torstai 26. syyskuuta 2019

Ensimmäisten viikkojen touhuja


Viikot Uunon kanssa ovat vierähtäneet nopeasti, mutta hieman epäonneakin meillä on ollut matkassa. Kaksi viikkoa sitten Uunon varvas murtui painavan ulko-oven väliin ja siitä syystä pennun menoa on jouduttu hieman rajoittamaan. Hienosti Uuno on onneksi tästäkin koettelemuksesta selvinnyt.

Pentu on ollut uskomattoman reipas ja fiksu nuori koira. Arki on alkanut sujumaan sen kanssa hienosti ja pohjaton ruokahalu on edelleen säilynyt. Julkisissa pentu liikkuu kuin vanha tekijä ja osaa rauhoittua koirahuoneeseen työpäivien ajaksi yksin tai kaverin kanssa.

Kaksi viikkoa sitten meillä oli ensimmäinen hallivuoro ja se sujui todella hienosti. Uunolla oli ohjelmassa lähinnä lepoalustan käyttöä ja ihan yleiseen halliympäristöön tutustumista. Pentu oli reipas ja todella rauhallinen huolimatta ympärillä agilityä harjoittelevista koirista.

Toinen kerta hallilla oli jo niin hieno että jaksoin ihan ihmetellä kuinka näin nuori pentu voi malttaa niin hyvin tehdä töitä ja rauhoittua. Harjoiteltiin Uunon kanssa kosketuskeppiä, esteen kiertoa, paikallaoloa ja putkea. Aina harjoitusten välissä taukoalustalle ja sinne poika rauhoittuu jo oikein hyvin ja välillä tarjoaa mattoa jo omasta aloitteestaan.

Tulevana sunnuntaina meillä on ensimmäinen yksityistunti, jossa lähdemme työstämään koiraohituksia ja kohteilla työskentelyä. Jännää, siitä sitten oma tarinansa.

 Yllä Uunon 11vk seisotus.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Uunon ensimmäiset päivät kotona

 

Uuno saapui uuteen kotiin reippaana poikana kuluneena perjantaina. Karvaturrukka on ollut äärettömän kiltti ja yllättävän rauhallinen koko tämän ajan, mitä hänen kanssaan on nyt tutustuttu. Paljon on samoiltu lähialueen metsässä ja tutustuttu paikoihin. Pissalla jätkää saa käyttää alvariinsa, vaikka osaakin jo hyvin pidättää yön aikana pitkiäkin aikoja.

Uunon ollessa ainoa koira, on selkeää, että se kiintyy ihmiseen voimakkaasti kun koirakaveria ei ole tukena ja turvana. Niinpä tämä hattarapallo on ottanut ihmiset hänelle kovin tärkeiksi ja nukun edelleen sen kanssa lattialla kun on niin sydäntäsärkevää laittaa toinen itkemään yksin. Portin takana se joutuu opettelamaan pikkuhiljaa yksinoloa ja naksuttimella olen sitä hieman siihen myös jo opettanut. Kyllä siitä hyvä tulee kun mies pystyy tekemään kotoa käsin töitä niin ei tule heti alkuun niin pitkiä yksinoloja.

Uunolla on aivan mieletön ruokahalu. Aluksi nauroinkin että onko mulla tässä labbis lampaan vaatteissa? Pieni valkkari poika sekoaa täysin ruokakupin nähdessään, alaleuka tärisee ja ei meinaa malttaa mitenkään olla nahoissaan. Nyt ollaan jo naksulla treenattu ruokinta siihen kuntoon, että malttaa käydä istumaan ja tapittaa tiukkaan että koska se lupa tulee.

Kahden viikon päästä meillä alkaakin sitten joka toinen torstai hallivuoro Juvanmalmilla pyörimään talvikauden ajan. Vuoro on aamuvirkkuvuoro ja se on otettu parin työkaverin kanssa, jotka aksaavat koirillaan. Uuno pääsee aluksi ainakin tekemään rauhotteita hallille ja ihan jotain kontaktijuttuja vain kaiken ympäristöön tutustumisen lomassa.