keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Hauskaa Vappua kaikille!



Oikein hauskaa Vappua kaikille. Me lähdemme ajelemaan huomenna heti töiden jälkeen Savoa kohti, joten tämä päivitys oli tehtävä jo nyt. Luvassa on räntää ja lunta, joten kauheasti ei ulkoilusuunnitelmia ole. Teille lukijoille jatkuu vielä Toukokuun ajan FitDog kamppanja, joka kannattaa ehdottomasti hyödyntää tulevaa kesää varten.

Kamu oli klinikallamme järjestettävässä "Eläintenkoulukuvauksessa" mallina, joten kiitos hauskoista vappukuvista!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kevät on virallisesti täällä!

Nyt luvassa vain kuvasaastetta, sillä tänään tuntui treeneissä, ettei oikein jaksanut tehdä mitään. Kamu suoritti hyvin ohjatunnoudon, tunnarin ja ruudun. Ruudun laidalla oli häiriönä toiset nauhat, jotka olivät vähän kuin kehänauha takana. Koira ei onneksi siitä häiriintynyt vaan meni ruutuun hyvin. Loppu aika kuvailtiin auringossa ja nautittiin ihanasta säästä Zoomin ja Suvin kanssa. Viikko aikaa kisoihin ja kaikki alkaa olla kunnossa. Nyt otetaan ihan rennosti ja harjoitellaan korkeintaan ihan parit liikkeet iloisella meiningillä.

Geelipallo on ollut ihan mieletön lelu. Kamu menee kentälle tultuaan suoraan treenikassille ja etsii sieltä pallon. Uskomatonta miten se on kestänyt tuota älytöntä retuutusta. :D

Saatiin tässä myös loistavia uutisia, pääsimme HSKH:lle vesipelastusryhmään ensi kesäksi. Oikeastaan treenit alkavat jo ensi kuussa. Porukka on superhyvä, joten eiköhän  me avoimeen nousta ensi kesän aikana jos vaan päästään kisaamaan.









Kaksi viimeistä kuvaa: Suvi Rauhala

Kuinka olette viettäneet kevätpäivänne? 

perjantai 24. huhtikuuta 2015

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Nerokkuus on 10 % inspiraatiota ja 90 % hikoilua

Tänään oltiin taas viimeistelemässä Nivalan joukkueen kanssa tokoa. Mukana olivat siis Kamun lisäksi Jewel ja Luna ohjaajineen. Sää oli kylmä ja tuulinen, mutta ainahan on hyvä sää treenata, kunhan varustus on kunnossa. Viime päivinä olen treenannut Kamun kanssa vähemmän. Parina treenikertana huomasin sen olevan niin sanotusti ylivireessä. Koira kävi kierroksilla ja teki töitä huolimattomasti vähän sinne päin. Niinpä pidettiin vähän huilia ja kas kummaa, johan se tänään näkyi tekemisessä.

Treenien teemana tänään olivat paikallaolo, ohjattunouto, ruutu, tunnistusnouto, sekä hyppynouto. Jostain syystä tänään sujui todella hyvin, jopa tunnari. Koira teki innokkaasti töitä, muttei hätiköinyt liikaa. Ruutuun löysi erivärisistä nauhoista ja merkistä huolimatta tosi hyvin. Kamun nouto-into on koitunut useat kerrat kohtaloksi ja samalla mallilla se tänäänkin yritti aluksi ohjatussa juosta suoraan kapuloille ilman merkille pysähtymistä. Olen pari kertaa tehnyt sille sellaista merkkiharjoitusta, jossa heittelen merkin viereen noutokapuloita ja leluja sun muita häiriötekijöitä. Sitten lähetän koiran merkille ja palkkaan vain oikeasta suorituksesta. Tänään tehtiin hieman vaativampi harjoitus, jossa molemmilla kapuloilla (oikealla ja vasemmalla) oli ihminen heittelemässä kapulaa ja huutelemassa kaikkia kivoja sanoja kuten "hyvä!" ja "jess!". Sitten lähetin Kamun merkille. Pari kertaa se meinasi sortua kapuloille, mutta lopulta meni todella hyvin. Kapulat saivat lennellä rauhassa ja poika pysähtyi kuuliaisesti merkille.

Paikkamakuu ja hyppynouto menivät oikein kivasti, vaikka estettä meillä ei ole ollut käytössä pitkään aikaan. Tunnistusnoudossa saatiin kerrankin liikkurointia ja sekin meni yhtä kämmiä lukuunottamatta ihan hienosti. Siinä treenien tohinassa kilahti sähköpostiin iloinen uutinen, että saatiin toukokuun alkuun koepaikka Herttoniemestä. Saadaanpahan vähän harjoitusta ennen Nivalaa.

Olen miettinyt, että alkaisin opettamaan Kamulle luopumista. Eli kaikissa kiihdyttävissä tilanteissa koira luopuu kohteesta ja rentoutuu täysin. Olen tehnyt tätä tietyllä tapaa koko sen elämän ajan, mutta nyt päätin että opetan sen sille ihan omana käskynä. Voisin kuvailla videota tässä jossain vaiheessa kunhan aloitetaan harjoitukset.

Oletteko opettaneet koiraa luopumaan kohteesta?  Millaisissa tilanteissa tästä on ollut hyötyä?



perjantai 17. huhtikuuta 2015

Ulkonäkökeskeisyys ja pinnallisuus - niistäkö on nykymaailma tehty?


Koirarotuja on alunalkaen jalostettu karkeastisanottuna ihmisen apuvälineeksi ja kumppaniksi vaativiin olosuhteisiin. On ollut paimenkoiria, metsästyskoiria ja jopa taistelukoiria. Koiria, joiden luonteen ja ruumiinrakenteen on pitänyt soveltua johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen. Kevyt ruumiinrakenne ja tiheä karva on ollut välttämättömyys paimenkoiralle sen fyysisiä ominaisuuksia vaativassa työssä. Nykypäivänä koira on verrattavissa enemmin perheenjäseneksi tai ystäväksi työskentelykumppanin sijaan. Koiria inhimillistetään aiempaa enemmän ja hoitokeinoja erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin on lukuisia. Missä kuitenkin menee se raja, että ihminen saa päättää mikä on hyväksi ja mitä vielä hoidetaan?

Ulkonäkökeskeisyys menee valitettavasti liian usein terveyden edelle. Olen pohtinut jo jonkin aikaa mikä vääristää ihmisen mielessä kuvan terveestä yksilöstä niinkin pahasti kuin joidenkin rotujen kohdalla on tänä päivänä. Jos koira ei hengitä, haista, näe tai liiku normaalisti vain sen takia, että jokin on pahasti mennyt pieleen ko. rodun jalostuksessa jo kauan aikaa sitten, niin pitäisiköhän pysähtyä hetkeksi miettimään.

Mikä on syy siihen, että käyttöominaisuudet ja koirien terveys jää usein toissijaiseksi.  Onko se yleistynyt koiranäyttelyharrastus? Se mahdoton menestymisen tarve ja sokeutuminen vaaralliseen leikkiin terveyden kustannuksella? Vai ostavatko ihmiset koiria niiden suloisten ominaisuuksien takia tietämättä valtavista terveysriskeistä ja ongelmista mitä tietynlaisen ulkonäön taustalla voikaan olla.

Olen kuullut niin monet kerrat koiranäyttelyiden puolustamisena kuinka niitä pidetään jalostuksen kannalta niin äärimmäisen tärkeänä. Koiralla ei ole mitään tarvetta menestyä juoksemalla rinkiä ihmisjoukon keskellä, vaan menestystä kaipaavat ihmiset. Sertit ja tittelit lämmittävät ihmisen mieltä, eivät koiran. Pystyisikö tähän ulkonäkökeskeiseen jalostamiseen terveyden kustannuksella puuttumaan koiranäyttelyiden perusrakenteen muutoksella? Entä jos koiran ulkonäkö arvosteltaisiin vain rotumääritelmän mukaan hyväksytty tai hylätty? Liiallinen jako näyttely- ja käyttölinjaiseen koiraan on myös erittäin petollista. Kaikkienhan niiden pitäisi olla käyttölinjaisia jos joku linja olisi valittava. Minulle termi "näyttelylinjainen" tarkoittaa vain koiraa, joka on jalostettu näyttämään "hyvältä", eikä se minusta ole mikään luontainen ominaisuus.


Onneksi jalostuskysymykseen on herätty ja paljon ajatuksia terveempien rotujen edistämiseen on alkanut näkyä niin keskustelupalstoilla kuin mediassa yleensäkin. Jalostuksen on annettu mielestäni liian pitkään mennä yhä sairaampaan suuntaan vääriä asioita tärkeänä pitäen, eikä tätä hetkessä korjata.

Valitkaa siis viisaasti ja tehkää hyviä päätöksiä. Antakaa koirien olla koiria, niiden luonnollisten ominaisuuksien ja tarpeiden kanssa. Tunnistakaa epäkohdat ja ajatelkaa luonnonläheisesti.

Kuvat: Carli Davidson

Mitä ajatuksia teillä lukijoilla on jalostuksen suhteen herännyt? Mitä ääripäitä haluaisitte välttää? Millaisena näette terveen ja toiminnallisen rodun?

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Oikean pennun valinta



Eilisestä uutisesta innostuneena ajattelin kirjoittaa pennun valinnasta ja tyypillisistä toiminta malleista sen suhteen. Moni on varmasti kuullut Marley and Me-elokuvasta, jossa tyypillinen energinen labbis hurmaa pentuna pariskunnan rynnäten suoraan pentulaatikosta heidän syliinsä. Kyseisessä tarinassa kaikki alkaa mennä jo heti alusta alkaen koiran kanssa pieleen. Pariskunnan ja heidän koiransa energiatasot eivät vain kohtaa. Jo alusta asti on tärkeää ennen kaikkea sisäistää jokaisen rodun olevan koira ja omaavan lajilleen tyypilliset tarpeet. Siinä vaiheessa kun ihminen on ymmärtänyt kaiken sen aktiviteetin ja koulutuksen tarpeen koirilla yleensäkin (tästä ei nyt suljeta pikkukoiria pois), voi hän alkaa miettimään mikä rotu sopisi hänen tarpeisiinsa parhaiten. Energinen ja harrastava ihminen tarvitsee korkemman energiatason koiran, johon minä mukaanlukisin valkkarin. Mutta jos yhtään arvelet, jaksatko varmasti antaa koirallesi mahdollisuuden toteuttaa sen luontaisia tarpeita (liikuntaa, muuta aktiviteettia), mieti vielä.

Rotuvalinnassa yksi tärkeimpiä kulmakiviä on ottaa huomioon mihin käyttötarkoitukseen rotu on alunperin jalostettu. Ottaessasi taistelu-tai metsästyskoiraksi jalostetun voimakkaan rodun kaupunkiin kerrostaloeläjäksi, sinulla on jo heti alkuunsa haastavammat lähtökohdat kuin jonkin muun rodun kanssa. En sano, etteikö sellaisesta selviydy. Monesti kerrostaloissa asustavia lemmikkejä ja niiden omistajia moititaan, että on säälittävää miten he pitävät ahtaissa oloissa ilman luonnonrauhaa heidän eläimiään. Tässä kohtaa kuitenkin unohdetaan, että sieltä kerrostalo asunnosta koiran kanssa lähdetään kävelylle ja sitä viedään aina uusiin paikkoihin. Kuinka moni päästää koiransa vain takapihalle siellä maaseudulla? Palatakseni takaisin rotuvalintaan, kun olet tehnyt itsellesi selväksi millaiseen käyttötarkoitukseen koirasi haluat, eikä sinulla ole aiempaa kokemusta koirista tai tästä kyseisestä rodusta, suosittelen valitsemaan hieman haaveitasi matalemman energiatason koirarodun tai yksilön siitä valitsemastasi koirarodun pentueesta. Ajattelen asian niin, että mieluummin yksilö, joka saa tasaisen ja rauhallisen elämän sellaisen omistajan kanssa, joka on jaksanut sen kanssa tehdä ja touhuta tarpeeksi. Kun taas sellaisen superenergisen tapauksen, joka turhautuu energiansa kanssa vain siitä syystä, että ihminen halusi sen pentulaatikon vilkaimman yksilön, joka oli ensimmäisenä juoksemassa syliin.

Kun se tietty rotu on selvillä, melkein yhtä tärkeä valinta ja pohdinnanaihe on kasvattaja jolta pentusi hankit. Unohda internetin pentupalstat ja tori.fi-ilmoitukset. Oikeat kasvattajat saavat pentunsa kaupaksi muualla. Yleensä rotuyhdistysten kasvattajalistoille on jotain kriteerejä, mutta niihinkin on syytä asennoitua tietyllä varauksella. Mistä sitten tunnistat jyvät akanoista? Todellinen koirankasvattaja on kultaakin kalliimpi tukihenkilö koiranomistajalle, jolla on vähän kokemusta koirista tai rotu on hänelle uusi. Kokeneempana koiraharrastaja taas osaat jo vaatia tiettyjä asioita kasvattajalta. Hyvän koirankasvattajan tunnistat muun muassa näistä piirteistä: hänestä huokuu intohimo ja tietämys koirista ja varsinkin omasta rodustaan, hän puhuu mieluummin koirista, mutta kertoo myös avoimesti itsestään ja perheestään, hän osaa perustella yhdistelmävalintansa ja kertoa kasvattamistaan koirista ilman ruusunpunaisia laseja silmillään, hän kyselee sinulta paljon tulevaisuudesta ehkä-saamasi pennun kanssa, ja mikä tärkeintä, sinulla on koko ajan pieni epäilys, tuletkohan koskaan saamaan pentueesta koiraa (:D).

Kasvattajan tuki on äärimmäisen tärkeää jatkon kannalta. Joskus voi asiat tietysti mennä niin, ettei huolia ja murheita tai kysymyksiä paljon tule vastaan. Kuitenkin vanha sananlasku pitää hyvin paikkansa Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.


Nyt pääsemme vihdoin pentulaatikon äärelle, jossa tiedät olevan sinua vastassa monen monta hurmaavaa pentua, joista haluaisit viedä kaikki kotiisi. Tätä on jo hyvä miettiä ennakkoon. Älä anna tunteillesi liikaa valtaa, vaan pidä järki ja havannointikykysi mukana. Pennut oppivat emoltaan paljon, sanonnassa "saanut sen jo äidinmaidostaan" on perää. Seitsämän viikkoa äitikoiran kanssa opettaa pennuille enemmän kuin uskotkaan, joten ensimmäinen johon kiinnität huomiota on emo (jos siis et ole sitä tavannut vielä ennemmin). Emon tulee olla rauhallinen ja luottavainen ihmisiä kohtaan, ei arka tai liian puolustava. Arka ja stressaantunut emä on heti epätasapainoinen lähtökohta uusille sydämenvaltaajille.  Sitten aloita havainnointi koko pentueen suhteen. Sinulla on kirkkaana mielessäsi mihin käyttötarkoitukseen olet pentuasi ottamassa. Ensimmäinen kyseisenrodun edustaja, joka on tulossa sinulle kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi lapsiperheeseen, ei välttämättä ole se riehakkain pentu, joka juoksee heti syliisi. Ei myöskään se, joka jää sisarustensa jalkoihin ja nostat sen säälien syliisi. Olen sitä mieltä, että ihminen on heikoimmillaan suloisten koiranpentujen seurassa. Ajattelemme liikaa tunteilla ja unohdamme tosiasiat. Sorrumme helposti sääliin tai innostumme siitä klassisesta Se valitsi minut-esimerkistä.

Kasvattaja on ollut tiiviisti pentujen kanssa seitsemän viikon ajan ja osaa kertoa sinulle pentujen luonne- ja käyttäytymiseroista. Nykypäivänä ei ole yhtään tavallisestapoikkeavaa jopa testata pentujen luonteita erillisen testaajan avulla. Rauhallinen ja itsevarma pentu, joka kiinnostuu ympäristöstään, muttei ole suinpäin säntäilemässä joka paikkaan, on yleensä varma valinta. Keskittymiskyky on myös valttia hyvällä harrastuskoiralla.

Palatakseni reilun viiden vuoden taa, voin täysin tunnustaa etten olisi osannut ajatella tällaista etukäteen. Minulla kävi vain mieletön tuuri, että olin luontaisesti "kylmähermoinen" ihanien valkoisten unelmien äärellä. Mennessäni Kamua valitsemaan kahdeksan mielettömän suloisen karvapallon seasta olisin varmasti voinut ottaa minkä tahansa. Jälkikäteen ajateltuna pennunvalinta meni kyllä todella hyvin. Aluksi päästimme kaikki pennut ulos, emä mukaan lukien. Valokuvasin ja ihastelin pentuja miettimättä liikaa valinnan vaikeutta. Kasvattaja kertoi pennuista ja puhui myös siitä, kuinka tasaisen oloisia pennut luonteeltaan olivat. Sitten aloin kiinnittämään huomiota tiettyihin asioihin. Yksi pennuista oli menossa leikkimään leluilla, joita takapihalla oli. Katsoin heti värikoodin, ahaa se oli tummansininen. Sitten oli ruoka-aika. Kaikki söivät hanakasti, mutta jotenkin kiinnitin huomiota taas tummansiniseen. Pihalla leikkiessään se oli aktiivinen, vilkas ja iloinen, muttei sellainen suinpäin-säntäilijä. Jonkin tovin siinä ulkona vietimme, kunnes tajusin, että olin kiinnittänyt eniten huomiota tuohon tummansiniseen pentuun. Niinpä päätin tässä vaiheessa valita sisälle mukaani vielä kaksi muutakin, ruskean ja vaaleansinisen. Sisällä pennut olivat ilman emäänsä ja tallustelivat ympäri keittiötä ja olohuonetta. Hetken ne jaksoivat temmeltää, mutta tummansininen pentu rauhottui ensin viereeni istumaan silitettäväksi, kunnes nukahti siihen. Valinta oli tehty.

Nyt miettiessäni omia tarpeitani koiran suhteen, Kamun valinta onnistui hyvin. Kaikki pentueen koirat olisivat sopineet minulle, mutta tähän valintaan olen oikein tyytyväinen. Olisin voinut ottaa esimerkiksi keltaisella värikoodilla varustetun pennun, joka oli selkeästi pentueesta se, joka tuli ensimmäisenä luokseni riehakkaalla asenteella. Valitin kuitenkin Kamun, joka näytti olevan utelias ja toimintakykyinen, mutta rauhottui ihmisen läheisyyteen olematta liian riippuvainen.

Muistakaa valitessanne pentua, että te valitsette parhaillaan yli kymmenen vuoden kumppania elämäänne. Valitkaa siis alusta alkaen viisaasti.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kymmenen pientä salmiakkitassua


Tänään 10. Huhtikuuta saimme maailmaan 10 pientä valkoista lasta, jotka syntyivät Turkuun Kamun siskolle Nukalle. Viisi reipasta poikaa ja viisi terhakkaa tyttöä. Onnea pennusita Kasvattaja Maarit ja Piia&Jani perheineen. Pakkohan näitä ihania on mennä katsomaan kunhan vähän kasvavat.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Apua neuloista


Useat koirat kärsivät kiputiloista. Kipu ei välttämättä ole suuri, mutta vaikuttaa koiran toimintaan jollain tavalla. Kuvittele itsellesi vaikka pakottava hartia- tai niskakipu. Se ei välttämättä rajoita huomattavasti tekemisiäsi mutta muuttaa liikeratojasi pitkällä tähtäimellä. Varsinkin kun kipu hellittää, huomaat kuinka jumissa oletkaan ollut.

Jokin aika sitten huomasin Kamun lihaskireyden hieroessani sitä. Takajalat ja selkä olivat kohdat, joiden hieromisen aikana koira ei rentoutunut lainkaan. Lisäsin hierontakertoja, mutta edelleen se tuntui aristavan ko. paikkoja. Tuosta koirasta ei näy missään tilanteessa, että sillä olisi joku paikka jumissa tai kipeä. Se on menossa pää viidentenä jalkana joka paikkaan. Haastavinta onkin pysähtyä tutkiskelemaan koiraansa, johon on tottunut päivittäisessä arjessa. Olen helpottunut, että tein näin.

Akupunktion juuret juontavat kauas kiinalaiseen lääketieteeseen. Eipä taida siellä olla vaivaa, johon heidän mielestään ei akupunktio auttaisi? Myös ohjaajan päänsärkyihin ja niska-hartiaseudun jumeihin tätä hoitomuotoa on suositeltu, mutta taitaa mennä tuo koira "neulottavaksi" aina ennen. Akupunktiota kohtaan epäilyt sen toimivuudesta eivät ole vielä tänäkään päivänä täysin hälvenneet. Moni varmasti uskoo sen voimaan, vasta itse kokeilleena. Akupunktion periaatteena on pistää ohuen ohuita hopeaneuloja kehossa sijaitseviin hermopisteisiin tuottaen helpotusta kiputiloihin ja lihaspinteisiin. Akupunktio vaikuttaa sekä paikallisesti pistokohtien  ympärillä lisäten kehon omien tulehdusvälittäjäaineiden eritystä sekä keskushermoston kautta vapauttaen runsaasti endorfiineja ja enkefaliineja.

Kamun ensimmäinen akupunktio kerta oli jännittävä. Olin varma, että koira juoksentelee vallattomana niiden neulojensa kanssa kuin neulatyyny. Toisin kuitenkin kävi. Lääkäri laittoi koiraan yhteensä 31 neulaa, jotka vaikuttivat puolentunnin ajan. Selkeästi kipeitä kohtia, joita pistäessä Kamu ulahteli avuttomana olivat takareidet ja selkä. Selässä olevat neulat jumahtivat todella napakahsti kiinni koiran lihaksiin ja niiden pyörittely hoidon puolessavälissä oli miltein mahdotonta. Kamu oli koko hoidon ajan rauhallinen, haukoitteli, muttei kuitenkaan käynyt maate neulojen kipristäessä selässä. Neulojen poisoton yhteydessä hämmästys oli suuri, kun pienet neulat olivat vääntyneet jos jonkinmoiselle mutkalle. Poikkijuovainenlihaskudoshan elää aivan omaa elämäänsä, ja jos siellä jumeja on niin tuollaiset neulathan vääntyvät mukana aivan täysin. Hoidon jälkeen koiralla oli kiire "vessaan" sillä akuhoidolla on myös aineenvaihduntaa kiihdyttävä vaikutus.

Eilen olimme sitten toisella hoitokerralla. Kuluneen viikon aikana hieroin Kamun ja huomasin sen rentoutuneen jo aivan eritavoin hierottavaksi. Selän venytyksiinkin koira lähti täysin mukaan ja venytteli minusta oma-alotteisestikin enemmän. Tällä kerralla neuloja laitettiin edelliskerralla havaitsemiin jumikohtiin ja yleiseen rentoutuspisteeseen. Nyt koira alkoi haukotella jo ensimmäisen neulan kohdalla ja kävi vaikutusajalla jo pitkäkseen. Edelliskerralla olin huolissani Kamun reaktiosta selkään laitettaviin neuloihin, joten röntgenkuvattiin koiran selkä kaiken varalta. No tervehän se oli kuin pukki, joten ei syytä huoleen senkään osalta.

Viimeisimmällä hoitokerralla neulat olivat kaikki suht suoria ja koirakin osasi jo rentoutua. Minulla on ollut todella huono omatunto kun koira on päässyt noin jumiin. Sitä vain jotenkin sokeutuu sille omalle koiralle kun sen kanssa päivittäin on tekemisissä. Nyt keskitytään kunnolla lihashuoltoon ja ennaltaehkäisevään toimintaan.

Seuratkaahan te lukijatkin omia koirianne tai pyytäkää vaikka jotain ulkopuolista tsekkaamaan koira. Vai oletteko jo saaneet apua jostain hoitomuodosta?

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Valkoiset treenaa

Täällä on sairasteltu vähän flunssaa, mutta tänään päästiin jo treenaamaan ihanassa keväisessä säässä. Hieman oli Kamu väsyneen oloinen, mutta teki kuitenkin ihan hienosti ruutua ja ohjattua. Seuraamisessa ja sivulletuloissa huomasi, ettei keskittymiskyky ollut huipussaan. Ilmeisesti olen taas treenannut liikaa ja liian pitkiä aikoja kerralla. Kamulle kun parasta olisi ihan muutama toisto ja huilimaan. Parhaillaan olen itsekseni tunninkin treenaillut ja se on minusta liikaa vaikka koiran vire on hyvä. Sitä kun niin mielellään hioisi vaan liikkeitä paremmiksi ja paremmiksi.

Tänään treenattiin Katariinan ja Jewelin kanssa. Jewel on yksi tulevan rotumestaruuskokeen joukkueemme koirista. Olin autolla liikenteessä, joten kivasti sai Kamulle lyhyehköjä treenejä ja sitten aina välillä autoon. Lyhyet ja lyhyet treenit, kolme tuntiahan tuolla vierähti. Kamun treenien teemana olivat ruutu, ohjattu, seuraaminen ja kaukot. Kävin tekemässä ruudun valmiiksi koiran ollessa autossa ja lähetin täysin kokeenomaisesti sen ruutuun ensimmäisenä liikkeenä. Hyvin onnistui merkille meno ja siitä suoraviivaisesti, ravilla kylläkin, ruutuun. Kamu ei enää mene niin suoraan keskelle ruutua, vaan jättäytyy vähän vasempaan laitaan. Tätä pitää yrittää korjata palkkauksella.

Ohjattu sujui liikkuroinnin kanssa oikein mallikkaasti, toisella kertaa meinas vähän kuumua ja merkille pysähtyminen oli hieman haastavaa. Mikä ihme siinä on, että tuo on niin hulluna kaikkeen noudettavaan?

Nivalan kisaan lähti kisa-ilmo ensimmäinen päivä, muuten en ole koepaikkoja vielä saanut. Taitaa olla ylemmänluokan koirat liikkeellä ahkerasti ennen elokuun sääntöjenvaihdosta. Toivotaan, että jonnekkin mahtuisi mukaan.




Kamu sai Top Dogilta viime viikolla mieleistä postia. Geelipallo, tunnarikapulat ja uusi sininen merkki. Lienee pallo ollut kuitenkin se kaikista mieluisin yllätys. Ihana vihreä geelipallo turkoosilla grip-hihnalla! Kestää muuten todella hyvin tuon ammattituhoajan hampaissa. Kamu tykkää pureskella ja repiä yleensä kaikkea, joten tämän seurauksena pallot menevat palasiksi alta aikayksikön. Top Dogin pallo on kestänyt rieputusta moitteettomasti ja vahvaatekoa tuntuu olevan grip-hihnakin, sillä aika ajoin Kamu tarttuu siihen hampaillaan ja roikkuu siinä vimmatusti kiinni pitäen. Sininen merkki on ollut mielestäni myös hyvä, sillä jotenkin Kamu erottaa sen todella hyvin. Varsinkin vihreän nurmen seasta. Näitä tuotteita voit tsekata osoitteesta TopDog. Ja tosiaan suosittelen mieluummin tuota grip-hihnaista versiota geelipallosta, lentää varren ansiosta hyvin ja mukavampi leikkiä koiran kanssa.

Onko koirillanne mitään lempparileluja?



torstai 2. huhtikuuta 2015

FitDog kamppanja blogin lukijoille!


FitDog kamppanja Huhtikuun ajan blogin lukijoille! 
Tarjouksessa on 2 pikkupussia + shaker hintaan 35€ (voi valita haluaako energy+ rehydratea tai potatoa, 2 samaa tai 2 eri pussia) normihinta 39,70.
Tämän lisäksi voitte tehdä tilauksen ilman mitään postikuluja. Tilaus tehdään osoitteeseen sales@fitdog.fi ja tarjouksen saa mainitsemalla koodin  salmiakkitassu04 Itse suosittelen kokeilemaan tuota Potatoa, sillä se on todettu ainakin meillä todella maistuvaksi koiralle.

Lopuksi vielä Racinel arvonnan tuloksia, jonka onnekas voittaja on salosen.janika@gmail.com. Ottaisitko minuun yhteyttä niin pääsen lähettämään palkintosi?