Enää kaksi vuotta niin olen aikuinen

Projekti-Roki on edennyt taas seuraavalle tasolle ja ollaan selvästi löydetty itsehillinnän rajakohtia viime päivinä. Toko ja tottis on ollut jäissä miltein kokonaan siitä saakka kun aloitimme Johannan opeissa rauhoittumisharjoitukset. Samoin saalispalkkaaminen on ollut todella vähäistä, sillä olen halunnut ruualla vahvistaa rauhallista mielentilaa. 

Eilen sain kuitenkin jostain syystä ajatuksen kokeilla pitkästä aikaa tokoa ihan kesken metsälenkin. Minulla oli pieni patukka taskussa ja sujautin sen kainaloon pyytäen Rokin sivulle. En hetsannut yhtään ennen käskyn antamista. Siitähän se liekki syttyi eläimen silmiin ja se oli alle nanosekunnin tapittamassa minua perusasennosta. Naksautin ja vain tiputin patukan sille palkinnoksi. Ehdin jo ajatella miten tauko onkaan tehnyt hyvää. Kissanviikset, koira ei vaan ilmeisesti hoksannut mitä tulee saamaan palkinnokseen. 

Seuraavana nuorossa olikin sitten haukkumista, kiljumista ja pomppimista. Seuraaminen oli vietikästä ja hienoa katseltavaa, ainakin jos meillä olisi ollut sellainen MUTE-nappula! En pystynyt edes katsomaan koiraan saatikka sanomaan mitään käskysanaa kun sieltä jo pääsi ilmoille komennushaukun sekaista kiljumista. Päätin laittaa koiran hetkeksi jäähylle ihan vain kiinni hihnastaan puuhun. Ajattelin sen nollaavan vähän tilannetta ja pakkasin patukan reppuun ja kävin syöttelemässä pojalle vähän kissanruokaa. 

Seuraava kierros aloitettiin ihan vaan rauhoittumisharjoituksella. Se oli nyt haastavaa. Roki pystyi teknisesti suorittamaan sen, muttei saanut itseään siihen toivottuun mielentilaan. Piippaamista ja haukahtelua oli pitkästä aikaa taas itse rauhoittumisessakin mukana. Huomasin ettei oma hermorakenteenikaan nyt enää jaksanut, joten tehtiin vain lenkki loppuun ja palattiin kotiin miettimään asioita. 

Meillä on tulevana tiistaina onneksi taas yksityistunti, jossa saan varmasti hyviä neuvoja tähänkin tilanteeseen. Tuolla koiralla olisi niin hieno vietti tuohon työskentelyyn kunhan saadaan volyymi kohdileen. Jossakin vaiheessa sain seuraamisen jo siihen malliin, ettei se enää komentanut minua, mutta asioiden saaminen balanssiin on tällaista vuoristorataa näköjään meidän kohdallamme.

Samalla yksärillä on tarkoitus lähteä myös jatkokouluttamaan Rokia hyvin alkaneen hajutunnistuksen parissa. Johanna vetää tunnistusjäljen kursseja, joten siinä on Rokille tavotetta taas kerrakseen.