lauantai 10. syyskuuta 2016

Blogin vierailevat tähdet



Ollaan muuttamassa syyskuun lopussa uuteen asuntoon koko lauman kera. Asunto on saunallinen kerrostalokolmio Vantaalla, ihanassa omassa rauhassa. Tästä aasinsiltana esittelenkin perheemme uudet jäsenet, pienet (vielä) ja aika huomaamattomat Leopardigekot Watti ja Joule. Haaveilin joskus aikoinaan ottavani käärmeen tai kameleontin. Ajatus jäi hautumaan ja nyt palasi taas työkaverini etsiessä vanhalle akvaariolleen uutta kotia. Pohdin jonkin aikaa mikä terraarioasukki olisi tuohon sopivin. Halusin helppohoitoisen ja kivan näköisen asukin tulevaan terraan, jolloin mieleeni pälkähti joskus näkemäni Leopardigekko.

Aikani tutkittuani Gekkojen hoito-ohjeita ja etsittyäni tietoa lajista otin yhteyttä pariin kasvattajaan joilla oli kesällä kuoriutuneita poikasia tarjolla. Olin päättänyt hankkia liskoni mieluiten lajiin vihkiytyneeltä kasvattajalta kuin mistään lemmikkieläinliikkeestä, sillä kysymyksiä varmasti matkan varrella tulee liskojen parissa heräämään. Halusin ensimmäiseksi liskokseni naaraan ja ehkä hieman erikoisemman värisen kuin tavallinen pilkullinen. Väritystä tärkeämpää minulle oli kuitenkin se, että liskoa olisi käsitelty jo pienestä asti ja se osottaisi jotain kiinnostusta ihmistä kohtaan. 

Liskot oppivat yllättävän nopeasti tulemaan ihmisen kädelle
 Niinpä meille muutti viime perjantaina kaksi lisko-neitiä Joensuusta Toothless Geckos kasvattajalta. Aluksi minulle piti tulla vain yksi lisko, mutta SHTCTB värityksellinen tyttö lähti kuitenkin siskonsa mukana meille ja sai nimekseen Joule. Joule ei ole jalostusyksilö, sillä se on kuoriutumisensa jälkeen kärsinyt oikean jalan turvotuksesta, mikä voi viitata MBD:hen. Asia saatiin kuitenkin hoitoon lisäkalkilla ja nyt tyttö on voinut aivan normaalisti ja kasvaa hyvin. Joule on perusluonteeltaan hieman arka ja äkkipikainen. Neiti tuntuu ottavan jalat aika rivakasti alleen jos tuntee olonsa jotenkin epämiellyttäväksi. Joule on kuitenkin arkuudestaan huolimatta todella utelias ja tulee kädelle tästä syystä yllättävän nopeasti. Olen syöttänyt liskoa sormilla ja pinseteillä kesyttääkseni sitä paremmin ja tänään tyttö jo kurkisti kolostaan heti kun laitoin käden boxiin. 


Toinen liskoistamme on nimeltään Watti ja hänen värityksensä on hypo aberrant poss het raptor. Watti on Joulea melkein 10g kevyenpi ja reilun kaksi viikkoa nuorempi. Tämä lisko tyttö on luonteeltaa seesteinen omissa oloissaan pysyttelevä yksilö, joka rakastaa kiipeillä. Watti on helpompi käsitellä, koska ei ole niin äkkipikainen. Se tykkää kiipeillä kädellä ja juosta irti matolla. Jännä nähdä millainen väritys Watille mahtaa jäädä, sillä nyt osa sen pilkuista on haalistunut aika paljon jo viikon sisällä. 

Pikkuliskojen väliaikainen koti.

Tällä hetkellä lisko-neitokaiset asuvat suurehkossa Ikean laatikossa, jossa 1/3 boxin pohjasta on lämmitettynä lämpömatolla. Pohjamateriaalina liskoilla on talouspaperi. Liskot tarvitsevat vähintäänkin kaksi piilopaikkaa, toinen terraarion viileässä ja toinen lämpimässä päädyssä. Näiden lisäksi liskoilla on oltava kostea Wetbox nahanluomista varten aina käytössä. Myös kalkki- ja veskippo kuuluvat terraarion vakiovarusteluun.

Pienemmässä boxissa liskoja on helpompi seurailla näin alkuaikoina ja totuttaminen ihmisiin on helpompaa. Joule on jo kerran vaihtanut nahkansa onnistuneesti ja Watti on selvästi tekemässä saman lähiaikoina. Ruokinta onnistuu myös ongelmitta ja sisarukset tulevat hyvin toimeen keskenään.

Muuton jälkeen gekkoset muuttavat uuteen suureen terraarioon, jahka saan kaikki sisustukset siellä valmiiksi. Pohjamateriaaliksi suureen 180cm pitkään terraarioon tulee tumma karheapintainen kylpyhuonelaatta ja muutama kiva lämmittelykivi sinne rinnalle. Terraarion takaseinästä tulee kohokuvioinen ja liskot saavat uuteen kotiinsa runsaasti piiloja ja kasvillisuutta.


 Tässä vielä pieni tietoisku Leoskeista:)

"Leopardigekko (Eublepharis macularius) on helppohoitoinen lemmikki, joka soveltuu hyvin aloittelijallekin. Gekko on hyvä vaihtoehto myös allergiselle harrastajalle. Normaalim keltapohjaisen leopardipilkutuksen lisäksi liskoilla esiintyy lukuisia kauniita värimuotoja, joista on varaa valita. Leopardigekko on hämäräaktiivinen, joten sen touhuja voi yleensä seurailla illemmalla valojen sammuttua. Vaikka leopardigekko ei varsinaisesti ihmisen seuraa kaipaa, lisko kuitenkin kesyyntyy helposti.
Matelijoiden luokkaan ja liskojen alalahkoon kuuluva leopardigekko kuuluu silmäluomellisiin gekkoihin. Sillä ei ole monelle liskolle tyypillisiä tarttumalevyjä, vaan kynnet. Siksi leopardigekko ei pysty kiipeämään esimerkiksi lasiseinää pitkin. Luonnossa leopardigekko asuu Afganistanissa, Intian luoteisosissa, sekä Pakistanissa, mistä suuri osa gekkoja on alun perin tuotu.
--
Pohjamateriaali

Poikasten kanssa erityisesti huomioitavaa on, että pohjamateriaalina käytetään paperia, esim. talous-paperia, eikä hiekkaa. Myös kauniisti kuvioituja muovimattoja tai kivilaattoja voi käyttää, ja niitä saa rakennusliikkeistä. Liskot saattavat syödä hiekkaa, mikä voi johtaa suolistotukokseen. Myös wetboksiin kannattaa poikasille laittaa talouspaperia.


Ruokinta 
Ruoan voi tarjota kiposta, pinseteistä, sormin tai pudottamalla suoraan liskon eteen (mielellään ei hiekalle), kuinka vaan itse tykkää. Ruokana käyvät esimerkiksi buffalomadot, jauhomadot, jättijauhomadot, sirkat, torakat ja vahakoin toukat. Aikuiset liskot pystyvät syömään myös pieniä hiirenpoikasia. Monipuolisempi on aina parempi.

Ruoan mukana on tärkeää antaa vitamiinia ja kalkkia, suunnilleen suhteessa 1:2 (kalkkia siis enemmän). Tämä suhde riippuu vitamiinista, joten tarkistathan valmistajan ohjeet. Ruokaeläimet voi pöllyttää vitamiinissa tai kalkissa ennen tarjoamista liskolle, vaihtoehtoisesti vitamiinin voi syöttää ruokaeläimelle juuri ennen ruokintaa. Vitamiinia saa lemmikkieläinliikkeistä, esim. Nutrobal käy liskoille. Saatavilla on myös erityisesti leopardigekoille suunniteltuja vitamiineja, kuten T-Rexin valmiste, jolloin kalkkia on vitamiinissa riittävä määrä, ja vitamiinia annetaan joka kerta ruoan mukana. Tällöin ei tarvitse muistaa, onko antanut jompaa kumpaa jauhetta liikaa tai liian vähän. Käytti sitten mitä vitamiinijauhetta tahansa, kalkkijauhetta on hyvä pitää jatkuvasti tarjolla pienessä kipossa, josta lisko käy sitä itse nuolemassa. "
Teksti lainattu // 10.09.2016


torstai 8. syyskuuta 2016

Devoted One`s Leiri Riuttasalmella


 Melkein kaikki valkoiset omistajineen leirikuvassa. Kuva © Maria Similä

Buranan voimin täällä muistelen mennyttä viikonloppua Riuttasalmen leirintäkeskuksella. Flunssa kiusaa mutta olen niin onnellinen onnistuneesta leiristämme. Oili oli jo kauan suunnitellut pentutapaamista kaikille kasvateilleen ja kutsui minut mukaan heti B-pentueen synnyttyä. Niinpä kalenterissa oli jo kauan aikaa sitten punakynällä merkintä 2.-4.9 kohdalla.

Lauantaina meillä oli ensimmäisenä vuorossa viettitestaus. Testaajana oli SPKL:n maalimiesoppilas Mikael Lammi. Mies osasi todella hyvin leikittää erilaisia koiria ja vähän ohjaajiakin :D Vaikeinta oli ainakin minusta se narun jatkona oleminen ja "Ohjaaja paikallaan" käskyn toteuttaminen. Heikki kuvasi molempien koirieni testit videolle ja laitan ne tähän alle katsottavaksi. Mikael kehui molempien koirien viettiä ja halua leikkiä ihmisen kanssa. Kamu sai oikein vuolaat kehut hyvästä puruotteesta ja taisteluhalusta.

Kamun hyvä viettikäyttäytyminen ei tullut minulle yllätyksenä, mutta Roki hämmästytti minua. Haukkuminen ei ole koiralle ollut koskaan ongelma, mutta nyt minua ihmetytti eniten se, että Roki pystyi täyden huutoraivon jälkeen tuosta noin vain kääntämään moodin saaliille ja puremaan tyynyyn kiinni. Ehkä tällainen itsevarmuuden kasvatus tekee ihan hyvää junnulle.





Vesisade ei meitä lannistanut viikonlopun aikana, sillä ohjelmassa oli kaiken yhteisen oleskelun lisäksi esineruutua, näyttelyharjoituksia ja nose workia. Koirat jakosivat hienosti keskittyä yhteisiin treenihetkiin ja voi mitä nenän käyttäjiä nämä valkoiset ovatkaan. Minulle oli suuri ilo taas nähdä kuinka Kamun jälkikasvu oli kehittynyt ja aikuistunut niin vauhdilla. Niin hieno pentue kokonaisuudessaan luonteiden, toimintakyvyn ja ulkonäön osalta Giralta ja Kamulta tähän maailmaan tupsahti. Voi olla vain ylpeä.

Leirilä ottamiani kuvia löytyy TÄÄLTÄ ja pentujen pönötyskuvat löytyy koirien omilta sivuilta Pentuja-linkin alta.

Sen enempää sen leiristä höpise, sillä kuvaisin tällaisen pikkupätkän videota meidän puuhistamme viikonlopulta:)