lauantai 28. huhtikuuta 2012

Jos kiireiltäni ehdin

5. jakso koulussa on aivan tappu jakso. 8-16 päivittäin, matikkaa, fysiikkaa, enkkua, ruotsia... Joten jos päivityksiä ei kevään lopulla näy niin tiedätte syyn. Tämän viikonlopun olen päättänyt pyhittää lukemiselle ja koulun kasaantuneille tehtäville. Mutta eihän sitä jaksa keskittyä, jos pänttää vain koko ajan, joten eilen oli pakko pitää vähän preikkiä ja käydä happihyppelyllä! :)

Talven aikana haku oli aivan jäissä. Kamun kanssa ei juuri sen saralla muuta tehty, kun etsittiin kellarissa piilotettuja esineitä. Nyt kevät alkaa kuitenkin olla puolellamme ja metsä on paikoin sula. Eilen sain pikkuveljen innokkaasti kuvailemaan touhuja, sekä auttamaan esineen piilotuksessa ja maalimieshommissa. Kamu oli revetä liitoksistaan, kun pk-liivi sujautettiin niskaan ja metsää kohti kävi matkamme. Tallaattiin joku noin 30x50m alue, jonne sitten piiloteltiin pientä palloa, vuoroin niin että minä piilotin koiran ollessa paikoillaan ja vuoroin pikkuveli piilotusvuorossa. Kamu etsi jokaisen esineen ja luovutti oikein hyvin! Intoa sillä oli ja se miltein lensi metsässä, mutta olin tyytyväinen ettei ennän käyttö unohtunut vauhdista huolimatta!

Seuraavaksi siirryttiin hakuun. Tein ensin sille näkölähdön, jotta muisti olisi kohdillaan. Koira hoiti homman moitteettomasti; juoksi maalimiehen luo, otti rullan suuhun ja tuli luovuttamaan ja eikun näytölle keppiä repimään! Loistavaa! Vielä kaksi pistoa ilman ukon näkemistä ja molemmat onnistuivat hienosti, sillä koira otti nenän käyttöön mahtavalla tavalla oitis kun näköhavaintoa ei ollut. Olen 100% tyytyväinen, että talven aikana asiat ovat hautuneet niin hyvin. Nyt koira ottaa rullan maalimieheltä suuhun ilman mitään käskyä ja toimittaa sen vauhdilla minulle. Tästä on hyvä jatkaa taas!

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kaket ja tunnari kuntoon!

Eilen oli mahtava sää ulkona, joten otettiin Kamun kanssa kotipihalla kunnon treenit. Kerrankin otin itseäni niskasta kiinni ja mittasin luoksetulon viralliset matkat ja olin täsmällinen. Viime viikonloppuna sain suoritettua liikkeenohjaajakurssin loppuun, nyt vain odottelemaan täysi-ikäisyyttä niin pätevöidyn. :)Mutta palataanpa asiaan! Otettiin siis Kamuttimen kanssa seuraamista ja sivulletuloja. Sain palautetta treeneissä, että annan koiralle liikaa apuja eleilläni ja nyt huomasin sen itsekin. Eli puutuin niihin ja korjailtiin hetkinen tekniikkaa. Sitten luoksetulon pysäyttämiset, ne alkoivatkin sujua oikein hyvin. Kotona kun ei häiriöitä ole niin koira keskittyy ja stoppaa tyylikkäästi. <3 Sitten vielä pureuduin kaukokäskyihin, jotka tuottavat harmaitahiuksia kisoissa. Aina tuplakäsky ekalla istumisella kun koira ei ole täysin keskittynyt. Joten nyt lensi pallo kovaa ja korkealle kun täpäkästi nousi ekalla istumaan. Jospa se tästä kun pääsee vähän häiriön alle taas treenimään.

Sitten noudot, puukapulalla ja metallilla. Molemmat suoritti ekalla kerralla vauhdikkaasti ja puhtaasti, joten en tahkonnut niitä sen enempää. Sitten siirryin meille täysin vieraaseen, eli Tunnistusnoutoon! Kamu oli edellis päivänä ottanut pitoharjoituksia pienellä tunnarikapulalla ja piti sitä oikein nätisti. Mutta entäs pihalla sitten? Koiralla oli jo vähän kierroksia ja intoa päällä ja sehän näkyi. :D Kävin laittamassa kapulan lumihankeen 7 metrin päähän ja käskin "oma" niin silloin Kamu ampui kapulalle hurjaa vauhtia ja toi innoissaan eteen istuen sen mammalle. Olin juuri kehumassa kun kuurui RAPS ja tunnarikapula oli puolikas. Perhanan Kamutintti, juuri sain toruttua että antaa olla viimeinen kerta kun syö kapulan! :D Sitten otettiin taas pitoharjoituksia ja aina kielsin kapulan pyörittelystä...

Oppi alkoi mennä nopeasti perille ja päätin vaikeuttaa. Viskelin neljä muuta kapulaa hankeen ja viskasin oman joukkoon. Koira haki sen hienosti ilman haistamista, koska oli saanut pienen vihjeen heittämisestä. Kaksi toistoa ja taas astetta vaikeampaa. Nyt kapuloita oli kuusi ja oma oli seitsämäs, jonka tällä kertaa kävin laittamassa vaivihkaa muiden joukkoon. Lähetysmatka oli noin 7m ja koira kirmasi kapuloille, nyt hieman haistellen ja samantien nappasi omansa. Aivan mahtava koira! Kaksi toistoa jälleen ja sitten hirmuiset kehut ja jätin asian hautumaan mieleen. Pakko myöntää, että nopea on herra kyllä oppimaan! <3