Päivä päivältä sotkuisempi työpöytä, kahvia, liikaa kahvia. Epätoivo ja motivaation puute. Ihan liian usein olen taas saanut kiinni itseni ajattelemasta, josko tämä sittenkin olisi tässä. Sisällä sisimmässäni kuitenkin tiedän, etten ole antanut itsestäni vielä kaikkea. Entä jos alkaisin harrastamaan eläinlääkiksen pääsykokeita? Kävisin joka vuosi rennolla fiiliksellä kokeessa ja saattaisin jopa joskus päästä sisään. Tuskinpa vain, ei sinne vaan mennä löysin rantein. Urakka tuntuu taas ylitsepääsemättömältä, mutta minä yritän.
Nautin biologiasta, mutta laskeminen on ollut kuin joisi sankollisen liisteriä. Peruslaskut tökkivät. Fysiikka tökkii. Olen antanut itseni aloittaa puhtaalta pöydältä. Kääntänyt uuden ruutuvihkon sivun ja alkanut kirjoittaa värikynillä teoriaa läpi, siirtynyt siitä sitten helppoihin laskuihin. Toivonut, että saisin sitä onnistumisen tunnetta ja tremppaavaa fiilistä.
Tuntuu että olen ihan yksin tämän kaiken helvetillisen opiskelumäärän kanssa. Tai niinhän minä olenkin, ei näitä asioita kukaan minun päähäni tule kiltisti vain laittamaan. Itse on kantapään kautta ne asiat vain taottava sinne kovaan päänuppiin. Silti minusta olisi lohduttavaa kuulla, että joku toinen on aivan samassa tilanteessa. Jopa huonommassa.
Tällä hetkellä unelma tuntuu kovin kaukaiselta ja vaikeasti tavoiteltavalta. Mutta minä en luovuta.
8 kommenttia:
Eikös siinä oo sama pääsykoe kuin lääkiksessä? En tiedä ootko käynyt valmennuskurssia, mutta mulla eniten auttoi ne itseopiskelumateriaalit (valmennuskeskuksen tais mulla olla). Valmennuskurssit älyttömän kalliita ja on kyllä noi itseopiskelumateriaalitki todella ylihinnoteltuja mut sisälsi paljonpaljon tehtäviä ja myös sellaisia soveltavia, joita kokeessakin on. Mä tykkäsin opiskella omaan tahtiin, mut lukion kirjat oli laskettu läpi jo moneen otteeseen ja kemiaa ja fysiikka nyt ei oikeesti opi kun laskemalla, laskemalla ja laskemalla lisää, sen takia koin noi itseopiskelumateriaalit todella hyödyllisiksi. Ja samassa tilanteessa olleena tiedän tunteen, super isot tsempit täältä, sä pystyt siihen!
Täällä toinen eläinlääkiksen pääsykokeisiin pänttäävä!
Tää työn määrä tosiaan tuntuu aivan käsittämättömältä. Marraskuu on syönyt kaiken motivaation, eikä jaksamista taho löytyä. Oon tällä hetkellä opistossa valmentautumassa, kun en lukiossa ehtinyt tarvittavia asioita käydä. 9kk vaan on aika lyhyt aika kaiken sisäistämiseen.
Mitä suurimmalla todennäkösyydellä eläinlääkiksen ovet ei mulle syksyllä aukee, mutta eipä mulla vielä ole kiirekään sisälle päästä. Pääsykoeharrastaminen kuulostaa kyllä just siltä, mitä tuun tulevaisuudessa tekemään :DD
Varmasti pystyt siihen!
Epätoivo ja pelko siitä, ettei pääsekään sisään oli ihan tuttuja tunteita vielä muutama vuosi sitten, mutta niin vaan pääsin lopulta sisään! Sulla varmasti motivoi hyvin se, että teet jo klinikkaeläinhoitajan töitä ja pääset näkemään sitä eläinlääkärinkin arkea hyvinkin läheltä. Koita jaksaa vaan epätoivon hetkinäkin, kyllä se työnteko lopulta palkitaan! Itse ainakin uskon siihen, että unelmiaan kannattaa aina tavoitella.
Tsemppiä opiskeluun! :)
Hei! Valmennuskurssilla olin vuonna 2013 ja sieltä mulla on kaikki materiaalit. :) Nyt olen MaFynetin etävalmennuksessa ja materiaaleja on kasapäin. Toivotaan että ponnistelut tuottaa tulosta.
Tsemppiä kohtalotoverille!
Hei, kiitos. Kuinka sun hakuprosessi meni? Mulla tosiaan työ motivoi päivä päivältä enemmän ja oppia kyllä saa töistä ihan hulluna käytäntöön!
:-)
Olinkin jo unohtanu kommentoineeni sulle. Oon tosi pahoillani sun puolesta ettet vielä tänä vuonna päässy sisään. :( Mutta älä luovuta! Mä oon hakenu myös useamman kerran ja itkeny edellisinä vuosina sen väärän kirjekuoren saatuani, kunnes sitten lopulta se itku vaihtu onnen kyyneliin! Varmaankin kuvittelin jaksavani ja pystyväni vaikka mihin, mutta lopulta mulla asian tais ratkaista se, että jäin ihan kokonaan töistä koko kevääks pois. Aiemmin yritin opiskella pääsykokeeseen samalla kun tein töitä (osa-aikaisenakin välillä), mutta siinä vaan ajaa ittensä piippuun. Puolikin vuotta on lopulta niin lyhyt aika, että kannattaa kylmästi pistää kaikki muu ylimääräinen elämästä syrjään ja keskittyä täysillä pääsykokeeseen. Se voi tuntua pahalta sen hetken, mutta se on pieni hinta unelmiensa saavuttamisesta!
You can do it! :)
Kiitos! Nyt oon työnantajan kanssa neuvotellu jo keväästä ja uusi suunnitelma on jo alullaan:) Kyllä mä pystyn tähän!
Lähetä kommentti