Jos se olis helppoo, kaikki tekis niin.

Niin moni tietää hakemisestani, etten viitsi olla kirjoittamatta blogiinkin siitä. Vaikka välillä tuntuu siltä, että olisi ehkä parempi olla kertomatta mitään kenelleekkään, tulee sitten vähemmän pettymyksiä kun ei tarvitse kuuluttaa asiaa ihan kaikille kesällä. Kuitenkin tämä on jonkinlainen oman elämäni vaihe, jonka haluan kokea täysillä, joten olen päättänyt olla asian suhteen avoin.

Tämä on hakukerroista ensimmäinen, kun oikeasti koen henkisen jaksamiseni olevan koetuksella. Riittämättömyys, pettymys ja itsensä ruoskiminen on ollut paljon konkreettisempaa. Olenko vaan ajatellut liian realistisesti vaiko pessimistisesti? Vaikea saada itselle sellaista tsemppiä päälle ja kunnon motivaation puuskaan, niinpä tämä tunne verotti viime viikonloppuna oman osansa lukemisesta. Kun henkinen puoli menee jumiin niin siinä sitä sitten ollaan. Ihan turha kuvitella että sellaisessa mielentilassa mikään fysiikka uppoaa muutenkin paksuun kallooni. Onneksi tunnepurkaus tuli ulos ja tunnistin itse sen, että nyt on vedettävä vähä vaihdetta pienemmälle.

Muutama "pakollinen" vapaapäivä sai kyllä ajattelemaan, että nyt täytyy laittaa vähän suunnitelmaa uusiksi. Parempi satsata enemmän laatuun kuin määrään. Lepopäiviä on saatava, vakka vieläkin aikataulullisesti kolme työpäivää viikossa verottaa oman osansa. Mutta samalla tavalla se verottaa minun jaksamistani, joten sen varjolla en voi lisätä lukutunteja viikkooni. Yksi asia kerrallaan kohti päämäärää.

Eilen postilaatikosta kolahti valmennuskurssin ensimmäinen harjoituskoe vahvistamaan tätä "Ei minusta ole mihinkään" -tunnettani. Biologian osa-alueilta olin kurssin keskiarvossa, mutta fysiikka ja kemia oli kyllä oikea riman alitus! Meinasin sortua taas masentaviin ajatuksiin, mutta kiitos meidän yhteisen tsemppiwatsapp-ryhmän, ajatukseni kirkastuivat. Vaikka menisi kuinka huonosti, niin suuntahan on vain ylöspäin? Kai?

Blogi varmaankin hiljenee hetkeksi kuulumisten osalta, sillä neljän viikon päästä minulla tosiaan alkaa viimeinen rutistus kevääseen. Kahdeksan viikon lukuloma. Eiköhän tästä hengissä selvitä!

Lue lisää

Treenivideo vastaehdollistamisesta

Kuvasin eräälle tutulle videota meidän treeneistä Rokin kanssa. Tällä tavoin ollaan saatu tosiaan rappukäytävän äänille haukkuminen ja kaikki muu ylimääräinen pöhinä pois kotona ja lähes kokonaan jo ulkonakin. Video on pitkä ja täynnä kaikenlaista höpötystä, mutta hienoa edistymistäkin on havaittavissa.

Lue lisää

Helmikuun talvikelejä

Etelä-Suomeen lumet ova sataneet ja sulaneet vuorotellen aina yhden vuorokauden aikana. Nyt on jälleen se vaihe, kun noin 20-30cm lunta tuli yhdessä vuorokaudessa ja ainakin hetken vaikuttaa siltä, että ne pysyvät maassa.

Kamun kastraatiohaava on parantunut hyvin ja karvatkin ovat alkaneet kasvaa leikkausalueelle hyvää vauhtia. Poika on ollut todella pirteä, mutta muutoin en ole mitään sen kummempaa eroa huomannut (paitsi ettei verta tai pissaa ole enää tippunut tippakaan!). Tänään päätin lähteä heti aamusta katsastamaan erästä vanhaa peltoa, jonka olin nähnyt auton kyydistä hetki sitten. Sää oli aurinkoinen joten kamerakin pääsi ulkoilemaan. 

Voi sitä riemua tosiaan kun pojat tykittelivät pitkin hankia uudelle peltoaukealla. Paikka oli todella rauhaisa ja ei tarvinnut olla koko aikaa kyttäämässä jokso jostain joku ilmestyy. Oikeasti rentouttavaa täällä päin olla välillä ihan rauhassa ilman muita ihmisiä ja koiria.

Oma mielikin pääsi rentoutumaan ulkoilmassa ja hangella tarpoessa. Voisi ottaa ihan tavaksi käydä lukemisen ohella maanantaina tai tiistaina aina vähän pidemmällä koirien kanssa, sillä tutut metsälenkit eivät kyllä saa aikaan näin pirteää oloa. Ja mikä parasta, koirat nukkuu tyytyväisenä.

Lue lisää