Reissu oli niin onnistunut, että suunnittelimme jo kesälle toista, sillä lumi esti meitä kiipeilemästä tunturiin ja muutakin mukavaa jäi vielä kokematta.
"Porovaarasta" huolimatta sarvipäitä ei nähty ollenkaan Sallan korkeuksilla, liekkö erotteluaika sotkenut minun kuvaussuunnitelmiani? Onnekseni metsälinnut tarjosivat muutamia hienoja kuvaustilanteita, mutta sää oli erittäin huono. Niinpä sain vangittua kameraani muun muassa kaksi maakotkaa, teeriä, koppelon ja muutaman riekon. Eli ei yhtään hassumpi reissu.
Reissusta palattuamme huomasin, että kotonahan oli lunta kolme kertaa enemmän kuin Lapissa. Niinpä päätettiin seuraavana aamuna lähteä peuhaamaan pellolle koirien kanssa ja voi sitä juoksemisen ja kiljumisen määrää. Ilmeisesti viime talvesta oli liian pitkä aika!
Lumet eivät kuitenkaan olleet pitkäaikainen ilo, vaan sulivat pois melkein yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Niinpä päästiin viime viikonloppuna Hertan vetämälle pk-kurssille, jossa lauantaina oli maastopäivä (Jälki/haku ja Esineruutu). Olin ilmoittanut Kefen jäljelle ja Kamun hakuun, sekä esineruutuun. Lauantai oli todella antoisa päivä, sain kumottua ennakkoluuloni jäljestyksen haastavuudesta ja näin kuinka hyvin ja keskittyneesti Kefe ajoi noi 50-70 metrin jäljen. Ohjeeksi sain tehdä haastellisempia jälkiä molemmille koirille. Eli pituutta ja kulmia lisää, sekä palkkaa vähemmälle.
Kamu loisti hakumetsässä, vaikka ko. lajista meillä on ollut vuoden tauko! Se löysi kaikki neljä ukkoa samantien, haki irturullat jo maasta, sekä paineli oikein määrätietoisesti näytöille. Olin ihan suu auki, et huhuhuijaa mikä into koiralla olikaan. Vaikka ollaan treenattua viestiä ja jälkeä haun lisäksi, koira tietää oitis mikä laji on kyseessä, eikä yhtään ihmettele, että mitäs nyt pitäisi tehdä. Loistavaa! Ohjeeksi sain seuraavaa treeniä varten siirtyä jo kiintorullaan. Mehän taidetään ens kesänä päästä kokeeseen. Oltais varmaan päästy jo paljon aiemmin, jos vaan oltais oltu aktiivisempia.
Esineruutu meni samalla draivilla, viis esinettä sieltä tais nousta tiuhaan tahtiin ja kehuja ropisi. Päivän yhteenvetona sain kehuja koiran työskentelystä. Kuulemma erittäin laajahakuinen ja nopeasti etenevä koira, jolla on korkea motivaatio tehdä töitä. Olin enemmän kuin tyytyväinen!
Sunnuntaina oli vuorossa tottispäivä. Minulla oli kiire pikkuveljen synttäreille, joten en viipynyt kentällä kovin kauaa. Näytettiin koutsille meidän noutoja ja hyppynoutoja, niissä ei kuulemma mitään ongelmaa. Olin vähän yllättynyt, sillä minulla ei oo mitään kokemusta pk-puolelta ja kouluttaja sanoo, et eiku kisoihin vaan! Oletin, että saan talveksi hirmu kasan kotiläksyjä, joita sit treenata. Noh, kai me sit treenataan talvi vaan entiseen malliin. Lopuks sain hyvin vinkkejä tokon puolelle seuraamiseen ja sivulletulojen viilauksiin. Koko viikonloppu oli erittäin antoisa ja mieltä lämmitti kuulla vieraankin ihmisen suusta, miten pätevä pk-koira Kamu olis. Vaikka oonhan mä sen ite tienny jo;)
Kouluttaja näki myös kun treenasin Kefeä ennen koulutuksen alkamista ja tuli sanomaan, kuinka mallikkaasti noin nuori koira jo käyttääkään kroppaansa. On ne vaan hienot musta ja valkee!
Ja tän kaiken epäselvän rustauksen jälkeen on vielä sanottava, et ollaan lenkkeilty ja fillaroitu. Kefestä mainittakoot sen verran, että poitsu on ollu pari kertaa valjaissa ja vetää kuin aikamies. Viimeks vedettiin seitsemän kilsan lenkki tosi mäkisessä maastossa ja pojat veti liinat kireellä koko matkan. Ensi talvea odotellessa, sillä reen haen ensi viikolla;)
Loppuun vielä kuvapläjäys Lapin reissulta, mikäli ketään kiinnostaa:)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti