Menneitä ja tulevia tavoitteita

En muista olenko aiemmin blogiin päivittänyt mitään kirjaimellisia tavoitteita, ne ovat kai pyörineet vain mielissä... Mutta nyt ajattelin asettaa vuodelle 2014 vähän tavoitteita. Armoton pääsykokeisiin luku verottaa voimia keväältä, joten tavoitteissa pysyminen on aivan eriasia kuin niiden asettaminen:)


BH GRIMOIRE KEFEUS 2013
* Kefelle ei ollut ensimmäiselle vuodelle mitään ihmeellisiä tavoitteita. Halusin koirasta reippaan ja pätevän harrastuskoiran penikan, jonka kanssa olisi aloiteltu vähän tokojuttuja ja pk-puolelta jotakin lajia. Tärkeimpänä pidin, että koira näkisi paljon maailmaa ekana vuotenaan ja saisi näin hyvän pohjan tuleville vuosilleen. Kuitenkin Kefe näytti potentiaaliaan tokon puolella, ja niinpä kävimme jo pojan ollessa 10 kuukautta ensimmäisissä kisoissa tuloksella ALO1 196p KP 1/12 ja pari kuukautta myöhemmin avoimen luokan ykköstulos jäi neljästä pisteestä kiinni AVO2 156p 3/8. Viikko Avoimen kisojen jälkeen pikkumusta suoritti vielä BH-kokeen erinomaisin arvosanoin ja sai näin ollen nimensä eteen tittelin BH. Joten pakko todeta, ettei paljon paremmin voisi eka vuosi pikkubelgillä mennä, kaikki tulokset olivat aivan yli odotusten. Näyttelypuolella ekat sertit antavat odottaa itseään, mutta kahdesti käytiin näyttelyssä tuloksin JUN ERI/1, JUN ERI/2 ja JUN EH/2. Hieno mies ja lupaavat arvostelut.

Loppuvuodesta Kefe kuvattiin vielä terveeksi B/B ja 0/0 

Tavoitteita vuodelle 2014
* En oikein uskalla edes toivoa yhtä hienoa vuotta kuin edellinen, mutta tokon saralla olen miettinyt, josko saataisiin avoimesta ykkönen alkukeväästä ja sitten voisin harkita noustaanko suoraan Voittajaan vaiko tahkottaisiinko se TK2? Palveluskoira puolella jäljen kisauran korkkaus houkuttelee Kefen kohdalla eniten. Loppusyksystä koira näytti kykyjään sillä saralla, joten 2014 syksy voisi olla hyvä ajankohta korkata jäljellä.
Muuten toivon vain terveyttä ja onnistumisia treeneissä. Ehkä se eka sertikin voisi näyttelyistä tulla, mutta ei siitä kovin suuria paineita:)

FI MVA HeJW-10 BH TK1 GENTLE MIRACLE`S ARCTIC SNOW 2013
* Kamun kanssa suurin tavoitteni 2013 vuonna oli nousta tokossa Voittajaluokkaan ja se onnistui elokuussa. Ensimmäinen debyytti poiki tuloksen VOI3 211,5p ja 3/6! Olen tulokseen enemmän kuin tyytyväinen:) Plussana tänä vuonna harrastuksiimme tuli uusi tuttavuus, vesipelastus, joka osottautui Kamulle erittäin sopivaksi lajiksi. Olisin halunnut korkata haun tai viestin tänä vuonna, mutta kisapaikalta irtosi vain 8. varasija, joten palveluskoirakokeet saavat odottaa ensi vuoteen.

Tavoitteita vuodelle 2014
* Ensimmäinen mieleen tuleva tavoite on nousta EVL:ään. Tämä riittäkööt tavoitteeksi tokon saralla, sillä paljon on Kamulla opittavaa kisakestävyydestä, lähinnä häiriöiden osalta. Kesällä haluan ehdottomasti käydä VePen soveltuvuuskokeen ja korkata viimeistään syksyllä pk-puolen. Ei tittelit JK1 ja HK1 pahitteeksi olisi, mutta enemmin haluan mennä itse oppimaan kuin havittelemaan heti alkuun mitään titteleitä. Minulle palveluskoirakokeet ovat yhtä tuntemattomia kuin tokokisat olivat vielä muutama vuosi sitten.

Toivottavasti saadaan olla koirien kanssa terveenä myös vuonna 2014 ja kaikki menee elämässä ja treenikentillä hyvin. Hyvää alkavaa vuotta kaikille!

Lue lisää

Messari viikonloppu vuosimallia 2013

Nyt kun kaikki tämä Joulu hössötys ja kinkun mättö alkaa olla takana ja normaali ruoka tuntuu jo Jumalalliselta, voi hieman ajatella blogipäivitystä. Näin alkuun haluan sanoa, etten muista puoliakaan mitä olisin halunnut kirjoittaa, joten tapani mukaan tästä taitaa tulla tiivis paketti.

Ensin tärkein, Kennelliitto antoi vihdoin julki Kehvelin terveyden ja onneksi poika olikin terve kuin pukki! Lonkat B/B ja kyynäret 0/0! Olen erittäin iloinen, että omistan kaksi luustoltaan tervettä koiraa. Näin suuri kivi vierähti sydämeltä ja voin rauhassa haaveilla myös Kefen kohdalla kunnon harrastuskoiran urasta.

Sitten Messari kuulumisiin. Joka vuotuinen ”saan näyttelyistä tarpeekseni”-viikonloppu olikin tänä vuonna rankkaakin rankempi, eli kolmepäiväinen tittelien metsästys tapahtuma, jossa kilpailtiin perjantaina Helsinki Winner, lauantaina Nordic Winner ja sunnuntaina Winner titteleistä. Koiria oli joka puolella ja ihmisiä ainakin saman verran. Viikonloppu oli rankka, mutta iloa siihen toi ihanien ihmisten ja koirien näkeminen. Muutamia läheisiä ihmisiä oli kuitenkin joukosta pois, joten se sai mustan Helsingin tuntumaan entistäkin synkemmältä.

Kamulle ei suurempia menestyksiä koko reissun aikana tullut, Eri oli päivän sana perjantaina ja sunnuntaina. Pohjoismaiden voittaja ainesta Kamussa ei ilmeisesti ollut, koska arvostelussa luki Kamun suloisen joulunenän kohdalla ”Häiritsevä pigmentti” ja ei kun vain VAL/EH:ta tiskiin. Muuten olin kyllä erittäin tyytyväinen koiraan tänä vuonna, sillä esiintymistavat olivat nyt huimasti ottaneet edistysaskeleita. Enää ei koira seissyt kehässä kuin kuollut lehmä, vaan nautti esiintymisestä häntä heiluen ja taisipa tuomari mainita kauniista esiintymisestäkin. Voisikohan syynä olla emännän hankkima pieni ”kehäpallo”?;)

Gentle Miracle`s kasvattaja ryhmällä meni oikein mallikkaasti. Helsinki Winnerissä juostiin Roppi kasvattajaksi ja käytiin heittää hieno läpijuoksu isossa kehässä. Seuraavat kaksi päivää oltiin hienosti kakkosina, paljon onnea Maarit! Ei sillä tuomarilla tainnut tästä hienosta kasvatustyöstä olla mitään pahaa sanottavaa? Oli meillä ainakin hienot jakut ja komea pörinä aina veljesten kesken rivissä. Alkaa 1-4 vuotisilla veljeksillä jo olla asiaa toisilleen.: D

Täällä meilläpäin on viimeiset viikot kelit olleet suoraan sanottuna perseestä, joka paikka niin liukas, että meinaa luita mennä poikki jos ulkona yrittää liikkua. Alkaa koirissa näkyä tällainen "lepäily".

Lue lisää

Lisää julkisuutta ja messarifiiliksen nostatusta

Lähetin jokunen tovi sitten pari kuvaa Seiskan Hauskat kuvat-kilpailuun. Mitään ei kuulunut, mutta muutama päivä sitten postista kolahti lappunen, jossa luki, että palkinto on noudettavissa postista. Niin oli napsahtanut pääpalkinto (digikamera) postiin Kamun ja lapsuuden ystävän Nanookin kuvalla. Aika hauskat ilmeet tällä kaksikolla olikin!

Messarin numerolaput saapuivat viime viikolla. Näyttelyn ajankohta lähestyy ja odotus alkaa olla huipussaan. Eniten minua jännittää Kamun käytös, sillä kehässä poika on juossut viimeksi vuosi sitten. Lihotuskuuri on tuottanut vihdoin tulosta, olen nostanut Kamun ruoka-annosta ja ruokarytmiä. Nyt poika saa aamu-sekä iltapalan. Massaa on tullut varmaankin se viitisen kiloa lisää, mikä on hyvä! Enää ei selkäranka ja kylkiluut kolise vastaan niin pahasti. Lihasmassaa on kertynyt eteen ja taakse myös sopivassa suhteessa, joten kroppa on mielestäni hyvässä kunnossa! Kilpailu on varmasti kova, sillä lauantaille ja sunnuntaille Helsinkiin on ilmoitettu 70 valkkari! O.o

Mahtava viikonloppu on kaikesta "jännityksestä" huolimatta tulossa. Suurella todennäköisyydellä juostaan Kamun kanssa joka päivä GM`s kasvattajaryhmässä. Odotan innolla, josko päästäisiin isossakin kehässä pyörähtämässä. Aika näyttää. Huomenna koiran pesu ja pakkaaminen edessä, torstaina auton keula kohti etelää...

Lue lisää

Talven tuntua - ensimmäinen rekiretki

Hillittömän odotuksen jälkeen pääsin testaamaan rekeä. Lunta oli hädintuskin 10 cm kun olin jo jalaksilla. Koirat olivat innoissaan, mutta heti huomasi, että taakka oli humattavasti raskaampi kuin pyörälenkeillä. Molemmat vetivät hienosti, Kefe alkoi loppumatkasta vähän kyttäilemään reen kahinaa takana. Liekkö pentu väsynyt jo hieman? Oikein kelpo suoritus silti, koska hällä oli vasta kolmas kerta valjaissa.

Reipas kolme kilsaa huitastiin mennä näin ekalla kerralla ja kyllä oli ihanaa. Odotan niin kevään aurinko kelejä kun hanki kimmeltää. 

Lue lisää

Uutta blogi-ilmettä ja onnistuneita jälkitreenejä

Joku varmaan jo huomasikin, että ilme on blogissa vähän muuttunut? Mitäs pidätte? Minä kyllästyn ulkomuotoihin aika nopeasti, joten bannerit tulee aina silloin tällöin muuttumaan. Nyt halusin poserauskuvan lisäksi vähän toimintaa mukaan ja ihan kiva siitä tuli, Kiitos Roosan.

Tosiaan ollaan nyt pariin otteeseen (kaksi kertaa) treenattu Teijan, Netan ja Jawan kanssa jälkeä Hukkavaaran maastossa. Sovittiin jo ekalla kerralla, että tehdään toistemme koirille jäljet. Teijan mielestä mun koirille piti laittaa keppejä jäljelle ja tehdä reilusti pidempää mitä oon tehny. Joten pojille tuli nyt kolme uutta asiaa: vieraan tekemä, pidempi jälki jossa oli kepit. Ilmaisuja olin tasan kerran harjoitellut, joten kummallakaan ei pitänyt olla kepeistä kirjaimellisestikkaan mitään hajua! Siinä ne jäljet painuivat noin tunnin verran ja tehtiin aina sillä välin esineruutua. Kamu on tänä syksynä ollut ruudussa aivan ilmiömäinen, joka kerta se vaan onnistuu paremmin ja paremmin. Kefellä on ollut pientä haparointi osaksi minun laiskuuden takia, mutta valoa tunnelin päässä näkyy jo! En todellakaan muista miten Kamulle enskaa opetin (minusta se osasi sen jo heti alkuun?), joten Kefen kanssa aloitettiin kahdella eri tyylillä. Ensin se jäi paikalleen tai joku piti sitä samalla kun toinen heilutteli esineitä. Sitten koira ruutuun, tämä toimi jollakin tavoin. Toinen tapa oli, että ruudussa oli 3-7 esinettä ja käveltiin siellä yhdessä, sitten hirmu bileet jos koira äkkäsi esineen. Se tapa oli toiminut ja hautunut mielessä, sillä viimeksi esineitä nousi neljä kappaletta sellaisella draivilla, että oksat pois! Kuka lie sitä opettanut minun tietämättäni?

Sitten itse jälkisuorituksiin. Kamusta on tullut järkyttävän tarkka jäljellä! Se kulkee nenä tiukasti maassa, eikä kiidä sata lasissa (mikä on hyvin sen tyylistä) eteenpäin. Heti kun valjaat kaivetaan esiin nenä alkaa nuuhkia ilmaa ja maata. Hieno mies! Ei tuottanut mitään hankaluutta jäljestää vieraan tekemää tavallista pidempää jälkeä. Kepeillä olin ajatellut ilmaisuksi maahanmenoa, mutta Kamu päätti, että hänelle käy paremmin tuoda nää kepit. Ihan vaistomaisesti se äkkäsi ne jäljeltä ja kantoi mulle, et "äiti tällanen löyty". Ihan mieletöntä, nyt vain janaa ja kulmia opettelee niin tiedä vaikka ensi syksynä jälikokeeseenkin.

Kefe on jäljellä vielä vähän hätäinen. Toki ymmärtää, ettei sillä ole niin paljoa nenänkäyttökokemusta kuin Kamulla, joten olen kyllä erittäin tyytyväinen. Se ei ota mitään painetta jäljen pituudesta, tien ylityksistä tai loivista kaarista. Kepit se hoksasi kans heti ja maahan meno toimii ilmaisuna. Menen kehuen koiran luo ja palkka tulee sit maasta. Hyvin on lähteny oppimaan, nyt jo vähä tarjoo maahan ku kävelen luokse. On se ihana kattoo kun näkee näiden "lasten" kehittyvän.

Eläinlääkärin mukaan lonkat ja kyynäreet ovat siistin näköiset, joten tottiksen puolella uskalletaan Kefen kanssa hyppyjä rueta vähän treenailemaan. Viime viikolla hain kotiin uuden rakkaan, nimittäin rottinkisen Paana merkkisen kevytreen! Kauan haaveilemani reki on nyt minun, olen varmaan viisi vuotta etsinyt ja haaveillut reestä, ne ovat vain olleet pirun kalliita. Nyt tarjous oli ohittamaton ja reki oli niin meille tehty, joten eiku lumia vaan kehiin.

Kiitos kuuluu Teijalle treeniseurasta ja kuvista!

 

Lue lisää

Eläinlääkärillä

Tänään oli vuorossa Kefen lonkka- ja kyynärkuvat. Aamulla saavuimme eläinlääkäriin kahdeksan maissa ja vasta hieman vaille yhdeksän belgi röhnötti lattialla kylellään. Aivan, Kefe oli päättänyt, ettei lekurista löydy tarpeeksi rauhoittavia hänelle. Väärin! Kolmen ruiskun jälkeen poika kuitenkin nukkui sikeästi mahdottoman sinnittelyn jälkeen.

Olin avustamassa lääkäriä kuvien ottamisessa. Lonkista otettiin kahdet kuvat, jotta saatiin vähän vertailla kummat laitetaan liittoon. Eläinlääkärin mielipide kuvista oli, että molemmat lonkat ja kyynäreet ovat siistin näköiset. Eli ei mitään hälyyttävää kai?

Herätysruiskeen jälkeen meni ehkä kaksi minuuttia kun ikiliikkuja hyppäsi pystyyn ja kolahti takaisin lattiaan. :D Kefen oli päästävä liikkeelle keinolla millä hyvänsä, vaikka meno näyttikin siltä, että promilleja saattoi olla veressä! Nyt vain jännittämään Kennelliiton lausunto.

Lue lisää

Ollaan treenattu, levätty, seikkailtu ja lenkkeilty

Onpas aikaa taas vierähtänyt viime päivityksistä. Lapin reissu sujui hyvin, monen tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme Saijan kylään, joka sijaitsee Sallan ja Savukosken välissä. Eräkämppä sijaitsi monen kilometrin päässä lähimmästä asutuksesta ja loppumatka taivallettiin pitkospuita pitkin. Koirat sai porhaltaa irti suurimman osan ajasta ja kyllä ne nauttivatkin. Loma oli näköjään tarpeen, sillä ekana yönä tempaistiin reilut 14h unta, niin minä kuin koiratkin:D

Reissu oli niin onnistunut, että suunnittelimme jo kesälle toista, sillä lumi esti meitä kiipeilemästä tunturiin ja muutakin mukavaa jäi vielä kokematta.

"Porovaarasta" huolimatta sarvipäitä ei nähty ollenkaan Sallan korkeuksilla, liekkö erotteluaika sotkenut minun kuvaussuunnitelmiani? Onnekseni metsälinnut tarjosivat muutamia hienoja kuvaustilanteita, mutta sää oli erittäin huono. Niinpä sain vangittua kameraani muun muassa kaksi maakotkaa, teeriä, koppelon ja muutaman riekon. Eli ei yhtään hassumpi reissu.

Reissusta palattuamme huomasin, että kotonahan oli lunta kolme kertaa enemmän kuin Lapissa. Niinpä päätettiin seuraavana aamuna lähteä peuhaamaan pellolle koirien kanssa ja voi sitä juoksemisen ja kiljumisen määrää. Ilmeisesti viime talvesta oli liian pitkä aika! 

Lumet eivät kuitenkaan olleet pitkäaikainen ilo, vaan sulivat pois melkein yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Niinpä päästiin viime viikonloppuna Hertan vetämälle pk-kurssille, jossa lauantaina oli maastopäivä (Jälki/haku ja Esineruutu). Olin ilmoittanut Kefen jäljelle ja Kamun hakuun, sekä esineruutuun. Lauantai oli todella antoisa päivä, sain kumottua ennakkoluuloni jäljestyksen haastavuudesta ja näin kuinka hyvin ja keskittyneesti Kefe ajoi noi 50-70 metrin jäljen. Ohjeeksi sain tehdä haastellisempia jälkiä molemmille koirille. Eli pituutta ja kulmia lisää, sekä palkkaa vähemmälle.

Kamu loisti hakumetsässä, vaikka ko. lajista meillä on ollut vuoden tauko! Se löysi kaikki neljä ukkoa samantien, haki irturullat jo maasta, sekä paineli oikein määrätietoisesti näytöille. Olin ihan suu auki, et huhuhuijaa mikä into koiralla olikaan. Vaikka ollaan treenattua viestiä ja jälkeä haun lisäksi, koira tietää oitis mikä laji on kyseessä, eikä yhtään ihmettele, että mitäs nyt pitäisi tehdä. Loistavaa! Ohjeeksi sain seuraavaa treeniä varten siirtyä jo kiintorullaan. Mehän taidetään ens kesänä päästä kokeeseen. Oltais varmaan päästy jo paljon aiemmin, jos vaan oltais oltu aktiivisempia.

Esineruutu meni samalla draivilla, viis esinettä sieltä tais nousta tiuhaan tahtiin ja kehuja ropisi. Päivän yhteenvetona sain kehuja koiran työskentelystä. Kuulemma erittäin laajahakuinen ja nopeasti etenevä koira, jolla on korkea motivaatio tehdä töitä. Olin enemmän kuin tyytyväinen!

Sunnuntaina oli vuorossa tottispäivä. Minulla oli kiire pikkuveljen synttäreille, joten en viipynyt kentällä kovin kauaa. Näytettiin koutsille meidän noutoja ja hyppynoutoja, niissä ei kuulemma mitään ongelmaa. Olin vähän yllättynyt, sillä minulla ei oo mitään kokemusta pk-puolelta ja kouluttaja sanoo, et eiku kisoihin vaan! Oletin, että saan talveksi hirmu kasan kotiläksyjä, joita sit treenata. Noh, kai me sit treenataan talvi vaan entiseen malliin. Lopuks sain hyvin vinkkejä tokon puolelle seuraamiseen ja sivulletulojen viilauksiin. Koko viikonloppu oli erittäin antoisa ja mieltä lämmitti kuulla vieraankin ihmisen suusta, miten pätevä pk-koira Kamu olis. Vaikka oonhan mä sen ite tienny jo;)

Kouluttaja näki myös kun treenasin Kefeä ennen koulutuksen alkamista ja tuli sanomaan, kuinka mallikkaasti noin nuori koira jo käyttääkään kroppaansa. On ne vaan hienot musta ja valkee! 

Ja tän kaiken epäselvän rustauksen jälkeen on vielä sanottava, et ollaan lenkkeilty ja fillaroitu. Kefestä mainittakoot sen verran, että poitsu on ollu pari kertaa valjaissa ja vetää kuin aikamies. Viimeks vedettiin seitsemän kilsan lenkki tosi mäkisessä maastossa ja pojat veti liinat kireellä koko matkan. Ensi talvea odotellessa, sillä reen haen ensi viikolla;)

Loppuun vielä kuvapläjäys Lapin reissulta, mikäli ketään kiinnostaa:)

Lue lisää