Jälleen jalaksilla

Torstain ja perjantain välisenä yönä lähdettiin ajelemaan Juankoskelle. Ajatuksena oli päästä pitkästä aikaa reen jalaksille ja testaamaan mitä Roki tuumisi saadessaan valjaat ylleen ensimmäistä kertaa elämässään. Kamu on aikoinaan oppinut vetämään ihan oikean valjakon kanssa ja toimii hyvin myös johdossa, joten luotin vanhaan ystävään tällä kertaa sata prosenttisesti.

Perjantaina vielä valoisan aikaan jäälle ehdittyäni valjastin koirat ja lähdin matkaan. Oma rekeni on laitettu talviteloille noin kolme vuotta sitten ja niillä sijoillaan se on edelleen. Onneksi äitillä oli vanha reki, joka pienellä puhdistuksella oli täysin ajokuntoinen. Kamu ja Roki saivat juosta nyt vierekkäin. Hieman Roki oli aluksi sekaisin, että mitä tässä tapahtuu, mutta reippaasti se sitten juoksi Kamun rinnalla. Käännöksissä juniori tahtoi puskea liikaa Kamua vasten koska ei oikein tiennyt mihin suuntaan oltiin menossa. Ongelma kuitenkin ratkesi sillä, että lyhensin Rokin liinaa hieman, jolloin sen oli helpompi seurata Kamua.

Kaikesta taas innostuneena ajelin lauantaina jäällä jopa kaksi kertaa. Ystävällinen vanha mies teki minulle tuoreet urat kunnon työkelkalla, joten mikäpäs siinä huristellessa. Toiselle reissulle otin mukaan vahvistuksena äitin nuoren saksanpaimenkoiran, joka pääsi Rokin kanssa taakse. Vaikka nuoriso oli juuri aloittanut kyseisen harrastuksen, ei sitä juuri huomannut kun niin hienosti vetivät edellä juoksevaa Kamua seuraten.

Täällä etelässäkin olisi tällä hetkellä vielä lunta, muttei oikein suotuisia reittejä koirilla ajamiseen. Rakastan ihan täydestä sydämestäni tätä lajia ja todellakin toivon vielä joskus asuvani sellaisessa paikassa, josta voi omasta pihasta lähteä reellä huristelemaan.

Lue lisää

Mistä rauhoittuminen alkaa

Olen useampaan kertaa jutellut nyt ihmisten kanssa aktiivisten koirien arjesta. Harmillista itse huomata vielä seitsemän vuoden jälkeen, etten ole aiemmin oppinut ajattelemaan kuinka tärkeä taito onkaan tuo rauhoittuminen. Kaikki nämä vuodet olen keskittynyt paljon palkkaustekniikkaan, viettiin ja kaikkeen muuhun kuin olennaiseen, siihen tärkeimpään. Totisinta totta on, ettei turbolla tee mitään jos ei ole sitä jarrua tai ohjauspyörää. Tämän olen kantapäänkautta oppinut ja alkanut ymmärtää vasta kun olen jo ollut ongelmissa vilkkaan ja reaktiivisen koiran kanssa.

Video on kuvattu havainnollistamaan mistä harjoitukset kannattaa aloittaa ennen kuin vaatii koiralta liikaa tai yrittää käyttää tekniikoita liian suurien kriteerien alla. Tämä harjoittelu on toiminut meillä, muttei välttämättä toimi kaikilla muilla, joten soveltaa saa. Videolla on äänet jotta vältyin kaiken selittämistä täältä näppiksen ääreltä.

Lue lisää

Onni on arkisissa asioissa

Tosiaan tuli lumet ja vähän talvisempi sää tännekkin. Katsotaan kuinka kauan tätä lystiä näiden plusasteiden jälkeen taas riittää. Harmikseni hyvin alkanut metsäjäljen tekeminen koirien kanssa tyssäsi sääolosuhteiden takia ja jotenkin kaikki tekeminen on ollut nyt vähissä. Olen itse sairastellut pientä ajoittaista flunssaa ja lukenut miltein koko vapaa-ajan pääsykokeisiin.

Viime päivinä olen pohtinut että elämässä on hyvä olla vähän haasteita ja tavotteita. Tuntuisi todella tasaiselta tallaamiselta jos ei kehittäisi itseään ja vähän haastaisi myös. Olen siis omalla tavallani onnellinen tästä piinaavasta helvetistä mitä lukeminen tuottaa. Tunnen ainakin tekeväni jotain, en vaan anna itseni olla ja levätä laakereillani. Vaikka tämä ei niinkään fyysistä ponnistusta vaadi, henkinen puoli on sitäkin tiukemmalla.

Olen helposti stressaava ja huolehtiva ihminen. Kannan taakkaa suurista kokonaisuuksista ja takerrun myös pieniin asioihin. Nytkin huomaan liian usein lukiessani hokevani pääni sisällä "pakko oppia, aikaa on liian vähän"- ajatuksia ja kaikki lukemani menee täysin ohitse. Ja kuka sanoo että aikaa on liian vähän? No minä. Määritän itselleni aikarajoja ja suuria olettamuksia. Tottakai pitää olla joku tavoite, rutiini ja aikataulu. Ei tästä muuten mitään tulisi. Mutta vain minä olen se, joka asettaa näitä suuria paineita. Olen jokaiselle varmasti ihan se sama Ronja, vaikkei minusta koskaan tulisi mitään muuta. 

Miltähän pöytäni näyttäisi ilman kahvikuppeja, kyniä ja kaikenlaisia kirjoja?

 Välillä on pakko tehdä muuta, siivota ja laittaa ruokaa. Nauttia vaikkapa kauniista kukista!

Koirat ovat varmaan jo lopen kyllästyneitä tällaiseen emännän passivoitumiseen aina syksystä kevääseen. Roki on taas hieman oireillut kaikkea tekemättömyyttä ja se purkautuu haukkumisena lenkillä ja kaikkena ylimääräisenä sähläämisenä. Niinpä minun täytyy taas ryhdistäytyä ja ottaa mielentila harjoitukset ja nenätyöskentely useammin meidän yhteiseksi tekemiseksi.

Viikonlopun aikana normaalin lenkkeilyn ohella tehtiin taas vähän eukalyptus juttuja ja muisteltiin rauhoittumis käskyjä. Sähläämistähän se oli aluksi, mutta kärsivällisesti ja rauhallisesti kun jaksoin Rokin kanssa toimia niin koirakin pystyi taas keskittymään.

Harjoituksen teemana oli yksin toimiminen. Annoin koiralle laatikkoetsintään alkuhajun istuen itse sohvalla ja vain katsellen kun koiran piti työskennellä aivan täysin ilman minua. Vähän se herra oli ihmeissään aluksi. Istua nakotti edessäni hakien katsekontaktia ja vähän yritti välillä käydä kädestä lipaisemassa. Lopulta tekeminen vei kuitenkin voiton ja koira alkoi työskennellä laatikoiden parissa tuttuun tapaansa.

Vaikeutin vielä harjoitusta sen verran, etä toin häiriöksi laatikkoradalle muovipusseja ja laitoin eukalyptuksella hajustetun laatikon nyt muovipussiin. Laatikko itsessään näkyi kyllä pussin alta, mutta tässä oli nyt tarkoituksena hämätä vähän koiraa sillä, ettei se takerru liikaa siihen miltä etsittävä kohde näyttää. Hajun tunnistaminen ja merkkaaminen on se tärkein juttu.

Sain kuin sainkin Rokin hämmästymään keksimästäni haasteesta ja oli hauska huomata kuinka nuoren miehen aivosolut raksuttivat sen haistaessa ensikertaa laatikkoa joka olikin pussissa. Se jäi seisomaan laatikolle eikä antanut ilmaisua. Haisteli useita kertoja ja mietti mikä tässä on vialla. Sitten se jäi tuijottamaan minua aivan kuin kysyen neuvoa. Ajattelin vain odottaa, koska tämähän oli nyt itsenäisen työn harjoitus. Hetken tuumittuaan ja vielä kerran haistettuaan Roki meni maate ilmaisun merkiksi. Ai että olinkaan tyytyväinen ja palkkasin koiran. Seuraavat harjoitukset sujuivat ihan leikiten, vaikka laitoin "hajulaatikon" luo mitä ihmeellisempiä häiriöesineitä.

Mitä tästä opin: anna koiran tosiaan oivaltaa itse äläkä ole liian helposti auttamassa sitä. Varsinkaan hajuasioissa, joista sinulla ei oikeasti ole samaa käsitystä kun sillä haistavalla osapuolella. ;D

Tsemppiä kevääseen ja olkaa vahvoja tekemienne päätösten äärellä!

Lue lisää

Koirataloudessa siivousvälineiden on oltava kunnossa

Menneellä viikolla taas siivotessani karvaa joka puolelta pohdiskelin, jotta on ihmisen oltava hullu ottaessa koiria - varsinkin valkoisiapaimenkoiria. Tällä rodulla on jokin mieletön karvanlähtögeeni, sillä luulen ettei meillä ole koskaan sitä aikaa, jolloin ei olisi karvanlähtö jollakin. Ei auta mukista kun on koiran mennyt ottamaan ja ilmankaan ei taida osata olla.

Valkkari tosiaankin on koirana siivouksen (ja kaiken muunkin) kannalta aika työläs koira. Valkoinen pitkä karva ja pohjavilla imeytyy kaikkeen ja näkyy kaikkialla. Minun monta vuotta vanha imuri alkoi vähän aikaa sitten vedellä viimeisiää. Se ei imenyt enää kunnolla, piti kamalaa meteliä, sammuili vähän väliä ja haisi pahalta. Olen periaatteiltani sellainen, että käytän kulutustavarat aina ihan loppuun asti ja siirsin siirtämistäni uuden imurin hankintaa. Loppujen lopuksi siivouksesta ei enää tullut mitään kun imuri pysyi käynnissä vain muutaman minuutin ja sammui lopulta viimeisen kerran.

Noin puoli viikkoa sitä sitten oltiin ilman imuria. Niinkin vähäinen aika oli ihan tuskaa. Karvaa leijaili ihan joka puolella, vaikka meillä koirat ovat suurimman osan aikaa rajatussa tilassa kotonamme. Ne eivät ole sohvilla tai makkarissa ollenkaan. Voisin vain kuvitella mikä siivo meillä sitten olisi jos ne makaisivat vielä sohvallakin. Minulla ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, että lemmikit ovat joissain talouksissa sohvalla ja nukkuvat jopa sängyssä. Itse en vain mitenkään jaksaisi siivota tupla- tai triplamäärää karvaa ja likaa jokapuolelta kotia.

Katselin netistä arvosteluja eri imureista. Electrolux sai monella sivulla yhdessä Dysonin kanssa hyviä arvosteluja eläinperheiden käytössä. Minulle tärkeimpiä olivat imuteho ja hiljaisuus. Electrolux vei desibelitasoissa reilusti voiton ja päädyin siksi tähän merkkiin. Giganttiin marssiessani lompakkoa kyllä kirpasi 325€ Electrolux UltraOne ja lemmikkitalouksiin tarkoitetut pölypussit. 

Koirien käytössä olevat käytävämatot eteisessä ja keittiössä on valittu helppohoitoisuuden ja käytännöllisyyden mukaan. Eteis- ja käytävämattojen pohjat ovat suunniteltu kestämään kovaakin menoa visusti paikoillaan ja ne on maailman helpoimmat pitää puhtaan!

Imurin mukana tuli kaksi imupäätä, joista toinen oli suunniteltu lähinnä matoille ja auton imurointiin ja toinen lattiapinnoille sekä "mattotamppariksi". Lisäksi imurin sisällä (kätevä paikka, koska minulla kaikki tavarat katoavat helposti) on pieni suutinosa vaihdettavaksi jos tarvitsee imuroida kevyitä tekstiilejä tai sohvia. Imurin varressa on käsikahva omilla nappuloilla, joista pystyy säätämään imurin tehoja sekä kytkeä sen päälle ja pois. Tehoja on yhteensä viisi plus automaattitoiminto, jolloin imuri itse tunnistaa imuroitko lattiapintoja vai mattoja, joiden perusteella se säätää itse tehoa. Tämä imuri on myös pölypussillinen, koska kyllästyin edellisen imurin säiliön hinkkaamiseen aivan täysin.

Imuri on ollut käytössä nyt reilun pari viikkoa enkä voisi olla tyytyväisempi. Olen imuroinut miltein joka päivä, koska se on niin kivaa! Imuri on todella hiljainen ja tehokas. Matot kirjaimellisesti lähtevät mukaan jos niitä täydellä teholla imuroi. Ainoastaan olohuoneen painavaan pörrömattoon olen uskaltanut 5-tehoa käyttää ja kyllä vaan lähtee pöly ja karva hyvin liikkeelle. Olen myös tykännyt kovasti pölypusseista, joita ei ole tarvinnut vaihtaa vielä ollenkaan ja ne eivät päästä pahaa hajua lävitseen. Imuri on näppärän kokoinen ja todella kevyt. Tällä hetkellä kaikki odotukseni ylittänyt laite ja olen kyllä tosiaan tyytyväinen. Harmittelen ainoastaan sitä, miksen tehnyt hankintaa jo hieman aiemmin!

Hyvän imurin lisäksi korvaamaton apu koirankarvojen kanssa on kyllä kumiset siivoushanskat. Käytin niitä ennen mattojen kanssa, kun imurin teho ei riittänyt irroittamaan kaikkea karvaa tehokkaasti, ja nykyisin paljon myös auton tekstiilipinnoilla. Hanskat ovat myös ykkössuosikkini koirien pedin puhdistamisessa. Suihkutan pienen kerroksen hajunpoistajaa tai ihan vain yleispesuainetta pedille tai matolle ja alan irroittelemaan hanskoilla pyörivin liikkein karvoja. Toimii kuin ajatus! Karvaa jää pedille niin suuria määriä, että turha täyttää pölypussia hinkatessa niitä imurilla kun kaikki käy niin kätevästi kumihanskojen avulla. Kannattaa kokeilla!

Koirien kanssa ja miksei muutenkin kannattaa panostaa hyvin toimiviin siivousvälineisiin. Arki on huomattavasti miellyttävämpää kun siivous ei ole hirveää pakkopullaa vain sen takia, ettei lika ja karvat yksinkertaisesti liikahda mihinkään huonojen välineiden takia. Sen tiedän, ettei hyvä imuri luultavastikkaan vähennä imuroinnin tarvetta, mutta tekee siitä huomattavasti mukavempaa. Ja mikä parasta, täällä tuoksuu hyvälle imuroinnin jälkeenkin!

Hyvää alkanutta vuotta ja siivousintoa! ;)

Lue lisää