Tarkkikurssin kuulumisia jälleen. Eilinen kurssikerta oli varsin
opettavainen ja rankka Rokille, sillä pojan henkinen kantti joutui
todella koetukselle. Edelleen kurssitiloihin mentiin yksitellen ja
meillä oli pienet sermit näkösuojana toisten koirien välissä.
Siirtymiset sujuvat jo ongelmitta Rokilla, eikä toisten koirien
haukkuminen aiheuta enää mitään reaktiota.
Maanantain kurssilla teemanamme oli kauniisti katsominen. Koiran on siis tarkoitus katsoa vastaantulevia ärsykkeitä rauhallisesti ja reagoimatta niihin voimakkaasti. Tämä on samalla vastaehdollistamista vähän pelottaviin asioihin. Jokainen meistä kurssilaisista oli omassa "loossissaan" ja kurssin vetäjä toimi meille ärsykkeenä. Aluksi hän tuli kulman takaa kädet taskussa ja heiluen. Kaikki sujui hyvin ja hallilla kaikui tasainen naksuttelu ja koirien palkan mutustelu. Roki istui sivullani perusasennossa ja bongaili tasaiseen tahtiin ohjaajan imitoidessa mitä ihmeellisimpiä kävelytyylejä. Huppupäinen laahustaja ja katuharjalla lakaiseva haahuilija saivat Rokissa selkeästi suurimman reaktion. Koira pysyi sivullani perusasennossa mutta sen niska painui alas ja se tuijotti kulkijoita vähän "korppikotkamaisesti" (saimme tällaisen lempinimen!:D).
Pidimme välillä taukoa koska harjoitus oli selkeästi rankka. Roki hörppi vettä suurella halulla ja sitten se pisti maate viereeni. Taukoharjoittelu on ottanut suuria edistysaskeleita ja olen todella tyytyväinen että ruoka maistuu pojalle tiukoissakin tilnateissa.
Sitten siirryimme suoraan kohti tulevaan ihmiseen ja tervehdykseen.
Korppikotka-meininki jatkui meidän osaltamme tässä harjoituksessa. Tämä
koira on kyllä niin kummallinen yhdistelmä, että en tosiaan tiedä aina
kuinka suhtautua mihinkin! Kohti tuleva ihminen aiheutti Rokin pään
painautumisen kohti lattiaa ja vähän sellaisen "tuijotan kun jännittää"-
efektin ja sitten se otti ja ryösti tervehtimään. :D Hyvin
kummallista! Loput tästä harjoituksesta sujui hyvin, eikä edes ääneen
tervehtiminen aiheuttanut sen suurempaa reaktiota.
Viimeinen harjoitus tauon jälkeen oli varmasti se kaikista haastavin. Koira oli jo hieman väsynyt ja tässä osiossa yllättäen tulevat ärsykkeet olivat kaikista vaikeimmat. Aluksi kulman takaa tuli lelukoiraa kantava nainen, sitten sadetakkiin huppu päässä sonnustautunut tyyppi ja lopuksi vieläpä ilmassa leijaileva koiraa läheisesti muistuttava kirahvi-ilmapallo! Kyllä siinä oli pienen koiran mielelle järkytystä kerrakseen. Välillä minulla pääsi naurunpyrähdys silkästa Rokin ilmeestä kun se katsoi aina mitä seuraavaksi vastaan tuleekaan. Hienosti se skarppasi ja istui täysin hiljaa vierelläni ja mutusteli palkkansa oikein hyvällä ruokahalulla.
Lopuksi ilmapallo jätettiin kaikkien nähtäväksi yksin leijailemaan paikoilleen. Siinä vaiheessa kun pallo erehtyi kääntymään meitä kohti niin kyllä vaan Roki-poika päästi ääntä. Sieltä se taas tuli kunnon vahtipelkohaukku! Reagoin nopeasti kääntämällä koiran omalla eleelläni ja palkkasin oitis käytöksen lopettamisesta. Palkka upposi heti hyvin ja koira kääntyi heti katsomaan ilmapalloa eleettömästi ja rauhallisesti. Aivan mahtavaa!
Saimme todella paljon onnistumisia ja muutaman sellaisen tilanteen jossa onnistuimme epäonnistumisen jälkeen. Minulle ne kerrat ovat kaikken palkitsevimpia kun koiran palikat leviää ja pystyn ne kokoamaan oikealla hetkellä onnistuneesti. Ihan mielettömän hyvä fiilis nähdä, kuinka koira kykenee kasaamaan itsensä jälleen siinä tilanteessa kun vaan pystyn sitä auttamaan oikealla tavalla.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti