BH-koe

Käytännössä tämän ei olisi pitänyt olla mahdollista ja monikaan ei vielä tässä vaiheessa olisi mennyt kokeilemaan... Roki on ollut haastava koira, niinkuin jo monet kerrat olen sen todennut. Minä pidän haasteista, mutta kyllä minulle vähempikin olisi riittänyt. Nurmeksessa oli tänän vuonna jälleen BH-koe, jonne Teija minua vähän jo alkukesästä houkutteli. Silloin ajatus tuntui ihan hyvältä, olihan siihen vielä aikaa.

Tottis on meillä sujunut aina todella hyvin paikallaoloa lukuunottamatta. Kaikki rauhallinen toiminta onkin ollut aina vaikeinta Rokille opettaa. Jossain vaiheessa kesää päätin, ettemme lähtisi Nurmeksen kokeeseen, sillä en yksinkertaisesti jaksaisi ajella miltein joka viikonloppu satoja kilometrejä joka suuntaan. Niinpä kokeenomainen harjoittelu jäi sikseen.

Muutama päivä ilmottautumisen jälkeen saimme kuulla, että meillä olisi Kiuruvedellä lauantaina synttärijuhlat ja eihän siitä olisi matka eikä mikään käydä kokeessa. Niinpä menin ja ilmoitin Rokin kuitenkin viikkoa ennen koetta. Siinä vaiheessa mieleeni juolahti se paikkamakuu...

Koepaikalle saapuessamme koira käyttäytyi kuin unelma. Ei mitään ongelmaa hypätä autosta ulos vieraaseen ympäristöön täysin vieraiden koirien ollessa ympärillä. Siinä käytiin vähän kävelemässä ja heittelemässä palloa. Jännitin niin paljon, että puhuminen tuntui vaikealta.

Hieman ennen kokeen alkua meidät toivotettiin tervetulleeksi kokeeseen ja numerolaput arvottiin. Minä sain nostaa lapun viimeisenä ja tottakai suoritusnumero oli ensimmäinen. Roki vaikutti jotenkin tahmean väsyneeltä ja olin jo vähän masentuneena. Ilmeisesti pitkä ajomatka oli verottanut hieman koiran jaksamista.

Tuomari suoritti luoksepäästävyyden ja se jännitti Rokia aika paljon. Mikrosirunlukija oli suurikokoinen ja piippasi voimakkaasti. Tuomarin luo kävely ei tuottanut vaikeuksia, mutta koskeminen ja sirun etsiminen ei ollut kivaa. Tästä kuitenkin selvittiin ja saatiin lupa lähteä suorittamaan tottelevaisuusosuutta.

Koiran vire tosiaan oli aivan eri luokkaa kuin yleensä. Toki Roki teki kaunista ja iloista tottista, mutta se sen normaali "kaikki tai ei mitään"-draivi puuttui. Tuomari kommentoi lopuksi suoritustamme hyvä vireiseksi ja kaikki liikkeet olivat joko erittäin hyvää tai erinomaista, mutta silti meillä olisi ollut vielä paljon annettavaa omasta mielestäni.

Paikallaolo ei sitten mennyt niin hyvin kuin tottis. Roki jäi hieman levottomasti paikoilleen ja pää oli pyörinyt jonkin verran ajoittain. Loppujen lopuksi koira makasi paikoillaan viimeiseen luoksetuloon saakka. Juuri ennen kuin toinen koirakko alkoi suorittamaan sitä kuulin kuinka Roki haukkui minulle. Käännyin katsomaan ja huomasin koiran seisovan närkästyneen näköisenä paikallaolo linjalla. Päätin palata koiran viereen varmuuden vuoksi.

Loppujen lopuksi tuomari kätteli meidät ensimmäisenä jatkoon kaupunkiosuudelle ja sain aloittaa uuden jännityksen aiheen. 

Pikku-Jarre koepaikalla 

Koepaikalla minun jännitystäni oli laannuttamassa Kamun ja Lilan pentueesta "sininen" pentu, jota kutsutaan tutummin Jarreksi. Pennut ovat nyt yhdeksän viikkoisia ja alkaneet kotiutua hyvin uusiin perheisiinsä. Teijan mukaan Jarre on ollut erittäin sosiaalinen ja reipas, mutta pitänyt kyllä isäntäväkeä hyvin kiireisenä. Virtaa ja omaa tahtoa tuntuu villiviikarissa riittävän. Jarresta lisää kuvia sen omassa galleriassa. *KLIK*

Kaupunkiosuudella meidän suoritusvuoromme oli edelleen ensimmäisenä. Rokin tuntien tämä olisi voinut mennä ihan miten vaan, mutta tällä kertaa tähdet olivat oikeassa asennossa meitä ajatellen. Koira lähti reippaasti suorittamaan rinnallani kaupunkiosuutta välittämättä tuon taivaallista sateenvarjon kanssa mukana kulkevasta tuomarista. Kaikki ihmishäiriöt se kulki ohi noteeraamatta niistä lainkaan. Sitten vastaan tuli meille haasteellisian ohitettava: iloisesti leikkiin haastava labbis. Ehdin jo nähdä kauhukuvat silmissäni, mutta Roki pelasti tilanteen kulkemalla häntää heiluttaen ohi kuin vanha tekijä. Huokasin sisäisesti helpotuksesta!

Lopuksi jätin valkoisen ystäväni vielä liikkeen eteen kiinni ja poistuin itse nurkan taakse. Siitä sitten vielä kulki ohi uusi koira ja muutama ihminen. Rokilla ei ollut muuta ajateltavaa kuin mamman paluu ja niin me vain timme sen. Kaiken tämän jälkeen voin sanoa, että kyllä me pystytään jos vain halutaan!

Saanen esitellä: 

BH Gentle Miracle`s Catch Me If You Can

Lue lisää

Veteraanikoiran selkätutkimus

Valkoinenpaimenkoiran PEVISA-ohjelma muuttuu 1.1.2018 alkaen ja siinä on muun muassa seuraava vaatimus "Pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta annettu lonkkanivel-, kyynärnivel- ja LTV-lausunto sekä astutushetkellä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Lonkka- ja kyynärnivelkuvaushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 18 kuukautta."

 Aiemmin tätä LTV-lausunto pakkoa ei ole ollut, joten tämä tarkoittaa kaikkien vanhempien selkäkuvaamattomien urosten poistamista jalostusuroslistalta ja tietenkin sen seurauksena (oletettavasti) jalostuskäytöstä. Aikani asiaa pohdin ja päätin viimein kuvata Kamun selän virallisesti. Tietenkään kahdeksan vuotiaan koiran selkäkuvat eivät ole ihan samaa priimaa kuin kaksi vuotiaana, jolloin Kamun selkä oli epävirallisesti kuvattu. Niinpä minua hieman jännitti spondyloosin osalta, että mikähän mahtaa olla tilanne.

Maanantaina sitten laitettiin ukko unille ja aloin kuvailemaan selkää. Nikamien määrät ja LTV näyttivät kaikki hyvltä. Spondyloosin osalta pientä silottumaa löytyi, joten mietin jo tulevaa tuomiota. Kuitenkin useamman eläinlääkärin katsottua kuvat (ja todettua ne siisteiksi kahdeksan vuotiaan kuviksi) päätin laittaa lähetteet Kennelliittoon.

Tänään tulos sitten tuli ja se oli oikein miellyttävä: VA0, SP0 ja LTV0, eli täysin puhdasta ja tervettä! 

Lue lisää

Treeniä ringissä ja ilman

Loman viimeinen viikko lähenee vauhdikkaasti loppuaan ja paljon on ehditty tekemään. Fysiikan kertaaminen ja laskeminen ja lähtenyt hyvällä mallilla liikkeelle ja koiratkin ovat saaneet tasaisesti huomiota treenien ja lenkkien merkeissä.

Kamun kanssa ollaan koko kesä menty canicross tyyliin hölkkälenkkejä ihan omaksi iloksemme ja liikunnan ylläpitämiseksi. Pojan kanssa on niin helppoa juosta kun se kuuntelee ja osaa ohittaa vastaantulevat mallikkaasti. Vaikka meinasinkin saada sydänkohtauksen niin juoksimme eilen kolme kilometria jo reilusti alle viidentoista minuutin.

Tiistaina kävimme Heurekalla Saran ja Kiteen kanssa treenaamassa ja harjoitusten aiheena oli paikallaolo ja luoksetulo (överi)häiriössä. Kide teki tätä harjoitusta ensimmäistä kertaa edellisellä treenillä ja vitsi miten huima kehitys oli likalla tapahtunut alle viikossa. Näin ne vaan levossa ja tauon aikana opitut asiat tallentuu sinne mieleen.

Harjoituksissa on siis tarkoituksena tehdä koiralle aivan liioiteltuja häiriöitä esimerkiksi paikallaoloon. Meillä oli käytössä kartioita, noutokapuloita, keppeja, palloja ja leluja. Koira laitettiin käskyn alle ja häirikkö alkoi häiritsemään ympärillä. Jos koira nousi niin ohjaajan oli oltava todella nopeasti antamassa jokin entuudestaan sovittu "kieltosana", vaikkapa matalalla äänenpainolla "ohhoh". Näin koira saa heti palautteen epäonnistuneesta suorituksesta, ei kuitenkaan mitään varsinaista rangaistusta. Hyvin menneestä suorituksesta tulee ruokaa ja rauhallista kehumista. Itse vältän naksuttimen käyttöä tässä harjoituksessa, sillä omat koirani vähän virittäytyvät sen äänen kuultuaan. Paikkamakuussahan on tärkeintä luoda koiralle rauhallinen mielentila.



Häiriöharjoittelussa häiriön tekijä kutsuu koiraa, heittelee palloja sun muuta ja huutelee erilaisia käskyjä. Tavoitteena on harjoitella todella korkeassa häiriössä ja sellaisiakin tilanteita, mitä tuskin vastaan tulee normaalisti esimerkiksi kokeessa.

Rokilla sujui hyvin paikallaolo ja tehtiin sille kokeeksi myös samanlaista överihäiriötä seuraamisen yhteydessä. Tämä oli hyvä treeni ja sainkin maltettua mieleni liiallisen harjoittelun suhteen. Kun koira kerta toimi niin siihen on hyvä lopettaa. Nyt meillä on vähän suunnitelmia tulevan syksyn varalle, mutta niistä lisää tuonnempana. 😉

Kide harjoittelee kiertoa

Etsijäkoirapuuhat siirtyivät nyt alkeiskurssin myötä treenirinkiin. Treenirinkiin siirtyminen tarkoittaa siis pidempijaksoista harjoittelua seuraavaa kurssia varten, joka on meillä sitten jatkokurssi. Koirakon tulee harjoitella treeniringissä suunnilleen vuosi ennen seuraavalle kurssille siirtymistä, sillä vaatimustaso nousee huimasti. Tänään meillä oli entiseen nähden todella erilainen maasto. Jälki meni metsäpoluilla, kalliolla ja jopa hiekkatiellä. Todella hienosti Roki suoriutui tästäkin, vaikka hukkasi jäljen kertaalleen. Minä olen jo hyvin oppinut koirasta lukemaan kun se ei ole jäljellä tai kun se on saapumassa maalikoiran luo. Hyvä tästä tulee!

Kamu pääsi myös treeneihin mukaan toimittamaan maalikoiran virkaa. Ja hienostihan se meni, jätkä makoili maalissa tyynen rauhallisena ja päästi todella hienosti aloittelevat koirat todella lähelle ilmaisemaan. On se vaan niin luottokaveri. 💗

Alla olevat kuvat puhelinkuvia treeneistä:

Kamu maalissa

 

 

Nyt mentiin vaihtelevassa maastossa

Tyytyväisen oloinen koira

 Mikäs tässä köllötellessä

Lue lisää

Valmistautuminen tulevaan vuoteen

Kesälomaa on pikkaisen reilu puolet takana ja totisesti loma on tullut tarpeeseen. Miltein jokaisena yönä olen nukkunut vähintään yhdeksän ja parhaimmillaan kaksitoista tuntia. Kuulemani mukaan olen ollut jopa rauhallinen nukkuja ilman mitään unissäkävelyjä tai muita höpinöitä keskellä yötä. Ilmeisesti keho on ladannut akkuja ihan reippaasti ja päässyt rentoutumaan.

Hetki sitten vieraillessamme maatilalla Kiuruveden suunnalla urahaaveeni saivat taas uutta intoa ja motivaatio nousi kummasti. Siinä kierrellessä ja katsellessa kuinka suurtila toimii, tunsin miten kaikki tuntui kovin kotoisalta ja oikealta. Tiedän, että haluan työskennellä juuri tällä alalla ja näiden pieneläinten lisäksi myös tuotantoeläinpuolella. Ajatukset siirtyivät taas tulevaan syksyyn ja kevääseen.

Tiedän kuinka paljon minulla on edelleen töitä sisäänpääsyä ajatellen. Kuinka paljon minun on uhrattava aikaa, istumalihaksia, ihmissuhteita ja valtavaa tahtoa päästäkseni sisään kouluun, joka on mahdollisuuteni lapsuuteni haaveammattiin. Olen varma, että joudun nipistämään aikaa myös blogin kirjoittamiselta jälleen syksyn ja kevään koittaessa. Ajatukset on vain saatava kanavoitua kunnolla laskemiseen ja suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen. Yritän pitää voimavaranani liikkumisen, rakkaat ihmiset ja koirat. Ilman kannustusta ja läheisten ihmisten uskoa en varmasti jaksaisi enää yrittää.

Tulevan luku-urakan suunnitelma on lyhyesti ja ytimekkäästi laskeminen. Aion keskittyä nyt täysin laskemiseen ja biologia menee ihan omalla painollaan kertaillen sivussa. Fysiikka ja kemia saavat molemmat täyden panostukseni ja menttaliteetti on muututtava määrästä laatuun. Laskutehtävien määrä ei nyt ratkaise vaan oppiminen ja asian oikea ymmärtäminen. Perustehtäviä ja soveltavia, siten että oppi jää päähän.

Aikataulutusta ja oppimista ajatellen olen katsellut myös valmennuskursseja. On varmasti monia, jotka pystyvät tähän täysin yksin ja ilman mitään lisäkustannuksia, mutta minä tarvitsen tukea opetuksesta.

Työntekoa en voi missään nimessä lopettaa pääsykoeurakan takia, mutta joustava ja ihana työnantajani jo vähän lupaili, että keväällä minun olisi mahdollista pitää hieman lukulomaa. Toivon todella, että aiempi pohjani ja ajoissa aloitettu lukeminen ovat valttikorttini tänä vuonna. Ei tässä voi muuta kuin uskoa vaan itseensä ja yrittää entistä kovemmin. Tämä on varmasti suurin ponnistukseni ja tunnetasolla mennään vuoristorataa vielä monta kertaa.

Nyt edessä on kuitenkin vielä puolitoista viikkoa lomaa. Aloittelen kevyesti taas fysiikan kertaamista ja lauantaina lähden katsomaan ihania pian seitsämän viikkoisia Kamun ja Lilan pentuja Nakkilaan. Pienet sydänkäpyset lähtevät ensi viikolla jo uusiin koteihin ihanien ihmistensä luo. Tässä vähän esimakua pennuista, joilla on jo "pentuja"-linkin takana omat sivut.

Kaikki 6-viikkois kuvat on Oili Nummelan ottamia

Lue lisää

Alkeiskurssin loppukoe ja kesäloma

Kesäloma alkoi heinäkuun viimeisellä viikolla ja siitä saakka ollaan oltu melkein koko ajan liikekannalla koirien kanssa. Ensimmäinen lomaviikko alkoi etsintöjen merkeissä, kun Rokilla ja minulla oli alkeiskurssin viimeinen treenikerta. Olimme kouluttajien kanssa sopineet jo aiemmin, että saisimme suorittaa tällä kertaa kaksi jälkeä: viimeisen 15min vanhennetun 300m jäljen ja kurssin loppukokeen (mikäli viimeinen jälki menisi läpi).

Roki oli aluksi taas vauhdikkaalla päällä ja jäljelle lähdettiin aikamoisella vauhdilla. Hieman ennen kulmaa huomasin koiran ottaneen suunnaksi aivan toisen kohteen kuin maalikoira. Hieman ihmeissäni menin liinan jatkona ja seurasin kun Roki paahtoi määrätietoisesti pientä jyrkännettä ylös. Kohta edessämme oli jyrkkä pudotus metsälammelle. Siinä reunalla sitten ihmettelin kun koira olisi aivan väkisin tahtonut hypätä jyrkänteeltä suoraan veteen. En keksinyt mitään muuta kuin sen, että painostavassa kelissä koiralle oli tullut niin kova jano, että se tahtoi veteen.

Aikamme siinä neuvotellessa tilanteesta Roki suostui jatkamaan hommia. Hetken se oli hieman ymmällään, mutta alkoi jälleen tarkastelemaan ilmansuuntia. Hieman korkeammalta kukkulalta se sitten otti hajun ja johdaati minut maalikoiran luo suoraan selän takaa. Ilmeisesti tämä "juomakeikka" oli vienyt huomion ja olimme menneet kulmasta ohi. Jälki oli silti hyväksytty ja pääsisimme vielä illan päätteeksi loppukokeeseen.

Loppukoe oli merkkaamaton 500m pitkä vanhennettu jälki. Koirakon oli selvittävä maaliin ilman sen kummempia neuvoja kouluttajan seuratessa jälkeä vierestä. Roki lähti taas vauhdikkaasti matkaan. Alku saattoi olla hankala, sillä metsässä oli jo useamman kerran tehty jälkiä saman illan aikana. Jostain kumman syystä Roki pyöritti minua vähän kuin ympyrää alkuun. En tietenkään tiennyt siinä vaiheessa, että meidän maalikoira oli tehnyt aiemmin toisenkin jäljen aika lähistöllä, joten tämä selitti koirani käytöstä.

Jälleen Roki nosti itseään kukkulan päälle ja lähti "hajun saaneena" tomerana viemään minua metsässä ripeään tahtiin. Pidin pään kylmänä vaikka huomasin koiran johdattavan minua jälleen metsälammen luo. Kirosin mielessäni ja ajattelin, ettei koe menisi läpi kun tämä tollo tahtoi vain veteen. Sain kuitenkin hillittyä hermojani ja seurasin kiltisti liinan jatkeena. Kohta Roki pysähtyi kukkulan korkeimpaan kohtaan ja haisteli ilmaa. Ihailtavaa oli nähdä kuinka koira otti tuulesta taas hajun korkeammalla kohdalla ja lähti jälleen matkaan. Lopulta mentiin luodin tarkkaan maaliin ja kurssikoe oli kirkkaasti läpi. Aivan mahtavaa!

Heti seuraavana päivänä pakkasimme tavarat ja koirat autoon ajaen Savoon viettämään kesälomaa. Koirat saisivat olla paljon vapaana ja temmeltää mielin määrin. Olin minä pakannut treenikamatkin mukaan ja näyttelytamiteen elokuun Kuopio KV:ta varten.

Ensimmäinen päivä Juankoskella meni nopeasti. Aamupäivällä hyvin nukutun yön jälkeen lähdin koirien kanssa etsimään erästä kangasmetsää, jossa olin aikoinaan treenannut. Ei aikaakaan kun pysäköin auton ja päästin koirat suoraan metsään juoksemaan. Maisema oli niin kaunis punertavine mäntyineen ja vihreine mustikanvarpuineen.

 Helppokulkuiseen maastoon oli ihana tehdä esineruutu pitkästä aikaa. Kamu teki loistavaa työtä ruudussa ja löysi tarkasti muun muassa kotiavaimet ja hiuslenkin. Roki taas oli tehnyt esine-etsintää niin vähän, että päätin tehdä sille helpon "näkölähdön". Koira keskilinjalle istumaan ja vein esineen ruutuun hieman ylikorostetusti. Sitten sivulta lähetys ruutuun. Tämä harjoitus onnistui täydellisesti ja sain Rokille kolme onnistunutta suoritusta.

Lopuksi piilotin Kamun noin 300m jäljellä metsään, ajatuksena tehdä Rokille helppo palauttava jälki kurssikokeen jälkeen. Heti valjaat nähdessää poika tiesi mitä tuleman piti. Nenä heiluen se nuuski ilmaa kun menimme kohti lähtöpaikkaa. Nopea alkuhajun nuuskaisu ja kohta oltiinkin jo hyvällä vauhdilla menossa kohti maalia. Kulma meni hienosti ja noin 20m ennen maalia Roki pysähtyi merkkaamaan löydön. Pätevä pikkueläin!

31.7.2017 Kamu täytti kokonaiset 8-vuotta ja saavutti näin veteraani-iän!

💙💙💙 

Elokuun vaihteessa vierailimme myös ihan maatilalla. Peltoa oli ympärillä vaikka kuinka paljon ja pihapiirissä oli myös komea "ruskea serkku", kolme vuotias saksanpaimekoira Max. Pojat eivät sen lähempää tuttavuutta viikonlopun aikana tehneet, sillä Maxista Kamu oli ehkä hieman pelottava ja Roki ei sitä pahemmin kiinnostanut.  Tilalta löytyi Rokin mielestä todellä jännittäviä otuksia, nimittäin laitumella ulkoilevia hiehoja. Muutamalla haukulla ja karvojen pörhistelyllä onneksi moisista otuksista selvittiin!

Lomailu Savossa päättyi Kuopion KV näyttelyyn. Kyseisellä näyttelyllä on minulle vähän tunnearvoa, sillä aikoinaan Kamu on sieltä saanut kolme sertiä, joista viimeinen oli viikko sen jälkeen kun poika täytti valionarvoon vaadittavat kaksi vuotta. Tuosta päivästä oli kulunut jo tovi ja nyt oltiin ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa.

Roki oli ilmoitettu mukaan myös siltä varalta jos sertejä olisimme vielä tarvinneet. Nyt tuloksilla ei kuitenkaan ollut niin väliä.

Molemmat pojat esiintyivät hienosti, mutta PU-kehässä meni hieman pasmat sekaisin kun Roki juoksi Kamun edellä Mirvan esittämänä. Jostain syystä Kamu vinkui Rokin perään ja yritti kovasti kiriä välimatkaa. Juokseminen ei ollut kovin kaunista ja tuomari tiputti meidän kakkossijalle. Lopulliset tulokset olivat kuitenkin oikein hyvät! Iltäpäivän BIS-kehä oli Kamun osalta vauhdikas läpijuoksu. Tässä vielä molempien poikien hyvät arvostelut:

05.08.2017 KUOPIO KV / avoin luokka Harri Lehkonen AVO ERI, AVK1, SA, PU3, VARA-CACIB

"Kookas ryhdikäs uros. Hyvänmuotoinen pää, oikea-asentoiset korvat. Tumma pigmentti. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä ylälinja ja mittasuhteet. Oikea-asentoinen häntä. Tehokkaat liikkeet. Esiintyy itsevarmasti. Oikealaatuinen turkki"

05.08.2017 KUOPIO KV / veteraani luokka Harri Lehkonen VET ERI, VEK1, SA, PU2, ROP-VET
"Hyvin säilynyt 8v uros. Maskuliininen pää, oikea-asentoiset korvat. Erittäin hyvät ja tasapainoiset kulmaukset. Hyvät mittasuhteet. Kaunis ylälinja. Oikeanlaatuinen turkki, jossa hieman keksin väriä. Hyväasentoinen häntä. Tehokkaat liikkeet. Esiintyy itsevarmasti. ELL todistus esitetty hammaspuutoksesta."

Lue lisää