Monitoimikoirana olon haasteita

Toissa syksynä aloin opettamaan Kamulle riistan noutamista. Olen itse metsästellyt satunnaisesti lähinnä isäpuoleni kanssa jo useampana vuonna ja aina sama ongelma, lintuja häviää metsään kun koira puuttuu. Kamun ekana syksynä sain sille yhden suhteellisen hyvän kyyhkynoudon, mutta tyyli oli vielä hieman haparoivaa.

Viime syksynä ei kumpikaan metsällä käyty, joten taukoa on ollut. Eilen 20.8 klo 12 se sitten taas alkoi, huomasin itsessäni innon kyseistä lajia kohtaan taas kasvaneen. Päivällä liikuttiin lähinnä veneen kanssa, joten Kamu ei mukana ollut. Ammuin kyseisellä reissulla yhden tavin, joka sitten tietenkin hävisi ranta pusikkoon, sitä sen koomin näkemättä. Onneksi sentään yksi nuori telkkä saatiin jopa:D Ilma oli erittäin aurinkoinen ja linnut lensivät todella korkealta ja kovaa!

Iltalennolla Kamu sitten napotti kiltisti asennossa ja tähysteli järvelle. Aivan kuin paraskin metsästyskoira se uikkasi vähän väliä ja haisteli ilmaa. Sitten pamahti. Marko huusi hulluna, että "Kamu tänne ja äkkiä!" Koira juoksi miljoonaa järveen, mutta oli vähän ihmeissään, että mitä täältä nyt etsiä? Sorsaan oli osunut, mutta se oli sukeltanut heti osuman jälkeen. Kamu etsi rantakaislikot ja ui syvemmällä, pari kertaa se jopa sukelsi, joten jonkin hajun se sai. Kuitenkin tilanne iltahämärässä oli liian vaikea aloittavalle koiralle, joka on sitäpaitsi "väärää" rotua. Olen onnellinen siitä, että koira ylipäätään lähti etsimään niin sanotusti tyhjästä, koska ei nähnyt koko tilannetta. Lintu jäi sille tielleen, vaikka sitä vielä tunti etsittiin veneestä käsin. :(

Olen sen verta päättäväinen ihminen, että minä palan halusta saada näyttää, että kyllä se Kamu vielä tekee onnistuneita noutoja. Pitäisi vain saada kunnollisia tilanteita! Opetuslinnulla kaikki sujuu kuin rasvattu. Olen piilottanut lintua ja koira on etsinyt kuin vanhatekijä, noutaa maalta ja vedestä. Joten on se kumma jos se ei noutaisi tosi paikan tullen! Nyt tarvittaisiin vain onnistunut pudotus niin, että koira saa havainnoin pudonneesta linnusta. Silloin pääsisin kehumaan sitä ja Kamu hoksaisi jutun juonen. Sitä päivää odotellessa...

Lue lisää

Pantoja ja viimehetkien jännitystä

Kuuden päivän päästä tähän aikaan ainakin Kefen osalta kisat ovat jo ohi. Joka ilta kun yritän nukahtaa, pyörii seuraamiskaaviot, ruutuunlähetys ja nouto mielessä. Olen aina kerrannut muutamaa päivää ennen kisoja mielessäni yksilösuoritusten kulkua, mutta tämä on jo ennennäkemätöntä. Minun ja Kamun debyytti voittajassa, sekä haave saada Kefelle ykkönen avoimesta, onko tässä nyt tuplasti haaveita ja toiveita? Ilmeisesti on, koska kisat pyörii päällimmäisenä mielessä miltein koko ajan.

Huomenna on vuorossa kisojen niin sanottu kenraaliharjoitukset, jolloin vedetään treeneissä luokat möllityyliin läpi. Eli kisanomaisesti mennään. Kamulla on alkanut ruutuun juokseminen tökkiä. Jotenkin se ei hae ruudun paikkaa kunnolla ja olen nyt vahvistanut sitä, että kun pinkoo kovaa eteenpäin niin sieltä se löytyy. Huomenna päästään treenaamaan onneksi samaisella kentällä, jossa kisat sunnuntaina pidetään, joten pienimuotoinen kotikenttäetu on kyllä ihan poikaa!

Kefen nouto on ottanut onkeensa. Toissapäivänä poika teki täydellisen noudon, joten liike alkaa olla jo hallussa. Olihan tuo jo aikakin saada se kuntoon viikkoa ennen kisoja:D Mutta paineen alla noin "tuore" liike voi epäonnistua. Kaukoista puhumattakaan, se ei totisesti ole Kefen vahvinta osaamista! Nousee silloin kun huvittaa ja matkan pidetessä ei tahdo älytä, että tässä pitäis kuunnella. Noh, ensi sunnuntain tulokset puhukoot puolestaan.

Viikonlopun aikana on tullut väkerreltyä taas pantoja ja hihnoja tutuille, niistä hieman kuvasatoa:

Lue lisää

Kuvia vaan

Lue lisää

Joensuun näyttely Kehven osalta takana!

Lauantaina saavuimme sateiselle näyttelypaikalle Joensuuhun. Herra K oli ihan tättärää kun oli niin paljon koiria ja niiiin paljon enemmän hajuja. Junnuluokkaan oli ilmoitettu Kefen lisäksi toinen uros, ihanaakin ihanempi Sisu, jota olin aina netin välityksellä ihastellut. Pojilla oli päivän ikä-ero ja muutenkin Sisu oli Kefelle hurmaava vastus. Olin jutellut Sisun omistajan Emmin kanssa naamakirjassa ja innolla odotin myös hänen tapaamistaan. Pakko sanoa, että tämä kaksikko hurmasi minut täysin, niin ihana ihminen ja mitä ihastuttavampi koira!

Minulla oli tarkoitus, että Kefen esittää joku muu kuin minä, molempina päivinä. Lauantaina Satu tuli esittämään Kehvelin. Ensin siinä treenailtiin ennen kehää ja poika vaikutti ihan normaalilta ja toimi Satun kanssa hyvin. Mutta entä kehässä? Silloin iski paniikki. Kefe oli ihan lukossa, ei suostunut juoksemaan Satun kanssa kunnolla, eikä seisomisessakaan ollut kehumista. Niinpä tuloksena oli niukasti EH/Juk2. Mutta onneksi Sisu-komistus korjasi potin ollen ERI/1 PU SERT ja vieläpä ROP! Onnea Emmi hienosta tuloksesta! Ja kiitos Satu vielä, vaikka aika kauhee tapaus oli tuo koira:D

Kefen tempauksen jälkeen päätin mennä sunnuntaina itse kehään. Ja onneksi meninkin, sillä esiintyminen oli aivan toista luokkaa. Poika napotti seisoa oikein kauniisti ja juoksi hyvin. Olin ylpeä, sillä oikeaoppinen "belgiseisotus" onnistui täydellisesti. Tuomari Dominic Harris oli jotain niiin ihmeellistä, etten vastaavaan vielä aiemmin ollut törmännyt. Hän arvosteli Kefen seisten itse tuomari teltan edessä vesisateessa, käskien minut telttaan sisään koiran kanssa!? Seuraavaksi tuomari alkoi marmattaa löysistä ranteista ja käski minun teipata Kefen ranteet kolmesti päivässä ylämäki juoksutusta varten! WTF!? Ihme äijä, ei ole Kefen ranteiden löysyys ainakaan siitä kiinni, etteikö olisi pennusta asti juossut vapaana mitä monipuolisemmassa maastossa. Noh, kaikkia ei voi miellyttää. Tulos sunnuntaina ERI JUK2. SisuSiiseli uusi lauantain potin, onne jälleen Emmi! ;)

Tässä arvostelut vielä:
Lauantai 10.8 Nagler Magal Yolanda, Israel
"Typical, correct head.Good (joku) and muzzle. Correct top. Balanced neck. Would like a bit longer neck. Correct topline and tailset. Good angulations behind. Unfortunately the dog dosen`t want to move well today. He needs training for the ring. Correct coat" 
JUN EH JUK2

Sunnuntai 11.8 Harris Dominic, Ireland
"A bit round on eye. Good neck and shoulder. Nice topline. Good angulations. Very meal in front. Moving well behind little lose front"
JUN ERI JUK2

p.s  joukossa voi olla jotain ihmesanoja ja virheitä, sillä käsiala oli aika mahdoton...

Hieno Sisu 10.8 PU SERT ja ROP!

Lue lisää

Kato mä lennän taas, meen läpi seinän

Ensimmäinen pohdinta omista tavoitteistani. Muutaman viime päivän aikana minulle on iskenyt epätoivo. Olen ollut hyvin pettynyt itseeni ja omiin taitoihini. Kamun tunnistusnouto ei ota onkeensa, koira on liikkeen kanssa täysin hukassa. Olen yrittänyt kohta kaikkeni, seuraavaksi kokeilussa on enää vaneripalaan väärien kapuloiden naulaus. En olisi koskaan halunnut tehdä tätä koiralle vaikeimman kautta, mutten keksi enää muutakaan. Ruohikkoon piilotus, metsään piilotus, heittäminen muiden sekaan, nakilla hajustaminen, vähitellen muiden kapuloiden lisäys... Kamua tympii jo, välillä se heittäytyy maahan ja huokaisee, vaikka olin vasta kaivanut tunnarikapulat esille. Liikkeestä on tullut turhauttava koiralle, vaikka kuinka se saa kehuja ja motivaatiota oikein kapulan etsintään. Jokaisen onnistumisen jälkeen tulee miljoona paskaa suoritusta.

Olen alkanut epäillä itseäni. Treenaanko liikaa? Pitäisikö pitää koirille kunnon lomaa? Kefen toko on alkanut takkuilla samaan tahtiin kuin Kamunkin. Toki voin jossitella, että on ollut kuumat säät ja treenejä on ollut paljon. Mutta. Olenko edennyt liian nopeasti? Kyllä neljä vuotiaan koiran on korkea aika olla jo voittajassa, mutta entä vuoden täyttänyt pentu avoimessa? Nämä monet kysymykset hyppii mieleeni tällä hetkellä usein. Varsinkin Kefen suhteen olen miettinyt, vaadinko siltä liikoja. Koira on innokas ja olen tehnyt tokoa sen kanssa lähinnä leikin varjolla/sen oman innon mukaan. En mielestäni ole vaatinut siltä liikoja, vaan yksinkertaisesti edennyt vain koiran tahdissa, kokeillen pystyykö se tähän jo näin nuorena?

Sitten mietin omaa tavoitteellisuuttani. Olisihan se hienoa kun Kamu 4vee olis EVL:ssä ja Kefe 1vee Voittajassa, mutta onko saavutukset aina jokin mittari, millä todistellaan koiran osaamista ja omaa koulutusta? Näen jo blogipäivityksen otsikon elokuun 25 päivän jälkeen "...Jonne haaveet haudataan. Miksei ikinä riitä, että toinen on siinä ja jakaa tämän hetken sinun kanssasi?"

Kai tämä on tällaista kisoja edeltävää ahdistusta ja pohdiskelua. Olen yleensä mennyt kisoihin hyvin tavoitteellisesti, siten, että koiralla on kaikki liikkeet hallussa. Nyt molemmilla on epävarmoja liikkeitä, mutta eihän kukaan ole täydellinen. Ajattelin ottaa tulevat kokeet sillä mielellä, että tehdään se mikä osataan. Jos ei osata, niin harjoitellaan lisää.

Lue lisää

VePeä vol 3

Eilen oltiin taas omalla porukalla treenaamassa vepeä. Ollaan sovellettu 7.7 koulutuksen oppeja ja hyvin on sujunut. Eilisen teemana oli vienti ja hukkuvan pelastus. Keli oli mitä lämpimin, joten ilman märkäpukuakin vesi oli lämmintä. Kamu kiskoi alkulämpimiksi uimapatjalla makaavan "hukkuvan" rantaan ja sitten tehtiin paksulla köydellä pari vientiä. Kamulle vienti on ehkä kakista haastavin liike. Alkuun se vähän oli, että miks tuonne pitää tämä köysi viedä, ku eihän siitä mitenkään hyödy. Mutta palkan veneestä saatuaan se hoksi hyvin, että vientikin on kivaa!

Sitten otettiin hukkuvan pelastus. Minna meni vetee juoksuvyön ja paksun köyden kanssa, sillä patukka jäi tietenkin kotiin. Noh, otetaan se ensikerralla mukaan. Kamulle tämäkin räiskivän ukon rantaan hinaaminen oli helppoa. Tuo koira vaan on niiin luotu tuohon lajiin!

Jos tämä kesä ei olisi jo näin pitkällä, ilmoittaisin Kamun heti soveen. Vielä pitää harjoitella tuota innon hillitsemistä, että pysyy nätisti veneessä ilman kiinnipitoa ja muutenkin pitäis saada maalipoiut laitettua, että voisi harjoitella hyvin kokeenomaisesti. :) Noh, kyllä ensi kesänä jo varmaan?

Kiitos kuvista Teija!

Lue lisää