Onnea Kamu 7-vuotta

"Sitä hyvää, jota olen aina toivonut,
Sitä kaunista, jota olen aina halunnut,
Sitä ihanaa, josta olen aina haaveillut,
Olen Koirassani Saanut."

Lue lisää

Koiran ensiapupakkaus

Mitä koiran ensiapu- ja lääkekaapin sisältö tulisi olla jotta kotiensiapu onnistuu? Mielestäni tärkeimmät varusteet ovat hyvä desinfenktio-aine ja haavavälineet. Seuraavaksi ammattini puolesta minulla olisi pussi Ringeriä tai NaCl, nesteensiirtoletku ja muutama kanyyli. Nytkin lomalla niitä olisi tarvittu, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Kamu juoksi itsensä jonkinasteisen lämpöhalvauksen partaille ja meni todella heikkoon kunoon lomalla. Samalla se oli niellyt hiekkaa ja jouduin oksettamaan koiran kotikonstein. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

MEIDÄN LÄÄKEKAAPISTA LÖYTYY
>> Betadine-paikallisantiseptiliuos
>> Virbac Dermacon haavaspray
>> Vetramil Hunajavoide (haavat ja ihottumat)
>> Abilar pihkavoide (haavat ja ihottumat)
>> Sidetarpeet
>> Desinfiointi lappuja
>> Haavalappuja/ Taitoksia
>> Kuumemittari
>> Punkkipihdit
>> Silmien kostutustipat (?)
>> Helosan voide
>> Inupekt
>> Kipulääke

Varsinkin kesällä kun koirien kanssa ollaan menossa ympäri maita ja mantuja, on riski haavereille suurempi kuin yleensä. On ampiaisia, käärmeitä ja muita vaaratilanteita. Vahingot eivät tule kello kaulassa ja niihin kannattaa varautua. Kesästä tulee kuitenkin nauttia ilman kokoaikaista pelkoa, että jotain sattuu. Suosittelen pakkaamaan reissuun pienen ensiapulaukun koiran ja itsesi varalle. Se ei paljoa vaadi. Tässä muutamia toiminta-ohjeita sattumien varalle.

Koiran oksettaminen tarpeen vaatiessa:
"Koira voidaan oksettaa, jos se on vastikään syönyt myrkkyjä tai vieraita aineita.  Älä okseta koiraa, jos se on päässyt syömään voimakkaita happoja tai emäksiä. Koiraa ei saa myöskään oksettaa, mikäli se on tajuton, eikä voi niellä. Jos et ole varma tapauksesta, älä okseta koiraa, vaan ota yhteyttä eläinlääkäriin. Oksettamista voidaan yrittää jos vieraan aineen syömisestä on alle tunti. Voit kokeilla seuraavaa ohjetta: Pyörittele pieni suolapallo n.1/2 tl suolaa ja ripaus vettä kämmenellä. Aseta suolapallo koira kitalaen takaosaan, siis mahdollisimman taakse nieluun. Tämä aikaansaa oksennusrefleksin useimmilla koirilla. Kertaa enempää ei saa yrittää, sillä mikäli koira saa liikaa suolaa, voi seurauksena olla suolamyrkytys."

Haavat:
1) Verenvuodon tyrehdytys. Paina haavaa kylmällä ja puhtaalla materiaalilla joka ei tartu haavan pintaan. Pidä haavakohtaa yläasennossa mikäli mahdollista.
2) Tarkasta onko haavassa vierasesineitä, kuten hiekkaa, tikkuja tai lasinsiruja. Huuhtele haava kylmän veden alla tai antiseptisellä (kirvelemätön) aineella. Betadinen laimennosohje: suhde noin 1:10 kunnes liuos on teen väristä.
3) Haavasiteen teko. Haavan päälle tarttumaton ja puhdas haavataitos joka kiinnitetään haavateipillä. Muista ettet sido liian tiukalle, jotta veri pääsee kiertämään normaalisti. Jos haava vaatii ompelua, ota yhteys Eläinlääkäriisi. Paras tulos saadaan kun haava ommellaan mahdollisimman pian.

Turvallista kesää ja nauttikaa! Kyyn purematapauksessa ota heti yhteys eläinlääkäriisi ja pyri pitämään koira liikkumatta. Ampiaisen pistoissa pistokohdan turvotessa koiralle voi antaa kyytabletin annoksella 1tbl 10kg kohti. Tarvittaessa ota yhteys eläinlääkäriin jos koiran vointi huononee.

Lue lisää

Aksakärpäsen purema

Keskiviikko aamuna olimme ensimmäistä kertaa koirien kanssa treenaamassa HAU:n hallilla. Työkaverini Kaisa lupasi pitää alkeistunnin minulle ja toiselle työkaverilleni. Olimme suunnitelleet tätä jo jonkin aikaa ja nyt kaikkien aikataulut sattuivat yhteen.

Kamu on ollut nuorempana minulla muutamalla hyppytekniikka tunnilla Joensuussa ja sen kanssa on höntsäilty agilityä ihan junttimeiningillä omaksi iloksi. Roki on nähnyt esteitä sen verran että tokohyppyä ollaan hieman harjoiteltu. Päätettiin siis aloittaa koirien kokemuksen mukaan aivan alusta. Viiden hyppyesteen sarja oli ensimmäinen, jolla lähdimme liikkeelle. Rimat olivat miltein maassa ja tarkoituksena oli hahmottaa koiralle vartalon käyttöä ja hyppytekniikkaa. Myös estehakuisuus on alusta lähtien tärkeää.

 

Molemmat pojat valmiina 

 Esteiden etäisyys oli mitoitettu siten, että koira mahtuu esteeltä alas tullessaan ponnistamaan seuraavaan hyppyyn. Apuohjaaja oli esteiden päässä palkan kanssa ja odotimme että koira focusoi esteet ja pitää suoran linjan katseellaan ennen suoritusta.

Roki oli aluksi hieman ihmeissään ja otti herkästi katsekontaktia minuun. Muutama patukan napautus sai kuitenkin herran katseen äkkiä luotisuoraan estelinjalle. Annoin Rokille vapautus käskyn ja koira pääsi suorittamaan hyppysarjaa kohta palkkaa. Ensimmäinen kerta näytti lähinnä siltä kuin galessin poikanen olisi lähetetty kirmaamaan esteiden yli. Roki pinkoi täysiä ja yritti holtittomasti nostella koipiaan rimojen yli. Hyppysarjan jälkeen poika pääsi suoraan patukkaan kiinni ja riepotti sitä oikein tunteella.

Siirsimme loppupalkkaa hieman lähemmäs viimeistä estettä ja koiraa tarvitsi tällä kertaa innostaa vain hieman. Seuraava suoritus oli jo paljon mallikkaampi ja vartalonhallinnassa näkyi jo huima ero. Hyppysarjaa otimme vielä viisi toistoa ja viimeiset suoritukset olivat jo todella kivoja. Seuraavalla kierroksella Roki sai ottaa vielä putkea ja sitten riitti taas pohdittavaa nuorelle miehelle.

Kamulle otettiin myös aluksi samaa viiden esteen hyppysarjaa. Koira syttyi heti esteille ja harjoittelimme ensimmäisen kokeilun jälkeen jo kuollutta palkkaa ja ohjaajahäiriötä. Todella hienosti Kamu irtosi minun juostessa oikealla ja vasemmalla.

Viimeisellä kierroksella otimme Kamulle jo kolmen putken ja neljän hypyn mittaisen radan pätkän. Häiriötä ja haastetta suoritukseen toi toiset koirat treenaamssa viereisellä kentällä. Hienosti meni tämäkin harjoitus ja koira antoi anteeksi ohjaajan omia säätöjä ohjauksen kanssa.

Huippukiva treeni ja nyt tekee jo mieli päästä uudelleen kokeilemaan!

Kuvista kiitos Heidi Både!

Lue lisää

Lomakooste Osa 2

Niin se vain ensimmäinen viikko loman toisesta osasta on jo takana päin. Minulla oli todella suuret suunnitelmat kaiken tekemisen suhteen. Kaikkea touhua olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta hieman huonoa tuuria ja epävakaista säätä oli nyt matkassa mukana. Me startattiin poikien kanssa jo Perjantaina kolmestaan kohti Savoa J:n ollessa golf-reissulla. Ajatus yksin ruuhka-aikaan ajamisesta oli jo heti alkuunsa huono, mutta jostain kumman syystä löysin itseni matelemasta 60km/h Lahden väylällä kello 16.15

Perillä Juankoskella oltiin yhdeksän jälkeen. Matka oli tuskien taival kun vettä tuli taivaan täydeltä ja matkanteko vain venyi ja venyi ruuhkien takia. Useiden puheluiden ja radion voimin siitä kuitenkin selvisin.

 Koirien viikko koostui kyllä täysin lomailusta. Jälkimetsään ei päästy kertaakaan joko vesisateen tai liian kuuman sään takia. Niinpä pojat saivat juosta mielin määrin ja uida polskutella silloin kuin siltä tuntui. Minä uskon, että ehkä kiiretön ja aikatauluton loma teki ihan hyvää meille kaikille.

Kamun mielipide loma-lookista

Lauantaina 23.7 suuntasimme poikien kanssa Nurmekseen, Pohjois-Karjalaan. Olimme sopineet Teijan kanssa treenipäivän jo jokin aika sitten ja olin aivan innoissani lähdössä moikkaamaan vanhoja treenikamuja. Suunnitelmissa oli aloittaa päivä yhdentoista jälkeen kokoontuen pienemmällä porukalla ensin Hukkavaaralle treenaamaan esineruutua. Siinä peräkkäin ajellessa vanhaa hiekkatietä tuli ihania muistoja Nurmeksen treeneistä mieleen. Ilmeisesti ikkunasta puhaltava tuuli muistutti myös Kamua menneistä ajoista - niin matalasti se ulvoi autossa paikalle saapuessamme.

ESINERUUTU

Aloitimme harjoitukset tallaamalla 50m x 50m esineruudun. Neljän naisen voimin ruutu valmistui nopeasti ja esineet (3kpl) saatiin hyvin piilotettua. Kaikki piilottivat yhden oman esineen, eli jokaiselle koiralle oli yksi tutun hajuinen ja kaksi vierasta. Sää oli hiostava ja haasteellinen, eikä ilmoilla ollut tuulenvirettäkään. 

Ensimmäisenä minun pojistani vuorossa oli Kamu. Pitkä tauko kunnon esineruudusta hieman arvelutti minua, ruudussa oli muutamat merkkailutkin jo tapahtunut joten oletin että Kamulla menee varmaan homma vähän aluksi hajujen takia sekaisin. Kuitenkin ruutuunlähetys onnistui hienosti ja Kamu lähti varmasti tasaista laukkaa tekemään hommia heti käskyn saadessaan. Tyynen sään takia koira joutui tekemään tarkkaa ja huolellista työtä löytääkseen esineet. Muutaman kerran Kamu ylitti ruudun rajan, mutta korjasi hienosti heti takaisin huomattuaan tallatun alueen loppuneen. Hetken kuluttua näin kuinka koira sai selkeästi hajun esineestä ja kohta se jo kirmasi luokseni pieni avaimenperä suussaan. Todella mahtavaa työtä!

Lähetin Kamun vielä ensimmäisen esineen jälkeen etsimään toista. Koira näytti jo selvästi väsyneemmältä, kieli roikkui ja tahti oli kevyttä ravia. Väsymyksestä huolimatta töitä se jaksoi tehdä huolellisen tarkasti ja toi pian toisen esineen. Luovutukset olivat hyvät ja Kamu sai superpalkan. Oli niin mahtava nähdä kuinka ikä on tuonut koiraan lisää varmuutta ja ylimääräinen sählääminen on jäänyt pois. Tällä kertaa kyllä pystyi sanomaan että Kamu toimi kuin ajatus.

Rokille tehtiin helpompi harjoitus. Poika oli vain kerran aiemmin vähän päässyt esineiden makuun joten homma on vielä aivan uutta. Tehtiin apuohjaajan avulla pari esineen näyttöä ja lähetystä, jotka toimivat ihan kivasti. Lopuksi menin itse kävelemään Rokin kanssa ruutuun ja aina kun koira sai hajun esineestä ja merkkasi sen minulle se sai huippupalkan. Homma eteni kivasti niin, että Rokin kiinnostus esineille kasvoi ja kaksi viimesitä se jo nosti suoraan suuhun ja lähti tuomaan kohti. Tähän oli hyvä lopettaa ja jättää homma hautumaan juniorin mielen syövereihin. 

VESIPELASTUS

Sitten viimein vesipelastuksen pariin. Minua ihan harmittaa, ettei blogin puolella tänä kesänä ole nähty vepe-aiheisia juttuja. Treeniryhmään en hakenut keväällä siitä syystä, etten voinut varmaksi sanoa onko meillä autoa käytössä. Siitä syystä meillä jäi nyt tämä kausi treenaamatta.

Kunnon kokopäivän vepetreenit alkavat tietysti kahvilla ja herkuilla. Teija oli loihtunut meille jos jonkinmoista suolaista ja makeaa, suurkiitos niistä. Kahvittelun ja syömisten ääressä suunniteltiin vähän liikejärjestystä ja suoritusvuoroja. Vepen uudet sääntömuutokset kummittelivat mielessä ja hieman niitä ajatellen kokeiltiin myös vientiesineenä pelastusrengasta. En ole vielä sen kummemmin perehtynyt uusiin sääntöihin, mutta kuulemani mukaan suurin muutos on hukkuvan pelastaminen, joka jatkossa tapahtuu siten, että koira vie veden varassa olevalle pelastusrenkaan.

Otin ensimmäiseksi harjoitusvuorolle Kamun, joka sai ottaa ensimmäisenä liikkeenään vähän malttamisharjoituksia. Kamu on niin elementissään vepe hommissa, että tuntuu vähän kuumuvan turhankin nopeasti koko touhusta. Niinpä päätin laittaa sen yksin veneeseen istumaan kun soutaja souteli kolmeenkymppiin ja takaisin. Kerran poika roiskasi hypätä veneestä vaikkei lupaa ollut, joten harjoitus toistettiin ja sitten pääsin palkkaamaan onnistuneesta suorituksesta. Tätä olisi hyvä harjoitella enemmänkin, sillä on yhtä tärkeä taito vepessä malttaa odottaa käskyn alla kuin tehdä töitäkin. Tämä laji on koirista niin mukavaa, että monella olisi niin suuri into tehdä ja uida, että maltti välillä puuttuu koko touhusta.

Rokin tyylinäyte

Kamu jatkoi seuraavana liikkeenään veneen haku. Menin itse veneeseen ja heitin köyden 30 metrin kohdalla. Koira odotti hyvin käskyn ja hyppäsi maltillisesti veteen tarttuen suoraan köyteen. Ote oli hieman huono köyden jäädessä vasten kaulaa, mutta ei se menoa haitannut vaan Kamu veti veneen suoraan poi`ujen väliin ilman erillisiä käskyjä.

Seuraavalla kierroksella tehtiin vielä vienti. Viime kerrasta olikin jo kulunut tovi aikaa, joten helpotettiin vienti 20 metrin etäisyydelle vientiesineenä pelkkä dummy. Tämä sujui hienosti yhdellä käskyllä ja päätettiin vaikeuttaa ja ottaa vienti pelastusrenkaalla. Nyt vene ajoi suoraan kauemmas ja Kamu ei nähnyt että veneessä olisi palkka. Koira istui innoissaan sivulla ja tuijotti kauemmas lipuvaa venettä. Annoin köyden jonka päässä rengas roikkui ja samalla käskytin koiraa viemään esineen. Aivan täydellisesti Kamu hyppäsi veteen ja ui suoraan veneelle luovuttaen köyden. Olin niin iloinen miten hienosti tuo koira suorittikaan meille hankalimman liikkeen. 

Viime kesänä Rokin ollessa noin kahdeksan viikon ikäinen se oli minulla muutamissa vepetreeneissä mukana Sipoossa. Silloin penska lähinnä rumplasi rannassa ja istui kumiveneen kyydissä. Kaikista hurjin kokemus vepen saralla taisi pienelle valkoiselle lapselle olla kun se istui kumiveneessä sylissäni 30 metrin poiun luona ja treenikaverini malikka toi vientiesineen minulle. Nuo muistot taisivat olla Rokilla jotenkin mielessä kun se niin reippaasti heti veneen nähdessään hyppäsi kyytiin. Tehtiin ensimmäiseksi harjoitukseksi pelkkä veneestä hyppy noin 15 metrin matkalta. Ei ongelmaa joten sitten soudettiin jo 30 metriin. Hienosti Roki hyppäsi sieltäkin heti käskyn kuullessaan ja räpiköi rantaan. Pojan uintitekniikka ei tietenkään ole vielä niin vahva kuin Kamulla, mutta kehitystä on tullut paljon.

Toisena liikkeenä halusin ottaa Rokille veneen haun. Aloitimme leikittämään köydellä ja minulla oli ajatuksena aloittaa hieman helpommin kuin Kamulle aikoinaan. Roki leikki siis aluksi irtoköydellä ja sai repiä sitä oikein kunnolla. Sitten apuohjaaja otti köyden ja hetsasi koiraa vielä veneestä käsin. Rokihan kuumui moisesta aika tavalla ja alkoi jopa haukahdella malttamattomasti. Tässä vaiheessa en millään tavoin puuttunut haukkumiseen vaan päinvastoin hieman vielä löin löylyä lisää kannustaen koiraa. Harjoitukset irtoköydellä sujuivat toivotulla tavalla ja pääsimme kokeilemaan veneen hakua kokonaisuudessaan. Tässä vaiheessa en enää itse leikittänyt koiraa köydellä vaan apuohjaaja teki sen puolestani. Paljon ei tarvittu kun koira oli jo aivan liekeissä. Tässä vaiheessa pystyin jo hieman rauhoittelemaan koiraa ja vaatimaan sitä perusasentoon ennen veneelle lähettämistä.

Ja niinhän siinä kävi, että Roki ui tarmokkaasti kohti venettä ja veti sen rantaan suurella nuoren koiran sisulla. En olisi ikinä uskonut, että koira vielä oikein rannalta käsinkin kiskoi käyttä irroittamatta siitä vaikka oli jo täysin kuivalla maalla.

Valtava kiitos Teijalle ihanan päivän järjestämisestä. Vaikka välimatka on pitkä, otetaan joskus uudestaan.

Yritin loman aikana kuvailla pientä koostevideota teille, mutta se jäi kovin lyhyeksi. Tässä kuitenkin koottuna pienet pätkät yhteen. :-)



Sokerina pohjalla tälle ihanalle päivälle sain Oililta uutisia Tampereen pentunäyttelystä, jossa Kamun ja Giran pennut olivat debytoineen näyttelyuransa. Kaikki kolme pentua (Niro, Ice ja Lili) saivat laatuarvostelukseen Erinomaisen ja arvostelut olivat niin hienot, että olin ylpeydestä soikea. Kaikilla pennuilla luki arvostelussa vielä maininta hyvästä käytöksestä.

Ja niinhän siinä kävi, että urospennuista Ice (Devoted One`s Brilliant Ice) vei koko potin ollen PEK1 ja ROP-PENTU!! Eikä siinä kaikki vaan Lili (Devoted One`s Be My Miracle) oli VSP-PENTU.

Paljon Onnea Oili ja taustajoukot!

ROP Devoted One`s Brilliant Ice - VSP Devoted One`s Be My Miracle

 

Kaksi alinta kuvaa on ottanut Kari Lehtomaa

Lue lisää

Ohjaajan hanskat naulaan- fiilis

Viime päivinä olen taas paininut synkkien ajatusten kanssa tuon Rokin suhteen. Ajattelen vain että kaikki on turhaa mitä sen kanssa teen. On ylämäkiä ja alamäkiä, enemmän ehkä sitä jyrkkää alamäkeä. En osaa kouluttaa sitä. Perjantain treeneissä kuitenkin sain taas hieman tsempattua omia ajatuksiani ja fiilis nousi yllättävän hyvin siihen mukavaan tekemiseen. Ilman tunnetta, ettei meistä koskaan mitään tule.

Vuorossa oli taas Heureka treenit yhdessä Saran ja Kiden kanssa. Neiti oli kasvattanut itselleen mahtavan hienon turkin ja muutenkin kasvanut viime näkemästä todella paljon. Sara on opettanut neidin seisomaan niin hienosti että pakkohan kakara on käyttää muutamissa näyttelyissä. Minulla onkin haaveita, että mahdollisimman moni Kamun lapsukaisista tulisi kilpailemaan Joulukuussa Messukeskukseen Junior Voittaja titteleistä. Olisi mahtavaa nähdä näitä ihania siellä kehässä.

Treenin teemana omilla koirillani oli paikallaolot ja häiriön alla tekeminen. Rokin käytös ennen omaa vuoroaan raastoi hermojani, mutta sain säilytettyä iloisen mielen tehdessäni Kamun kanssa. Juniori kiljui ja hyppi ollessaan kiinni puussa ja joutuen odottamaan vuoroaan.

Kamulla oli hyvä asenne tekemiseen. Tehtiin yhdessä paikallaoloja siten, että Kide meni ensin maahan ja sitten käskytin isukin. Tehtiin istualtaan ja makuultaan. Sitten lopuksi luoksetuloharjoituksia ensin Kidelle ja sitten Kamulle. Molemmat suorittivat osuutensa todella hiensoti. Ihaillen katsoin kuinka viisi kuinen pentu pysyi rauhallisesti paikallaan kun iskä juoksi täysiä luokseni kutsun kuullessaan. Aika näyttää millainen monitoimikoira tuosta pikkulikasta tulee!

 Kide treenaa seuraamista

Sitten oli oman kauhukakaran vuoro. Roki momppi yli metrin korkeudella kaikilla neljällä jalallaan kun tajusi pääsevänsä hommiin. Minä rentoutin hartiani, hengitin pari kertaa syvään ja laskin viiteen. Kokemuksella voin sanoa, että kun tällä koiralla keittää yli niin oma mielentila täytyy saada todella seesteiseksi ja rauhalliseksi. Nytkin tällä meditaatioharjoituksella oli selvästi vaikutusta, sillä hetken päästä minulla istui sivulla perusasennossa kuuliainen koira joka pystyi hillitsemään hyvin vinkumisensa eikä ilmoille päässyt edes yhtä ilohaukkua. Tällä kertaa en laittanut koiraa hihnaan vaan treenasimme vapaana vaikaa Sara ja Kide heittelivätkin palloa vain vähän matkan päässä. Palkkasin Rokin hienosta rauhoittumisesta perusasentoon ja teimme muutaman kerran vaihtoa kahdella lelulla. Sen jälkeen otin aika pitkä seuraamispätkän kainalopalkkaa käyttäen. EuroJoen sininen pieni patukka on aivan super tähän hommaan. Se sujahtaa kainaloon todella hyvin ja pilkottaa sielä vain vähän. Käden asento voi olla miltein normaali vaikka patukka onkin kainalossa.

Seuraamiskaavio oli suunnilleen ylläesitetyn kuvan mukainen. Ensin pitkää suoraa pätkää koska koira oli niin hyvässä vireessä. Superpalkka ja sitten suoraan juoksuun mars. Roki kestää jo hyvin tahdinvaihdot ja 90 asteen käännökset. Täyskäännös ja napakka pysähtyminen on vielä ne joita joutuu treenaamaan.

Seuraamisen lisäksi harjoittelin paikkamakuuta. Se onnistui jälleen ihan kivasti häiriössäkin. Otin myös Rokille häiriötreeniä lelulla: heilutin vasemmassa kädessäni palloa niin sivulla kuin suinkin ylsin ja pyysin koiran sivulle tai seuraamaan. Oikeasta kontaktista naks ja heti palkka siten, että pallo tippui koiran nenän eteen. Mielestäni palkan tulosuunnalla on suurikin merkitys siihen, ettei koira opi ennakoimaan tai poikittamaan siitä syystä, että palkkaan sen halutusta asennosta poispäin. Voin kuvata videon joku kerta näistä pienistä kontakti harjoituksista.

Tänään kävin kentällä testaamassa kuinka valmiita olisimmekaan Alokasluokkaan. Häiriötreeniä toki tarvitaan mutta tässä liikkeiden valmiustila tällä hetkellä:

Paikalla makaaminen ryhmässä 1min: Onnistuu. Tarvitsee vieraita koiria häiriöksi ja toistoja vielä eriaikaan makuulle siirtymiseen.
Seuraaminen: Muuten hyvä, mutta täyskäännökset tarvitsevat vielä harjoitusta.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Hieman vino maahanmeno ja välillä ei reagoi suoraan käskyyn vaan ottaa askeleen/pari.
Luoksetulo: Suoraan sivulletuloa täytyy vielä harjoitella hieman. Eteentulo keskeneräinen.
Noutoesineen pitäminen: Onnistuu.
Estehyppy: Onnistuu, mutta vaatii vielä toistoja.

Ohjaaja tarvitsee itevarmuutta ja uskoa tähän koiraan. Iloista mieltä ja vähemmän itsensä ruoskimista.

Hauskaa Heinäkuuta kaikille!

Lue lisää

Uusia pettymyksiä

Mietin pitkään kirjoittaisinko tästä aiheesta edes blogiin. Olisiko vain parempi ettei kukaan tiedä etten pääsekkään sisään. Kuitenkin tässä viime syksyn ja kevään aikana kerroin monelle läheiselle ihmiselle yrittäväni vielä hakea Eläinlääketieteellisen tiedekuntaan. Urakka tuntui ylitsepääsemmättömältä, mutta hammasta purren aloin uurastamaan.

Eläinlääkärin ammatti oli aina ollut suurin haaveeni. Vuoden 2014 loppupuolella alottaessani työskentelyn eläinklinikalla unelmani ovat saaneet vain entistä enemmän tuulta siipiensä alle. Näin ja koin mitä ammatti todella on, enkä siltikään tullut toisiin ajatuksiin. Hoitajan työ on ollut minulle mieleistä, mutta kaipaan enemmän haasteita ja haluan tehdä enemmän. Meillä on ollut töissä kannustava ja motivoiva työilmapiiri alusta saakka ja pidän todella paljon tästä yhteisöstä. Siksi halusin kertoa myös työkavereilleni hakevani vielä uudestaan, sillä vaikka epäonnistuisin, he kannustaisivat minua jatkossakin.

Kaikista ei tule eläinlääkäreitä, enkä tiedä tuleeko minustakaan koskaan. Vuonna 2012 Lääketieteellisten alojen valintakoe koki suuren uudistuksen pääsykokirja Galenoksen jäädessä pois pääsykoemateriaalista. Siitä lähtien pääsykoekeeseen on kuulunut lukion Fysiikan (8kurssia), Kemian (5 kurssia) ja Biologian (5 kurssia) oppimäärä. Itse opiskelin lukiossa kaikki kyseiset kurssit lähinnä läpi rämpien, varsinkin FY/KE. Vaikka tiesin mistä haaveilin, en löytänyt tarpeeksi suurta motivaatiota opiskella kunnolla. Jos nyt saisin takaisin ajan, jolloin joku neuvoisi minua, ottaisin siitä kaiken irti. 

Kävin ensimmäisen kerran pääsykokeessa heti ylioppilaskirjoituksien jälkeen 2013. Kokeen jälkeen fiilis oli lähinnä se, etten koskaan tulisi selviytymään tästä ja hautasin jo osittain koko ajatuksen. Opiskelukaverit ilmoittivat yksi toisensa jälkeen saaneensa opiskelupaikkoja ympäri Suomea ja minä jäin viettämään välivuotta töitä tehden. Syksyllä 2014 otin vastaan opiskelupaikan Savonian AMK:sta, joka oli yksi suurimmista virheistä. Minulla oli vain kiire saada opiskelupaikka. Ala ei ollut minua varten ollenkaan ja jätin koulun kesken miltein heti aloittamisen jälkeen ajattelematta koulupaikkaa vastaanottaessani menettäneeni siltä istumalta tärkeän ensikertalaisuuden. 

Vuoden 2015 pääsykoe minulta jäi välistä myös kaiken muuttamisen ja työpaikkojen etsimisen takia. Uusi työ ja täysin uudet kuviot eivät antaneet sijaa lukea enää samalla pääsykokeisiin, mutta kokeen sisältö innosti minua yrittämään jälleen.

Aloitin lukemaan Syyskuussa 2015. Tahkosin Kemian kaikki viisi kurssia ja laskeskelin erilaisia laskuja. Biologiassa keskityin miltein täysin ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan. Aika alkoi käydä vähiin kun vihdoin aloin kertaamaan fysiikkaa. Huomasin miten hataralla pohjalla minun taitoni lukion jälkeen olivat. Kohta olikin jo Huhtikuu enkä ollut edes viidennessä kurssissa menossa.

Tunnelmat pääsykokeessa olivat huojentavat. Ei aineistoa ja osasin jo paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Biologian monivalinnat olivat kivoja ja muutenkin siltä osin kaikki tehtävät. Kuitenkin selatessani sivuja eteenpäin huomasin kuinka paljon fysiikan tehtäviä olikaan vielä vastassa. Kemian painotus oli mielestäni todella vähäinen. Aika loppui kesken enkä päässyt edes aloittamaan viimeisten sivujen isoja tehtäviä. 

Tunnelmat pääsykokeen jälkeen olivat kuitenkin aluksi positiiviset. Laskin itselleni pisteitä ihan kivasti käydessäni läpi valintakokeen vastausanalyysiä. Pikkuhiljaa toiveet alkoivat murentua kun selasin Älyvuotoa ja luin kuinka useammat olivat laskeneet mielettömän hyviä pisteitä. Hetken aikaa pystyin lomailemaan ilman että mietin pääsinkö vaiko en. Kesäkuun viimeisellä viikolla löysin itseni opintopolun sivuila joka ilta ja huomasin näppäilleeni miettien jos skaalauskerroin olisi tämä tai tämä niin ehkä pääsisin.

Yliopisto panttasi sisäänpääsylistaa viimeiseen asti ja opintopolun nettisivutkin ennättivät kaatua ennen tulosten julkistamista. 1.7.2016 aamulla pääsin kirjautumaan ja näin tyrmäävän tekstin "opiskelupaikkasi on hylätty". Kaikista ennakkoasenteistani huolimatta minua harmitti ihan todella. Tiesin etten ole vielä vaadittavalla osaamistasolla mutta silti jokin toivon kipinä minussa paloi. Eniten harmitti, että skaalauskerroin oli aivan mitattömän pieni ja kokeen taso oli todella hyvä. Eläinlääketieteellinen varasi tänä vuonna 68 paikastaan miltein 50 ensikertalaisille, joiden joukossa en itse valitettavasti pääse enää koskaan hakemaan.

Eilisen illan keräilin itseäni ja yritin nostattaa "minusta ei tule mitään"- fiilistä vähän parempaan suuntaan. Tänään taoin päähäni jo itselleni "monet hakevat vuosia"-fiilistä ja avasin jo fysiikan kirjat uudelleen. Vaikka tämä matka tuntuu loputtoman vaikealta ja mahdottomalta, haluan ainakin yrittää tosissani. Ei tarvitse ainakaan sitten 20 vuoden päästä herätä ajatukseen "MIKSI EN KOSKAAN YRITTÄNYT PARASTANI?"

Lue lisää