lauantai 31. tammikuuta 2015

Polskimista ja syöntimurheita

Ihan ensimmäisenä haluan kiittää kysymyksistä, ideoista ja palautteesta. Niitä tuli mukavasti tänne blogiin ja facebookin kautta. Seuraavassa postauksessa vastailen sitten niin hyvin kun suinkin osaan.

Rukouksiini on vastattu, sillä vihdoin on keksitty yhteinen paikka koirablogien listaukseen ja toivon tästä olevan hyötyä. Toivottavasti ylläpitäjä ymmärtää pitää jonkinlaista suodatusta listoille päässeistä blogeista, että ne ovat aktiivisia ja hyviä, koska jos listat paisuvat älyttömäksi kaikenmaailman blogeista, joita päivitetään kerran vuodessa, on hyvin hankalaa löytää hyviä ja ajantasalla olevia helmiä. Ollaan Kamunkin kanssa ehdolla listalle, joten jännitetään nyt päästäänkö sinne saakka. Mutta käykäähän tsekkaamassa osoitteessa www.koirablogit.net


Sitten ihan arkipäiväisiin ja tavallisiin kuulumisiin. Aloitan nyt ekaksi siitä, että Kamulla on menossa joku "näännytän itseni hengiltä"- kausi. Koiran ruokahalu on ollut huono vaikka maha on toiminut ihan ok. Racinelin kanssa meillä ei ole ollut ongelmaa, joten helpotuksen huokaisu siitä. Aloin pohtimaan asiaa ja muistelemaan aikaa taaksepäin. Maalla asuessa minulla oli koira koko ajan vapaana ja päivittäistä aktiviteettia oli todella paljon. Kamu on koko ikänsä ollut todella aktiivinen koira ja aina ihan hemmetin nirso. Nyt kaupunkielämä on ollut huomattavasti epäaktiivisempaa verrattuna entiseen. Lenkillä mennään suurimmaksi osaksi hihnassa ja minun työpäiväni ovat pitkät. 

Eilen kuitenkin päästiin Kamun kanssa vähän tuulettumaan ja muiden seuraan. Olin ilmoittanut sen Etelä-Suomen valkkareiden aluetoiminnan varaamalle uimavuorolle Hyvinkäälle. Päästiin Meijun kyydillä Järvenpään asemalta loppumatkan Hyvinkäälle. Uskomatonta miten Kamu tuli juttuun heti kyydissä olevan Hukan kanssa, joka oli miltein samanikäinen uros- siellä ne kontissa loikoilivat kuin vanhat kaverit. Sama meno jatkui uimalassa. Koira oli niin kiltti ja kuuliainen altaalla, että tuli oikein hyvä mieli. Uroksia oli Kamun lisäksi altaalla kaksi ja sitten lyhytkarvainen Musti tyttö, joka oli oikein Kamun mieleen. Kamu sukelteli ja haki leluja niin mielissään ja oli "naisten miehenä" mitä hauskin. Siellä se esitteli uimahyppyjään ja yritti kerätä altaan kaikki lelut samallakertaa suuhunsa. :D


Kiitos paljon seurasta ja kyydistä uimalaan, ilta oli oikein onnistunut ja kotona minulla oli puhdas, nälkäinen ja väsynyt koira. Kuvat: Anette Kare

lauantai 24. tammikuuta 2015

Toivepostausta ja kysymyksiä


Huomasin tässä yksi kaunis päivä, että olen pitänyt tätä blogia jo syyskuusta 2009, eli yli viisi vuotta. Blogin tarkoituksena on ollut säilyttää kivoja tarinoita, onnistumisia, treenejä, kisoja ja epäonnistumisia - kuten treenipäiväkirjan, mutta sähköisessä muodossa. Samalla olen huomannut valokuvaustaitoni kehittyvän. Nyt hyvät lukijat, pyydän teiltä apua. Kertokaa minulle, miksi luette tätä blogia? Risut ja Ruusut, mutta asiallisesti. :-)

1. Miksi luen tätä blogia?
2. Mikä blogissa on hyvää/huonoa?
3. Suosittelisitko kaverille?
4. Vapaita kysymyksiä.

5. Mistä haluaisit jatkossa lukea?
6. Linkitä oma blogisi.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Koiran fyysinen kunto

On tärkeää, että koira voi fyysisesti hyvin. Koiran kuntoilun voi karkeasti jakaa kolmeen osa-alueeseen, johon kuuluvat voima-kestävyys ja vauhtiharjoittelu. Näiden kolmen lisäksi myös koordinaatio ja kaikenlainen tasapainoelinten ja tukilihasten treenaus on suotavaa. Jo pentuaikana on tärkeää lihasten ja luuston kehitykselle erilainen rasitus ja maaston vaihtelevuus, kuitenkin järkevissä rajoissa ottaen huomioon koiran kasvuajan.

Kestävyysharjoittelu kehittää ja ylläpitää koiran hengitys- ja verenkiertoelimistöä. Tämä harjoittelu muoto vahvistaa koiran hapenottokykyä, hapenottoa, hermostoa ja suorituskykyä. Kestävyysharjoittelua on erilaiset juoksulajit, kuten pyöräily ohjaajan kanssa, kevyet vetolenkit, uinti ja hölkkääminen. Kestävyyttä harjoitetaan ja pidetään yllä tahdin muutoksilla.

Vauhtikestävyyttä harjoitellessa koiran tulee ravata. Tahtia, maastoa ja sykkeen voimakkuutta tulisi vaihdella, jotta kestävyys kehittyy. Jos halutaan vahvistaa koiran maksimikestävyyttä, oikea askellaji on laukka. Kestävyysharjoittelussa on hyvä huomioida koiran kuntoa ja tarkkailla jaksamista. Taukoja on hyvä pitää, jos koira hengästyy voimakkaasti. Tasainen ja palauttava kävely auttaa koiraa jatkamaan harjoittelua pienen huilin jälkeen.


Kestävyysharjoitteluun saadaan lisää vaativuutta lisäämällä koiralle vastusta. Treeniä voi nostaa seuraavalle tasolle muun muassa hankitreenillä, uimisella tai vaikkapa painojen lisäyksellä (kantolaukut) koiran selkään.

Maksimivoimaa koira tarvitsee vetäessään raskasta taakkaa, kiihdyttäessä nopeaan vauhtiin tai vaikkapa ponnistaessaan esteen yli. Koiran lihaksisto ja suorituskyky on oltava hyvässä kunnossa, jotta turvallinen työskentely voimaa vaativissa lajeissa on taattu. Maksimivoimaa koira harjoittelee muun muassa vetoharjoituksissa ja mäkijuoksuissa.  Voimaharjoittelussa on erittäin tärkeä muistaa hyvä lämmittely niin alussa kuin lopussa, myös hieronta ja venyttely on suotavaa.


Maksimivoiman ja kestävyys harjoittelun lisäksi on tärkeää, että koira oppii hallitsemaan kroppaansa myös vaativassa maastossa tai erikoistilanteissa. Fyysistä koordinaatiota ja tasapainoa voi harjoitella erilaisilla alustoilla ja tukilihaksiin kohdistuvilla tempuilla. Koiran tasapainoelimiä olisi hyvä harjoittaa jo pennusta saakka kun oppiminen on parhaimmillaan. Hyviä harjoituksia ja temppuja ovat mm. peruuttaminen, pujottelu, kiipeäminen, pupuasentoon nouseminen ja laskeutuminen... Dobo on melko uusi laji, jossa ohjaaja ja koira pääsevät molemmat vahvistamaan koordinaatiotaan ja fyysistä kuntoaan.


Tällaista pienimuotoista pohdintaa olen tässä harjoittanut, koska nyt olisi tavoitteena alkaa kohottaa Kmaun (miksei itsenikin) kunto kohti tulevaa kisakautta. :) Hyviä treenihetkiä.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Jo perinteeksi muodostunut vuosikatsaus

Tämä vuosikatsaus on niin paljon erilaisempi kuin edeltäjänsä. Nyt kun itsekin pysähtyy ajattelemaan, ei ole ihmekkään, että koirien (lähinnä Kamun) kanssa suuremmat saavutukset jäivät viime vuodelta saavuttamatta.

Muuttaminen, opiskelu ja paikanvaihdokset verottivat osansa ajasta ja jaksamisesta. Vuosi sitten tähän aikaan asuin vielä Nurmeksessa, jossa opiskelin kolme vuotta ylioppilaaksi ja vuoden verran tein töitä. Vaikken koskaan oikein ko. paikkakunnalle kotiutunut, aikaa kultaa muistot. Päällimmäiseksi minulle on jäänyt elävänä mieleen pienen kaupungin sisukas koiraharrastustiimi.Pieni porukka ja aivan valtava sisu tehdä töitä ja tarjota pienelle määrälle harrastajia todella monipuolisesti lajeja, osaamista ja koulutusta. Itse olin aktiivisesti toiminnassa mukana koko sen ajan, mitä Nurmeksessa asuin. Voin sanoa, etten olisi Kamun kanssa tässä pisteessä ilman Teijaa, jonka kanssa treenattiin säässä kuin säässä, oli päivä mikä tahansa. Yhdessä hänen valkoistensa kanssa kierrettiin monet samat kisat ja hiottiin kuviot kuntoon kaikissa Kamun kanssa harrastamissani lajeissa. Myös ongelmatilanteissa, joita lähinnä Kefen kanssa kohtasimme, oli tukiverkko äärimmäisen tärkeä. En voi pukea sanoiksi näitä ajatuksia, mitä kiitollisuuteni ja toisaalta kovin haikea mieli saa sisälläni aikaiseksi.

Nurmeksesta lähtöni jälkeen asetuin vähäksi aikaa kotiseudulleni ja tein töitä. Koirien kanssa lähinnä ulkoiltiin, treenattiin välillä ja oltiin vain. Viime vuonna treenatessani kahta koiraa, huomasin, että siihen todella kuluu kaksinverroin aikaa, rahaa ja työtunteja. Kefen kanssa saavutettiin paljon. Onnellisimpia hetkiä olivat nuo muistot, jolloin sain koiran toimimaan ja se nautti työnteosta. Kisa kentillä kierrettiin kolmet kisat, joista kaksi poiki AVO1 ja KP:t. Kamun kanssa kerettiin kisakentille vain kaksi kertaa, josta ekalla kerralla poika veti voittajaluokasta VOI1 luokkavoitolla ja KP:llä, ansaiten menolipun EVL:lään. Kokeiltiin me vielä elokuussa EVL:lää ihan keskeneräisellä koiralla, joten nollat sieltä kotiin viemiseksi.



Syksyn tullen aloitin opiskeluni Iisalmessa. Siellä vietettiin koirien kanssa kaksi ja puoli kuukautta. Treenimahdollisuudet olisivat olleet todella hyvät. Vesepelastusporukka oli mitä mahtavin ja todella aktiivinen. Meidät otettiin Kamun kanssa avosylin vastaan. Parit treenit vepeä viime kesälle vain mahtui, mutta Kamulla oli kaikki niin hyvin muistissa, että kävimme soveltuvuuskokeen loppukesästä suorittamassa hyväksytysti läpi. Kiitos Jessikalle apuohjaajana olosta! Suorituksen jälkeen syötiin "luvatut pulla kahvit" oman porukan kesken ja testattiin Kamulle jo voittajaluokankin liikkeitä. Syksyn aikana tutustuin myös Suomen tasolla huippuporukkaan hakumaastoissa ja polkaisin käyntiin pienimuotoisen yritystoiminnan. Tmi Salmiakkitassu järjesti syksyn aikana mm. pentukurssin, jonka taso oli huima. Olen ollut tyytyväinen toiminimen perustamiseen, sillä se kanavoi mukavasti tätä intoani askarrella koirajuttuja ja hieman kouluttaakin. :)

Eihän tämä meidän muuttorumba kuitenkaan vielä päättynyt. Olen jatkanut yksikoiraista elämääni nyt "kaukana kotoa" ja Kamun kanssa asetutaan nyt paikoillemme. Elämä on jotenkin kuljettanut siihen malliin, että olen koko ajan lähempänä unelmiani ja sitä päämäärää, joka tuntuu oikealta. Ensi maanantaina aloitan työt Espoon Eläinlääkäritalolla klinikkatyöntekijänä. Työkokeilu näillänäkymin poikii oppisopimuspaikan. Olen täynnä intoa ja tarmoa. Toivon, että vuosi 2015 on työntäyteinen, motivoiva ja täynnä onnistumisia ja riemua. Niin koirarintamalla kuin elämässä yleensäkin. Vastoinkäymiset kasvattaa, mutta tavoitteita on oltava.