sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kinkun sulattelua


Niin se vaan Joulu taas oli ja meni. Aatto oli täysin lumeton mutta sitäkin kauniimpi aurinkoinen päivä. Kävin aamupäivällä kävelemässä pienen lenkin koirien kanssa ennen riisipuuron keittoa. Aattona ei juuri sen ihmeellisempää koirien kanssa tullut touhuttua, olimme menossa poikaystäväni vanhemmille illaksi ja pojat saivat jäädä kotiin herkkuluidensa kanssa. Joulupäivänä lähdimme päivällä käymään vähän juoksemassa koirien kanssa. Kyllä vaan intoa riitti kun akkuja oli ladattu jo tovi. Ei haitannut menoa pieni sadekuuro kun valkoiset kirmasivat pitkin nurmikoita.

Tänään olimme sopineet työkaverini kanssa, että menisimme koirapuistoon valkoisten lasten kera. Hänellä on muutaman kuukauden nuorempi valkoinen narttu, Mila (CHOSEN WHITE`S MULAN), jonka kanssa Roki mielellään leikki. Aikamoisia roturasisteja pennut tuntuivat olevan, sillä koirapuistossa olisi ollut kyllä muutakin kuin valkoista seuraa :D 

Ennen aattoa saatiin myös mitä parhaimpia uutisia penturintamalta:

                                * GIRA ULTRATTU TIINEEKSI 22.12.2015 *

 



perjantai 25. joulukuuta 2015


                                  Toivottaa: Ronja, Kamu ja Roki

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Pientä pakkasta ja pentuhaaveita

Kuvassa Kamulla TopDogin Maike heijastinpaita, joka istuu koiralle kuin nenä päähän

Nyt kun kaikki Messarihäsellys on alta pois niin voi laittaa sellaisen Joulumoodin päälle. Itse olen aina ollut jouluihminen. Tykkään laittaa kotiin valoja ja kynttilöitä sekä kokeilla kaikkia jouluruokia. Täällä kaupungissa on joulutunnelman luominen on ainakin minulla vaatinut vähän enemmän mielikuvitusta. Ei ole lunta, on pimeää ja märkää...  
Ajattelin tänä vuonna tehdä teille lukijoille sellaisen Joulupostauksen, jossa kuvailen meidän aaton tapahtumia ja menoja vähän enemmän:) Ensi viikonloppuna lähdemme käymään Savossa sukulaisten luona ja toivon että siellä on vähän luntakin missä koirat voi juoksennella.

Eilen olimme koirien kanssa Heurekalla vähän treenailemassa. Olin kuvannut Annin shelttityttöjä puolenpäivän aikaan ja huomasin miten kivasti maa oli kuurassa ja aurinkokin pilkisteli puiden lomasta. Kauan tätä iloa ei kuitenkaan kestänyt, sillä hämärä alkoi jo laskeutua kun olimme poikien kanssa paikalla. Positiivista pikkupakkasessa oli, että koirien jalat eivät olleet aivan yltäpäältä kurassa vaan pysyivät aika kuivana. Molemmilla oli virtaa taas vaikka muille jakaa. Kamun kanssa treenattiin seuraamista ja merkin kiertoa. Kyllä vaan ärsyttää edelleen ne uudet tokon säännöt. Koira tarjoaa koko ajan merkille pysähdystä kierron sijaan. Vaikka mun kartio onkin se pienempi malli niin en usko että sen isomman kanssa koemme mitään ahaa elämystä. Seuraamisessa harmaita hiuksia aiheuttaa lähinnä se hemmetin pitkä peruuttaminen. Kamu kun tuppaa peruuttamaan viistosti vasempaan. Ehkä jäämme suosiolla tokosta eläkkeelle tai sitten odotan valoisempien päivien tuovan jonkin uskomattoman motivaatio puuskan treenaamiseeni. 



 
Rokin treenaaminen oli aluksi yhtä säätämistä. Pentu ei meinannut pysyä nahoissaan ja oli miltein harvinaista nähtä sillä enemmän kuin kaksi tassua kerrallaan maanpinnalla. Saalispalkkaus on noussut aivan uudelle levelille pennun kanssa ja välillä on yksinkertaisesti pakko laittaa jäitä hattuun namipalkalla, jos tahtoo tehdä jotain tekniikkaa ja tarkkuutta vaativaa :D Tällä kertaa minulla oli Ässä hihassa ja treeninameiksi olin pilkkonut uutta
Naturis Fresh Meat 650g - kana koiran "makkaraa", joka ei kyllä todellakaan ole mikään perusmakkara vaan ihan hyvän kuuloinen lihayhdistelmä. Tämä makkarapötkö oli koostumukseltaan erittäin kiinteä ja helposti pilkkoutuva herkku. Ravintokoostumukseltaan se sisältää Tuore kanaa 96,5% perunatärkkelystä 2,5%  ja merilevää 1%.  Pojat olivat molemmat aivan hulluna tähän herkkuun, jopa Kamu! Voisin kuvitella, että voimakkaan rasutuksen jälkeen tätä olisi helppo käyttää esimerkiksi sellaisena välipalana tai palautusjuoman seassa. Kokeilin nimittäin liottaa makkaraa myös veteen/ruuan sekaan ja kyllä se sinne liukeni ihan sopivasti makua antamaan.

Voisin kuvitella, että tämä herkku olisi aika pro esimerkiksi jäljellä!





Ihanaa Joulun odotusta kaikille lukijiolle!

P.S Olen hieman kuullut huhuja, että Kamun morsian Gira on viimeaikoina ollut tavallista rauhallisempi... Ulta-aika on varattu 22.12. *innoissaan*

torstai 10. joulukuuta 2015

HELSINKI WINNER 2015 & VOITTAJA 2015



Niin se aika vaan menee nopeasti, nyt on vuoden suurin ja hienoin näyttely taas taputeltu onnistuneesti. Minulla on kotona maailman väsynein pentu, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen viikonloppuun! Lauantai aamuna starttasimme Rokin siskon perheen kera kohti Messaria. Pojassa oli intoa kuin pienessä kylässä ja sisarukset olivat koko automatkan todella harmissaan siitä, ettei autossa saanutkaan pistää paineja pystyyn. Intoa riitti kun saavuimme messualueelle. Roki katseli aivan silmät suurina sitä valtavaa koiramäärää mikä parkkipaikalla oli vastassa. Allekirjoittanut ei ollut lainkaan innoissaan melkein kilometrin matkasta autolta kehälle painavaa häkkiä raahatessa.


Kehällä 34 alkoi ensin Valkoistenpaimenkoirien rotukehä, jonne minulla oli kunnia viedä Kamun äiti (Eli Rokin äidin äiti) Nelli (Mihela`s Gentle Miracle). Messariviikonloppu tulisi olemaan Nellin viimeinen näyttely ja sitten rouva saa jäädä ansaitulle eläkkeelle kohta 10-vuoden iässä. 

 Paljon paremmin ei olisi voinut Nellin näyttelypäivä enää mennä, sillä juoksimme kehässä VET1, PN2 ja VSP-VET ja niin mamma sai myös HELSINKI VETERAANI WINNER 2015- tittelin. 



Sitten raahasimme itsemme yläkertaan jossa Helsinki Puppy Show oli käynnissä. Pentujen kehät olivat noin kolme tuntia myöhässä, joten päivä tuntui yhdeltä odottelulta. Oma hermo alkoi olla kireällä kun olin syönyt ja juonut niin huonosti koko päivän ajan ja kehässä juostessa kunto oli välillä koetuksella. Valkkarilapsia oli ilmoitettu kehään yhteensä yhdeksän kappaletta. Kun kehä viimein alkoi esiintyi koko sisarusparvi todella hienosti. Paikalla oli GM C-pentuja yhteensä kuusi kappaletta. Roki esiintyi niin hienosti kuin vaan voi seitsämän kuukauden ikäinen pentu esiintyä. Kuitenkaan poika ei launataina ollut suomalaistuomarin mieleen niinkään.

"Kohta 8kk vanha pentu. Riittävä rungon pituus, hyvä pään pituus. Hyvin kiinnittyneet melko kookkaat korvat. Keksinruskeat silmät, kuono voisi olla täyteläisempi. Hyvä kirsupigmentti. Toivoisin mustemmat "kajaalit" ja huulet. Etuosa voisi olla paremmin kulmautunut suhteessa takaosaan. Hyvä lantio, runko ja takaliikkeet. Pehmeähkö pentuturkki. Seistessä hieman laskeva takalinja." PEK3


Gentle Miracle`s oli ROP-kasvattaja sekä isoissa koirissa että tässä Puppy Showssa. Aivan mahtavaa! Ison kehän menestystä ei kuitenkaan valitettavasti tullut, mutta ainakin valkkareille näkyvyyttä. 


 Roki poseraa kehässä


Sunnuntai aamuna Roki ei juurikaan jaksanut enää ihmetellä mitään. Penska oli selkeästi lauantaita väsyneempi ja tuntui seuraavan tilannetta aina maaten mamman jalkojen päällä ja ottaen välillä torkut. Päivä alkoi taas valkkareiden rotukehällä, minä Nellin kanssa kehässä ja Roki lähinnä nukkuen häkissä. Oli kyllä tosi helppo liikkua ja olla näyttelyssä tuon pennun kanssa kun osasi olla niin kiltti ja rauhallinen.

Valkoisia oli ilmoitettu kehään noin 40 kappaletta ja narttuja oli tuosta määrästä reilu puolet. Menimme taas mummon kanssa kehässä ja ilokseni huomasin tuomarin pitävän koirasta kovasti. Kohta oli veteraanien kilpailuluokka ja paljon edes miettimättä tuomari kätteli meidät ykkösiksi. WAU, jo toinen titteli meidän mummo-koiralle!! Fiilis oli todella hieno, mutta sitten arvostelu eteni ja jatkoimme suoraan paras narttu kisaan. Olimme Nellin kanssa numerojärjestyksessä jonon aivan häntäpäässä kun tuomari tuli taas luoksemme ja kehoitti jonon kärkeen. Siinä sitten ihmetyksissäni seisotin koiraa ja katselin kun tuomari laittoi perässä tulevia koiria järjestykseen ja alkoi juoksuttaa koko ryhmää ihmisten taputtaessa kehän ympärillä. Sitten kaikki seisahtui ja tuomari nosti kädet ylös. Järjestys oli tässä ja ykkös paikka oli meidän. Itkuhan siinä taisi silmään tulla. Olin niin iloinen siitä että sain viedä Nellin kehään sen viimeisessä näyttelyssään ja sitten vielä tällainen menestys.

Nellin viikonlopun kotiinviemisenä on nyt kolme uutta titteliä, HeVW-15, VV-15 ja V-15, sydämelliset onnittelut Maarit ja koko perhe.
 

Hyviä eläkepäiviä, koira jonka takia minulla on valkkareita, perheenjäsen, äiti, mummo ja paras valkoinen kaunotar POHJ MVA FIN MVA SE MVA DK MVA EE MVA JV-06 HeW-10 HeVW-15 VV-15 V-15 MIHELA`S GENTLE MIRACLE "NELLI".


ROP GM`s Catch Me If You Can ja VSP GM`s Creation Of Fantasy

Kaiken tämän juhlahumun jälkeen suuntasimme taas yläkertaan jatkamaan näyttelypäivää Puppy Shown merkeissä. Nyt paikalla oli jopa 12 kappaletta suloisia valkkarilapsia ja kaksi kasvattajaluokkaa kilpailemassa ROP pentukasvattaja tittelistä. Kehät olivat jälleen myöhässä ja minulla oli erittäin väsynyt pentu nukkumassa jaloissani. Kun kaikki sitten vihdoin alkoi, jaksoi Roki esiintyä todella hienosti ja ei aikaakaan kun meidät käteltiin PU1 sijalle. Nartuissa voiton vei Rokin sisko Mila ja kohta juostiin jo roppikehässä yhdessä Piian kanssa. Niin siinä vain kävi että Roki nappasi itselleen tuloksen PEK1 PU ja ROP-PENTU. Epävirallinen titteli on "WINNER PUPPY" mutta sehän ei näy missään tietokannassa. Arvostelu oli erittäin hyvä, tuomarilla ei ollut mitään valittamista: 



 "7 kuukautta. Hyvän tyyppinen, pitkäkarvainen. Hyvä ilme. Oikea täydellinen saksipurenta. Tummat silmät ja kirsu. Hyvä rungon malli, oikeanlaiset kulmaukset. Vahvat luusto ja oikeanlaiset jalat. Hyvä ylälinja. Vapaat liikkeet. Hyvä hännänkanto, hyvä turkki."

Menestys jatkui vielä sen verran, että Maarit oli jälleen pentujen ROP-kasvattaja ja Roki jäi odottelemaan ryhmäkehien alkamista vielä pitkälle iltapäivään. Ryhmien suhteen ei ollut mitään odotusta, koska tuomarina oli suomalaisnainen jonka mieltymyksen tiesin ja siihen ei kuulunut valkkari tälläkään kertaa. Uskomattoman hienosti minun pieni poika kuitenkin jaksoi koko pitkän viikonlopun esiintyä ja olla reissussa mukana.

SUURI KIITOS kaikille mukana olleille ja erityis onnittelut ja suuri kiitos vielä kasvattaja Maaritille!
Kaikki Messarin kuvat ovat Lassi Alasen ottamia, suurkiitos Lassi!

maanantai 30. marraskuuta 2015

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pimeän keskellä pimeää



En ymmärrä kuinka voi olla niin masentavan märkää ja pimeää koko ajan? Motivaationi kaikkeen tekemiseen on ollut ihan hakusessa jo lokakuusta saakka, ei vain innosta tarpoa tuolla kurassa ja tihkusateessa koko ajan. Muualla Suomessa on saatu nauttia jo hieman valkeammasta maisemasta, täällä lumi kävi yhden aamupäivän verran maassa. Koirat ovat saaneet viettää hieman laiskempaa koiranelämää ja tehdä vaan kävelylenkkejä ja hieman jotain aivojumppaa. Ehkä pieni loma tekeekin ihan hyvää.

Minua ei mamma kiinnosta!

Rokin kanssa aloitimme näyttelytreenit näin viime tinkaan viikkoa ennen Messaria. Jo yhdestä kerrasta saimme paljon irti, sillä kouluttajamme on todella ammattitaitoinen ja hyvä handleri. Hän esitti treeneissä Rokia ja näytti minulle vinkkejä. Olen itse huomaamattani tehnyt paljon sellaista ylimääräistä säätämistä aina kehässä, asetellut koiraa ja pyörinyt miten sattuu oikean asennon löytämiseksi. Nyt aloimme opettamaan Rokille kehäkäyttäytymistä siten, että poika tarjoaa itse oikeaa asentoa ja minun ei tarvitsisi juurikaan muuta kun esittää koira (eikä koko ajan asetela sitä oikein). Helpommin sanottu kuin tehty! Penska kyllä asettaa jo etujalat hienosti vierekkäin, mutta takajalkojen asento on vielä hakusessa. Vielä on onneksi parit treenit ennen H-hetkeä.

Onko teistä lukijoista paljon tulossa porukkaa Messariin? Jos on niin valkkarikehällä voi törmätä! Pentukehä meillä on la 99. ja su 100 :-)

Herra 7 kk. 


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Rakkautta ilmassa


Tänään 22.11.2015 Kamun ja Giran lempi leiskui onnistuneesti. Huisin jännää oli nähdä kuinka oma koira käyttäytyy tällaisessa tilanteessa. Olimme Kamun kanssa molemmat täysin kokemattomia koko touhusta, sillä itsekään en ollut koskaan edes nähnyt koirien astutusta. Aluksi Kamu oli vähän turhankin innokas ja meinasi olla sitä mieltä et hän hoitelee hommat vaikka väkisin. Muutaman Giralta tulleen muistutuksen jälkeen poika otti herrasmiehen roolin ja tämä tuotti hieman parempaa tulosta. Kokemattomuus näkyi kyllä pojan eleistä alusta saakka, mentiin vähän toheltaen mutta kyllähän ne hommat viimein hoitui niinkuin kuuluukin. Tiistaina otamme vielä uusintatreffit ja sitten jäämme jännityksellä odottamaan toivottua tulosta.

Pennuista odotamme aktiivisia, reippaita ja terveitä harrastuskoiria, jotka ovat mitä ihanimpia perheenjäseniä. Molemmat vanhemmat ovat terveitä, avoimia ja erittäin ihmisrakkaita. Molemmilla on harrastettu monipuolisesti ja niiden kanssa arki sujuu mutkattomasti. Blogissamme tulemme seuraamaan Giran odotusaikaa ja kertomaan pentujen kuulumisia kasvattaja-Oilin luota. Pentusuunnitelmasta voit lukea lisää täältä.

Mikäli etsit valkoista harrastuskaveria ja rakasta perhekoiraa jonka kanssa olisit kiinnostunut touhuamaan kaikenlaista uutta, niin ota rohkeasti yhteyttä. Kasvattaja-Oilin luona pääset tutustumaan rotuun (mikäli se on sinulle uusi) ja näkemään pentueen emän, ukin, velipuolen ja isotätin. Pentueen isää voi tulla myös katsomaan tänne Vantaalle. :)

lauantai 31. lokakuuta 2015

Notkeutta ja lihaskuntoa



En ehtinyt kirjoitella meidän uintireissusta koirauimala Sippuraan Espoon Kivenlahteen noin puolitoista viikkoa sitten. Suunnattiin siis Rokin ja velipoika Konstan kanssa uimaan ensimmäistä kertaa sisätiloihin. Olimme varanneet aamuksi puolentunnin mittaisen uinnin ja pennut pääsivät tutustumaan veteen pelastusliivien kera. Roki oli edeltävänä kesänä uinut niin vähän, että tekniikka on syytä saada hyvälle mallille ennen kuin voi uida ilman liivejä. Sisätilassa oleva allas jännitti koiranuoria hieman alkuun, mutta ei aikaakaan kun Roki uiskenteli jo pallon perässä pitkin allasta ja esitti jopa uimahyppyjä veteen. :D Aivan mahtavaa liikuntaa näin talvikauden kolkutellessa ovelle. Ajtellimimme lähteä Vantaan sisarusparven ja Kamun kanssa uimaan Hyvinkäälle joku viikonloppu, kun siellä saa altaassa olla kerrallaan useampi näinkin iso koira.

Olen tehnyt nyt molempien koirien kanssa myös useamman kerran viikossa lihaskunto- ja tasapainoharjoituksia laatikon avulla. Roki on kehittynyt valtavasti kyseisessä hommassa. Naksuttimen kanssa olen koirien antanut itse oivaltaa mitä laatikon kanssa voisi tehdä ja molemmat osaavat hienosti jo mennä laatikkoon sisään ja päälle, sekä muita kehittäviä liikkeitä. Voisin kuvailla meidän harjoituksia joku kerta kunhan vähän edistytään lisää.


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Mitä koiraharrastus on minulle antanut?


Näätäklaanin blogista sain kivan kuuloisen haasteen, Mitä koiraharrastus on sinulle antanut? Kotonani on aina ollut koiria, mutta varsinainen koiraharrastukseni alkoi vasta 2009 hankittuani Kamun. Heti haettuani koiran kotiin aloimme pitää tiiviisti yhteyttä A-pentueen sisarusten omistajien kesken. Kaikki olivat todella samanhenkisiä ja niin sanotusti saman asian äärellä. Vaikka olin tuolloin vasta 15-vuotias, ei ikäeromme mielestäni tullut toimeentulemisen väliin. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu hassulta, miten läheisiksi voikaan tulla ihmisten kanssa, joita ei ole lainkaan tuntenut ennen koiran ottamista.


Yksi koiraharrastuksen mukanaan tuomista ihmisistä on koirieni kasvattaja Maarit. Vaikka meillä on paljon ikäeroa, niin hän on yksi läheisimmistä ihmisistä minulle tällä hetkellä. Taisinkin sanoa viimeksi pentutapaamisessa, että vuosien varrella Maarit on kasvattanut hienoja valkkareita, mutta myös minut. :D Eikä juttumme ole aina olleet vain koirajuttuja, vaan ihmisten välille muodostuu ystävyyssuhde tavalla jonka koiraharrastus on sysännyt alkuun.

Nyt kun mietin kaveripiiriäni niin on vaikea keksiä joku "ei koiraihminen" sieltä joukosta. Jotenkin yhteydenpito esimerkiksi kouluaikojen kavereihin on jäänyt vähemmälle. On niin helppo lähteä lenkille ystävien kanssa joilla on koiria tai vaikkapa treenaamaan. Näin uudellakin asuinalueella kaikki kaverit ovatkin valkkari-ihmisiä tai ainakin omistavat koiran. Eikä ikäerot ole haitannut missää vaiheessa, samanhenkiset ihmiset jotenkin löytävät kyllä toisensa koirien avulla ja silloin ikä on vain numero.

Kaikkien rakkaiden ystävien ja uusien ihmissuhteiden lisäksi koiraharrastus on antanut minulle suuresti lisää tietämystä kyseisestä lajista niin ruokinnan, koulutuksen, käyttäytymisen ja terveyden osalta. En koskaan olisi oppinut näin paljon, jos vain olisin ihminen jolla on koira kotona. Harrastukset ovat tuoneet minulle satoja uusia näkemyksiä ja vinkkejä koirista ja niiden käyttäytymisestä. Uskon uravalintanikin juontavan juurensa mielenkiinnonkohteeseeni, vaikka pidänkin kaikista eläimistä niin koirat kyllä ovat ne, joiden tassunjäljet ovat syvällä sydämessäni.


 Vas. Lumi, Kamu ja Roki

maanantai 12. lokakuuta 2015

Kamun hammaslääkärireissu



Viime viikolla katsoin koirani suuhun ja huomasin vasemmanpuoleisista yläetuhampaista kahden olevan poikki. Niin käsittämättömältä kuin se tuntuu, en todellakaan ollut huomannut missä ja miten ne olivat katkenneet. Halkeamat näyttivät tuoreelta ja nappasin kuvan niistä meidän lääkärille. Oli ilmiselvää, että poistettava ne oli, koska eivät siitä korjaannu ja sen verran pahasti olivat katki.

Työskentelen siis tällä hetkellä Länsi-Vantaan Eläinklinikalla hoitajana (oppisopimus on vielä kesken), joten Kamu pääsi tietysti "omalle" klinikalle tuttuun ympäristöön. Olimme sopineet eläinlääkärin kanssa poistoajan Maanantaille 12.10. klo 13. Saavuimme Kamun kanssa töihin hieman aiemmin, jotta ehdin valmistella ja kuvata koiran suun ennen operaation alkua. Kylläpäs oli oman koiran valmistelu hiukan erilaista kuin normaalisti. Olen ollut kohta vuoden alalla ja ensimmäistä kertaa käsi tärisi. Kaikki meni kuitenkin niinkuin piti ja työpaikkaohjaajani Krista oli suurempana tukena ja ohjaajanani koko operaation ajan.

Ensimmäisenä varmistetaan, että eläin on ollut paastolla 10h ennen toimenpidettä. Jos eläin on syönyt ennen toimenpidettä, riski oksentamisesta kasvaa rauhoituksen aikana, joka taas voi johtaa eritteen pääsemisen keuhkoihin. Sen jälkeen aloitetaan antamalla esirauhoite tai kanyloimalla eläin. Kamun kanssa aloitimme kanyloimalla sen ja rauhoittamalla suonensisäisesti. Hetken päästä Kamu jo nukahtikin miltein suorilta jaloilta Krista-hoitajan syliin. Sitten otimme suunnaksi hammashuoneen ja nostimme koiran pöydälle. Koska teemme kaikki toimenpiteet inhalaatioanestesiassa valvottuna, oli nyt aika tuubata Kamu. Tuubaaminen tarkoittaa hengitysputken asettamista eläimen keuhkoputkeen ja tuubin liittämistä letkujen kautta anestesialaitteeseen. Näin varmistamme eläimen hapensaannin koko toimenpiteen aikana.

 Tässä on menossa Kamun tuubaaminen, eli hengitystuubin asettaminen eläimen keuhkoputkeen

 
Tässä poistelen samalla rauhoituksella Kamun takahampaisiin kertynyttä plakkia hammaskivenpoistolaitteella ennen hampaanpoistoa.

Siinä vaiheessa kun kuvasimme Kristan kanssa koirani suuta, alkoi homma jo tuntua normaalilta rutiinilta eikä niinkään oudolta, että oma koira oli pöydällä. Kamu oli kiinni anestesialaitteessa, verenpainemittarissa, pulssioksimetrissä ja tarkistimme vielä hengityksen ja sykkeen manuaalisesti tietyin väliajoin, joten mikäpä hätä koiralla siinä nukkuessa. Kamun suu oli suurin koskaan kuvaamistani koirista, joten suurikokoiset hampaat ja niiden juuret toivat hieman haastetta peliin.

Kun alkuvalmistelut ja kuvaukset olivat hoidettu päästettiin eläinlääkäri Vivi työhönsä. Röntgenkuvien perusteella hän tarkasti, että suu oli muiltaosin kunnossa ja aloitti puuduttamaan katkenneiden hampaiden ympäristön. Pienet etuhampaat ovat koiran suussa helpoimpia poistettavia, mutta ikeneen joutuu silti tekemään ihan kunnon fläpin, jotta pääsee irroittamaan oikeaoppisesti hampaan tiukat tukikudokset juuresta. Hammas on vain pieni osa ikenen pinnalla, sillä juuret ovat moninkertaiset näkyvään osaan verrattuna.

Kamun hammaslääkärireissu meni alusta loppuun asti hyvin. Vivi poisti taidokkaasti haljenneet hampaat ja ompeli suuhun sulavin tikein ienfläpin kiinni. Kamu pääsi heräilemään meidän koiraheräämöön ja lepäilemään häkkiin minun työpäiväni ajaksi. Kipulääkettä saatiin vielä kotiinkin, mutta koira oli jo illalla kuin ei olisi koskaan ollutkaan missään toimenpiteessä. Nyt kuitenkin palloleikit on pannassa hetken aikaa ja syödään helposti pureskeltavaa ruokaa kunnes suu on täysin kunnossa.  Minä suuresti kiitän meidän ihanaa työporukkaa ja etenkin Kristaa ja ja Viviä Kamun hienosta hoidosta! 


 Ensin piti hoitaa kuva blogiin ja sitten sai aloittaa! :D

C-pentujen 1/2-vuotistapaaminen 10.-11.10.2015

Koko perhepotretti ihanine ihmisineen! Vasemmalta alkaen: Gizmo, Kelmi, Taika, Nuka-mamma, Mora-iskä, Roki, Karkki, Mila, Lumi, Koda ja Konsta. Kuvan on ottanut Maarit Alanen 

Lauantai aamuna 10. lokakuuta saavuimme Virroille Marttisten lomakylään Riinan kanssa kolme tuntia kestäneen matkan jälkeen. Nissanin konttiin oli ahdettu kaksi keskenkasvuista ja yksi ihan täysikasvuinen valkkari. Matka oli mennyt veljesten painiessa ja Kamun katsoessa minua kauhistuneella ilmeellä taustapeiliin. Perille päästyämme tietysti ihastelimme pentusia, joista oli tullut jo hurjan isoja, ja tutustuimme toisiimme. Pienillä pentutreffeillä olinkin jo nähnyt Kodan, Karkin, Konstan ja Lumin, mutta loppujoukkoa tapasin ekaa kertaa luovutuksen jälkeen. 


Sitten kun pikkuhiljaa kauimpaakin lähteneet porukat saapuivat paikalle kahvittelimme ja rupattelimme siinä tovin jos toisenkin. Pentuset joutuivat vielä hillitsemään itsensä ja odottamaan paineja hetken, sillä seuraavana ohjelmanumerossa olikin puolivuotiskuvaukset. Allekirjoittaneen niska on vieläkin jumissa kun kuvattiin kaikki yhdeksän pentua (haasteellista ja vähemmän haasteellista). Jokatapauksessa kaikki pennelit saatiin taltioitua kuvaruudulle ja Maaritille on taas kotisivujen päivittämistä hetkeksi. Onhan se kiva saada yhtenäiset kuvat samoilla taustoilla ja samanikäisistä pennuista kotisivuille.

Illanvietto jatkui lounaan merkeissä ja takaisin tullessamme olimme päästämässä pentupainit valloilleen ennen synttärikahveja. Kasvattaja vaikutti kuitenkin hyvin salamyhkäiseltä ja käski meidät vain saunamökin takkahuoneeseen ennen mitään pentujen leikittämistä. Hetkeä myöhemmin kuulimme, että Tarja on pihalla ja toi meille yllätykseksi pentueen Mora-isän vierailulle. Mahtavaa, sillä olin nähnyt tämän ihanaisen iskän viimeksi vuosia sitten Messarin näyttelyssä. Mora oli luonteeltaan aivan huippu ja leikitti pentusia pitkän tovin.

Myöhemmin illalla joimme sitten ne pentujen puolivuotis synttärikahvit. Oli kakkuja ja kaikenlaista herkkua. Mikä parasta, saimme taas rupatella iltamyöhiin ihanien ihmisten kanssa ja saunoa niin paljon kuin kukin jaksoi. Mitään sen ihmeempää leiriohjelmaa meillä ei ollut, vaan saimme ihan vapaasti tehdä ja touhuta juuri sitä, mitä kukin halusi. Porukka oli niin samanhenkistä, että aika kului kuin siivillä. 

Mora ja Roki 


Sunnuntaina heräsimme hyvissä ajoin aamiaiselle ja laittelimme mökit kuntoon luovutusta varten. Aamu oli todella kaunis ja kylmä. Kävin juoksuttamassa Kamua ja Rokia järven rannassa ja otin muutamia kuvia kuuraisesta maisemasta. Kamu kirmaili iloisena pitkin rantaa ja näytti minun silmään näiden pentusten jälkeen jo niin viisaalta ja rauhalliselta. :D Mökkien luovutuksen jälkeen otimme ulkona vähän pennuille kropanhallintaa Marjon ja Piian johdolla ja harjoittelimme näyttelyjuttuja. Päivän päätteeksi pennut saivat vielä kirmata koko laumana pitkin rantoja.

Kiitos ihanasta viikonlopusta kennel Gentle Miracle`s






Vasemmalta: Nuka-mamma, Roki, Mora-isä ja sisko-Taika. Kuva Maarit Alanen