Vuosi 2016

Vuosi 2016 ei niinkään ollut kovin tuloksellinen ajatellen harrastamiamme lajeja. Se oli aika raskas, uuvuttava ja kasvattava vuosi monellakin tapaa. Oma panostukseni koiriin ei ollut aivan sitä normaalia, sillä useamman kuukauden ajan pääsykokeeseen lukeminen verotti aikaa ja jaksamistani paljon. Lukeminen jatkuu myös tulevallekin vuodelle (ja varmaan hamaan tulevaisuuteen) asti, joten asiaan on vain sopeuduttava.

Rokin ja minun suhteen vuosi on ollut myös todella kasvattava. Minulla on käsissäni koira, joka on niin erilainen ja eritavoin toimiva mihin olen aiemmin koskaan tottunut. Haastava koira monella tavalla. Olemme painineen reaktiivisuuden, ääntelyn, kovuuden ja pehmeyden rajamailla. Välillä olin jo niin lopen umpikujassa, että ajattelin jo luovuttavani. En tosiaankaan ajatellut minkäänlaisia tavotteita meille, sillä olin sitä mieltä etten koskaan olisi Rokille sellainen koiranohjaaja, joka pystyisi hallitsemaan sitä.

Syksyn mittaan koiran (hieman) varttuessa jonkinlainen rauhoittuminen alkoi näkymään ja minä sain aivan uutta toivoa. Muutaman mutkan kautta oivalsin hajutyöskentelyn saloja ja kiinnostuin niistä tosissani. Sitten kuvioihin tuli vielä Johannan yksityistunnit. Tällä hetkellä nämä asiat tuntuvat ratkaisunavaimilta! Minulla oli vihdoin työkaluja lähteä tekemään tästä koirasta sellaista mitä haluan työskentelymme ja arkemme olevan. Vaikka tie on pitkä ja kivisempi mitä Kamun kanssa, se on kuitenkin mahdollista. Kaikki on vain minusta ja minun jaksamisestani kiinni.

Suuresta kilpailuinnostani huolimatta sain hillittyä itseniä keskittymään sen kivijalan rakentamiseen kiirehtimisen sijaan. Tiedän sen, että olisin saanut Rokin liikkeiden puolesta kisavalmiiksi jo vuodelle 2016, mutta mieli ja meidän yhteistyö ei ole siinä kunnossa vielä. En tiedä onko vielä pitkään aikaan tokon suhteen, mutta ainakin sen tiedän, että tämän koiran henkinen kehittyminen vie aikaa ja sen täytyy olla oikeasti valmis kisaamaan. Meillä ei ole kiire mihinkään.

Jos jätämmme henkisenpuolen tarkastelun sikseen ja mietin mitä "tuloksellista" Rokin kanssa saavutettiin niin suurimpana riemunaiheena minulle mieleen tulee nosework, hajuerottelu ja mejä. Minulla on hieno koira joka on kuin luotu käyttämään nenäänsä. Se on oppinut hienosti jo etsimään hajulähteen perusteella, ilmaisemaan ja toimii myös metsäjäljellä. Aivan loistavaa!

Tämän kaiken keskellä ei pidä unohtaa terveydellisiä ja ulkomuodollisia asioita. Roki on terveydeltään täysin priima koira ja näyttelykehissäkin sillä on mennyt hyvin. Kävimme kolmessa virallisessa näyttelyssä viime vuonna ja jokaisesta näyttelystä kotiintuomisena saimme hienot arvostelut ja muutaman ruusukkeen. Roki sai kaksi varasertiä, yhden sertin ja oli kerran myös rotunsa paras.

Kuva Maarit Alanen

Poden edelleen huonoa omatuntoa siitä, että Kamun vuosi on ollut vähän varjoon jäämistä. Roki on vienyt minulta energiaa niin paljon, etten ole juurikaan jaksanut panostaa Kamuun. Kamun vuosi on ollut minun mielestäni aika kotikoiran vuosi. Paljon kotona, lenkillä ja maalla mukana silloin tällöin. Vähän tokoa mielenvirkisteeksi ja hajujuttuja samalla kun nuoremman kanssa ollaan niitä harjoiteltu. Kaikki tämä on sopinut Kamulle mainiosti ja olenkin huomannut kuinka mukavuudenhaluinen siitä on tullut. En suostu myöntämään että se on ikääntyvän koiran viisastumista, mutta tosiaan nykyisin se ei enää tee turhia juttuja omasta mielestään.

Kaikista hienointa vuonna 2016 oli Kamun ja Giran pentujen syntyminen. Olin odottanut niin kauan jälkikasvua koiralleni ja viimein sellainen mieleinen yhdistelmä onnistui. Olen niin onnellinen siitä, että Oili on pitänyt minut niin tiiviisti mukana näkemässä ja kuulemassa pentujen kasvua ja kehittymistä. Yhden pennun asuinpaikan johdosta olen tietysti päässyt aika tiiviisti näkemään ihan treenitilanteissakin mihin näistä lapsista on ja en voisi olla tyytyväisempi. Pentueella on eväät edetä pitkälle harrastuksissaan. Sydäntä lämmittävää on myös kaikkien kultaiset ja ihmisiä ylitsevuotavasti rakastavat luonteet. 

Kiitos Oilille siis kaikista pentutapaamisista ja jakamistasi asioista kuluneen vuoden aikana!

 

Toivon koirilleni yhtä hyvää terveyttä myös ensi vuodelle ja lupaan olla aktiivisempi koiranomistaja. Tiedän, ettei koiran hyvinvointia mitata tehtyjen asioiden listalla tai millään tuloksilla, mutta ne ovat itselleni kuitenkin suuria asioita. Nautin harrastamisesta ja uusien asioiden opettamisesta koirilleni, joten uskon ainakin kevään jälkeen saavani taas uutta intoa perusarjen rinnalle. 

Hyvää alkavaa vuotta kaikille blogin lukijoille ja meidän yhteistyökumppaneille, jotka ovat olleet mukana tässä harrastuksessa.

Lue lisää

Mistä haluaisit lukea?

Vuosi 2017 lähenee uhkaavasti ja olen pohdiskellut kovasti blogin sisältöä. Saaisvietti sarjan tekstit saavat varmasti jatkoa, mutta olisiko jotain muuta mistä haluaisitte lukea enemmän? Nyt on mahdollisuus vaikuttaa kommentoimalla!

Lue lisää

MEJÄn alkeita

Loppuviikolla flunssaoireet alkoivat näkyä voinnissani ja kurkku oli kuin hiekkapaperia. Torstai iltana minulle nousi kuume ja käytännössä vain nukuin vuorokauden yhtä jaksoisesti. Jännä homma miten tuollainen kuumeilu voikaan vetää niin huonovointiseksi. Kaikesta huolimatta oli ihana huomata miten rauhassa Rokikin oli vaikka ei juuri päässyt ulos kuin pissalle äkkiä ja sitten emäntä oli taas sängyn pohjalla.

Lauantaina olo alkoi olla jo parempi eikä kuumetta enää ollut. Olen todella huono lepäilemään ja siksi flunssa yleensä ottaakin vähän takapakkia. Olin ostanut jääkaappiin sulamaan naudan verta joku päivä sitten ja se kuumotteli kovasti metsään kävelemään verijälkeä. Muistelin tehneeni sitä noin neljä vuotta sitten viimeksi ihan kokeilumielessä Kamulle.

Sää oli mitä ihanin ja iloitsin jälleen kerran uuden kotimme sijaintia. Vaikka ollaan ihan kaupungissa niin silti kotimme pihasta lähtee ihanat lenkkipolut metsineen. Ainoa miinus tavallisen jäljen kannalta on se, että ihmisiä ja koiria kulkee metsässä niin paljon sekottamassa hajuja. Tästä syystä verijälki voisikin olla uusi arjen piriste koirille ja minulle kaiken muun ohessa.

Lähdin tekemään ensin Kamun jäljen jotta se saisi rauhassa vanhettua sillä aikaa kun teen ja ajan Rokin jäljen. Mukana minulla oli kostutettu pesusieni, lankaa, verta ja loppupalkaksi sulatettu kalkkunankaula. Olin lueskellut vähän netistä miten oikea mejä-jälki tehdään ja sovelsin lukemaani nyt metsässä. Aloitin tutun suuren kiven juurelta kaatamalla verta sienelle ja samalla jättäen alkumakauksen sammalikkoon. Siitä lähdin sitten vain reippaasti kulkemaan pitkin metsää verinen sieni pomppien narunpäässä perässäni. Metsään oli satanut hieman lunta ja maasto oli suhteellisen helppokulkuista. Noin puoleenväliin tein jälleen makauksen ja kaadoin sienen päälle tilkan verta. Lopuksi tein yhden kulman ja kuljetin sientä yli metsässä kulkevien polkujen. Ajattelin jo mielessäni polkujen tuovan vähän haastetta jäljelle, sillä niitä pitkin metsässä kulki päivittäin paljon porukkaa. Loppujen lopuksi laskeskelin Kamun jäljelle pituutta noin kilometrin.

Ensimmäisenä jäljestysvuorossa oli Roki. Olin tehnyt metsään sille suhteellisen selkeän jäljen yhdellä makauksella ja loppupalkkana myöskin kalkkunankaula. Emme ole juurikaan Rokin kanssa jälkeä tehneet niin ajattelin aloittaa ihan helpohkoilla noin 250m suoralla ja melko tuoreella jäljellä.

Heti metsään päästyämme huomasin miten valjaiden näkeminen sai nuorenkin pojan nenän käymään heti. Hyvin on molemmat koirat ehdollistuneet valjaiden tarkoittavan nenähommia! Samoiten kuin Kamulle, aion opettaa vihjesanalla "jälki" koiralle sen että nyt ollaan metsässä jäljestämässä eikä esimerkiksi etsimässä esineitä tai ukkoja. Minusta se on selkeää koiralle jonka kanssa harrastetaan useita eri lajeja.

 Roki lähti jäljelle oikein tomerana mutta rauhallisesti. Jonkin aikaa se ensin haisteli verta ja vähän lipaisi kielelläänkin että mitähän tämä touhu mahtaa tarkoittaa. Aloitin Rokin kanssa myös tuttuun tapaan hyvin itsenäisen ja vapaan työskentelyn. Annoin koiralle rauhallisesti itsevarmuutta seuraten sitä liina sopivalla tuntumalla aina kun se työskenteli tarkasti ja määrätietoisesti. Hajutyöskentelyssä rohkaisen koiraa aina itsenäiseen ja varmaan työmotivaatioon, en auta äänellä enkä eleillä. Koiran on opittava, että hajuaisti on koiran vahvuus ja ohjaaja tuee luottavaisin mielin perässä kun homman juoni on selvä.

Yllättävän vähän Roki edes yritti hakea minulta apua. Muutamaa pysähdystä lukuunottamatta se eteni hyvin. Haasteena Rokille näytti olevan polulla kulkeneen koiran jäljet. Hajuerottelu kummitteli pojalla mielessä ja siinä se iloisesti merkkasi minulle kohdan missä jäljet olivat selkeästi piirtyneet lumeen. Ei siinä auttanut muu kuin odottaa että koira muistaa taas millä jäljellä oltiinkaan. Hienosti sitten päästiin yhden makuun kautta loppuun saakka jossa penska veti nassuunsa kalkkunankaulan hirmuista kyytiä.

Kamu pääsi jäljestämään melkein kaksi tuntia vanhaa jäälkeä. Hyvin oli tämäkin homma muistissa kun liikkeelle lähdettiin hyvin varmoin elkein. Parhaani mukaan yritin välillä kuvata koiran touhua mutta se oli hieman haasteellista hyvin ripeän tahdin takia. Kamu ei juuri välittänyt vaikka jälki kiemurteli välillä pitkin vilkkaita lenkkipolkuja ja välillä milloin missäkin pusikossa.

Ensimmäisen makuunkin se ilmaisi hyvin tarkkaan haistellen ja tutkien vaikka muuten jäljellä pitikin kovaa kiirettä. Kamun ongelma onkin juuri tuo vauhti jäljellä. Normaalisti en pidä sillä kovin motivivaa loppupalkkaa, koska alkaa kiirehtiä palkan toivossa liikaa. Verijäljelläkin huomasin koiran ottavan vainua aika kaukaa lopussa olevasta kaadosta ja askel vaan piteni sinne päin. Luulen että minun täytyy alkaa arvottamaan makuu paikkoja enemmän jottei vauhti kiihdy turhan kovaksi. 

Jos lukijoilta löytyy hyviä vinkkejä verijäljelle niin otan mielelläni vastaan!

Lue lisää

Messarin kuulumiset

Viime viikonloppuna koitti taas jokavuotinen Messari! Itselleni tämä oli jo kuudes peräkkäinen vuosi näissä karkeloissa ja tuntuu jo ettei Joulukaan tule enää jos ei tässä näyttelyssä käy. Tänäkin vuonna olin ilmoittanut vain Rokin mukaan ja nyt kilpailimme nuortenluokassa yhdessä Gizmon, Konstan ja Milan kanssa. Olin pikkuisen jännittänyt kyseistä viikonloppua etukäteen Rokin vuoksi, koska meillä on ollut nyt arjessa vähän haasteita. Pohdin jo etukäteen mitenhän nuori mies mahtaa käyttäytyä kehässä ja näyttelyalueella, mutta päätin itse ottaa rennosti.

Näyttelypaikalle päästyämme huomasin ettei Roki käyttäytynyt yhtään hullummin. Poika oli toki innoissaan kaikesta hälinästä mutta tosi kiltisti se oli kaikesta huolimatta. Häkissä ei olisi millään halunnut pysyä jos lähdin yhtään kauemmas, joten siinä oli vähän lauantaina haastetta meille.

Kamun pennuista oli myös ilmoitettuna junnuluokkaan Ice, Niro ja Lili. Valkkareita oli aivan hillitön määrä junnuluokissa eikä kaikki mahtuneet ede kerralla kehään. Tuomari oli tänään tarkkana pigmenttien suhteen joten tulokset lapsosilla oli EH-ERI. Hienoa esiintyistä ja kehäkäyttäytymistä oli kuitenkin ilo jälleen seurata!  

Upea Ice Oilin esittämänä lauantaina - JUN ERI

Nuortenluokan uroksissa GM-Ceeläiset saivatkin kisailla keskenään, sillä uroksia oli ilmoitettu vain Roki, Konsta ja Gizmo. Tuomari antoi koko ryhmän juosta ensin kierroksen ja sitten aloitti arvostelemalla Rokin ensin. Olin vähän jo ehtinyt miettiä, että Roki saattaisi vähän karsastaa tätä hieman hätäisesti koiraa sorkkivaa tuomaria. Ja niinhän siinä kävi, että pakki lyötiin päälle kun mies yritti tulla hampaita katselemaan. Tuomari sanoi minulle, että saan itse näyttää hampaat jos tahdon. Minusta kuitenkin tuntui, että koira vähän testasi pääsisikö tästä tilnateesta luistelemaan jotenkin pois. Niinpä sanoin että tuomari yrittää vielä toisen kerran. Nyt napakka ote koirasta ja hampaat saatiin katsottua. Minusta tämä oli parempi koirankin kannalta, ettei pääse tilanteesta sillä että alkaa vain väistellä.

Tuomari oli Rokista erinomaista mieltä ja kohta juostiinkin jo kilpailuluokassa. Meidät sijoitettiin ykköseksi ja saatiin SA! Jee! Parasuros kehässä serti jäi harmittavan lähelle ja huomasin kiikuttavani kädessä jälleen vaaleansinistä ruusuketta.

10.12.2016 HELSINKI WINNER 2016 / nuortenluokka Michel Griol, Ranska 
NUO ERI, NUK1, SA, VASERT
"Täydellinen leikkava purenta. 20 kuukautta, hyvä koko, kaunis rakenne, hyvät kulmaukset, luusto, asento ja jalat. Erinomaiset kaula ja rinta, sievä kiilamainen pää, hyvät silmät. Hieman vahva otsapenger, erinomaiset korvat. Kaunis esiintyminen, hieman ruskea väri, erittäin kauniit liikkeet, oikea hännän asento."

Lauantaina kaikki GM-koirat saivat ERIn ja niin päsimme jälleen esittämään kasvattajaryhmän vuoden suurimmassa näyttelyssä! Kasvattajaryhmä koostui tällä kertaa pelkistä uroksista, mikä oli huikeaa ilman yhtään murinaa tai karvojen pörhistelyä. Sinivalkoinen oli jälleen paras ja niin sai Maarit olla taas ylpeä koko porukasta: GENTLE MIRACLE`S ROP-KASV.

vas: Mari ja Diesel, Minä ja Roki, Piia ja Gizmo, sekä Maarit ja Konsta.
Kuva © Timo Hämäläinen

Rotukehien jälkeen päivä eteni isoon kehään katsomaan Mirvan (kennel Mihela`s) palkitsemista Vuolasvirta-palkinnolla. Pääsin Marjon ja Maaritin kanssa lähes eturiviin katsomoon, sillä muut GM-joukot jäivät häkeille vahtimaan koiria. Roki oli ilmeisen väsynyt päivästä, sillä häkissä vedeltiin sikeitä ihan täyttä päätä kun mamman tutun hajuinen takki roikkui häkin ovella.

Kun palkinnot oli jaettu oli aika vetää siniset jakut taas ylle ja lähteä kokoomakehien kautta juoksemaan parrasvaloihin. Olin syvällä sisälläni niin tyytyväinen Rokin käytökseen pitkän päivän ajan. Välillä väsymys purkautui haukkumisena mutta se oli ihan ymmärrettävää, sillä olimme hälinässä melkein kellon ympäri. Hienosti täydellistä ravia liidellen menimme läpi ison kehän tänäkin vuonna jatkoon pääsemättä.

Ilta huipentui vielä Haagan hotellille yhdessä Mihela`s ja GM-ihmisten kanssa ilallliselle. Olimme kokoontuneet yhdessä juhlistamaan Mirvan huikeaa saavutusta rodun parissa. Mirva oli yhdessä Maarit ja Jukka Sallan (Kennel Joulumaan) kanssa ensimmäiset valkkarikasvattajat Suomessa, jotka palkittiin Vuolasvirralla.

Olimme yhdessä kasvattien ja kasvattien jälkeläisten omistajien kesken suunnitelleet Miravalle pienen yllätyksen. Taiteilija Eija Halonen piirsi Miravasta ja hänen kantanartuistaan Jamiesta (Kamun mummo) ja Cosmasta aivan jäätävän hienon taulun, joka tuli Miravalle varmasti upeana yllätyksenä! Ilta oli muilta osin oikein onnistunut, mutta Hotelli Haagan järjestelyt pöytävarauksista ja ruuista eivät saa kyllä minulta kehuja.

vas: Jamie, Mirva ja Cosma

Sunnuntaina valkkarikehä alkoikin sitten himpun verran myöhemmin ja kehään oli kiva mennä hyvin nukutun yön jälkeen. Valkkareita tuomaroi tänään suomalainen Soile Bister jonka mielestä valkkarit olivat rumia ja keltaisia tänään. H oli päivän sana ja Rokikin sai ensimmäisen sellaisen, joten siniset jakut jäivät matkalaukkuun tänään. Arvostelussa ei juuri muuta hyvää ollutkaan kun luonne Bisterin mielestä. Esiintyminen oli tänään Rokille paljon helpompaa eikä hampaiden katselun kanssa nyt vehdattu ollenkaan.

Katsoimme rotukehän vielä loppuun ennen kotiin lähtöä. Viidestä ilmoitetusta kasvattajaryhmästä vain yksi ylsi vaadittuihin laatuarvostelu tuloksiin ja sai esittää kasvattajaryhmänsä. Vähän ankea meininki minusta, mutta tällaistahan tämä on. Kyllä minä kaikesta huolimatta vähän suunnittelin ensi vuonna vieväni Kamun veteraaneihin jos tuomari valinnat on yhtään meille suotuisat. Vaikka tiedän toki, että Kamulle messari on pigmenttiä ajatellen aina tosi surkeaan aikaan.

Jos olisin ymmärtänyt laittaa aamulla tälle keltaiselle koiralla pinkin raidan selkään niin olisikohan kelvannut? ;D

11.12.2016 VOITTAJA 2016 / nuortenluokka Soile Bister NUO H
Hyväluustoinen ja hyvin kehittynyt uros jolla valitettavasti kovin laskeva ylälinja ja runko voisi olla pidempi. Toivoisin yhdensuuntaisemmat pään linjat. Hyvä pigmentti. Niukahkot etukulmaukset, hyvät takana. Hyvä runko. Hyvin kellertävä väri. Voisi liikkua pidemmällä askeleella ja etuaskel on turhan korkea. Ensiluokkainen luonne.

Lue lisää

Enää kaksi vuotta niin olen aikuinen

Projekti-Roki on edennyt taas seuraavalle tasolle ja ollaan selvästi löydetty itsehillinnän rajakohtia viime päivinä. Toko ja tottis on ollut jäissä miltein kokonaan siitä saakka kun aloitimme Johannan opeissa rauhoittumisharjoitukset. Samoin saalispalkkaaminen on ollut todella vähäistä, sillä olen halunnut ruualla vahvistaa rauhallista mielentilaa. 

Eilen sain kuitenkin jostain syystä ajatuksen kokeilla pitkästä aikaa tokoa ihan kesken metsälenkin. Minulla oli pieni patukka taskussa ja sujautin sen kainaloon pyytäen Rokin sivulle. En hetsannut yhtään ennen käskyn antamista. Siitähän se liekki syttyi eläimen silmiin ja se oli alle nanosekunnin tapittamassa minua perusasennosta. Naksautin ja vain tiputin patukan sille palkinnoksi. Ehdin jo ajatella miten tauko onkaan tehnyt hyvää. Kissanviikset, koira ei vaan ilmeisesti hoksannut mitä tulee saamaan palkinnokseen. 

Seuraavana nuorossa olikin sitten haukkumista, kiljumista ja pomppimista. Seuraaminen oli vietikästä ja hienoa katseltavaa, ainakin jos meillä olisi ollut sellainen MUTE-nappula! En pystynyt edes katsomaan koiraan saatikka sanomaan mitään käskysanaa kun sieltä jo pääsi ilmoille komennushaukun sekaista kiljumista. Päätin laittaa koiran hetkeksi jäähylle ihan vain kiinni hihnastaan puuhun. Ajattelin sen nollaavan vähän tilannetta ja pakkasin patukan reppuun ja kävin syöttelemässä pojalle vähän kissanruokaa. 

Seuraava kierros aloitettiin ihan vaan rauhoittumisharjoituksella. Se oli nyt haastavaa. Roki pystyi teknisesti suorittamaan sen, muttei saanut itseään siihen toivottuun mielentilaan. Piippaamista ja haukahtelua oli pitkästä aikaa taas itse rauhoittumisessakin mukana. Huomasin ettei oma hermorakenteenikaan nyt enää jaksanut, joten tehtiin vain lenkki loppuun ja palattiin kotiin miettimään asioita. 

Meillä on tulevana tiistaina onneksi taas yksityistunti, jossa saan varmasti hyviä neuvoja tähänkin tilanteeseen. Tuolla koiralla olisi niin hieno vietti tuohon työskentelyyn kunhan saadaan volyymi kohdileen. Jossakin vaiheessa sain seuraamisen jo siihen malliin, ettei se enää komentanut minua, mutta asioiden saaminen balanssiin on tällaista vuoristorataa näköjään meidän kohdallamme.

Samalla yksärillä on tarkoitus lähteä myös jatkokouluttamaan Rokia hyvin alkaneen hajutunnistuksen parissa. Johanna vetää tunnistusjäljen kursseja, joten siinä on Rokille tavotetta taas kerrakseen.

Lue lisää