Jälkeläisten menestystä maailmalta

Tämä kulunut viikonloppu on Kamun jälkeläisillä ollut menestyksen huumaa näyttelykehissä. Oilin B-pentueesta kolme koiraa oli ilmoitettu lauantaina Harjavaltaan ja tänään sunnuntaina Raumalle. Mukana siis Oilin omat kakarat Luna, Lili ja Niro. Olen aina vain yllättynyt ja kiitollinen siitä, kuinka minua pidetään ajantasalla "pentujen" asioissa ja hengessä mukana aivan kaikissa tilanteissa. Niinpä tämäkin viikonloppu meni somea ja puhelinta päivystäessä tuloksia odotellen.

Lauantaina valkkareita oli tuomaroimassa bulgarialainen Antoan Hlebarov, joka tuntui tykkäävän nuorista beeläisistä. Lauantaina hän arvosteli Niron ja Lilin erinomaisella laatuarvostelulla ja bikinikunnossa (kesäkarvaa kohti) olevan Lunan erittäin hyvällä. Lili ja Niro voittivat luokkansa ja sokerina pohjalla pojalle napsahti ensimmäinen serti!!!

Devoted One's Breeze Of Snow "Niro"
JUN ERI JUK 1 SA PU3 SERT 

Devoted One's Be My Miracle "Lili"
JUN ERI 1 JUK 1

Devoted One's Because Of You "Luna"
NUO EH NUK 1

Sunnuntaina suuntana olikin sitten Rauma ja tuomarina Andrew Brown Australiasta. Mukana oli muitakin tuttuja, sillä avoimessa luokassa hurmasi Rokin sisko Mila. Tänä päivänä loistivat Nellin (Kamun emä) lapsenlapset, sillä tulokset olivat aivan mielettömät!

Devoted One's Breeze Of Snow "Niro"
JUN ERI, JUK 1, SA, PU1, SERT, ROP JUN, ROP

Devoted One's Be My Miracle "Lili"
JUN EH JUK1

Devoted One's Because Of You "Luna"
JUN EH JUK 2

Niinhän siinä siis kävi, että Niro nappasi parhaan uroksen pestin ja sai toisen sertinsä tänään. Myös rodun parhaan juniorin ruusuke kiikutettiin pojalle ja eikun roppikehään. Siellä vastassa oli serkkutyttö Mila, joka oli narttujen kaunein. Kirsikaksi kakun päälle Niro vei myöskin ROP-tittelin tänään. AIVAN VALTAVASTI ONNEA OILILLE ja KIITOS JÄLLEEN 💗 Olet löytänyt pennuille parhaat mahdolliset kodit ja teet tätä suurella sydämellä. On ilo olla mukana kaikessa kohta kahden pentueen voimin!

Tätä kaikkea miettiessäni ajatukset palaavat Nelli-mummoon jota vein kehässä vuoden 2014 ja 2015 Voittaja-näyttelyissä (fiilis oli aika ikimuistoinen varsinkin mummon eläköityessä kaikilla mahdollisilla titteleillä vuonna 2015). Koiraan jonka vuoksi minulla on valkoisiapaimenkoiria. Jo meidän A-pentujen menestysten myötä olen ollut kiitollinen ja onnellinen kuinka hienoa linjaa Nelli on periyttänyt. Samoissa koirissa on mielttömiä ominaisuuksia harrastuksiin, luonteet ovat juuri sitä mitä tällä rodulla kuuluisikin olla, ja ovat upeita koiria myös ulkoisilta ominaisuuksiltaan. Nyt kun katson Nellin lapsenlapsia, voin todeta, ettei mikään ole sattumaa. Samat ominaisuudet näkyvät vielä sukupolvilta toiselle. Ja mikä parasta, nämä valkoiset ovat tuoneet elämääni niin monta ystävää lisää.

Kamu ja Nelli-äiti 2010

Lue lisää

Sairauslomalaisen aivojumppaa vai sadepäivän nenätöitä?

Ollaan tässä viime aikoina oltu vähän epäonnen kierteessä, tai sitten vain aina väärässä paikassa väärään aikaan. Olen ihmeekseni miltein koko elämäni välttynyt irtokoirilta ja nyt niitä on tullut kimppumme joka viikko. Viimeisin konflikti jäi kaivelemaan mieltäni oikein kunnolla, ei niinkään irtokoirien takia vaan omistajan äärettömän epäasiallisen käytöksen vuoksi.

Oltiin tarkkikurssin jälkeisenä päivänä tuttuun tapaan menossa metsään koirien kanssa ennen iltavuoroa. Ihan tässä kotikulmilla. Käveltiin koirien kanssa metsäpolkua ja huomasin kauempana kaksi tummaa koiraa. Lähdettiin poikien kanssa aivan eri suuntaan ja kappas vaan, kuulen koirien juoksevan meitä kohti täyttä vauhtia muristen ja haukkuen. Sieltä se pikku chihu ja ranskis kaksi kertaa pöläyttivät minun koirieni jalkoihin ja Roki tottakai sai raivohaukun moisille otuksille. Jostain mieleni syövereistä käskin Rokia "jätä" käskyllä ja tungin sille namia suuhun. Ihmeekseni tilanne rauhoittui ja Roki pystyi jättämään räksyttävät pikkukoirat huomiotta ja jatkamaan kanssani matkaa ilman mitään paniikkia.

Onneksi oltiin niin lähellä kotia, että pystyin käydä viemässä koirat sisään ja lähteä etsimään pikkukoirien omistajaan. Nämä kaksi koiraa oli seurannut meitä miltein kotiin haukkuen ja muristen miltein kintereillä, eikä omistaja saanut mitään tolkkua koiriinsa.

Lopulta löysin vanhemman naisen taluttamassa koiriaan hetken kuluttua ja päätin mennä juttelemaan hänen kanssaan. Vaikka olin vihainen niin ajattelin että rakentava keskustelu on järkevintä tässä tilanteessa. Olin jo päättänyt, että kerron Rokin tilanteesta, kuinka hankalassa koulutusvaiheessa ollaan, eikä tällaiset tilanteet vie asiaa eteenpäin. Kun saavutin naisen ja kysyin voisimmeko sopia, että hän pitää koiransa kiinni, alkoi älytön ärhentely. Olin erittäin pöyristynyt mummon käytöksestä. Hän suorastaan huusi minulle, ettei aio jatkossakaan pitää koiriaan kiinni, koska minun koirani ovat sitä kokoluokkaa, ettei niille mitään käy. Ei pahoitteluista tietoakaan, olin todella tyrmistynyt.

Nyt kun olen jollain tasolla päässyt tilanteesta yli, voin ilokseni todeta, ettei Roki sen enempää tästä(kään) takapakkia ottanut. Itse kuljeskelen vähän taakseni katsoen, että mistähän seuraavaksi tulee irtokoira niskaan. Alan olla jo niin mitta täysi näitä, että taidan pitää pesäpallomailaa takataskussa ihan kaiken varalta.

Roki on jo jonkin aikaa nuoleskellut etutassuaan. Nyt perjantai aamuna tarkastin jälleen tassun puoliunessa, kun koira sitä taas nuoleskeli. Kas kummaa vain, mätähän sieltä kynsivallista turskahti. En tiedä oliko koiraa tökännyt jokin, vai aiheuttiko nuoleminen nyt tulehduksen. Pönttöpäänä tässä nyt mennään kuitenkin jonkin aikaa.

Tästä pienestä treenitauosta innostuneena lainasin työkaverilta muutaman koirien älypelin. Tarkkiskurssilla olen huomannut kuinka hienosti Roki näihin jaksaa keskittyä, joten tämähän voisi olla hauskaa ajanvietettä. Eilen päästiin jo vähän testailemaan kuinka pelaaminen pojilta luonnistuu. Roki oli todella nokkela ja osasi käyttää suutaan hyvin nostellessa erilaisia nappuloita. Kamu taas toimi rauhallisemmin ja käytti apunaan ennemmin tarssujaan.

Suosittelen lämpimästi tällaista aivojumppaa ihan vaikka ajanvietteeksi tai toipilasaikana. Hyvin saa muutamalla viiden minuutin pelisessiolla koirat raukeiksi. Meillä on nyt kolme peliä, jotka ovat kaikki vähän erilaisia. Minun koirille oli vaikein ymmärtää tuo sininen kuppisysteemi, jossa kupit täytyy pyörittää ylösalaisin, jotta namit tippuvat lattialle. Roki oli tässäkin fiksumpi.

💗💗💗

 Oilin suunnalta tuli eilen hyviä uutisia: Lilan ultrassa pentuja!

Lue lisää

Tavotteita tulevalle kesälle

Ilman kunnollista suunnitelmaa lähtee homma menemään vähän sinnepäin. Ajattelin olla itselleni armollinen ja pitää tavotteet aika matalalla, koska mitään stressiä en aio nyt kesästä ottaa. Me nautitaan ja ladataan akkuja ensi syksyä varten.

Ihan ensimmäisenä tavotteena on saada kesän aikana Rokin kanssa asiat sille mallille, että voimme jatkaa yhteiseloamme sujuvasti. Nyt kun suunta on löytynyt niin tapoja täytyy vain juurruttaa koiran mieleen, jotta saadaan niistä käyttäytymismalleja. Tämä vaatii vaan helkkaristi toistoja ja onnistumisia.

Toisena tavotteena on päästä taas treenaamisen makuun. Tässä on nyt kaksi vuotta tehty vähän sinnepäin ja rämmitty suossa. Nyt päätin, että kerran viikossa täytyy saada ihan porukalla treenit aikaiseksi. Täytyy siis huudella häiriötreeniä tuolla facen ryhmissä. Pientä hiomista voi aina tehdä tässä omalla kotinurtsilla, mutta ympäristöä on vaihdeltava. Toivottavasti päästäisiin kesän aikana edes möllikisoihin!

Kolmantena tavotteena on saada syksyyn mennessä Rokille sertit kasaan ja Kamun kanssa pyörähdellä muutamat veteraanikehät. Näyttelykalenterimme näyttää tällä hetkellä tältä:

10.6 Hämeenlinna (Roki)
9.7 Nastola (Roki ja Kamu)
5.8 Kuopio (Roki ja Kamu)
20.8 Heinola (Kamu ja Roki?)

⭐ Luonnetesti 21.10 (Roki) ⭐
Helsinki KV Joulukuu 2017 (Kamu)

Lue lisää

Helsinki KV

Kuva: Heidi Både

Tänään oli vuorossa pitkästä aikaa kehäkettuilua. Roki pääsi nyt ikänsä puolesta avoimeen luokkaan. Kehässä olimme olleet viimeksi viime vuoden puolella kun liitelimme Messarissa. Valkkareiden oli arvioitu alkavan klo 12 ja niitä oli ilmoitettu mukaan 13 kappaletta. Rotua tuomaroi saksalainen tuomari Peter Machetanz.

Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta kun saavuimme näyttelypaikalle. Minulla oli hieman perhosia vatsassa johtuen Rokin käyttäytymisestä. Jotenkin jännitin tätä päivää vaikka Messarissakin oli mennyt hyvin ja arkielämä on alkanut sujumaan paremmin.

Olin suuresti yllättynyt kuinka rauhallisesti koira otti näyttelypaikalle saapumisen. Autossa se katseli tyynen rauhallisesti ohi käveleviä koiria, eikä haukkunut edes parkkilipun myyjää, jolle jouduin avaamaan auton ikkunan. 

Kuva Marica Både

Vaikka koira käyttäytyi kuin mallioppilas niin minua jännitti tuomarin kohtaaminen. Miestuomari oli sonnustautunut tummaan lippalakkiin ja tumman puvun helmat lepattivat tuulessa. En osannut yhtään arvata kuin hyvin Roki otti tuomarin vastaan. Nuuhkaisi vähän ja sitten mies oli koiralle kuin kuka tahansa ohi kulkeva tyyppi. Nätisti se seisoi ja jaksoi keskittyä vaikka sää oli aika raskas. Eritoten meidän liikkeisiin olin tyytyväinen, sillä koira liiteli todellakin edukseen rinnallani. 

Tänään minä en kuitenkaan tuomarin mielestä osannut esittää koiraa rodunomaisesti. Pohdiskelin tätä omassa päässäni kovin paljon ja tulin siihen lopputulokseen, että joko tuomaria häiritsi se, että olin koiran edessä seisomassa, tai sitten se, että jouduin muutaman kerran siirtämään Rokin takajalkoja edemmäs ettei oltaisi ihan sakemanni venytyksessä. Harmillista ettei hän viitsinyt sano mitään vaan oli vain kirjoittanut arvostelun loppuun pienet terveiset.

Uroksista vain yksi sai erin ja sa:n, ollen lopulta roppi.

 Kuva Heidi Både

Kuva Marica Både

GM`s Catch Me If You Can 20.5.2017 Helsinki KV

AVO EH AVK1

" 2 years old. Head with masculin expression. Middle brown eyes. Very good bite. Correct length of neck. Very good body. Correct front. Correct muscles and angulations. Correct coat. Very good color. Friendly temperament. Very good movement. The presentation is not correct for this breed." 

Me ei kyllä moisesta lannistuta. Ilmoitin Rokin jo 10.6 Hämeenlinnaan ja kesällä on vielä monta ihanaa näyttelyä.

Lue lisää

Mikä on Klinikkaeläinhoitaja?

Minua pyydettiin joskus taannoin kertomaan ammatistani klinikkaeläinhoitajana. Oma tarinani alalle ajautumiseen on rehellisesti se, että unelma-ammattini on lapsesta saakka ollut eläinlääkäri. Monen mutkan kautta ja pääsykokeisiin lukiessani havahduin täällä pk-seudulla siihen, että minulla voisi olla mahdollisuus työskennellä ja oppia klinikalla jo ennen kuin lopullinen päämääräni ammatin suhteen toteutuu. Oppisopimuspaikka klinikalla ja työskentelyn myötä valmistuminen on ollut minulle paras motivaatio ja vaihtoehto. Koulutus on toki mahdollista suorittaa myös päiväopintoina.

Klinikkaeläinhoitaja on osaamisala varsinaiseen eläintenhoitajan ammattitutkintoon. Koulutus koostuu kolmesta niin sanotusta pääjaksosta, jotka arvioidaan näyttötutkinnossa vielä erillisten teoriaopintojen lisäksi.

Eläinten hoito ja hyvinvoinnista huolehtiminen eläinklinikalla
§    Anatomia ja fysiologia
§    Eläinklinikkaympäristöstä huolehtiminen
§    Eläinten hyvinvointi ja käsittely
§    Ravitsemusoppi ja ruokinta
§    Siivoustyö ja jätehuolto
§    Työturvallisuus
§    EA1-kurssi
Kliinisen hoitotyön tekeminen eläinklinikalla
§    Diagnostinen kuvantaminen
§    Laboratoriotyöskentely
§    Lääkehoito
§    Perioperatiivinen hoitotyö
§    Tautioppi
Klinikkaeläinhoitajan asiakaspalvelu- ja työelämätaidot
§    Lisääntymisbiologia, synnytys ja vastasyntyneen hoito
§    Opinnäytetyö
§    Palveluosaaminen eläinklinikalla
§    Parasitologia ja zoonoosit
§    Tietotekniikan perusteet ja tiedon hankintataito
§    Työelämätaidot

Klinikkaeläintenhoitajan työ on monipuolinen, mikäli työskentelee klinikalla jossa hoitajilla on enemmän vastuuta tehdä monipuolisesti erilaisia toimenpiteitä. Meillä hoitajille kuuluu kaiken normaalin asiakaspalvelun, yleisen järjestelyn ja anestesian valvonnan lisäksi muun muassa verinäytteiden ottaminen, hammasröntken, röntgen, hammaskivenpuhdistus yms pienemmät toimenpiteet, eläinlääkärin valvonnassa toki. Myös potilaiden valmistelu kanyloimisineen on hoitajien hommaa. Tottakai suurimmaksi osaksi työ on eläinlääkärin avustamista ja asiakaspalvelua, mutta itse ainakin koen oppivani paljon myös niin sanotusti "ei kuulu hoitajille"-juttuja.

Oppisopimusopiskelija saa kaiken käytännön osaamisensa klinikalta ja teoriaopetus tulee viikon jaksoissa noin kolmen kuukauden välein koululla. Itse koe oppineeni miltein enemmän teoriaakin suoraan eläinlääkäreiltä ja minua opettaneilta hoitajilta, kuin mistää koulun penkiltä. En oikeastaan lukenut ainuttakaan sivua yhteenkään koulun tenttiin. Toki olen vähän "erityislapsi" kun pääsykoelukeminen ja vahva biologian osaaminen olivat tukenani tässä rinnalla.

Hoitajilta hampaden rötgenkuvaaminen sujuu usein näppärämmin kuin eläinlääkäreiltä. Rutiinit tuovat tähänkin hommaan sujuvuutta ja geometrinen hahmottaminen on plussaa!

Koin olevani valmis näyttötutkinnon suorittamiseen aikaisessa vaiheessa, sillä heti opinnäytetyöni palautettua minulla oli jo näyttöaika varattuna kalenterissa. Viimeinen teoriajakso ja juhlallisuudet jäivät minulta siis koululla väliin sillä olin jo valmistunut siihen mennessä.

Itse näyttö on kokonainen päivä klinikalla jolloin näytönvalvoja kulkee perässäsi ja videoi osan tekemistäsi työsuorituksista. Kyseisen päivän aikan sinun tulee näyttää osaamisesi kaikilla tutkinnon perusteiden osa-alueilla. Suurin painoarvo on näytössä mukana olleen valvojan mielipiteellä, mutta läpipääsyn varmistaa vielä kolmikantainen "raati".

Oma näyttöpäiväni oli aika leppoisa. Olin varautunut, että näytönvalvoja kyselee ja hiillostaa minua koko päivän, joten olin päättänyt olla se joka puhuu enemmän. Niinpä enimmiltä kyselyiltä vältyttiin koska minä tein työtäni ja kerroin perustellen mitä ja miksi teen mitäkin. Päivä sujui todella hyvin ja nopealla tahdilla. Aloitettiin välinehuollosta, siirryttiin leikkaussaliin valmistelun kautta ja lopuksi röntgen. Tämän kaiken välissä oli toki asiakaspalvelua, puhelinneuvontaa ja labroja. Oikeastaan lääkkeet, lisääntyminen ja tarttuvat eläintaudit taisivat olla ainoat joissa valvoja joutui tenttaamaan minua, sillä käytännön tilanteita ei saatu järjestettyä.

Toki kaikki eivät pysty jännitykseltään puhumaan ja kertomaan näyttöpäivänä työskentelynsä lomassa perusteluja tekemisilleen. Sekään ei ole väärin, mutta minusta tuntui vaan jotenkin luontevalta perustella työn lomassa asioita. Muutoin valvoja olisi sitten suorituksen jälkeen jäänyt kyselemään näytönsuorittajalta tehtyyn toimenpiteeseen perusteluja.

Kun kaikki oli suoritettu siirryimme valvojan kanssa kahden kesken purkamaan päivää ja sain palautteeni. Ensimmäisenä ihmetyksen aiheena oli kuin nopeasti ja sujuvasti päivä olikaan mennyt. Suurin syy siihen varmasti oli se, että olin tarkasti suunnitellut missä järjestyksessä teen mitäkin ja aikataulutus oli sujuvaa. Näin se on itsellekin helpompaa kun ei turhia tarvitse säädellä ja miettiä.

Valvojalla ei ollut mitään huomautettavaa päivästä ja kiitosten saattelemana pääsin odottamaan kolmikannan päätöstä. Noin kolmen viikon sisällä minulle ilmoitettiin näyttötutkinnon läpäisystä.

Oppisopimusopiskelijan työsuhde päättyy valmistumiseen. Minun onnekseni sain jatkaa tutussa työympäristössä vakituista työtäni ihanien työkavereiden kanssa. Klinikan rutiinit ja käytännöt ovat jo minulle tuttuja, muttei oppiminen lopu valmistumiseen. Ala on aika hektinen ja  tieto lisääntyy koko ajan. Vanhoihin kaavoihin ei parane kangistua.

Itselläni on koko ajan suurempi halu syventää tietoani ja oppia lisää varsinkin eläinlääkäreiltä. Onhan minulla kuitenkin selkeä tavoite. Kaikki lääkärimme ovat hyvin kannustavia ja opettavaisia "kun sinusta tulee eläinlääkäri"-asenteella. Hyvin monesti anestesian valvonnan lomassa keskustellaan miksi mikäkin kudos ommellaan tietyllä langalla tai miten virtsarakon sulkeminen eroaa vaikkapa  linea albasta. Jälleen aivoni imevät tietoa ja janoan oppia käytännössä asioita joita varmasti tulen tarvitsemaan työssäni eläinlääkärinä joskus.

Tässä harjoittelen sulkemaan tulehtunutta kohtua joka poistettiin kissalta.

Mielestäni ala sopii hyvin reippaille ja toimeliaille ihmisille. Tämä ei tosiaankaan ole vain koiranpentujen rapsuttelua, vaan vastuullista toimimista stressaavissa olosuhteissa.

Lue lisää

Osaan olla kuulemma kiltistikin?

Kuulumisia koirarintamalta pääsykoehöpinöiden jälkeen. Tarkkikurssilla oltiin jälleen maanantaina ja nyt harjoituksen teemana olivat äänet. Sama homma jatkuikuin edelliskerrallakin, kaikki istuttiin loosseissa ja oltiin edelleen toisistaan erillään. Jälleen siirtyminen sisätiloihin sujui Rokilta hyvin ja saatiin kerran jopa näköyhteys erääseen kurssikaveriin. Todella hienosti hoitui tilanne.

Aloiteltiin taas kummallisesti pukeutuneiden ihmisten kohtaamisella. Huput ja sadetakit eivät tällä kertaa hätkäyttäneet Rokia. Hienosti se istua napotti jälleen vähän korppikotka-asennossaan mutta ei reagoinut sen kummemmin.

Muut harjoitukset tehtiin sitten niin, että koirat touhusivat älypeliensä kanssa nameja etsien tai muuten vaan tekivät jotain temppua kun ohjaaja alkoi soittamaan nauhalta ihmeellisiä ääniä. Aluksi tuli satunnaisia kolinoita ja muun muassa roska-auton ääniä. Roki ei näihin reagoinut vaan teki nätisti rauhoittumisharjoituksia ja leikki älypelillään. Saadaan työkaverilta lainaan muutama peli kun kerran kakara niillä viihdyttää itseään näin taidokkaasti.

 Tää on kuulemma melkein se mun korppikotka-asento. Osaan kyl painaa pääni vielä paaaaaljon alemmas!

Loppua kohden äänet vaikeutuivat hieman. Tuli koiran haukkumista, ihmisten ääniä, miehen monotonista käskytystä ja lasten leikkiä. Koirat olivat Rokille vielä ihan OK juttu, mutta mies ja lapset saivat aikaan reaktiota ja minun piti olla tarkkana palkkauksen kanssa. Roki nosti niskakarvojaan ja pöhähteli jonkin verran. Kaikesta huolimatta se pystyi keskittymään välillä peliinkin.

Olen ollut tarkkikurssiin kyllä todella tyytyväinen. Sopivasti onnistumisia, kehitystä ja niitä niin sanottuja tiukkoja tilanteita. Luulen että jatkuvuuden kannalta Rokille olisi hyvä ottaa joku kurssi tähän perään vielä. Tarvitsen itsekin vielä sellaista persiille potkijaa tähän alkuun, jotta tämä kehitys jatkuu.

Jatkettiine eilen kotona ääniraitojen kuuntelemista Youtuben kautta. Kotiympäristössä aika karsean kuuloisetkin mesoamiset olivat helppoa kauraa Rokille ja poika pystyi suoriutumaan annetuista tehtävistä sen kummemmin äänistä välittämättä. Hyvä käytös jatkui iltalenkillä kun jouduimme pysähtymään kaivelemaan kotiavaimia taskusta ja vierestämme käveli hyvin käyttäytyvä labbis. Ihmeekseni Roki tarjosi vain rauhallisesti katsomista ja odotti kauniisti.

☆☆☆

Lauantaina ollaan menossa pitkästä aikaa kehään Rokin kanssa. Minulla on hieman jännitystä ilmassa, sillä tuomarina on saksalainen mies. Ei se auta muu kuin luottaa koiraan ja tehdä parhaansa.

Tänään otettiin kunnon kylpy ja pienet kehätreenit omalla pihalla taltuttaaksemme handlerin jännitystä. Koen itseni jo aika kokeneeksi näyttelyiden kävijäksi, mutta kyllä tuo raikulipoika vaan saa aikaan aina sellaisen pienen jännitysmomentin että kuinka se käyttäytyy. 

Lopussa vielä muutama video harjoittelusta. Useita kivoja pätkiä jo on pojan touhuissa. Tavoitteena iloinen mieli ja kaunis esiintyminen. Erona videoissa on se, että ensin harjoittelen vain ruokapalkalla ja sitten pallon kanssa. Mielestäni ruokapalkalla liikkeet kivemmat mutta pallolla saadaan ryhtiä seisomiseen. Molempi parempi siis :P

Lue lisää

OHI ON ja kesälaitumille!

 

Tämä teksti on nyt hyvä kirjoittaa pois alta kun pahin päänsärky ja heikotus on takana. Tulosten tultua tuskin pystyn kirjoittelemaan aiheesta ihan heti koska itsensä on kasattava jostain sieltä suon perukoilta taas uudelleen. Huomaatteko kuinka positiivisella mielellä olen jälleen?

Itse koeaamuna en tuntenut minkäänlaista eriskummallista fiilistä. Olen yleensä aika jännittäjä ja nyt olo oli tyynen rauhallinen, mutta jokseenkin vakava. Tunnelma alkoi latistua mielessäni aika äkkiä kun näin ihmismäärän virtaavan ovista sisään odottelemaan saleihin pääsyä. Kaikilla oli sama haave kuin minulla.

Itse koe oli mielestäni hieman kummallinen, ei oikein mitään selkeää teemaa ja aika matemaattinen. Laskutehtävissä ei annettu paljon arvoja vaan enemminkin vain tunnuksia. Siitä sitten vaan pyörittelet kaavoja ja johdat yhtälöitä. Biologian osalta tehtävät olivat ihan kivoja mutta jokseenkin sama sekametelisoppa jatkui näissäkin.

Avattuani koepaperin aloitin aivan uudella taktiikalla. Olin päättänyt etten puuduta itseäni monivalinnoilla vaan käytän jaksamistani suoraan suuremman pistemäärän tehtäviin. Uusi taktiikkani oli toimiva. Revin kaavaliitteen takasivulta ja lähdin pläräämään sivuja lopusta alkuun. Ei ollut minun tärppikysymyksiä mutta muutama tehtävä ponkaisi heti silmilleni positiivisissa merkeissä.

Fiilikset menivät vuoristorataa. Välillä oli hyvä flow-tila ja sitten mentiin taas syvissä vesissä. Iloa toi jokainen tyyppi joka luovutti heti kellon lyödessä kymmenen. Onpa julmaa iloita siitä, ettei joku onnistunut mutta en mahtanut mitään.

Aika meni yllättävän nopeasti vaikka välillä tuli kelloa vilkuiltua. Olin valmis noin kymmenen minuuttia ennen ajan loppumista ja pääsin palauttamaan ennen ruuhkaa. Tällä kertaa monivalinnoista ei saanut miinuspisteitä jos jätti vastaamatta, joten taktikoin sieltä vain varmoja kysymyksiä. Papereita palauttaessani tunsin itseni todella väsyneeksi. Päänsärky oli mojova, mutta ulos astuessani tunsin, että nyt oli jotenkin helpompi hengittää.

Vaikka olin päättänyt etten märehdi pääsykoetta enää sen enempää kun salin ovesta ulos astun, niin kuinkas ollakkaan, sorruin vähän vain vilkaisemaan mallivastauksia. Harmitus ja pahamieli oli väistämätön. Olin luottanut itseeni muutamassa tehtävässä oikein kunnolla ja niin ne vaan olivat menneet miltein nollille. Suljin selaimen ja päätin etten katso sivua enää kertaakaan.

Nyt on pakko puskea ajatukset eteenpäin ja nauttia alkavasta kesästä. Rentoutua ja kerätä voimia. Sillä niitä tarvitaan, joko seuraavan vuoden samaan urakkaan tai sitten oikeasti opiskeluun.

Lue lisää

Kauniisti katsominen ja vastaehdollistaminen

Tarkkikurssin kuulumisia jälleen. Eilinen kurssikerta oli varsin opettavainen ja rankka Rokille, sillä pojan henkinen kantti joutui todella koetukselle. Edelleen kurssitiloihin mentiin yksitellen ja meillä oli pienet sermit näkösuojana toisten koirien välissä. Siirtymiset sujuvat jo ongelmitta Rokilla, eikä toisten koirien haukkuminen aiheuta enää mitään reaktiota.

Maanantain kurssilla teemanamme oli kauniisti katsominen. Koiran on siis tarkoitus katsoa vastaantulevia ärsykkeitä rauhallisesti ja reagoimatta niihin voimakkaasti. Tämä on samalla vastaehdollistamista vähän pelottaviin asioihin. Jokainen meistä kurssilaisista oli omassa "loossissaan" ja kurssin vetäjä toimi meille ärsykkeenä. Aluksi hän tuli kulman takaa kädet taskussa ja heiluen. Kaikki sujui hyvin ja hallilla kaikui tasainen naksuttelu ja koirien palkan mutustelu. Roki istui sivullani perusasennossa ja bongaili tasaiseen tahtiin ohjaajan imitoidessa mitä ihmeellisimpiä kävelytyylejä. Huppupäinen laahustaja ja katuharjalla lakaiseva haahuilija saivat Rokissa selkeästi suurimman reaktion. Koira pysyi sivullani perusasennossa mutta sen niska painui alas ja se tuijotti kulkijoita vähän "korppikotkamaisesti" (saimme tällaisen lempinimen!:D).

Pidimme välillä taukoa koska harjoitus oli selkeästi rankka. Roki hörppi vettä suurella halulla ja sitten se pisti maate viereeni. Taukoharjoittelu on ottanut suuria edistysaskeleita ja olen todella tyytyväinen että ruoka maistuu pojalle tiukoissakin tilnateissa.

 

Sitten siirryimme suoraan kohti tulevaan ihmiseen ja tervehdykseen. Korppikotka-meininki jatkui meidän osaltamme tässä harjoituksessa. Tämä koira on kyllä niin kummallinen yhdistelmä, että en tosiaan tiedä aina kuinka suhtautua mihinkin! Kohti tuleva ihminen aiheutti Rokin pään painautumisen kohti lattiaa ja vähän sellaisen "tuijotan kun jännittää"- efektin ja sitten se otti ja ryösti tervehtimään. :D Hyvin kummallista! Loput tästä harjoituksesta sujui hyvin, eikä edes ääneen tervehtiminen aiheuttanut sen suurempaa reaktiota.

Viimeinen harjoitus tauon jälkeen oli varmasti se kaikista haastavin. Koira oli jo hieman väsynyt ja tässä osiossa yllättäen tulevat ärsykkeet olivat kaikista vaikeimmat. Aluksi kulman takaa tuli lelukoiraa kantava nainen, sitten sadetakkiin huppu päässä sonnustautunut tyyppi ja lopuksi vieläpä ilmassa leijaileva koiraa läheisesti muistuttava kirahvi-ilmapallo! Kyllä siinä oli pienen koiran mielelle järkytystä kerrakseen. Välillä minulla pääsi naurunpyrähdys silkästa Rokin ilmeestä kun se katsoi aina mitä seuraavaksi vastaan tuleekaan. Hienosti se skarppasi ja istui täysin hiljaa vierelläni ja mutusteli palkkansa oikein hyvällä ruokahalulla.

Lopuksi ilmapallo jätettiin kaikkien nähtäväksi yksin leijailemaan paikoilleen. Siinä vaiheessa kun pallo erehtyi kääntymään meitä kohti niin kyllä vaan Roki-poika päästi ääntä. Sieltä se taas tuli kunnon vahtipelkohaukku! Reagoin nopeasti kääntämällä koiran omalla eleelläni ja palkkasin oitis käytöksen lopettamisesta. Palkka upposi heti hyvin ja koira kääntyi heti katsomaan ilmapalloa eleettömästi ja rauhallisesti. Aivan mahtavaa!

Saimme todella paljon onnistumisia ja muutaman sellaisen tilanteen jossa onnistuimme epäonnistumisen jälkeen. Minulle ne kerrat ovat kaikken palkitsevimpia kun koiran palikat leviää ja pystyn ne kokoamaan oikealla hetkellä onnistuneesti. Ihan mielettömän hyvä fiilis nähdä, kuinka koira kykenee kasaamaan itsensä jälleen siinä tilanteessa kun vaan pystyn sitä auttamaan oikealla tavalla. 

 

Lue lisää

Päivä jota ei olisi pitänyt tapahtua

Rokin koulutus ja vastaehdollistaminen kaikkiin ongelmia aiheuttaviin asioihin on mennyt jo suuria harppauksia kohti parempaa. Välillä on tullut niin hienoja onnistumisia että on väkisinkin hymyilyttänyt. Niinkuin arvata saattaa, ei kaikkia resursseja pysty yksinkertaisesti hallitsemaan. Äkkitilanteita tulee elämässä vastaan aivan varmasti ja kaupungissa eri toten.

Pojat olivat eilen mukana töissä. Kamu sai vähän laseria ja hierontaa jumissa oleville lihaksilleen. Kauniissa säässä lähdimme takaoven kautta kotia kohti ja olin aikeissa antaa koirien pissata läheiseen pusikkoon ennen kävelyä parkkihallille, jossa auto odotti. Hyvä sää oli saanut ihmiset liikkeelle ja Roki oli levoton. Se bongasi muutaman seisoskelevan ihmisen ja alkoi hieman käydä kierroksilla. Yhtäkkiä pusikosta hyökkäsi vapaana oleva monirotuinen karvaturri suoraan koirieni luo. Irtokoira vaikutti hyväntahtoiselta mutta tuli suoraan puskista ja häntä tötteröllä. Minulla ei ollut mitään tehtävissä, molemmat koirat syöksyivät puolustusvietissään kohti koiraa ja Kamu ehti napata koiraa hieman niskasta (luulin näkeväni tämän). Siinä vaiheessa metsiköstä kuului humalaisten ihmisten huutoja ja irtokoira otti jalat alleen. 

Tapahtuma oli liikaa Rokille. Koira joutui miltein paniikkiin ja haukkui taukoamatta pää pyörien ja odottaen milloin koko maailmaa kaatuu niskaan. Se ei kuullut eikä nähnyt minua. Sinkosi hihnassa ja valjaissa ihan miten sattuu. Kamu meni levottomaksi Rokin käytöksestä ja koirat alkoivat lietsoa toisiaan. Otin Rokin päästä kiinni ja yritin rauhoittaa sitä ja puhua sille, ei mitään yhteyttä. Kävelimme hetken toiseen suuntaan mutta koira haukkui edelleen ja väisteli kuin jotakin näkymättömiä avaruusolioita olisi hyökkinyt sen kimppuun. En keksinyt eää muuta kuin sujauttaa hihnan käsilenkin sen kaulaan ja taluttaa sitä todella napakasti ihmisvilinän läpi autolle.

Kävellessä todella lähellä minua ja napakassa otteessa koira pystyi rauhoittumaan. Tokihan se oli järkyttynyt ja läähätti kuin suuremmankin urheilusuorituksen jälkeen, muttei haukkunut. Autoon päästyään Roki kävi maate kuin olisi päässyt turvaan. Minä miltein itkin pettymyksestä ja päällimmäisenä vellovista ajatuksista. Näin silmissäni kuinka monet työtunnit koiran kanssa valuivat hukkaan.

Kotiin saapuessamme koira oli vieläkin hieman varuillaan. Parkkipaikalla kaukana kävelevät ihmiset ja vähänkin oudommat äänet saivat koiran pöhisemään. Päätin itse istua hetkeksi alas ja miettiä kuinka tästä nyt edetään. Kuppi kahvia ja ajatus rentouttavasta metsälenkistä koiralle tuntui nyt hyvältä. Otin kameran mukaan yhdessä koiran kanssa ja suuntasin metsään.

Roki tepasteli pallonsa kanssa innostuneen iloisena kunnes maaperä halusi antaa minulle jonkin sortin muistutuksen olemassaolostaan. Kaaduin suoraan naamalleni tallattuani ensin auenneisiin kengännauhoihini. Kamera jäi tietysti alle ja pamautti minua suoraan leukaan. Ilmat pihalle ja oikea ranne alimmaisena. Koira juoksi katsomaan oitis että mikäs sille tuli? Minun ensimmäinen ajatukseni oli, etten pääsisi pääsykokeeseen jos ranteeni murtui. Hetken henkeäni haukkoen ja ajatuksiani keräillen pystyin nousta istumaan. Kaikki luut taisivat olla ehjät mutta mustelmilta ei voinut välttyä.

Hetken sammaella istuessani ajattelin että nyt täytyy vähän hidastaa tahtia. Vastoinkäymisiä tulee ja niistä selvitään kyllä. Kesä on kohta ja voin rentoutua kaiken stressin helpottaessa. Koiran kanssa edetään omalla painollaan ja tehdään kaikki voitavamme. Nyt on edessä vielä kaksi viikonloppua jolloin kertailen rennosti oppimaani ja menen pääsykokeeseen hyvällä mielellä. Olen tehnyt kaiken voitavani tänä vuonna ja katsotaan mihin se riittää.

Ilta-aurinko muistutti minua miten kaunista metsässä onkaan. Koira sai juosta ja kamerakin toimi tällistä huolimatta. "Vastoinkäymisistä voittoon" - vai miten se meni?

Lue lisää

MTV3 Lifestyle " Tiedätkö, mitä lemmikkisi tekee yksin kotiin jäädessä? Aktiivisuuspanta voi paljastaa ongelmakäyttäytyjän"

Lue koko artikkeli TÄSTÄ!

Lue lisää