Laserterapia tutuksi

"Miksi laserterapiaan?

Eläinlääkäri voi suositella laserterapiaa, jos koirasi kärsii esimerkiksi nivelrikosta, rasitusvammoista tai tulehduksista. Nivelrikkopotilailla laserterapia auttaa ylläpitämään liikkuvuutta ja toimii tukihoitona lääkkeellisen kivunlievityksen lisäksi. Oikein käytettynä laserterapialla ei ole tunnettuja haittavaikutuksia. Se ei vahingoita koiran kudoksia eikä kuormita lemmikksi elimistöä. Lyhyen hoitokerran aikana koirasi aistii hellää ja rauhoittavaa lämpöä ja hoidon vaikutukset alkavat nopeasti.

Miten laserterapiaa annetaan?

Yksi hoitokerta kestää yleensä alle kymmenen minuuttia eikä vaadi koiran rauhoittamista. Laserterapiaa suositellaan 3–6 hoitokerran sarjoissa, ja useimmat potilaat tulevat hoitoon mielellään opittuaan yhdistämään hoidon ja hyvän olon. Kroonisista vaivoista kärsiville potilaille suositellaan hoitosarjan jälkeen ylläpitohoitoa kerran kuussa. 

 

Miten laserterapia toimii?

Terapialaser tuottaa laservaloa, joka kulkeutuu koiran kudokseen vahingoittamatta sitä. Se saa kudoksissa aikaan biologisen vasteen, joka nopeuttaa paranemista ja vähentää kipua ja tulehdusta." 

Työni puolesta minulle on annettu vastuulle laserlaitteen käyttö-ohjeiden ja huoltojen ylläpito ja kaikki tiedotus laitteeseen liittyen. Hoitomuotona laserterapia on vasta tullut Tammistoon ja nyt me kaikki innokkaasti tutustumme laitteeseen ja opettelemme käyttämään sitä hyvin. Minulle laserterapia on hoitomuotona ollut ennestään tuntematon ja nyt olenkin mielenkiinnolla etsinyt siitä lisää tietoa ja eilen pääsin ensimmäistä kertaa laitteen pikaiseen käyttökoulutukseen.

Otin Kamun töihin mukaan, koska faskiahieronnassa aiemmin oli käynyt ilmi, että koiralla oli jumeja alaselän ja lapojen seudulla. Laserhoito käy myös aktviiviselle koiralle ennaltaehkäisevänä hoitomuotona ja auttaa lihaksia palautumaan esimerkiksi raskaasta urheilusuorituksesta.

Laserhoito on erittäin nopea tehdä ja yhden hoitokerran aikana koirasta voi hoitaa maksimissaan neljää eri kohdetta. Kamulla keskityin alaselkään ja oikeaan lapaan. Hoidon ajaksi koira rauhottui ja oli paikallaan aivan kuin nauttien laitteen antamasta lämmöstä. Innolla jään odottamaan muutaman hoidon jälkeen näkyykö koirassa mitään muutoksia, vaikkei varsinaisia kipukohtia olekkaan.

Jos sinulla on kokemusta kyseisestä hoitomuodosta esimerkiksi nivelrikkoisen koiran kanssa, kuulen mielelläni tarinoita!

Lue lisää

Opi ymmärtämään enemmän saalisvietistä

Saalisvietti OSA1

Salme Mujusen Saalisvietti koiraharrastuksessa- kirjan innoittamana lähden pilkkomaan saalisvietin perimmäistä merkitystä pienempiin palasiin ja kirjoitan siitä blogissani.  Pohdin mitä saalisvietti on ja kuinka sitä voi koiraharrastuksessa oikein hyödyntää. Tekstien tarkoituksena on paitsi tuottaa tarpeellista ja innoittavaa tekstiä teille lukijoille, myös herättää ajatuksia omien koirieni koulutuksessa saalisvietin avulla.

Puhuttaessa saalisvietistä, monelle päällimmäinen mielikuva on kiihkeä palveluskoira puremassa hihaan tai taistelemassa motivaatiopatukasta. Saalisvietti on kuitenkin saalistukseen perustuva koiraeläimille luontainen käyttäytymisketju, joka on selkeä ja kaavamainen. Ketjun käynnistää (sitä aktivoi) avainärsyke, joka on saalisvietin osalta jokin liikkuva kohde, kuten ihmisen toimesta vaikkapa motivaatiopatukka tai pallo. Edellytyksenä saalisvietin aktivoitumiselle on koiran synnynnäinen saalisvietti, joka on todennettavissa jo alle luovutusikäisellä pennulla. Tietyillä roduilla on saalisvietin eri osa-alueita jalostettu vahvemmaksi kuin toisilla ja tästä syystä meillä on niin monia rotuja eri käyttätarkoituksineen.

Vähemmän on enemmän- periaate
Luonnossa onnistunutta saalistustilannetta seuraa saaliin syöminen, jonka jälkeen eläimen ruokahalu on tyydytetty. Kylläisyysaste toimii saalisvietin säätelyelimenä eikä kylläinen koira reagoi saalisärsykkeisiin yhtä voimakkaasti kuin nälkäinen. Vaikkei koiran saalisviettiä hyödyntävät saalisleikit aina pääty syömiseen, on saalisvietti tästäkin huolimatta kyllääntyvä. Koiran vietti laimenee ja lopulta sammuu kun se on ollut aktiivisen tietyn aikaa tai yltänyt jo maksimitasolle. Niinpä ohjaajan yksi tärkeimmistä taidoista on tuntea koiransa vietilliset raja-arvot. Tahattomiakin raja-arvojen ylityksiä kannattaa yrittää välttää. Itse voin henkilökohtaisesti sanoa, etten vielä seitsemän vuodenkaan jälkeen osaa kunnioittaa tai huomaa koirani vietillisiä raja-arvoja. Innostun vain enemän kun se työskentelee ja saalistaa jo maksimiteholla. Sisälläni oikein kuplii päästä hyödyntämään tätä tilannetta viimeiseen asti, ymmärtämättä koiran olevan jo fyysisen jaksamisen äärirajoilla.

Varastoon jäänyt vietin määrä pitkällä ajanjaksolla ylläpitää koiran motivaatiota ja kasvattaa työskentelyintoa.

"Voimakasviettinen koira ei ole juuri koskaan helppo eikä vaivaton seuralainen. Se motivoituu elämässään lukemattomasta määrästä ärsykkeitä, reagoi niihin aina intensivisesti ja harkinnatta. Se myös käyttää seurakoiraa herkemmin hampaitaan eli puree." 

Sisäsyntyinen saalisvietti tuottaa koiralle saalistustilanteeseen vaadittavaa energiaa ja motivoi sitä toimimaan päästäkseen viettipäämäärään. Viettipäämääräksi kutsutaan olotilaa, joka seuraa saalistuskäyttäytymisketjun rauhavaiheessa.

Saalisvietin aktivoituessa koiran viettivire (vireystaso) nousee. Oppiaksemme käyttämään koiran saalisviettiä ja viettivireen tasoa oikein, meidän täytyy ymmärtää se. Vertauskuvana Salme Mujusen kirjassa käytetään jousiampujan jousta. Jousi koostuu kaaresta, jänteestä ja nuolesta. Kaaren ja jänteen meteriaaleista ja jänteen kireydestä riippuu, millaisen voiman jousi kehittää nuolen lähtönopeudeksi. Ennen kaikkea se riippuu siitä, kuinka kireäksi kaari kykenee pingottumaan ja millainen potentiaali siitä syntyy.

Jotta ampuja voisi ampua jousellaan tuloksekkaasti, on hänen osattava käyttää sitä: asettaa nuoli oikein paikoillee, tähdätä ja laukaista. Tämän jälkeen jousi palaa perusjännitystilaansa, joka sisältää myös energiaa. Täysin energiaton lepotila saavutetaan vain jos jousen jänne katkaistaan.

Koiran ohjaajan tulee oppia käyttämään ja ymmärtämään koiransa saalisviettiä kuten ampuja joustaan. Vain harjoittelemalla ampumaan ja tähtäämään ohjaaja oppii koiran saalisvietin raja-arvot ja onnistuu pian "tähtäämään" tarkemmin ja osuu haluttuun kohtaan.

"Saalisviettisellä koiralla on potentiaalia mihin tahansa lajiin, mutta tämän potentiaalin saa käyttöönsä vasta, kun ohjaaja osaa hyödyntää sen." Itse olen löytänyt kummankin koiran saalisvietin, mutta huomaan joka päivä oppivani lisää niiden kestävyydestä ja niin sanotuista raja-arvoista. Suurin ongelmani on pitää jousta liian kauan jännittyneenä enkä tiedä minne tähdätä. Innostun niin kovin koiran hyvästä viettivireestä ja onnistuneista suorituksista, etten osaa lopettaa ajoissa ja hyvään vireeseen. Olen aivan liian usein odottanut että vietti alkaa laantua tai koira pääsee viettipäämääräänsä. Toivon, että tämän kirjan ja oman pohtimiseni kautta pystyn kehittymään paremmaksi "ampujaksi" ja hyödyntämään myös sen potentiaalin mitä koirissani on saalisvietin osalta minulle antaa.

Optimaalista koiran koulutuksessa on koiran viretilojen hallinta. Uuden oppiminen on parhaimmillaan keskitason viretilassa, jolloin koira on tarpeeksi skarppina keskittyäkseen, muttei liian korkeassa viretilassa ollakseen oppimatta esimerkiksi tekniikkaa haluttuun toimintaan. Koiran hallittua toivottu käyttäytymisketju, aloitetaan viretilan nostaminen, jotta esimerkiksi tottelevaisuusliikkeeseen saadaan lisää näyttävyyttä. Kun koiralla on tekniikka hallinnassa ja ohjaaja tietää missä viretilassa hän haluaa koiran suorittavan liikkeen, täytyy koira osata nostattaa haluttuun vireeseen. Helpommin sanottu kuin tehty. Sen lisäksi että tietää mitä tehdä täytyy tietää miten tehdä.

Herkkyys havannoida pieninkin muutos koiran viretilassa on äärimmäisen tärkeä taito hyvällä koiranohjaajalla. Tämä on taito joka kehittyy harjoittelun myötä. Välillä on kehittävää harhoitella jonkun toisen katsoessa sivusta. Joskus toinen ihminen voi nähdä koirassasi merkkejä viretilan muutoksista sinua paremmin tai hän osaa sanoa että "Hei nyt lopatat tähä, meni niin hienosti!" Itse tarvitsisin tällaisia kommentteja todella paljon lisää.

Lue lisää

Stressin hallintaa ja rauhoittumista

Kaunila-aktiivisuuspannan avulla näen koiran aktiivisuuden suoraan puhelimestani. Ohjelmasta voi katsoa päiväkohtaisen aktiivisuuden tai tarkastella kokonaista kuukautta.

Kuten aiemmin kerroin, muutto on luonut haasteita löytää Rokin kanssa kultainen keskitie arjessa. Uusi elinympäristö sai minut ajattelemaan ja tarkkailemaan koiraani paremmin. Jatkuva aktiivisuus ja reaktiivisuus asioille pitää nuorta miestä koko ajan tiukassa otteessaan. Koira on lähes koko ajan jäykkä kuin viulunkieli ja aina valmiina sinkoamaan johonkin suuntaan. Ei hetken rauhaa eikä lepoa.

Lähdin tutkimaan ja pohtimaan koiran aktiivisuutta Rokin innoittamana. Valitsin apuvälineeksi minulle aivan uuden tuttavuuden, Kaunila aktiivisuupannan. Aluksi ajattelin, että hei hienoa, nyt minulla on apuväline seurata koirieni liikuntaa ja aktiivisuutta, sekä ajoittaa treenejä tiettyyn ajanjaksoon jolloin koirani ovat niin sanotusti hyvässä vireessä. Kuitenkin päätin aloittaa pannan kanssa nyt aivan eritavoin. Seuraan Rokin touhuja muun muassa yö- ja yksinoloaikaan. Muutosta koitunut levottomuus näkyi selvästi pannan avulla ja pystyin havaitsemaan ettei koira esimerkiksi nukkunut kovin levollisesti yöllä. Sovelluksen avulla voin tallentaa aktiivisuuden ja seurata onko arjenhallinnan paranemisella mitään vaikutusta koiran yöaktiivisuuteen ja yksinolohetkiin.

Kaunila-aktiivisuuspanta rekisteröi koiran liikettä ja kiihtyvyyden avulla määrittelee koiran liikunnan tason. Pienikin liike, esimerkiksi yöaikaan, rekisteröityy pannan mukana tulleeseen puhelinsovellukseen. Ensimmäisinä öinä uudessa kodissa Rokin liikkeet yöaikaan tallentuivat tasaisena käyränä. Koira oli ollut liikkeessä koko yön noin 15 minuutin välein. Ilmeisesti se kuunteli rappukäytävän ääniä tai jotakin vastaavaa. Sama oli havaittavissa yksin olessaan. On hyvin mielenkiintoista seurata, kuinka kotiutuminen ja uudet koulutusmetodit alkavat vaikuttaa aktiivisuuteen.

***

Tosiaan noin viikko sitten aloin olla jo aika epätoivoinen. Tuntui, että olen umpikujassa tuon nuoremman sählän kanssa, enkä enää osaa omin voimin kokeilla sen kanssa mitään uutta. Meillä oli niin paljon haasteita perusarjessa, että tunsin itseni hyvin voimattomaksi treenaamaan mitään tavoitteellista. Into koiran kanssa tekemiseen alkoi luhistua kasaan kun perusarki suoraan sanottuna v***tti.

Kasvattajan kanssa asiaa pohdittiin jälleen kerran. Kokeilin Rokille sitruunapantaa sisällä, josko nopea reakointi auttaisi sen haukkumiseen rapun äänille. Pannasta ei ollut meille apua. Aloin jo miettiä luovuttaisinko koiran kanssa. Ehkä se ei sovellu tänne tai ehkä en osaa hallita sitä. Roki oli levoton sisällä ja ulkona kuin aikapommi. En tiennyt enää mitä tehdä.

Sitten sain vihjeen koirakoulu Vainun Johannasta, joka koulutti muun muassa tokoa ja jäljestämistä. Hänen kerrottiin pitävän myös yksityistunteja ongelmailanteissa. Päätin ottaa yhteyttä, sillä minulla ei ollut enää mitään menetettävää.

Meidän ihanat uudet lenkkimaastot

Sain yksityistunnin viime keskiviikoksi ja tapasimme Johannan kanssa Heurekalla. Olin kertonut hänelle jo sähköpostissa, että kaipaamme apua arjenhallintaan ja tämä nuorikko pitäisi saada rauhoittumaan keinolla millä hyvänsä. Olin jo itse tajunnut, että Roki on aina saanut tehdä ja touhuta mielinmäärin. Se on koko pienen ikänsä ollut sellainen sähköjänis että ei heti tule toista mieleen. Toisin sanoen, se tärkein on jäänyt taka-alalle. Rauhoittuminen.

Johanna näytti omalla saksanpaimenkoirallaan minulle muutamia arjenhallintaan auttavia asioita. Rauhoittuminen ja luopuminen olivat meidän asialistalla nyt kärjessä. Koiran täytyy oppia luopumaan asioista saadakseen jotain, sekä oppia hallitsemaan mielentilojaan. Otimme Rokin kanssa luopumisharjoituksia useita kertoja ja huomasin kuinka koira hoksasi asian juonen todella nopeasti. Häiriöt olivat kuitenkin koko koulutuksen ajan korkeat, mutta pääasia oli saada minut nyt oivaltamaan kuinka jatkaa tästä eteenpäin.

"Kotiläksynä" meillä on kolme erilaista juttua joita harjoittelemme. Ensimmäinen on tunnetilojen säätely, koiran täytyy oppia laskemaan viretila täysin nollaan jotta pääsee jälleen aktivoitumaan ja purkamaan itseään. Tätä ollaan opeteltu ensin ihan omassa olohuoneessa naksuttimen ja namipussin kanssa. Maassa rentona makaava koira saa palkaksi naksautuksen ja namin. Useita toistoja ja kärsivällisyyttä oikean mielentilan saavuttamiseksi. Olemme edistyneet muutamassa päivässä huimasti ja Roki on alkanut jo tarjoamaan helpossa ympäristössä maahanmenoa päätä maassa pitäen. Olen ollut tarkkana, ettei koira tee liikettä vain suorituksena vaan myös rentoutuu. Tämän jälkeen se on saanut ruokapalkan ja kehun. Jossakin vaiheessa kun koira tietää mitä siltä vaaditaan, voin alkaa nostamaan vaatimustasoa.

Mielentilojenhallinnan lisäksi olemme harjoitelleet ruuasta luopumista ja ruokapalkan arvottamista uudelle tasolle. Kun koira oppii luopumaan esimerkiksi ruuasta ja saaliista, voin pikkuhiljaa käyttää luopumista myös meille haastavissa tilanteissa. Tiedän, että edessämme on todella iso työ, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä vaatii hurjasti erilaisia häiriöitä, toistoja ja vielä kerran toistoja.

Olen erittäin kiitollinen, että nyt minulla on taas jotain eväitä kulkea eteenpäin luovuttamatta.

Lue lisää

Muutoksia ja terveystutkimuksia

Pitkästä aikaa blogin pariin. Viimeisen kahden viikon aikana on tapahtunut todella paljon kaikenlaista. Ensimmäisenä haluan kertoa teille meidän C-pentueen terveystarkastuspäivästä Jyväskylässä, jonka Maarit meille järjesti työpaikallaan. Aamulla meidän koko pentue saapui paikalle noin yhdeksän aikaan, kukin eri puolelta Suomea. Me tulimme Tanjan ja Lumin kanssa yhdessä Vantaalta, joten matkaseura oli ainakin taattua.

Aamu aloitettiin laittamalla koko konkkaronkalle puudutustipat, jotka laajentavat pupillia silmätutkimusta varten, silmiin ja odotettiin vuoroamme Päivin silmä-polvi- ja sydäntutkimusta varten. Sillä välin kun Päivi tarkasti silmiä, me Tanjan kanssa otimme sisaruksista verta Hannes Lohen tutkimusta varten ja kanyloimme koirat helpompaa rauhoitusta ajatellen.

Päivä kului nopeasti jännittäessä tuloksia, harmitellen ja välillä riemuiten. On se vaan aina yhtä jännää nähdä kokonaisuudessaan koko pentueen tutkimustulokset. Seuraavaksi näin jännä päivä tulee varmasti olemaan luonnetesti ensi kesänä.

Minun onnekseni Rokin tutkimustulokset olivat täysin priimaa LTV1:stä lukuunottamatta. Onneksi kyseinen löydös on todella pieni.

***

Syys-lokakuun vaihde on ollut minulle suurten muutosten aikaa. Tiistaina 27.9 minulla oli viimein klinikkaeläinhoitajan ammattitutkintoon liittyvä näyttötilaisuus, joka alkoi aamulla 07.30 ja päättyi iltapäivällä klo 14 jälkeen. Yhden päivän ajan mukanani klinikalla oli näytönvalvoja joka kuvasi ja arvioi työskentelyäni. Päivän aikana näytin kaikki tutkinnon osa-alueet, kuten mm. leikkauspotilaan valmistelun ja anestesian valvonnan, välinehuollon, asiakaspalvelun ja diagnostisen kuvantamisen. Päivä oli raskas mutta kului todella nopeasti, sillä pyrin kertomaan valvojalle koko ajan mitä, miten ja miksi mitäkin tein. Näyttöni oli tämän takia hyvin nopeatempoinen ja sujuva, eikä kyseisen valvojan puolelta moitteita loppukeskustelussa tullut. Nyt odotan vielä viimeistä päätöstä kolmikannan arvioinnin jälkeen.

Sen kummemmin en ehtinyt jäädä näyttöä ihmettelemään koska olimme juuri muuttaneet edeltävänä viikonloppuna uuteen osoitteeseen Vantaalla ja tänään minulla alkoi jo aivan uusi työ uusine haasteineen Tammiston Eläinsairaalassa. Tälläinen vasta valmistumassa oleva perusklinikan kasvatti oli kyllä aika ihmeissään suuressa sairaalaympäristössä ensimmäisenä työpäivänään. Voisin kuvitella, että tuttu ja turvallinen hammasosasto olisi kevyempi lasku uuteen työhön, mutta kaikki uudet ja tuntemattomat valvontamonitorit pudottivat minut maan pinnalle hyvin nopeasti. Tällä luonteella ei kyllä anneta periksi, vaan vastaan haasteisiin innolla ja tulen varmasti jatkossakin kaipaamaan niitä. 

Tosiaan siitä muutosta vielä. J osti nyt oman asunnon Vantaan Mikkolasta, ihana kerrostalo kolmio alimmassa kerroksessa. Ikkunoista on puisto- ja metsänäkymät, ei seinänaapureita ja aivan ihanat ulkoilumaastot lähtevät heti kotipihasta. Olen ollut todella innoissani näistä maastoista koirien kanssa ja ajattelin tehdä blogiin vielä oman postauksen kuvien kera uudesta ympäristöstä.

Harmia tämän kaiken uuden keskelle on tuonut Rokin muutosta johtuva stressi. Koira on alkanut haukkumaan entistä enemmän ja syömään tavaroita. Tähän asuntoon kuuluu entiseen verrattuna rappukäytävästä hieman enemmän ääniä ja Roki on niistä nyt ottanut itselleen ongelmanaiheen. Rapussa koira muuttuu heti jännittyneeksi ja haukkuu olemattomille asioille, joita en itse edes huomaa. Ihmisten kohtaaminen rapussa on suurin ongelma, koira ei halua mennä haistelemaan vaan tyytyy haukkumaan niska alhaalla. Ulos päästyään tilanne raukeaa muutamassa minuutissa ja lenkkipoluilla ihmiset ja koirat saavat olla ihan kohtuullisen rauhassa.

Aloitin nyt Rokille muutaman ihmisen suositteleman Kauranversouutteen, jolla pitäisi olla rauhoittava vaikutus myös eläimille. Kauranversouute on luonnontuote. Aiemmin kokeilemani Zylkene ei minusta tuonut mitään huomattavaa eroa koirassa, joten päätin vaihtaa valmistetta. Viikonloppuna asensin Rokille käyttöön Kaunila aktiivisuuspannan, jonka avulla pystyn suoraan puhelimesta seuraamaan koiran aktiivisuutta ja liikkeitä. Pannan seurantataulukosta näin kuinka levoton Roki on ollut myös yöaikaan ja se selittää miksi Kamu on päivällä ollut kovin väsynyt.

Aloitettuani kauranversouutteen eilen, huomasin viime yön aktiivisuuskäyrän laskevan huomattavasti edellisestä yöstä. Koiran käytöksessä ei mitään mullistavaa ole vielä tapahtunut, mutta ainakin se on jo nukkunut yöllä. Tämä on Rokin elämässä ensimmäinen iso muutos ja kovasti toivon että koira saisi taas stressin hallintaan ja pääsisimme kunnolla nauttimaan uuden alueen ihanista maastoista ja asumisesta täällä rauhallisemmalla alueella.

Lue lisää