Lomakooste Osa 2

Niin se vain ensimmäinen viikko loman toisesta osasta on jo takana päin. Minulla oli todella suuret suunnitelmat kaiken tekemisen suhteen. Kaikkea touhua olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta hieman huonoa tuuria ja epävakaista säätä oli nyt matkassa mukana. Me startattiin poikien kanssa jo Perjantaina kolmestaan kohti Savoa J:n ollessa golf-reissulla. Ajatus yksin ruuhka-aikaan ajamisesta oli jo heti alkuunsa huono, mutta jostain kumman syystä löysin itseni matelemasta 60km/h Lahden väylällä kello 16.15

Perillä Juankoskella oltiin yhdeksän jälkeen. Matka oli tuskien taival kun vettä tuli taivaan täydeltä ja matkanteko vain venyi ja venyi ruuhkien takia. Useiden puheluiden ja radion voimin siitä kuitenkin selvisin.

 Koirien viikko koostui kyllä täysin lomailusta. Jälkimetsään ei päästy kertaakaan joko vesisateen tai liian kuuman sään takia. Niinpä pojat saivat juosta mielin määrin ja uida polskutella silloin kuin siltä tuntui. Minä uskon, että ehkä kiiretön ja aikatauluton loma teki ihan hyvää meille kaikille.

Kamun mielipide loma-lookista

Lauantaina 23.7 suuntasimme poikien kanssa Nurmekseen, Pohjois-Karjalaan. Olimme sopineet Teijan kanssa treenipäivän jo jokin aika sitten ja olin aivan innoissani lähdössä moikkaamaan vanhoja treenikamuja. Suunnitelmissa oli aloittaa päivä yhdentoista jälkeen kokoontuen pienemmällä porukalla ensin Hukkavaaralle treenaamaan esineruutua. Siinä peräkkäin ajellessa vanhaa hiekkatietä tuli ihania muistoja Nurmeksen treeneistä mieleen. Ilmeisesti ikkunasta puhaltava tuuli muistutti myös Kamua menneistä ajoista - niin matalasti se ulvoi autossa paikalle saapuessamme.

ESINERUUTU

Aloitimme harjoitukset tallaamalla 50m x 50m esineruudun. Neljän naisen voimin ruutu valmistui nopeasti ja esineet (3kpl) saatiin hyvin piilotettua. Kaikki piilottivat yhden oman esineen, eli jokaiselle koiralle oli yksi tutun hajuinen ja kaksi vierasta. Sää oli hiostava ja haasteellinen, eikä ilmoilla ollut tuulenvirettäkään. 

Ensimmäisenä minun pojistani vuorossa oli Kamu. Pitkä tauko kunnon esineruudusta hieman arvelutti minua, ruudussa oli muutamat merkkailutkin jo tapahtunut joten oletin että Kamulla menee varmaan homma vähän aluksi hajujen takia sekaisin. Kuitenkin ruutuunlähetys onnistui hienosti ja Kamu lähti varmasti tasaista laukkaa tekemään hommia heti käskyn saadessaan. Tyynen sään takia koira joutui tekemään tarkkaa ja huolellista työtä löytääkseen esineet. Muutaman kerran Kamu ylitti ruudun rajan, mutta korjasi hienosti heti takaisin huomattuaan tallatun alueen loppuneen. Hetken kuluttua näin kuinka koira sai selkeästi hajun esineestä ja kohta se jo kirmasi luokseni pieni avaimenperä suussaan. Todella mahtavaa työtä!

Lähetin Kamun vielä ensimmäisen esineen jälkeen etsimään toista. Koira näytti jo selvästi väsyneemmältä, kieli roikkui ja tahti oli kevyttä ravia. Väsymyksestä huolimatta töitä se jaksoi tehdä huolellisen tarkasti ja toi pian toisen esineen. Luovutukset olivat hyvät ja Kamu sai superpalkan. Oli niin mahtava nähdä kuinka ikä on tuonut koiraan lisää varmuutta ja ylimääräinen sählääminen on jäänyt pois. Tällä kertaa kyllä pystyi sanomaan että Kamu toimi kuin ajatus.

Rokille tehtiin helpompi harjoitus. Poika oli vain kerran aiemmin vähän päässyt esineiden makuun joten homma on vielä aivan uutta. Tehtiin apuohjaajan avulla pari esineen näyttöä ja lähetystä, jotka toimivat ihan kivasti. Lopuksi menin itse kävelemään Rokin kanssa ruutuun ja aina kun koira sai hajun esineestä ja merkkasi sen minulle se sai huippupalkan. Homma eteni kivasti niin, että Rokin kiinnostus esineille kasvoi ja kaksi viimesitä se jo nosti suoraan suuhun ja lähti tuomaan kohti. Tähän oli hyvä lopettaa ja jättää homma hautumaan juniorin mielen syövereihin. 

VESIPELASTUS

Sitten viimein vesipelastuksen pariin. Minua ihan harmittaa, ettei blogin puolella tänä kesänä ole nähty vepe-aiheisia juttuja. Treeniryhmään en hakenut keväällä siitä syystä, etten voinut varmaksi sanoa onko meillä autoa käytössä. Siitä syystä meillä jäi nyt tämä kausi treenaamatta.

Kunnon kokopäivän vepetreenit alkavat tietysti kahvilla ja herkuilla. Teija oli loihtunut meille jos jonkinmoista suolaista ja makeaa, suurkiitos niistä. Kahvittelun ja syömisten ääressä suunniteltiin vähän liikejärjestystä ja suoritusvuoroja. Vepen uudet sääntömuutokset kummittelivat mielessä ja hieman niitä ajatellen kokeiltiin myös vientiesineenä pelastusrengasta. En ole vielä sen kummemmin perehtynyt uusiin sääntöihin, mutta kuulemani mukaan suurin muutos on hukkuvan pelastaminen, joka jatkossa tapahtuu siten, että koira vie veden varassa olevalle pelastusrenkaan.

Otin ensimmäiseksi harjoitusvuorolle Kamun, joka sai ottaa ensimmäisenä liikkeenään vähän malttamisharjoituksia. Kamu on niin elementissään vepe hommissa, että tuntuu vähän kuumuvan turhankin nopeasti koko touhusta. Niinpä päätin laittaa sen yksin veneeseen istumaan kun soutaja souteli kolmeenkymppiin ja takaisin. Kerran poika roiskasi hypätä veneestä vaikkei lupaa ollut, joten harjoitus toistettiin ja sitten pääsin palkkaamaan onnistuneesta suorituksesta. Tätä olisi hyvä harjoitella enemmänkin, sillä on yhtä tärkeä taito vepessä malttaa odottaa käskyn alla kuin tehdä töitäkin. Tämä laji on koirista niin mukavaa, että monella olisi niin suuri into tehdä ja uida, että maltti välillä puuttuu koko touhusta.

Rokin tyylinäyte

Kamu jatkoi seuraavana liikkeenään veneen haku. Menin itse veneeseen ja heitin köyden 30 metrin kohdalla. Koira odotti hyvin käskyn ja hyppäsi maltillisesti veteen tarttuen suoraan köyteen. Ote oli hieman huono köyden jäädessä vasten kaulaa, mutta ei se menoa haitannut vaan Kamu veti veneen suoraan poi`ujen väliin ilman erillisiä käskyjä.

Seuraavalla kierroksella tehtiin vielä vienti. Viime kerrasta olikin jo kulunut tovi aikaa, joten helpotettiin vienti 20 metrin etäisyydelle vientiesineenä pelkkä dummy. Tämä sujui hienosti yhdellä käskyllä ja päätettiin vaikeuttaa ja ottaa vienti pelastusrenkaalla. Nyt vene ajoi suoraan kauemmas ja Kamu ei nähnyt että veneessä olisi palkka. Koira istui innoissaan sivulla ja tuijotti kauemmas lipuvaa venettä. Annoin köyden jonka päässä rengas roikkui ja samalla käskytin koiraa viemään esineen. Aivan täydellisesti Kamu hyppäsi veteen ja ui suoraan veneelle luovuttaen köyden. Olin niin iloinen miten hienosti tuo koira suorittikaan meille hankalimman liikkeen. 

Viime kesänä Rokin ollessa noin kahdeksan viikon ikäinen se oli minulla muutamissa vepetreeneissä mukana Sipoossa. Silloin penska lähinnä rumplasi rannassa ja istui kumiveneen kyydissä. Kaikista hurjin kokemus vepen saralla taisi pienelle valkoiselle lapselle olla kun se istui kumiveneessä sylissäni 30 metrin poiun luona ja treenikaverini malikka toi vientiesineen minulle. Nuo muistot taisivat olla Rokilla jotenkin mielessä kun se niin reippaasti heti veneen nähdessään hyppäsi kyytiin. Tehtiin ensimmäiseksi harjoitukseksi pelkkä veneestä hyppy noin 15 metrin matkalta. Ei ongelmaa joten sitten soudettiin jo 30 metriin. Hienosti Roki hyppäsi sieltäkin heti käskyn kuullessaan ja räpiköi rantaan. Pojan uintitekniikka ei tietenkään ole vielä niin vahva kuin Kamulla, mutta kehitystä on tullut paljon.

Toisena liikkeenä halusin ottaa Rokille veneen haun. Aloitimme leikittämään köydellä ja minulla oli ajatuksena aloittaa hieman helpommin kuin Kamulle aikoinaan. Roki leikki siis aluksi irtoköydellä ja sai repiä sitä oikein kunnolla. Sitten apuohjaaja otti köyden ja hetsasi koiraa vielä veneestä käsin. Rokihan kuumui moisesta aika tavalla ja alkoi jopa haukahdella malttamattomasti. Tässä vaiheessa en millään tavoin puuttunut haukkumiseen vaan päinvastoin hieman vielä löin löylyä lisää kannustaen koiraa. Harjoitukset irtoköydellä sujuivat toivotulla tavalla ja pääsimme kokeilemaan veneen hakua kokonaisuudessaan. Tässä vaiheessa en enää itse leikittänyt koiraa köydellä vaan apuohjaaja teki sen puolestani. Paljon ei tarvittu kun koira oli jo aivan liekeissä. Tässä vaiheessa pystyin jo hieman rauhoittelemaan koiraa ja vaatimaan sitä perusasentoon ennen veneelle lähettämistä.

Ja niinhän siinä kävi, että Roki ui tarmokkaasti kohti venettä ja veti sen rantaan suurella nuoren koiran sisulla. En olisi ikinä uskonut, että koira vielä oikein rannalta käsinkin kiskoi käyttä irroittamatta siitä vaikka oli jo täysin kuivalla maalla.

Valtava kiitos Teijalle ihanan päivän järjestämisestä. Vaikka välimatka on pitkä, otetaan joskus uudestaan.

Yritin loman aikana kuvailla pientä koostevideota teille, mutta se jäi kovin lyhyeksi. Tässä kuitenkin koottuna pienet pätkät yhteen. :-)



Sokerina pohjalla tälle ihanalle päivälle sain Oililta uutisia Tampereen pentunäyttelystä, jossa Kamun ja Giran pennut olivat debytoineen näyttelyuransa. Kaikki kolme pentua (Niro, Ice ja Lili) saivat laatuarvostelukseen Erinomaisen ja arvostelut olivat niin hienot, että olin ylpeydestä soikea. Kaikilla pennuilla luki arvostelussa vielä maininta hyvästä käytöksestä.

Ja niinhän siinä kävi, että urospennuista Ice (Devoted One`s Brilliant Ice) vei koko potin ollen PEK1 ja ROP-PENTU!! Eikä siinä kaikki vaan Lili (Devoted One`s Be My Miracle) oli VSP-PENTU.

Paljon Onnea Oili ja taustajoukot!

ROP Devoted One`s Brilliant Ice - VSP Devoted One`s Be My Miracle

 

Kaksi alinta kuvaa on ottanut Kari Lehtomaa