Nikon D3s - Kohinakuningas

Vanha kameranrunkoni Nikon D7000 on palvellut minua jo vuosia. Hankin viimeksi päivityksen muistaakseni vuonna 2011. D700 on ollut minulle todella passeli runko tähän asti ja sen kanssa valokuvaaminen on harrastuksena kehittynyt hyvin. Objektiivit ovat päivittyneet matkan varrella, mutta jo jonkin aikaa sitten minua alkoi vaivata runkokuume. Löysin itseni monesti Rajalan sivuilta selailemasta uusia kameroita.

Pari viikkoa sitten törmsin tarjoukseen, josta en oikein malttanut kieltäytyä. Ammattikäytössä hetken ollut Nikon D3s etsi uutta kotia. Kameran hinnat uutuudeltaan pyörii sellaisissa lukemissa, ettei minulla olisi siihen varaa, mutta nyt saatoin jo harkita.

Olin tutustunut D3 malliin jo aiemmin ja lueskellut käyttökokemuksia foorumeilta. Niinpä lähdin selaamaan netin syövereitä tätä päivitettyä versiota entisestään.

Luontokuvaaja Janne Heimonen arvostelee 3Ds:ää blogissaan näin: "Nikon julkaisi markkinoiden kohinakuninkaalle D3:lle (ja tietty saman tittelin jakaa myös D700) jatkajan nimeltään D3s! Tai jos ei ihan jatkajaa, niin ainakin päivityksen! Eikä kyse ole tällä kertaa mistään näytönkasvatus päivityksestä, vaan uuden rungon todelliset herkkyyslukemat ovat mm. nousseet aukolla! Ja entisen suurimman ”oikean” ISO 6400 herkkyyden sijasta kamerasta löytyykin ”oikea” ISO 12800 herkkyys!

Ja entinen ”keinotekoinen” ISO 25600 herkkyys on jo ihan paperia, koska nyt pyöritään jo sadoissa tuhansissa! Uudesta D3s rungosta löytyykin niinkin hurja herkkyys lukema kuin ISO 102400! Todella mielenkiintoista nähdä minkä verran kohinat ovat parantuneet! Olisihan se mukava jos uutukaisen ISO 12800 olisi samaa luokkaa kuin D3:sen ISO 6400! Oikeastaan se olisi tosi jees ,) Saattaisin jopa harkita D700 vaihtoa mahdollisesti joskus D700x:n jälkeen tulevaan D700s:ään, jos se olisi yhtälailla D3s tyylinen kuten D700 on D3 tyylinen.

Eli onneksi tässä uutukaisessa kennon uudelleen suunnittelun yhteydessä pikselit pidettiin ennallaan, eikä lähdetty niitä korottamaan, se mahdollistaa aina paremmin hallussa olevat kohinat ja sopii minulle ainakin paremmin kuin hyvin! Omissa kuvauksissani minkään muun ominaisuuden parantaminen ei ole tuonut niin paljoa uusia mahdollisuuksia valokuvaukseen, kuin juuri uusien suurempien käyttökelpoisten herkkyyksien lisääminen."

Eihän tämä mikään uusi malli enää ole, mutta minulle uusi. Kamera on ollut käytössä vasta hetken aikaa ja ensimmäisiä käyttökokemuksia olivat rungon massiivinen koko (putken kanssa painoa yhteenskä 3kg) ja hyvä ergonomisuus. Sarjakuvanopeus on myös omaa luokkaansa varsinkin liikekuvia ottaessa ja kyllä mun mielestä nykyisissä kuvissa on pehmeämpi ja värikylläisempi tunnelma.

Yhteistä taivalta vasta aloitellaan ja katsotaan sitten jatkossa käyttökokemusten perusteella, onko minulla lisää kerrottavaa tästä tulokkaasta. Tässä kuvasarjaa uudesta tuotannosta:

Lue lisää

Rokin luonnetesti

Blogi on nyt potenut hiljaiseloa hetken aikaa. Sain jossain vaiheessa hirmuisen "ärsytyskohtauksen" ja laitoin koko homman jäihin. Inspiraatio ja aika puuttuivat. Minulla ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut tarkoitus lopettaa vaan lähinnä hakea uutta selkeämpää ilmettä tähän touhuun.

Nyt ulkoasu on muuttunut ja kaikki löytyy jotenkin järkevämmin. En tiedä tuntuuko lukijoista samalata, mutta se kummasti lisää motivaatiota tehdä tätä.

Viikonlopun teema oli kauan odotettu ja ehkä vähän jännitetty luonnetesti Maaningalla. Koko C-pentueen katras oli ilmoitettu samalle päivälle testiin, mutta harmiksemme yksi nartuista aloitti juoksun ja näin ollen joutui jäämään testistä pois. Google maps näytti minulle torstai iltana ajomatkaksi yli 300km ja aikaa siihen menisi 4h25min.

Olimme varanneet kasvattajan avulla itsellemme majoituksen Siilinjärven Punttisilimästä koko viikonlopuksi. Kaikki oli toimivaa, mutta hieman leirihenkeä kaivattiin, sillä paikassa ei ollut esimerkiksi sisävessoja.

Saavuin molempien koirien kanssa Punttisilimään vain yhden pysähdyksen (joka tapahtui vasta Siilinjärvellä) taktiikalla ja olo oli hieman väsynyt työpäivän ja yksin ajettujen kilometrien jälkeen. Vaikka kello oli jo aika paljon, vastaanotto oli iloinen ja kaikilla oli hieman jännitystä ilmassa. Lopulta valmistauduimme suihkun kautta tuleviin huonoihin yöuniin. 

Kuten arvata saattoi, yöunet olivat katkonaiset ja lyhyet. Ajatukset pyörivät aamun luonnetestissä ja koirat olivat hieman levottomia kaikista kuuluvista äänistä. Kirpsakkana pakkasaamuna lähdimme ajamaan testipaikalle hyvissä ajoin, sillä Roki oli ensimmäisenä vuorossa.

Ilmeisesti C-pentujen testi kiinnosti ihmisiä, sillä paikalla oli yleisöä varmaan 30 henkeä, aina valkkarikasvattajista omaan äitiini. Myös Teija ja Kamun pentu Jarre olivat ajaneet Nurmeksesta paikalle ja pääsin purkamaan jännitystäni pieneen pentuterapiaan ennen H-hetkeä.

Sitten alkoi sirun ja pannan tarkastaminen. Roki otti kaikki uudet ihmiset avosylin vastaan, mutta availi jo ääntään saapuessamme testipaikalle. Pojan mielestä yleisöä oli liikaa.

Meidän testiä vei läpi Leena Berg ja toinen tuomari Jorma Kerkkä seurasi enemmän sivummalta. Parivaljakko tuntui vuorottelevan ohjeistajan ja sivustaseuraajan rooleja. Roki kävi heti alkuhaastattelussa iloisesti moikkaamassa molemmat. Siinä vaihdettiin normaalit kysymykset koiran elämästä ja siitä, mitä sen kanssa on harrastettu ja touhuttu. Sitten alkoi leikitys puukapulalla. Roki lähti ihan kivasti leikkimään vaikka oli ehkä hieman vieraskorea.

Oma jännitykseni oli jo onneksi laantunut ja keskityin olemaan vain neutraalina. Suuntasimme kelkalle ja heti ensimmäisestä kolahduksesta Roki avasi äänihuulensa odotettuun tyyliinsä. Kaikki karvat nousivat pystyyn ja ensimmäinen reaktio oli pinkaista mamman eteen desibelit täysillä. Äkkiä nuoren miehen suunnitelma muuttui kun karkoituksella ei tuntunut olevan mitään vaikutusta huppupäässä lähestyvään tyyppiin.

Roki päätti ottaa takavasemman käyttöönsä ja lopulta meinasi mennä jo emäntä nurin kun pyrkimys kelkalta pois oli kovin vahva. Hetken siinä pyörittyämme Roki tuli haistamaan kelkkaa ja toteamaan sen vaarattomaksi. Siinä vaiheessa jo huomasin kielen roikkuvan koiran poskella.

Seuraavaksi lähdettiin reippaalle kävelylle ja kas kummaa, talon takaa meitä kohti hyökkäsi iso mies. Juurikaan muuta kuin lehden rasahdus ei Rokin mielestä tarvittu. Äänihanat kaakkoon ja tuultapäin! Siinä se herra taas suupielet vaahdossa karjui mamman edessä niin kauan kuin kantti kesti. Tuomarin lähestyessä piiskan kanssa Roki käväisi aina mamman takana ja kommentoi sieltä. Pelko voitti ja perääntyminen tuntui puolustusta paremmalta vaihtoehdolta Rokin mielestä. Hyvin se kuitenkin lähti tuomarin mukaan todettuaan uhan hälvenevän. 

Seuraavaksi koiraa säikyteltiin haalarilla ja tynnyrillä peräjälkeen. Tässä vaiheessa Rokin mielestä paniikkia oli lietsottu liikaa ja silmät alkoivat pyöriä koiran päässä. Mammasta ei ollut mitään tukea tai turvaa hihnan päässä, joten koira aneli sitä jo tuomareilta yrittäen piiloutua heidän selän taa. Tässä kohtaa tuntui jo hieman julmalta jättää toinen selviytymään kun tiesin kuitenkin sen taustat jokaista hetkeä myöten.

Tynnyri oli Rokille ylitsepääsemätön ja pelkäsin homman kaatuvan siihen. Sitä kierretiin ja kaarrettiin monta hetkeä. Välillä käytiin vilkaisemassa haalari, joka oli ihan OK Rokille. Sitten palattiin taas tynnyrille ja Roki ei voinut uskoa, ettei se vähintäänkin tappaisi häntä.

Jossakin vaiheessa Rokin pikaiset tynnyrin haistelut riittivät tuomareille ja lähdimme jatkamaan pimeään huoneeseen. Tässä Roki kokosi itsensä ja tuntui tietävän mitä tehdä. Nenähommat niin sanotusti jälleen pelastivat meidät. Poika pinkaisi vaihtiin huoneessa ja kävi ensimmäisenä merkkaamassa tuomari Kerkän ja istui tämän eteen. Tajutessaan, ettei tämä ollut mikään maalimiehen etsintä, tuli Roki luokseni iloisena.

Seinä ja laukaukset palauttivat Rokin mieleen taas inhottavan testipaikan ja epävarmuus alkoi paistaa läpi. Pelokkaana ja väsyneenä haukkuminen jää Rokille päälle, joten sitä saatiin kuulla testin loppuun saakka. Laukauksissa koira ei sentään alkanut hyppiä tai riuhtoa, mutta kaikki äänet hän kommentoi. Niinpä siitä tuli tulokseksi laukauskokematon.

Sillä aikaa kun tuomarit tekivät päätöksensä, kävimme Rokin kanssa vähän metsässä sulattelemassa asioita. Koira läähätteli kieli pitkällä ja palautuminen vei oman aikansa. Kaikki ihanat rapsuttelijat ja muut ihmiset olivat Rokin mielestä helpottavan ihania ilman niitä huppuja ja piiskoja.

Kunnes meidät kutsuttiin kuulemaan "tuomio", niin Roki luuli ilmeisesti homman alkavan uudestaan, sillä haukkuminen muistui nopeasti mieleen. Kuunnellessani tuomarin arvioinnin koirasta, en voinut kuin nyökytellä päätäni. Testi oli niin tuntemani koiran näköinen, etten voi olla kin tyytyväinen.

TÄSSÄ ROKIN LUONNETESTIVIDEO

Koska me tehtiin se:

FI MVA BH GENTLE MIRACLE`S CATCH ME IF YOU CAN

***

Nyt noin viikko luonnetestin jälkeen täältä flunssaisena sohvan pohjalta asiaa tuumiessani, voin todeta kaiken menneen hyvin. Rokin kanssa on tullut vastaan monta tilannetta, joissa luonnetestistä mileen jääneet möröt olisivat voineet nostaa päätään. Rapussa on ollut vilskettä muuttavien ihmisten takia ja ulkona on tullut vastaan jopa aurausviittoja kantanut mies. Kaikki nämä oudot tapahtumat ovat Rokin mielestä olleet ihan kivoja. Kaikkia kummallisuuksia se on katsonut ihan haukkumatta tai nostamatta asiasta sen kummempaa meteliä.

Hyvä näin! Meille satoi jo lumetkin keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Nappasin pari kuvaa aamu-ulkoilultamme ja sen jälkeen en olekaan flunssaltani muuta jaksanut kuin nukkua. 

Lue lisää

Anna itsellesi aikaa oppia

Valmennuskurssi alkaa ensi kuussa ja olen aikamoista kyytiä yrittänyt rämpiä fysiikan ja kemian aiemman vuoden luentoja läpi. Alkuperäinen tavoitteeni oli ehtiä käydä kaikki aiemmat luennot läpi, jotta muistiin olisi palautunut tarpeeksi asioita. Alku starttasi hyvin ja tahti oli tasainen. Yhtäkkiä jossain vaiheessa huomasin vaativani itseltäni liikoja. Hyvät pohjat molemmissa aineissa oli jäänyt rakentamatta jo kauan sitten. Tekniikkani oli niin sanotusti viilannut minua linssiin.

Eräänä iltana huomasin saavani jo ihan fyysisiä pahanolon tunteita yrittäessäni laskea kemian tehtäviä. Tunsin oloni totaalisen yksinäiseksi tämän loputtoman suuren urakan keskellä. Kaikki maistui puulta ja "en osaa enkä koskaan pääse"- tunne valtasi ajatukseni.

Onneksi oivalsin itse tehneeni virheen heti näin alussa ja painoin kaasun sijaan jarrua. Otin askeleen taaksepäin ja aloin laskemaan ihan perustehtäviä lukiokirjoista valmennuskurssin materiaalien ja ennakkotehtävien sijaan. Annoin itseni onnistua. Kohta huomasin laskeneeni reilusti toista kymmentä tehtävää ihan hyvällä mielellä ilman mitään ahdistusta. Jossain kohtaa tuli jopa ajatus, että ehkä mä pystynkin tähän.

Kunnon kivijalka on pakko rakentaa molempien minulle vaikeiden aineiden kanssa. Jotenkin tuntuu, että asian tiedostaminen ja toimeenpano ovat todella kaukana toisistaan. Muistelen painineeni tämän asian kanssa jo viime vuonna ja silti annoin itseni mennä aidan matalemmalta puolen.

Liian vaikeiden tehtävien tekeminen malliratkaisujen avulla on harhaan johtava polku ja sen olen nyt ymmärtänyt. Siitä maksaa joka vuosi kovan hinnan, nimittäin opiskelupaikan.

Jotkin unelmat eivät tule luoksesi itsekseen, vaan niiden eteen on tehtävä kovasti töitä.

Lue lisää

Devoted One`s-leirillä

 vas: Mensis, Kuura ja Kamu

Lauantai aamuna starttasimme Saran ja Kiteen kanssa sumuiseen aamuun ja suuntasimme miltein 200km Porin suuntaan. Vuorossa oli meille toinen Oilin järjestemä kasvattileiri, jonne olisi tulossa nyt ensimmäistä kertaa myös C-pentueen koiria.

Matka sujui hyvin täydestä autosta huolimatta ja perille päästyämme pääsimme suoraan ruokapöytään. Kokemäen majoituksessa meitä ainakin muistettiin ruualla, sillä nälkä ei päässyt yllttämään koko leirin aikana.

Kun olimme saaneet mahamme täyteen ja tavarat paikoilleen, oli aika ryhtyä kuvaamaan koiria ja osa porukasta menivät treenaamaan tokoa lähellä olevalle kentälle. Pennut ja päiväkävijät kuvattiin ensin. Oli ihana nähdä kuinka ihanat 13 viikkoiset pumpulipallot jaksoivat temmeltää ja poserata kuvissa niin hienosti. 

 Lauantai tosiaan kului nopeasti koiria ihastellessa, syödessä ja vähän treenatessa. Kamukin pääsi hieman tokoilemaan ja teki hienosti ruutua ihan vieraalla kentällä. On se vaan loisto pappa!

Sunnuntaina vuorossa oli hakua. Ajoimme yhdessä ihanaan kangasmaastoon ja tallasimme 50x70m ruudun molemmille puolille keskilinjaa ja otimme kaikille koirille yhden harjoituksen kerrallaan. Kamun pennut olivat kaikki todella työhönsä motivoituneita ja työskentelyä oli ilo seurata sivusta. Myös Roki pääsi yllättämään minut, sillä vain yhdellä näkölähdöllä ukot olivat sen mielestä niin huippu juttu, että mahanalus oli jalkoja täynnä koiran kiitäessä pitkin metsää.

Kamulla on ollut hausta useamman vuoden tauko ja mietinkin aluksi millainen harjoitus pojalle olisi hyvä. Rullaa minulla ei ollut mukana joten ukot saisivat vain leikittää koiraa löytyessään. Harjoitus aloitettiin site, että maalimiehet menivät edeltä petsään ja Kamu sai kaksi taputusta kummaltakin puolen keskilinjaa. Sitten lähetys ja maalimiehen löydettyä se siirtyi maastossa meidän etsiessä jo seuraavaa.

Koira tiesi ihan selvästi jo käyttämästäni vihjesanasta, että mistä tässä hommassa oli kyse. Kamu irtosi todella hyvin ihan takalinjalle saakka ja teki tuttuun tyyliinsä todella laajaa hakua. Tästä treenistä jäi todella hyvä mieli. 

Kiitos jälleen kerran kivasta viikonlopusta koko Devoted One`s väelle. Oli ilo tutustua ihaniin reippaisiin C-pentuihin ja nähdä jo entuudestaan tuttuja karvakorvia omistajineen. Jännityksellä jään seuraamaan sivusta mitä kaikkea näistä valkoisista nuorukaisista tuleekaan. 

Lue lisää