Ensimmäinen pohdinta omista tavoitteistani. Muutaman viime päivän aikana minulle on iskenyt epätoivo. Olen ollut hyvin pettynyt itseeni ja omiin taitoihini. Kamun tunnistusnouto ei ota onkeensa, koira on liikkeen kanssa täysin hukassa. Olen yrittänyt kohta kaikkeni, seuraavaksi kokeilussa on enää vaneripalaan väärien kapuloiden naulaus. En olisi koskaan halunnut tehdä tätä koiralle vaikeimman kautta, mutten keksi enää muutakaan. Ruohikkoon piilotus, metsään piilotus, heittäminen muiden sekaan, nakilla hajustaminen, vähitellen muiden kapuloiden lisäys... Kamua tympii jo, välillä se heittäytyy maahan ja huokaisee, vaikka olin vasta kaivanut tunnarikapulat esille. Liikkeestä on tullut turhauttava koiralle, vaikka kuinka se saa kehuja ja motivaatiota oikein kapulan etsintään. Jokaisen onnistumisen jälkeen tulee miljoona paskaa suoritusta.
Olen alkanut epäillä itseäni. Treenaanko liikaa? Pitäisikö pitää koirille kunnon lomaa? Kefen toko on alkanut takkuilla samaan tahtiin kuin Kamunkin. Toki voin jossitella, että on ollut kuumat säät ja treenejä on ollut paljon. Mutta. Olenko edennyt liian nopeasti? Kyllä neljä vuotiaan koiran on korkea aika olla jo voittajassa, mutta entä vuoden täyttänyt pentu avoimessa? Nämä monet kysymykset hyppii mieleeni tällä hetkellä usein. Varsinkin Kefen suhteen olen miettinyt, vaadinko siltä liikoja. Koira on innokas ja olen tehnyt tokoa sen kanssa lähinnä leikin varjolla/sen oman innon mukaan. En mielestäni ole vaatinut siltä liikoja, vaan yksinkertaisesti edennyt vain koiran tahdissa, kokeillen pystyykö se tähän jo näin nuorena?
Sitten mietin omaa tavoitteellisuuttani. Olisihan se hienoa kun Kamu 4vee olis EVL:ssä ja Kefe 1vee Voittajassa, mutta onko saavutukset aina jokin mittari, millä todistellaan koiran osaamista ja omaa koulutusta? Näen jo blogipäivityksen otsikon elokuun 25 päivän jälkeen "...Jonne haaveet haudataan. Miksei ikinä riitä, että toinen on siinä ja jakaa tämän hetken sinun kanssasi?"
Kai tämä on tällaista kisoja edeltävää ahdistusta ja pohdiskelua. Olen yleensä mennyt kisoihin hyvin tavoitteellisesti, siten, että koiralla on kaikki liikkeet hallussa. Nyt molemmilla on epävarmoja liikkeitä, mutta eihän kukaan ole täydellinen. Ajattelin ottaa tulevat kokeet sillä mielellä, että tehdään se mikä osataan. Jos ei osata, niin harjoitellaan lisää.
tiistai 6. elokuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mietin eilen kanssa tunnarin opettamista ja tajusin etten halua edes aloittaa sitä, siinä on niin paljon asioita, jotka onnistuu itse sössimään.. Listailin kaikkia asioita itelleni, mitä pitäis muistaa, joten voin heittää ne tähän, jos niistä ois jtn hyötyä ja näkisit ehkä mikä siinä sitten on ongelmana :)
Miun tokokouluttaja ohjeisti, että samoilla kapuloilla saa tehdä yhden kerran ja sitten ne on vaihdettava (eli siis kuukaudeksi tuulettumaan erilleen ja sitten voi ottaa uudestaan käyttöön). Eli siis kapuloiden vaihtaminen on aika avainsana. Koira oppii etsimään muuten omaa hajuaan ja sitten yhtäkkiä kaikissa onkin sitä hajua, joten se ainakin sotkee koiraa. Kapuloiden sijoittelu; sijoittelu kannattaa olla aika väljä. Haju leviää varsinkin nurmikolla muistaakseni puolimetriä (puhutaan nyt esim. ruoasta eli sun hajus kapulasta tietty pienemmälle alalle), joten reiluinta koiralle on aloittaa suurilla väleillä. Kapuloiden säilytys; kannattaa säilyttää täysin erillään muista treenikamoista muovisessa ja suljettavassa laatikossa ja käyttökertojen välillä kansi auki tuulettumassa esim. katetulla kuistilla/parvekkeella tms. Me saatiin myös aika hyväksi ohjeeksi, kun koira nakkeli kapuloita miten sattui ja nosti summamutikalla vaan jonkun edes haistamatta, että laittaa pottiin koiran iltaruoan. Eli siis kuppi johonkin, mistä koira näkee sen, kaksi kapulaa maahan, joista toinen oma ja ellei koira edes haista niin kuppi pois. Mutta tämähän siis toimii ahneeseen, ruoalla motivoitavaan ja pehmeähköön koiraan, jolla on tapana liian itsevarmana hakea tunnari "joojoo mä osaan jo ihan ite" -tyylillä. Toivottavasti tässä oli edes jtn, mikä auttais :D Mutta kuten sanoin en ole yhdellekään omistanikaan tunnari vielä osannut kunnolliseksi opettaa... :D
Moikka ja kiitos kirjoituksestasi. Tänään aloitin tunnarin ihan alusta, vahvistamalla pelkkää haistelemista. Kertakaikkisesti haistelin kapulaa itse ja tarjosin sen koiran neneän eteen, jolloin se nuuhkaisi ja sain naksulla vahvistettua toimintaa. Kamun ongelmana on nimenomaan se, ettei se ymmärrä haistella kapuloita, vaan on omaksunut sen vain noutoliikkeeksi....
Oletko kokeillut käpyjen kanssa? Onnea kokeeseen! Tiedän niin tuon koetta edeltävän paniikin... :P
...ja vielä lisäys et nää meidän valkoiset on tosi herkkiä pohjimmiltaan ja lukee meitä hyvin. Olen huomannut et Rene ei niin paljon tykkää niistä liikkeistä joiden opettamisen olen itse mieltänyt vaikeaksi tai joissa multa on vähänkin vaan lipsahtanut kielto kun koira on tehnyt väärin. Epäilen et koira vaan huomaa sen mun asenteen jotain liikettä kohtaan tai jos hommasta menee vähänkään rento hauskuus pois (esim. kun kokeet alkavat häämöttää ja tulee se paniikki, nyt pitäis mennä hyvin, no miksei tää mee!). Tää on oikeasti haastava laji! ;)
Lähetä kommentti