasiassa viikonlopun mittaisilla valmennuksilla eri kouluttajilla ja treenattu paljon ihan kaveriporukoissa. Itse koen tämän rikkautena. Olen saanut sieltä täältä paljon erilaisia vinkkejä ja nähnyt erilaisia koiria ja koulutustyylejä. Kaikille koirielle ei sovi kaikki ja monesti on vieläpä niin, että samalle koiralle voi sopia eri tilanteissa jopa eri metodit. Tässäkään ei ole mitään pahaa. Monesti sitä junnaakin jossain paikoillaan juuri sen takia, ettei astu sille harmaalle alueelle soveltaen jotain toista tapaa kun on itse jämähtänyt vain siihen "ainoaan ja oikeaan" tyyliin. Olen itse pyrkinyt menemään todellakin tapaus- ja koirakohtaisesti eri koulutusvaiheita ja katsonut mikä parhaiten sopii mihinkin tilanteeseen.
Meidän koirien koulutuksessa tärkein kulmakivi on työmotivaatio. On aivan sama opetanko koiraa vihjeillä/avuilla vai annanko sen itse oivaltaa jos sillä ei ole tarpeeksi halua tehdä asioita kanssani. Molemmilla moottorina toimii saalisvietti. Lelut ovat se ykkösjuttu ja se yhdessätekeminen. Laumapalkka toimii hyvin kokemukseni mukaan paimenkoirille. Lauman läsnäolon "menettäminen" on myös ollut minusta hyvä tapa kertoa koiralle jos jokin menee överiksi. Rokilla oli välillä tapana purkaa suurta intoa haukkumalla ja pomppimalla minua vasten, silloin autoon "jäähylle" joutuminen helpotti ja koira sai palautteen käytöksestä ilman mitään negatiivista.
Muistakaa ettei yhdessä tekeminen passivoita koiraa kun asenne on vaan oikea. Eikä ne koirat pilalle mene siitä ettei välttämättä ole ensimmäisellä kerralla osannut opettaa sillä kaikista toimivimmalla tavalla. Kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja, se vaan vaatii enemmän aikaa ja onnistuneita toistoja.
______________________________________
Torstaina oltiin valkoisten kanssa treenaamassa Heurekalla, mukana oli myös minun poikien lisäksi vielä Kide ja Lumi. Olin hankkinut vihdoin TopDogilta uusien tokosääntöjen mukaisen 40cm kartion jota tarvitaan muun muassa kiertoliikkeessä ja EVL:n uudessa estenoudossa. Kartio oli hyvinerottuva punainen ja tarpeeksi kevyt kaatumaan jos koira ei ollut tarkka. Kamu hahmotti tämän kartion paremmin, olihan se toki huomattavasti suurempi kuin aikaisemmat harjoitusvälineemme.
Postipaketin mukana TopDogilta tuli Euro Joen uusi minipurutyyny, jossa oli kahvat molemmissa päissä, sekä samanmerkkinen sininen kangaspatukka yhdellä kahvalla. Purutyyny oli juuri sopivankokoinen treeniliivin takataskuun ja näin ollen sitä oli helpompi käyttää palkkaukseen. Molemmat pojat ihastuivat siihen heti ensikosketuksesta. Roki roikkui tyynyssä oitis ja Kamu valikoi lelun jopa treenikassista oma-alotteisesti. Koska treeneissä oli myö pikku Kide, niin päätin antaa neidinkin testata uutta purutyynyä. Kuten arvata saattoi oli pikkuvalkkari aivan liekeissä uudesta kokemuksesta. Purutyyny oli sopivankokoinen ja hyväntuntuinen pennunkin suuhun, vaikka hampaidenvaihtuminen olikin vielä kesken. Värinsä puolesta purutyyny erottuu hyvin vihreästä nurmesta lelua heitettäessä.
Porukassa pääsimme hyvin harjoittelemaan paikallaoloja ja häiriön alla treenaamista. Sain Rokille kauan kaipaamani paikkamakuutreenit häiriön alla ja samalla harjoitusta siten, että vieressä oleva koirakko tekee istu-maahan-treeniä Rokin ollessa perusasennossa. Itse paikallaolokin sujui neljän metrin välimatkoilla oikein hyvin.
Lopuksi tehtiin Kamulle EVL paikkiksen luoksetuloja ensimmäistä kertaa. Tämä meni kyllä tosi kivasti. Koira pysyi paikoillaan reagoimatta toisten luoksetuloihin ollenkaan. Ainoastaan kontakti kärsi välillä ja maahanmeno oli hidas.
Lopuksi on vielä mainittava mieten hienosti Kide osasi treenata isompien koirien kanssa. Siellä se tyttö tomerana oli paikallaoloissa ja teki Rokin ja minun häiriönä seuraamista ja kontakteja paremmin kuin tämä minun vuosikas sähläni. Kyllä vaan olen ylpeä pennusta ja kiitollinen miten paljon Sara sen kanssa jaksaa tehdä!
