maanantai 19. marraskuuta 2012

Jyväskylä kuulumisia

Nyt on taas Jyväskylän näyttely ohi ja katse kohti Voittajaa. Harmiksemme GM-teamista vain kolme koiraa oli paikalla, joten kasvattajaryhmä nyt jäi kolmesta ERIstä huolimatta. :/ Kamu esiintyi "hieman" riehakkaasti. Pojun "murkkuikä" näkyi ja vauhti oli sitä luokkaa, että meinasi mamma olla mahallaan kehässä... Seisominen on kamun pravuri ja se onnistui tälläkin kertaa, mutta juoksuun on saatava jarrut. Arvostelu oli oikein hyvä, muun muassa liikkeistä ja esittämisestä tuomari tykkäsi, vaikka mielestäni koiran liikkeitä oli miltein mahdoton arvostella hirmuisen vauhdin vuoksi. Noh tänään ollaan menossa näyttelytreeniin vähän koulimaan herra Kamua! Tulos Jyväskylästä siis VAL ERI/2 ja SA. :-)

Kamun velipojat vetivät hienosti, Turbon valiokahvit olivat taas NIIIN lähellä, tuloksella AVO ERI SA PU3 VaraSERT! <3 Onnea paljon Marjo ja Jarkko. Mutta Diesel vei koko potin sunnuntauina ollen AVO ERI PU ROP ja vieläpä RYP2!!! Onnen haukut täältä velipojalta ;)

Kehvelin kuulumisia enemmän ensikerralla. Tosiaan näyttelytreeniin molemmat vuhvet tänään ja eikun uusia tuulia kohden. Alla seisotus kuva vajaa 4kk.

torstai 8. marraskuuta 2012

Hieman lunta ja suoranaista perseilyä

Viikot vierii ja Kehveli on kasvanut ja venynyt joka suuntaan. Kuvasato on jäänyt onnettoman pieneksi, sillä kun koulusta tulen siinä neljän aikaan, niin on jo miltein pilkkopimeää. Kakara on mun silmään ihan honkkelikonkkeli, nenä ja jalat venyy sellaista tahtia että huhu! :D Ja mikä riiviö siitä onkaan tullut! Joka päivä se silppuaa ja tuhoaa jotain kun on yksin ollut. Lista ei ole onneksi kovin arvokas vielä, sillä muutamat johdot on mennyt poikki, kaulahuivit silppuna ja jotain autoharjan tapaista. Suurin osan pennun tuhonkohteesta on ollut vain paperia. Onneksi. Motivointipallo on sille aivan liian helppo nakki ja se tyhjenee alta minuutissa. Leivän kannikat ja paperirullat ovat olleet mieluista pureskeltavaa, mutta ne eivät tahdo riittää koko yksinolo ajaksi... Kaikki vinkit otetaan vastaan, jos jollain on ideoita mitä pientä tekemistä herralle voisi päivällä jättää?

Lunta on tännekkin päin Suomea jo vähän viskellyt, vaikka uhkaavalta näyttääkin, etteivät ne ole pysyviä. Koirat ovat ainakin olleet ratketa onnesta peuhatessaan pitkin lumisia peltoja. Varsinkin Juniori, joka ei malttanut tehdä edes aamupissiä kun ensilumi satoi.(:D)Pimeällä pellolla Kefe erottuu hyvin hangesta, mutta Kamu onkin sitten hieman ongelmallisempi bongata. Keksin tuossa eilen ottaa punaisen huomioliivin ja pantaan laitettavan vilkkuvalon pojalle ja johan alkoi näkymään. Valoa illan peltojuoksuun tuo onneksi jäähallilta kajastavat valot, joten uskoisin peltolenkkien onnistuvan niin kauan kuin lunta on tarpeeksi vähän.

Kävimme koirien kanssa pari viikkoa sitten viestitreeneissä ekaa kertaa, sillä hakutreenit jäivät siltä viikolta välistä. Olin erittäin yllättynyt, miten hienosti molemmat koirat toimivat. Olin melkein varma, että Kamu olisi kunnon höyrypää treeneissä, sillä pojalla on ollut vähän murkkuikä/kukkoilukausi minua kohtaan meneillään. Mutta hämmästyksekseni valkoinen salama teki hommia kuin vanha tekijä! Viesti kulki hienosti ja millä vauhdilla. Nopeaoppinen kaveri, täytyy myöntää. Oppimisesta puheenollen, Kamun "kukkoilun" myötä on alkanut miehisetpiirteet tulvia esille. "Mies" on pari kertaa päästänyt kurkustaan oikein mehevän haukun, mikä on erittäin epätavallista Kamulle! Niinpä päätin, että mitäpä sitä rullalla ilmaisemaan kerta haukkuakkin osaa. Niinpä aloin vähän pohjustaa ilmaisunvaihto ideaa ja päätin kokeilla joskohan hurtta oppisi käskylläkin haukkumaan. Kauhean työn tuloksena kitusista alkoi päästä kiljuntaa alkuun ja koko koira oli vähän ihmeissään, että mitä se mamma touhuaa kun riekkuu pallon kanssa ja hänen pitäis muka suunsa avata??? Mutta ilmeisesti työ on tuottanut tulosta, sillä nyt parhaillaan on jo neljä haukkua irronnut!
Kefe yllätti viestissä myös. Pikkumusta oli hieno ja reipas belgin alku ja uskalsi hienosti mennä syömään lihapullaa viestinvastaanottajalta ja kipittää sitten taas mamman luo. Oikein ylpeä olen näistä karvakorvista!

Nyt sunnuntaina onkin luvasssa taas hyvässä seurassa kehäkettuilua. Kamua tuskin vähempää kiinnostaa joku Jyväskylä KV, mutta mennään nyt kun on niin monet tutut paikalla. Sitten ei olekkaan kuin pieni pyrähdys Voittajaan <3

Loppuun vielä pieni kevennys erään foorumin kuvauskilpailusta, jonka aiheena oli Vapaus. Osallistuin kyseisellä kuvalla kilpailuun ja ykkössija tuli. Alla vielä pieni arvostelu kuvalle:-)


Kuva on upea. Värimaailma ja koiran katse on todella vangitsevat. Tulee melkein mieleen jokin luonnonvarainen eläin, joka pinkaisee kauas pois jos sitä lähestytään yhtään enempää. Tää on toinen kuva johon se vapaus on saatu erittäin onnistuneella tavalla.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Överihäiriöitä ja vastoinkäymisiä

Lauantaina lähdettiin ajelemaan kohti Joensuuta Kamun ja Kefen kanssa. Siellä meitä odotti Kamun sisko Chaka ja puolisisko Stara valmiina treenilöihin. Hannan kanssa rakenneltiin kisanomaiset treenit kehänauhoineen ja toimittiin juuri niinkuin kisoissa. Tanja tuli myös kaveriksi treenaamaan dobermannin ja 13 viikkoisen sakupennun kanssa. Oli mahtavaa nähdä, kuinka Kamu alkoi heti käyttäytyä kuin kisoissa, kun oltiin kehänauhojen sisällä. Pääpyöri kuin väkkärä ja Hannan kanssa mietittiin, että on suorastaan ihme miten hyviä tuloksia ollaan saatu näillä meidän häiriöherkillä koirilla aikaan. Niin laitoimme tuumasta toimeen...

Hanna oli Chakan kanssa saanut hyviä vinkkejä tokokouluttajalta ja laitoimme ne myös Kamun kanssa heti toimeksi. Tarkoituksena oli opettaa koiralle joku pieni kieltosana joka sanottiin aina kun koira ei ollut kontaktissa ja silloin namipalkaa kun oli. Sitten pari avustajaa tekemään ihan överihäiriöt ympärillä. Jos koira katseli muualle, niin tuuppasin sitä ja kielsin, kun kontakti taas palasi ja pysyi niin nakkia huuleen. Kamu alkoi jo toimia paremmin. Tanja ja Hanna hilluivat meidän ympärillä, yskivät, hyppivät, heittivät keppejä (Ihme, että Kamu kesti tämän!!) ja tekivät kaikkea mikä vaan voisi koiraa häiritä. Huomasi kyllä miten vei tällainen harjoitus Kamulta voimia, kun nyt joutui keskittymään minuun 100% eikä saanut haahuilla omiaan, mitä se yleensä paljon on harrastanut.

Miltein kuusi tuntia siellä kentällä vierähti erillaisten harjoitusten parissa. Kefe oli myös välillä "pentukoulussa", kun treenattiin kukin omia juttujamme häiriön alla. Hyvin pikkumies jaksoi keskittyä ja oli oikein reipas. :) Kyllä se siitä hyvin kehittyy.
Nyt syyslomalla luulin, että voidaan rällätä koirien kanssa pitkin maita ja mantuja... Mutta veilä mitä, minun polvi on reistaillut viikon ajan sen verran pahasti, ettei kovin pitkää matkaa ilman kipuja voi edes kävellä. Koirat on nyt rällänneet irti enemmän kuin käyneet pidemmillä hihnalenkeillä. Saas nähdä miten tämä koipi kuntoutuu kun ei ole mitään edes varsinaisesti sattunut! :o Noh, näillä eväillä nyt mennään. Illalla suunnataan kodalle makkaranpaistoon vuhvejen kanssa niin saavat taas hölkkäillä vähän muualla kuin tutuissa maisemissa.



tiistai 9. lokakuuta 2012

Sosiaalista sosialistamista

Pieni Kefe on nyt asustanut melkein kolme viikkoa meidän kanssa ja pennusta on tullut erittäin kivan oloinen pieni belginalku. Nämä ensimmäiset viikot ollaankin ahkerasti tavattu muita koiria, ihmisiä ja eläimiä. Pikkukaveri on reipastunut silmissä, joka on tosi tosi tosi hieno asia!

Pari viikkoa sitten käytiin ekan kerran tallilla, jossa pestiin Kefe kanssa yhdessä heppa seuraavan päivän kisoja varten. Poika oli ensin ihan ihmeissään, että mitä ihmeitä nuo isot nelijalkaiset otukset ovat? Ensin piti vähän öristä mamman jalkojen juurella, kunnes asia oli sillä kuitattu ja poika veteli jo sikeitä minun pestessä hevosta.
Seuraavana aamula herättiin jo aikaisin ja lähdettiin katsomaan seurakisoja, joissa oma heppa pärjäsikin hienosti sijoittuen hopealle HeC luokassa. Ei hassummin ensimmäisiksi kisoiksi 4-wee pollelta;) Mutta Kefe matkusti hienosti autossa kisapaikalle ja oli oikein reipas koiranpentu koko päivän. Hevosetkaan ei enää vierastuttaneet juuri ollenkaan ja autossa pikku K otti sikeitä aina kun sinne hänet laitoin. Tuosta autosta on tullut Kefen mielestä hirmuisen ihana paikka, siellä se nukkuu ja on rauhassa aina kun vain autossa on ja hakeutuu joskus itsekkin autolle kuin väsymys alkaa painaa.

Viime viikolla kävimme ensimmäisissä hakutreeneissä. Kamu söhläsi maalimiesten kanssa ihan urakalla! Ilmaisun aikana löysi toisen maalimiehen ja merkkaili puihin ja oli niin töttöröö kuin voi vain olla. Kyllä olis tehny mieli hakata päätä puuhun ja laittaa koira takasin autoon, vaan tehtiin vielä helppo piilo loppuun, ettei koiralle jäänyt sellaista fiilistä, että hän saa törttöillä niinkuin huvittaa!
Kefe oli reipas myös, tehtiin pennulle ihmisrinki. Eli noin viisi ihmistä maahan kyykkyyn ja pennulle nakkia huiviin joka puolelta. Hyvin alkoi Kefe ymmärtää, että ai nää on kivoja kavereita kun tulee herkkuja.

Torstaina 4.10.2012 lähdimme pikkumustan kanssa eläintenpäivän kunniaksi koirakulkueeseen, tällä kertaa aivan kahden. Ajattelin, että pennun on hyvä saada kontaktia ihmisiin ja koiriin välillä vain minun kanssani, joten Kamu jäi kotiin huilimaan. :) Voi että miten olin ylpeä pojasta, joka jaksoi isojen koirien kanssa reippaasti koko kulkueessa ja oli niin rohkea ja hieno.<3

Vielä viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä mainittakoon Kennelkerhon sunnuntain talkoot, jotka toimivat erinomaisena sosialistamis tilanteena Kefelle. Paikalle saapui kymmenkunta ihmistä kasaamaan talvivarastoa agiesteille ja muille tavaroille ja Kefen lisäksi kaksi miltein saman ikäistä pentua! Kefe leikki alkuun 8 viikkoisen bortsun kanssa rauhallisesti ja hillitysti, kunnes sai seuraa viikon vanhemmasta saku nartusta. Ninjalla ja Kefellä oli hirmuiset leikit ja temmellykset kolmen tunnin ajan, eikä unta illalla tarvinnut houkutella pikkumiehen. Kerrassaan hienosti meni junioreiden leikit, eikun vain uudelleen joku päivä!

Tässä oli taas laiskan ihmisen blogi postaus. Kaikki tapahtunut samalla kertaa yhteen postaukseen! ARGH! :D Mutta Ensi viikolla on syysloma ja koirien kanssa ehtii taas touhuta. K-team on lähdössä Joensuuhun lauantaina vetämään hirrrrmuiset toko treenit Chakan ja Staran luo. Toivottavasti mukaan tulee paljon ihQuja valkoisia!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Ei yhtä ilman toista

Monet varmaan ovatkin jo facebookista ja muista internetin ihmeellisistä lähteistä huomanneet, että menin ja sorruin toiseen koiraan! Meille tuli siis kasvamaan sijoitus uros Kefe (Grimoire Kefeus), joka on kohta kymmen viikkoinen belgin alku. Olin aikeissa ottaa Kamun pentueesta toisen valkkarin, sitten joskus, mutta tätä toivomaani pentuetta ei valitettavasti tullut, joten asia jäi kauemmas tulevaisuuteen. Aloin selailemaan taas gronttu kasvattajia vähän sillä silmällä, mutta kuitenkin ajattelin, ettei minulla olisi varaa pistää 1200e koiranpentuun juuri nyt...
Asiat menivät niinkuin menivät ja silmiini osui ilmoitus sijoitusuroksesta, joka etsi kotia. Muutaman tunnin puheluiden jälkeen alkoi ajatus herätä taas henkiin, että uskaltaisinko kokeilla tätä ihanaista tulisielu rotua, jota jo kolme vuotta sitten mietin? Niin siinä vain kävi, että Kefe muutti viime torstaina valkoisen isoveljen luo. :D

Yhteinen taival on alkanut erittäin hyvin. Kamu on ihan rakastunut "pikkuveljeen" ja hoitaa sitä kuin omaa pentuaan. Välillä vähän komentaa pikku riiviötä, mutta muuten yhteiselo sujuu hienosti. Meillä valmistuu takapihalle hieno aita, joten saavat koiruudet vähän enemmän raitista ilmaa. Pentu kulkee tosi hienosti hihnassa ja kirmailee Kamun perässä pelloilla ja metsässä päivittäin. Olen huomannut hyvin paljon eroja Kamun pentuaikaan ja suurin niistä on äänen käyttö. Kefe ei räksytä haukkua, vaan murisee aika lailla! Vetoleikeissä örinää kuuluu vaikka kuinka! Ote pitää hyvin pehmeissä leluissa ja on uskomatonta kuinka hyvin tuon ikäinen pentu taistelee.


Ollaan viikonlopun aikana käyty ratsastuskisoissa ja tallilla katselemassa isoja nelijalkaisia kavereita ja Kefe on ottanut ne tosi hyvin. Ensin vähän piti mamman sylistä murista, mutta kohta jo katseni ihmeissään kun mamma pesi isoa mustaa heppaa. Pesuhetki päättyi siihen, että pikkumusta nukahti viltin alle ja oli tyytyväinen elämäänsä.
Tänä iltana olisi tarkoitus lähteä näyttämään pienelle vähän hakumetsiä ja muista koiria. Viikonloppuna käytin Kefeä kotosalla, jossa leikit sujui hirmuisen hyvin kiinanharjakoiran kanssa. Oman kokoinen seura tuntui maistuvan!

tiistai 4. syyskuuta 2012

Uusi koti, uudet maisemat

Kuten otsikko kertoo, on muutto takana. Kamu pääsi uuteen kotiin, eli asustetaan nyt lähempänä Nurmeksen keskustaa, Laamilassa. Tykkään itse todella paljon asuinalueesta, jonka ympärillä on mahtavat lenkkeilymaastot. Hyvät kevyenliikenteenväylät, peltoja ja metsiä jossa juosta vapaana. Mielestäni paremmat mahdollisuudet ulkoilla kouran kanssa ja nauttia luonnon maisemista kuin äitini luona kotona. Kamun mielestä aamulenkkeihin tuo lisää mielenkiintoa kesyt fasaanit, joita on kiva jahdata kun emäntä karjuu perässä että "IRTIIIIII!!!!"

Mutta joka tapauksessa, meitä asustaa nyt sitten minä, Viki ja koira samassa rivari yksiössä. Onhan se hieman pieni 35 neliöö, mutta hyvin ollaan pärjätty. Olen onnellinen, että meillä ei ole mitään tylsää pientä keittokomeroa, vaan ihan kunnollinen oma pieni keittiö. Koiran kanssa on mukava, ettei kaikki tila ole yhdessä läjässä, vaan on vähän sitä "omaa tilaa". Kamu ainakin on ottautunut hyvin tähän "cityelämään", ulkona se revittelee kaiken energiansa ja sisällä se ottaa enimmäkseen levon kannalta, mikä on välttämätöntä, jos meinaa säilyttää naapurirauhan.

Meidän uusi elämä on siis lähtenyt oikein mallikkaasti rullaamaan. Tulevalla viikolla saadaan varmasti koiratreffejäkin aikaan, kun kaikki koirakamun asuvat nyt lähempänä<3

perjantai 24. elokuuta 2012

Kuvapostaus part 1

Olen halunnut tehdä kuvapostauksen jo kauan aikaa sitten. Aina olen höpötellyt joutavia jorinoita ja kuvia on ollut siellä täällä. Nyt päätin, että kerään tähän ihania kuvia Kamun kehityksestä ja yhteisistä ikimuistoisista hetkistä näiden kolmen ihanan vuoden aikana.

Nauttikaa siis:

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Luonnetesti Tyrnävä

Eilen oltiin Kamun kanssa harrastamassa "pientä" maakuntamatkailua. Kohteena oli Tyrnävä ja luonnetesti. Maaritin puoliksi omistama valkkari uros Welmu oli testissä ja innolla sitä seurasimme. Welmu poika nappasi hienosti +170 pistettä ja laukausvarma. Päivästä kehkeytyi oikein lämmin ja Kamulla oli vähän tylsää istuskella autossa useamman tunnin ajan. Maaritilla oli onneksi ihanainen pikkuinen Elsa pentu mukana. Kamu sai heti näyttää miehen mallia pienelle siskopuolellee<3

Minun koiravauvakuume kasvoi ihan hirmuisesti kun sai pientä Elsaa silitellä ja sylissä pitää. Mahtava korvaeläin kerrassaan! <3

maanantai 13. elokuuta 2012

Viimeistä lomapäivää viedään

Huomenna se sitten tapahtuu, nimittäin arkeen palaaminen... Viimeiseksi lomapäiväksi siunaantui ihan mukavannäköinen keli, aurinko paistelee ja ei sada. Aamutuimaan käytiin vähän metsässä rälläämässä Kamun ja äitini rottweilerin kanssa. Kamu oli taas niin sitä mieltä, että mamman huomio on parasta mitä koira voi tietää. Uskomatonta mutta totta, niin Kamu on tästä kaksikosta se, joka sanoo viimeisen sanan. Meinaa välillä hermo mennä kun se vain luimistelee ja nyrpistelee "tyttökaverille" sen näköisenä et "sä olisit voinut jäädä kotiin." :D Samoin kaikki kepit ja männynkävyt se yrittää ahkerasti kerätä Laran nenän edestä, ettei toinen vain saisi mitään kannella. Voi tätä minun miestä, taitaa hellät naisenkäsittelytaidot olla hukassa, tai sitten se on vain yksinkertaisesti sitä mieltä, että tämä on täysin väärän rotuinen! :D







perjantai 10. elokuuta 2012

Pahoittelut ja nöyrin suruvalitteluni...

Kesä on mennyt nopeasti kaikkine vesisateineen. Minulla on huono omatunto siitä, miten vähän Kamun kanssa ollaan tehty. Hakua olisi pitänyt treenata paljon enemmän, mutta ensi viikolla päästään taas yhteistreeneihin ja saadaan vähän tuulta siipiemme alle (toivottavasti ei ole kaikki unohtunut). Olin myös suunnitellut näyttelyretkeä ulkomaille, mikä meni mönkään siitä syystä, että kolmipäiväiset näyttelyt ovat olleet kiven alla ja niin pirun etäällä.

Tokon saralla saatiin kuitenkin alkukesästä se haluamamme ykköstulos avoimesta, ja päätin silloin, että voidaan jankata siellä voittajassa sitten pidempään, joten koularia en AVOsta tavoittele. Voittajahan meillä on vielä ihan keskeneräinen, ruutuun koira menee noin 15 metrin etäisyydeltä, mutta joskus jää turhan eteen. Kaukot on hyvällä mallilla maa-is-maa, mutta seisomista ollaan otettu ihan muutaman kerran läheltä. Istu ja maahan menee jopa 15metristä. <3

Luoksetulonpysäytys on pikkuhomma, sitä ollaan vähän lyhyestä matkasta treenattu, mutta uskon sen onnistuvan kun saa toisen palkkaamaan ns. liikkurina. Se, mikä meille aiheuttaa harmaita hiuksia on tunnari! Mä oon niin epätoivoinen sen suhteen. Parikertaa olen piilotellut sitä pirun kapulaa ruohikkoon ja koira etsii kuin unelma "oma" käskyn kuullessaan. Mutta auta vain kun laitat sinne toisen (hajuttoman)kapulan, niin koira höseltää ottaa sen minkä ekana vain huomaa ja tuo mammalle niin iloisena. ARGH!! Olen jättänyt tuon liikkeen nyt omaan arvoonsa ja tehnyt vähän niitä näitä...

Mutta jospa me tästä terästäydytään kun muutto on edessä. Keskiviikkona kävimme poikakaverin kanssa tekemässä vuokrasopimukset ja päästään muuttamaan viimeistään 1.9 "ihmistenilmoille". Kyseessä siis kaupungin laidalla oleva rivariyksiö, omalla pikku takapihalla.<3 Tosi kiva kämppä ja "koiraystävällinen vuokra-isäntä. :D Päästään todellakin häiriön alle treenaamaan ja hakuilemaan paremmin, kun oma autokin on nyt vihdoin käytössä.

Ainut miinus tässä tulevassa vuodessa ovat ne ylioppilaskirjoitukset, jotka varmasti haittaavat harrastuksia... Mutta kokeillaan pärjätä!

p.s Voitettiin GM TEAMIN kanssa Agirodun pukukilpailu ;)

keskiviikko 1. elokuuta 2012

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannukset juhlittu ja vähän agiteltu

Juhannus täällä päin oli oikein kaunis ja aurinkoinen, mutta järveltä puhalsi kylmä tuuli... Illalla tyyntyi ja keli rauhottui oikein kauniiksi, mutta sitten kiusasivat ötökät. Millonkahan sitä ihminen täysin tyytyväinen olisikaan?

Sain muutama päivä sitten päiviteltyä vähän Kamun kotisivujakin, mutta taitaa tämä blogi olla enemmän ajantasalla aina. Itse olen vielä kolme viikkoa kesätöissä, joten päästään Kamun kanssa treenaamaan vähän eri maisemissa. Ruutu on alkanu nyt luistaa ihan hyvin, Hannan ohjeilla ollaan treenattu. Koira tajuaa käskyn jo hyvin ja porhaltaa ruutuun. "Merkille" se ei enää ruudussa mene, mutta ongelmaksi on koitunut se, että koira on liian reunassa tai etulaidassa, niin, että kun maahan käsky tulisi (En ole ottanut niin pitkälle vielä) niin koiran etutassut menee yli... Hmph! Kyllä tää toko vaan on niin hauskaa kun pitää viilata pilkkua. Nyt olen tehnyt niin, että käynyt aina näyttämässä koiralle paikan ruudussa ja hirmuisesti kehunut tai jättänyt välillä palkkaa. Itsenäisesti kun koira tekee, niin jää aina liian eteen. Toinen moka on se, että jos menee oikealle paikalle niin pysyy siinä tasan kaksi sekunttia ja sitten tulee iloisesti pomppimaan minun jalkojenjuureen että "kato mamma mä tein sen!!!" :D On nää meidän ADHDt niin ihania! <3

Noh toko nyt sikseen. Viikon päästä agilityihmiset näkee kun GM team räjäyttää Kuopion hienoilla tuloksilla ja mitä parhaimmilla puvuillaan!! ;) Noh leikki sikseen, Kamu oppi eilen kontaktiesteet... Oppi ja oppi, mutta meni niistä jokaisen ainakin kerran oikein! Mehän ei mitään agilityn harrastajia olla, joten tämä tehdään vain ja ainoastaan sitä varten, että saadaan nyt virallinen GM joukkue Agirotuun. Ensi vuonna saa sitten Nuka sisko ottaa meidän paikan kyllä joukkueessa! ;) Eilen siis mentiin keinua, puomia ja A-estettä ihka ekaa kertaa. Keinuhan meni lentelemiseksi alkuun, mutta hienosti poika hoksasi mun avustuksella, että rauhallisesti se onnistuu. Hermot sillä on kohdallaan, koska ekoilla kerroilla keinu rämpsähti oikein kunnolla, mutta silti ukko porhalti vain uudelleen ja uudelleen kunnes oppi oikean tektiikan välttääkseen lentokeinun.

Opetin kaikki kiivettävät esteet käskylle "kiipeee", koska ei se tässä ajassa niitä hoksi, että mikä este on mikin. Puomi oli naurettavan helppo, kun muisti ottaa rauhallisen lähestymisen ja alastulon. A-esteellä eka kontakti jäi kun ukko roikasi hypätä melkein koko esteen yhdellä loikalla, mutta siihenkin saatiin vähän tolkkua kun se hoksi että ylös päääsee muutenkin kuin täysiä. :D

Kyllä me tästä selvitään jotenkin, mulla on tavoite että lähdöstä maaliin vaikka hiekkaa hampaiden välissä.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

VOI VOI kun meni hyvin

Viikonloppu vietettiin Kamun kanssa siskotytön luona Joensuussa. Meillä oli ohjelmassa muun muassa tokoa, agilitya ja esineruutua. Hyvin jaksoi koirat vielä sunnuntaina kisatakkin!

Lauantaina tehtiin Kamulle pikakoulutusta Hannan kanssa. Opetettiin kaukot uusiks kokonaan ja luoksetulon pysäytystä hiottiin myös. Kamu alkoi nousta hyvin istumaan kaukoissa ja olin kyllä tyytyväinen. Tunnaria alettiin myös hinkata kuntoon kun koira oli vähän pihalla koko asiasta. Sitä on nyt hyvä kotona jatkaa, aivan kuten ruutuakin. Kiitos Hanna!

Sunnuntaina oli hyvä ilma kisaamista ajatellen. Helteessä nää koirat ei jaksa, joten sää suosi pienellä sateella ja muutamalla asteella lämpöä. Koirat jaksoivat tosi hyvin! Chaka kisasi voittajaluokassa ja teki mahtavasti töitä Hannan kanssa. Muutama liike nollille mitättömän pienien virheiden takia, ei ollut siis ykkönen kaukana! Kyllä se vielä napsahtaa sieltä!

Olin Kamun suorituksiin erittäin tyytyväinen! Tuomari oli tiuka niin kuin TOKOssa pitääkin. 154 pistettä saatiin kasaan. Kaket ne lipsahti nollille, mutta ei silleen harmita kun muuten veti ysiä ja kymppiä. Se on vielä keskeneräinen liike. Kamu jaksoi tosi mallikkaasti tehdä ja vire oli kiva. Luoksetulon pysäytyksestä napsahti 9 sillä koira pysähtyi kuin seinään! Olin iloinen<3

Kisojen jälkeen oon vähän miettinyt, että josko me suorilta noustais kanssa voittajaluokkaan. Sieltä on sen verran vähän enää opeteltavaa, joten kyllä me taidetaan niin tehdä. Kisoja ei nyt ole kuin syksyllä vasta, niin tässä keretään treenata vähän enemmän.

Sateisen hyvää kesälomaa kaikille ;-)