Aktiivisuus hallintaan

Meidän Kanunila-aktiivisuuspanta on ollut kyllä monenlaisessa menossa mukana. Rokilla panta on ollut kaulassa miltein koko ajan, jopa uidessa. Vedenkestävä laite mittasi kivasti aktiivisuutta koirien polskiessa Sportti Hurtan altaassa jokin aika sitten. Kyllä vaan oli väsynyttä koiraa taas puolentunnin uinnin jälkeen. Tämä on oikein kiva liikuntamuoto aina talvisin, mutta jotenkin se on myös samalla todella ällöttävää. Koirat ovat ihan litimärkiä ja valkkarin karva (ainakin mun koirien) alkaa heti uinnin jälkeen tippumaan. Auto haisee ihanasti märälle koiralle aivan kuin vepetreenien jälkeen konsanaan :D Mutta koirilla on kivaa.

Rokin kanssa ollaa koko ajan lähempänä kultaista keskitietä. Muuton jälkeinen stressaaminen on päivä päivältä paremmin hallinnassa. Sisällä ei enää oikeastaan ollenkaan haukuta rappukäytävän äänille. Ehkä koira hahmottaa omaa reviriään paremmin ja on sopeutunut näin alimman kerroksen elämään. Aktiivisuuspannan käyrissäkin on tapahtunut selkeitä muutoksia, vaikkei liikunnan määrä sinänsä ole muuttunut. Roki nukkuu yöt levollisesti eikä enää ramppaa ympäriinsä paikkaa vaihdellen. Tämä on näkynyt muun muassa siinä, että koiralle on alkanut selkeästi tulemaan samanlainen päivärytmi kuin Kamulle. Ilta-aikaan kun koirat ovat käyneet viimeisen kerran ulkona, ne alkavat selvästi vaikuttamaan raukeammalta ja hakeutuvat rauhalliseen paikkaan nukkumaan. Roki ei enää vaella ja seuraa minun jokaista liikettä, myös vinkuminen on kaikonnut melkein olemattomiin.

Yllä kuvassa vasemman puoleinen päivänäkymä on hajutyöskentelyn ja rauhoittumisharjoitusten jälkeiseltä päivältä. Oikealla on tilannekatsaus, jossa Rokin kanssa ei ole edellisenä päivänä tehty mitään ajatustyötä vaativaa. 

Pannan avulla olen pystynyt seuraamaan kuinka hajutyöskentely ja mielentilojen hallinta on tuottanut tulosta. Tästä on jäänyt vähän niinkuin mustaa valkoiselle, etten nyt vaan kuvittele koiran rauhoittuneen päästessään tekemään jotakin oikeasti haastavaa. Nenätyöskentelyssä olen halunnut lähteä opettamaan Rokille pelkän eukalyptuksen sijasta hajuerottelua, sillä etsijäkoiran työ kiinnostaisi minua ja haluan koiran oppivan etsimään sille annetun hajulähteen perusteella.

Aluksi lähdimme tekemään hajuerottelua purkeilla. Ensin vain yhdellä, jossa oli vaadittua hajua (koiran karvaa) ja siitä sitten lisäilin tyhjiä purkkeja. Tämä oli alusta asti niin helppoa Rokille, että jouduin lisäämään häiriöhajut jo ensimmäisillä harjoituskerroilla mukaan.

Näin hyvin nukuttaa kun on vähän haisteltu.

Ilmaisun koira keksi itse kun vain odotin mitä se tekee jos en heti naksautakkaan oikean hajun haistelusta. Roki tutki purkkia, haisteli enemmän ja katsoi minua. Sitten kun mitään ei tapahtunut se päätti rueta maahan purkki jalkojen välissään. Tästä pääsin palkkaamaan koiraa ja sen jälkeen se on aina mennyt maahan löydettyään oikean hajun. Tällä hetkellä olen saanut hyvin töistä erilaisten eläinten (kissat, koirat, kanit) karvaa ja olen käyttänyt niitä hajulähteenä sekä häiriönä.

Alla pieni videonpätkä Rokin hajuerottelusta:

Lue lisää

Sano että mä pystyn siihen

Päivä päivältä sotkuisempi työpöytä, kahvia, liikaa kahvia. Epätoivo ja motivaation puute. Ihan liian usein olen taas saanut kiinni itseni ajattelemasta, josko tämä sittenkin olisi tässä. Sisällä sisimmässäni kuitenkin tiedän, etten ole antanut itsestäni vielä kaikkea. Entä jos alkaisin harrastamaan eläinlääkiksen pääsykokeita? Kävisin joka vuosi rennolla fiiliksellä kokeessa ja saattaisin jopa joskus päästä sisään. Tuskinpa vain, ei sinne vaan mennä löysin rantein. Urakka tuntuu taas ylitsepääsemättömältä, mutta minä yritän.

Nautin biologiasta, mutta laskeminen on ollut kuin joisi sankollisen liisteriä. Peruslaskut tökkivät. Fysiikka tökkii. Olen antanut itseni aloittaa puhtaalta pöydältä. Kääntänyt uuden ruutuvihkon sivun ja alkanut kirjoittaa värikynillä teoriaa läpi, siirtynyt siitä sitten helppoihin laskuihin. Toivonut, että saisin sitä onnistumisen tunnetta ja tremppaavaa fiilistä.

Tuntuu että olen ihan yksin tämän kaiken helvetillisen opiskelumäärän kanssa. Tai niinhän minä olenkin, ei näitä asioita kukaan minun päähäni tule kiltisti vain laittamaan. Itse on kantapään kautta ne asiat vain taottava sinne kovaan päänuppiin. Silti minusta olisi lohduttavaa kuulla, että joku toinen on aivan samassa tilanteessa. Jopa huonommassa.

Tällä hetkellä unelma tuntuu kovin kaukaiselta ja vaikeasti tavoiteltavalta. Mutta minä en luovuta.

Lue lisää

Kaikki alkaa alusta

Saalisvietti OSA 2

Saalisvietti-blogitekstien ensimmäiseen osaan pääset TÄSTÄ.

Saalisvietti on jalostuksen keinoin ylläpidetty ominaisuus, joka on perinnöllinen. On hyvin harvinaista, että matalaviettisistä vanhemmista syntyisi voimakkaasti saalisviettisiä pentuja. Tämän takia harrastuskaverin valinnassa ei voi liikaa painottaa taustojen selvittämistä, harkintaa ja malttia kasvattajan ja yhdistelmän valinnassa.

Tottakai on tapauksia, joissa viettiä on niin sanotusti tukahdutettu. Voimakkaan vietin omaavalta koiralta vietin saa sammumaan vain käyttäen voimaa, mutta matalaviettinen koira voi tukahduttaa viettinsä pienelläkin paineella. Jos koiran viettikäyttäytymistä ei ole koskaan vahvistettu, vaan aina kielletty sitä toteuttamasta luontaista ominaisuutta, alkaa saalisvietti hiipua pikkuhiljaa. Siksi on tärkeää tietää koiran (tässä tapauksessa vanhempien) viettitausta pentua valitessaan.

Yhditelmää valitessasi saalisvietin osalta sinun kannattaa asettaa jokin raja-arvo luonnetestin taisteluhalu-osuudelle (mikäli vanhemmat ovat luonnetestattu). Hyvä peruskriteesi tälle on se, että tulos on plussan puolella, sillä jos jomman kumman vanhemman tulos on miinuksella, todennäköisyys jälkeläisten vastaaville puutoksille kasvaa merkittävästi.

Kun olet löytänyt sopivan rodun, kasvattajan ja yhdistelmän, sinulla on edessäsi pennun valinta. Aina pentua ei pääse valitsemaan itse, sillä joillain kasvattajilla on tapana "päättää" seurattuaan pentuetta 7 viikkoa, että mikä pentu soveltuisi mihinkin perheeseen. Kuitenkin harrastuskäyttöön tulevaa pentua ei kannattaisi valita ennen sen täytettyä 6-7 viikkoa, sillä näin nuorella iällä pentujen luonteet kehittyvät huimasti päivä päivältä. Pentueen sisällä on huomattavia luonne-eroja, joita on sitä enemmän mitä uudemmasta ja vähemmän jalostetusta rodusta on kyse.

Pentueen pentuja voidaan testata saalisvietin osalta. Tällainen testi tehdän jokaiselle pennulle erikseen siten, että pentu on yksin ja riittävän levännyt jaksaakseen keskittyä uuteen. Testissä testataan pennun saaliskäyttäytymistä, ei missään nimessä puolustushalua. Testiä tekevällä testaajalla on suuri vastuu tekemästään työstä, sillä testi ei saa traumatisoida edes pentueen herkintä yksilöä.

Testituloksessa ei kannata tuijottaa suppeasti pelkstään saalisviettiä, vaan myös muuta toimintaa. Esimerkiksi vahvasti saalisärsykkeeseen reagoiva pentu saattaa samalla reagoida äänellään, eli toisin sanoen sen "vietti vuotaa". Tällaisessa tapauksessa voi olla parempi vaihtoehto valita pentu, jolla on hieman matalampi vietti, mutta se pystyy keskittymään paremmin äänettömään saalistamiseen ja puree.

Havannoi pentua valitessasi myös sen ahneutta, sillä kiihko ruokaan usein voimistuttaa koiran halua antautua syömistä edeltävään toimintaan. Parasta olisi testata pennun ahneutta sen ollessa erillään sisaruksistaan, sillä silloin se toteuttaa luontaista ahneuttaan, eikä kilpaile ruuasta muiden laumanjäsenten kesken.

Saalisvietin raja-arvot ovat synnynnäisiä ja ne koskevat niin vietin maksimi korkeutta kuin sen kestoa. Maksimaalisen vietin hyödyntämistä on opittu hyvin käyttämään jo muun muassa Pk-puolella ja muissa vaativissa lajeissa. Jotta koira voi ilmentää maksimi viettiään, on sen oltava sekä terve että hyvässä fyysisessä kunnossa, muutoin saalisviettiä ei saada täydellisesti esille.

Saalisturhaumaksi kutsutaan tilaa, jolloin koiraa ei päästetä etenemään saaliin kiinnitarttumiseen saakka. Tilanne jää tällöin kiihkeimmillään päälle. Saalisturhaumasta on lähinnä eniten hyötyä suojeluharrastuksessa, jolloin koiralle harjoitellaan esimerkiksi vahvempaa puruotetta ja voimaa. Muissa lajeissa tällä ei ole niin paljon merkitystä.

Hallinta on kaiken a ja o. Hallinta niin harrastuksissa kuin jo pelkästään arjessa on paras henkivakuutus. Mitä tehdä tehokkaalla autolla jossa on vain turbo, jos sinulla ei ole käytössäsi ohjauspyörää ja jarrua? Hallintaa tulee harjoittaa ennen kun viettiä ja virettä on nostettu maksimi tasolle, koska niin ollessa voi hallinnan opettelu olla jo myöhäistä. Koiran on huomattavasti helpompi oppia hallintaa matalammassa, oppimisen kannalta optimissa tilassa. Myöhemmin tätä virettä voi alkaa hallitusti nostamaan optimaaliseksi lopullisen suorituksen kannalta. Tottelevaisuuden ja hallinnan oppiminen on koiralle helpointa silloin, kun et kytke valmiin suorituksen tunnetilaa osaksi alkuopetusta.

Seuraavassa tekstissä pureudutaan muun muassa palkinnon arvottamiseen, lajityypilliseen palkitsemiseen ja leikkimiseen. 

Lue lisää

Nenätyöskentelyllä pääkoppa kuosiin?

Ensimmäisenä minun on kehuttava taas Kamun jälkikasvun kasvamista ja kehittymistä kohti aikuisuutta. Viime viikonloppuna kolme pennuista olivat Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä, joka oli pennuille ensimmäinen virallinen näyttely. Mukana menossa olivat Ice, Lili ja Kide. Niro poika ei ilmottautumisesta huolimatta päässyt jalan nyrjähdyksen vuoksi osallistumaan.

Molempina päivinä pentukatras esiintyi hännät heiluen ja avoimin mielin. Minulle se on jo näyttelyn tärkein asia, mutta tulokset olivat myös hurjan hienoja ja arvotelut lämmittivät mieltä.

Lauantain tulokset:
Devoted One’s Bunch Of Love “Kide” JUN EH JUK4
Devoted One’s Brilliant Ice “Ice” JUN ERI JUK3
Devoted One’s Be My Miracle “Lili” JUN ERI JUK3

Sunnuntaina tuomarin pöydän takana istui Laurent Pichard Sveitsistä, valkkareiden kotomaasta. Devoted One`s pennut olivat taas iskussa ja tällä kertaa hurmasivat tuomarin saaden kaikki erittäin hyvät tulokset ja arvostelut.  Kaiken kruunasi vielä Oilin ROP-kasvattaja titteli samalle päivälle.

Devoted One’s Bunch Of Love “Kide” JUN ERI JUK1, SA, PN4
Devoted One’s Brilliant Ice “Ice” JUN ERI JUK1, SA
Devoted One’s Be My Miracle “Lili” JUN EH JUK3

Valtavasti onnea kaikille ja kiitos että teette pentujen kanssa niin paljon kaikenlaista!

___________________________

Sitten pääsemme oman kauhukakaran kuulumisiin. Rokin kanssa olen toteuttanut kouluttajan meille antamia oppeja niin sisällä kuin ulkona. Välillä ollaan menty vuoristorataa tulosten suhteen, sillä vähän aikaa sitten minusta tuntui taas, että alamäki oli jyrkkä. Tuli tuhoilua ja kaikenlaista muuta pientä kivaa perushaasteidemme ohella. Huomasin, että koira kävi ylikierroksilla mitä enemmän sen kanssa touhusin.

Otettiin taas vähän mietintätaukoa ja tein pelkästään rauhoittumista. Sisällä levittelin Rokia kiihdyttäviä juttuja (noutokapulat, pallot, lelut yms) pitkin lattioita ja treenasin vain mielentiloja. Yllä on videonpätkä kyseisestä harjoittelusta.

Tällä viikolla Roki on päässyt mukaan töihin. Katselemaan portin takaa tai häkistä klinikan menoa. On paljon koiria, ääniä ja ihmisiä. Hauskintahan tässä oli taas huomata, että koira on kuin syntynyt noihin olosuhteisiin. Siellä se vetää sikeitä kaiken hälinän keskellä ja kääntää kylkeä kun joku vieras koira räksyttää sille. Uskomaton sesse.

Klinikkapäivien jälkeen olen vielä tehnyt Rokille nosejuttuja töiden jälkeen. Yksikin päivä tehtiin työpaikan takatiloissa olevassa hallissa etsintää kun työkaveri kulkee ohi kolmen koiransa kanssa. Roki keskeytti hommat siksi aikaa kun katsoi koiralauman ohitusta ja jatkoi tomerana hommiaan heti koirien kadottua näköpiiristä. Uskomaton tilanne. Jos tämä olisi tapahtunut kotona rappukäytävässä, olisi vastaanotto ollut taatusti toinen.

Nenätyöskentelyä ollaan nyt jatkettu kotonakin ja koira on kehittynyt piilojen vaikeutuessa huomattavasti. Työskentelymoodi on selkeytynyt ja koiran lukeminen helpottuu kerta kerralta enemmän. Tämä on ainut tekeminen tällä hetkellä, jossa minulla on rauhallinen, mutta iloisesti työskentelevä koira. Se ei piippaa eikä hauku.

Luulen, että tämän "mielenhallinta"-prosessin aikana Rokille parasta puuhaa onkin nimenomaan nenänkäyttö, joka väsyttää koiraa ja saa sen keskittymään tarkoin. Näin jatketaan  ja katsotaan kuinka meidän käy.

Alla huonolaatuinen video, joka sisältää pieniä tokojuttuja ja rauhoittumista ulkotreeneissä.

Lue lisää