Vaikka täysipäiväistä lukemista on nyt takana melkein neljä kuukautta, ei urakka tunnu yhtään sen helpommalta. Päinvastoin, jonkinmoista turnausväsymystä alkaa olla ilmoilla. Oma pääkoppa ei ole pysynyt valitettavasti tässä viimeisessä haussa niin hyvin mukana kun olisin toivonut. Se kuuluisa motivaatio ja tahdonvoima on vähäisempää kuin aiemmin. Fysiikka mörkö on istunut hartioillani Mafyn tavoite 2 tehtävistä saakka. Törmään vain koko ajan ajatukseen siitä, etten opi tätä ainetta tarpeeksi hyvälle tasolle ennen toukokuun puoliväliä. Minulta vaan puuttuu se jonkinlainen fysiikka järki, jota tässä touhussa kaivataan.
Viikkoni ovat olleet täydet 40 tuntia opiskelua plus harjoituskokeet sieltä tammikuulta saakka. Onneksi olen pystynyt pyhittämään suurimmaksi osaksi nyt viikonloput levolle ja muulle tekemiselle. Se on auttanut jaksamaan.
Ajatukseni siirtyvät väkisinkin edessä siintävään vapauteen olla lukematta. Olen alkanut tyytyä ajatuksissani vähempään ja jotenkin suojellut itseäni siltä pettymykseltä jo saattaa taas olla edessä. Olen miettinyt että elämää on ihan samalla tavoin senkin jälkeen, vaikken vieläkään kouluun pääsisi.
Harjoituskokeet eivät ole menneet toivotulla tavalla. Vaikka kehitystä omaan tasoon on tullut, myös muiden taso on noussut kovaa tahtia. Niin raakaa peliä kun se onkin, on vain oltava parempi kuin muut päästääkseen tavoitteeseensa. Sadan pisteen raja ei minulla ole mennyt vielä kertaakaan läpi ja se on kyllä vähimmäinen tavoitteeni tällä hetkellä. Kokeita vaan ei ole kuin se kaksi jäljellä.
Itse pääsykoehan on myös ripaus tuuria, millainen koe sieltä sitten sattuukaan tulemaan. Toivoa ei tulisi heittää koskaan liian aikaisin, joten nyt yritän keskittyä mentaalipuolen kasaamiseen ja jatkan samaa tahtia. Fysiikan osalta työtunnit ovat reilusti yli tavoitteen ja siinä pysytään loppuun asti. Kaikki oppiminen vielä loppuakin kohti on lähemmäs sitä tulosta, johon viimeinen yritys minut kantaa.
