sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Melkein kuin Lassien kotiin paluu?

Melkein kuuden päivän jälkeen illan suussa metsän reunaa pitkin kotia kohti hipsutti pieni ja laiha karkulainen... Rale oli palannut! Voi sitä riemua täällä joka repesi! Kaikki vedet silmissä halittiin koiraa, sen mitä sitä voi halailla, kun koira oli laihtunut järkyttävästi silmissä. Pikkuinen oli todella uuvuksissa ja pelokas, vähän heilahteli hännänpää kuitenkin.

Lämpimän suihkun jälkeen maistui vähän leikkele ja sitten uni. Ruokahalu varmaan palautuu kunnnes saa levätä. Pääasia että karkulainen on palannut kotiin.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Hirvivaaraan...!

Käväistiin Anua ja huskyja (+terrot) moikkaamassa Kamun kanssa. : ) Kamu pääsi heti vanhojen tuttujen kanssa pienelle metsä lenkille ja juoksemaan sydämensa kyllyydestä. Pennut olivat huristelleet kasvaa taas tosi paljon, mutta Kamu oli kuitenkin vähän kookkaampi. Samoja kokoja kuukautta vanhempien penskojen kanssa noin?

Hauska päivä ja Kamu nukkuu nyt tyytyväisenä kotosalla. Kuvailin jonkun verran huonossa sumuisessa kelissä, mutta kuvat nyt ovat mitä ovat. Ihania talvi suunnitelmia luvassa!

perjantai 20. marraskuuta 2009

Pieni nappisilmä kadoksissa...

Tiistai iltana (17.11) laskin Ralen tapani mukaan ulos ennen talliin lähtöä. Oli jo pimeää ja koira ei yleensä lähde minnekkään pihasta. Join kuitenkin kahvit vielä äitini ja "tätini" kanssa, kunnes lähdin talliin. Samalla viikolla huomasin Zorron ja Kamun haukkuvan metsään päin hulluna ja uikuttavan ovella siälle, joka ei ole niille tavallista kun ollaan yhdessä ulkona?! Lähistöllä liikkuu kuuden suden lauma ja ilves, lieneen koirat vaistonneet pedon?

Tulin toisten koirien kanssa hetkeä myöhemmin ulos kun Ralen olin laskenut edeltä. Pikkuista ei näkynyt missään?! Huutelin koiraa aikani, muttei kuulunut. Iltatallin tehtyäni huutelin uudestaan ja laitoin koirat jo sisälle. Keli alkoi huonontua ja tihkutti räntää...

Rale on ollut kadoksissa tiistaista lähtien, ilman mitään näköhavaintoja. Kaikki eläinsuojat kierretty mitä tällä alueella on, poliisille ilmoitettu jos yhteenottoja tulee? Lähimetsät kierretty autolla ja koirien kanssa. Tuloksetta. Mökkitieltämme löytyi vain suuret ilveksen jäljet. Rale olisi palannut kotiin jos se olisi vain karannut? En enää oikein jaksa uskoa, että koira on elossa? Pahinta on kuin pikkuveli uskoo melkein että koira tulee takaisin, kun se on "hänen koiransa" : /

Tällaisia surullisia kuulumisisa nyt, odotetaan ihmettä jos pikkuinen saapuisi kotiin, tai joku olisi sen napannut kiinni?

maanantai 16. marraskuuta 2009

Joensuun reissu tuli tehtyä

Aamu puoli kahdeksan startattiin kohti Nurmesta ja linja-auto asemaa. Meidän junamatka suunnitelmat peruuntui aikataulujen vuoksi. Kamu oli edellis iltana ilmeisesti aavistellut lähtöämme, kun kerran hänen tavaransa pakataan mukaan on jonnekkin lähtö?

Linja-auto matkaa meillä olikin Joensuuhun sellaiset kolme tuntia. Kamu pusutteli kuskin heti kättelyssä kun autoon noustiin ja siinä hetken kuunteli minun jaarittelua kuskin kanssa, joka ei millään olisi uskonut minua viisitoista vuotiaaksi. No sitten vallattiin auton takapenkki ja Kamu pani maate suorilta jaloilta. Seuraavan kerran poju heräsi vasta Lieksassa jossa tehtiin auton vaihto. Ja uni maistui jälleen kohti Joensuuta...

Joensuun linja-auto asemalla kun jäimme pois, muutamat ihmiset huomasivat että autossa oli matkustanut koira. Seuraava etappi oli tätini asunto Matarakadulla, Kamuun ei voinut olla kukaan ihastumatta. Kun oltiin syöty ja juotu pitkän matkan jälkeen, pääsi Kamu tapaamaan lapinkoira Nipsua, joka piristyi kummasti pennun tullessa taloon. Niin se vanhakin nuortuu kun on nuorta seuraa. Poikien leikit meni tosi hyvin yksiin ja saivat elellä ja olla paljon aidatulla takapihalla.

Lauantai aamuna puolenpäivän aikaan Hanna ja Maarit kurvasivat hakemaan minut ja Kamun tapaamaan Chaka siskoa! Tätä päivää olikin odotettu kovin innolla, kun jälleen tapaamme Maaritin ja sisko Chakan, ja ilo oli tutustua myös Hannaan. Maarit oli hyvin iloinen nähdessään Kamun ja tyytyväinen pojun kehitykseen ja järkkymättömään rauhallisuuteensa. Oli ilo kuunnellakkin kasvattajan kehuja koirasta, ehkä siitä tulee oikein komia poika myös ulkomuodoltaan? ;)

Vain kyllä oli sisaruksilla hauskaa, lumi vain pöllysi kun sisarukset juoksivat ja painivat kilpaa! Luultavasti Kamu ja Chaka muistivat toisensa, niin hyvin ne leikit yksiin menivät. Sen jälkeen tuli meitä moikkaamaan myös pieni 10 viikkoinen valkoisen alku, joka sopeutui yllättävän hyvin näiden kahden riehakkaan sisaruksen joukkoon. Hannan vanhempi sakemanni rouva myös paimensi penskoja pihalla. Saimmekin kokoon ihan neljän koiran miitin! ;) Paljon kuvasimme Maaritin kanssa koirien tohinoita, mutta onnistuin itse sähläämään kameran kanssa pilvisellä säällä sen verran että kuvat ovat aika pimeitä ja epäselviä. Se harmittaakin kovasti, mutta onneksi meillä oli tosiaankin kaksi kameraa ja Maarit sai tosi hienoja kuvia!

Seuraavana iltana Kamua nukutti hyvin, Nipsun kanssa tehtiin iltalenkki ja poju näytti jo silloin aivan kuin olisi unissaan kävellyt. Seuraavana aamuna se antoi minun nukkuakkin kahdeksaan ja makoili vielä puolistuntisen rapsuteltavana patjani vieressä. Kotimatka saattoi alkaa hyvin nukuttujen yöunien jälkeen ja onnistuneen reissun! Kiitos Maarit ja Hanna ihanasta päivästä...

torstai 12. marraskuuta 2009

"Sanokaa muikku!"

Tänään oli kaunis pieni pakkaspäivä. Aurinko paistoi ja luonto oli lumivaipan peitossa, mitä mainioin keli lähteä pollen kans vähän reippailemaan hankiseen metsään. Kun olin Depistä satuloimassa Kamu hääri siinä ympärilla niin yli innokkaana duracelina, että ajattelin ottaa sen testiksi lenkille mukaan...

Vähän poju ihmetteli mitä keikuin hevosen selässä, mutta herkut taskussani voitti pelon ja Kamu lähti oitis mukaamme. Koko lenkin ajan se sitten jolkotteli hangessa hevosen tekemää uraa pitkin ja välillä pysähdyimme ja palkkasin koiraa selästä käsin. Olen tyytyväinen että se on näin rohkea hevosten kanssa. Pentuaikaan totutukset ovat tuottaneet tulosta! Kamu näytti myös paimenkoiran luontoaan, huomasin kuinka se välillä jolkotti ohitsemme ja jäi ojan pientareelle tuijottamaan hevosta, sitten se tuli taas taakse ja teki koko ajan laajaa kaarta, aivan kuin olisi ohjaillut meitä. Kuitenkin koira ei osoittanut mitään kiinnostusta hevosen jalkoihin, vaan piti hyvän turvavälin. Itselle tuli ihan intiaani olo kun ratsastin kirjavalla hevosella mukanani valkoinen sudenpentu....

Kaunis keli innosti minua taas tarttumaan kameraan. Zorro ja Kamu lähtivät innoissaan mukaani mökkitielle poseraamaan hieman. Punainen patukka oli mahtava lelu Kamun mielestä! Zorro on ollut aina innoissaan kaikesta heitettävästä ja oli tänäänkin koko ajan valmiina noutamaan. Kamu kuitenkin piti huolenaan ettei "isäpapalla" ollut asiaa noin kivaan leluun. Huomasin kuinka se vain yksinkertaisesti varasti patukan aina Zorrolta, eikä antanut sitä enää. :----D Zorro katsoi minua aina niin viattomana ja hölmistyneenä, kuin sanoen "Mamma hei, eitää oo reilua! Toi riiviö niinkun vaan vie sen multa! Auta nyt vähän?" ja nauru minulta pääsikin moneen otteeseen.

Malttoi ne pojat sitten vähän yhdessä poseraata myös, kun saatiin leikit leikittyä. Kamun koko uhkaavasti lähetyy Zorroa... Mutta nyt pakkaamaan, huomenna Joensuu kutsuu!

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Snow, snow and training

Huh, lumi vain jatkaa tulemistaan... Hienoa! Tänään kokeilin huvikseni Kamulle Zorron hieman pieniä valjaita, ja kappas ne olivat pojulle ihan sopivat jo! Niin se penska vaan kasvaa ja kasvaa. Hieman otettiin sitten tuossa tiellä Kamun kanssa valjaissa harjoituksia. Pikkuveli piti liinoista ja kulki pennun takana, kun minä kävelin edellä herkkujen kanssa. Kamu sitten sai kipitellä perässä valjaat päällä ja vetää sen verran että liinat kiristyy. Siinä oli pikkuisen ensimmäinen 50m valjaissa. ;)

Tämä lumen tulo sitten varmisti tämän talven ensimmäisen suksi treenin. Valjastin tänään kahden koiran "valjakon" eli collie Zorron ja vanhan pohjanpystykorvan liinoihin. Ajattelin ettei vauhti tulisi olemaan päätähuimaavaa tuossa säären puoliväliin korkeassa hangessa (reittejä kun ei vielä ole!), niin ottaisin Kamun mukaan parin kilsan lenkille vähän opettelemaan käskyjä ja tätä menoa. Kamu on muutaman kerran ollut meidän juoksu lenkeillä "jäniksenä" mukana, ja se käyttäytyy niin hyvin, ei häiritse Zorron työskentelyä lainkaan.

Lenkki sujui näin ilta hämärissä oikein mukavasti. Hieman koirat olivat alkuun että mitä? Mutta sitten kaikki muistui taas mukavasti mieleen viime talvelta ja veto alkoi sujua. Kamu juoksikin koko matkan onnessaan tämän sekalaisen seurakunnan eli "valjakon" johdossa. Ehkä tämä penska kuvitteli olevansa jonkin sortin johtokoira?

Sitten tultiin takaisin kotiin ja ruoka maistui ihastellessa pientä ja kaunista lumilyhtyä...

Viikonloppu kun koittaa lähdemme Kamun kanssa Joensuuhun moikkaamaan sisko Chakaa ja kasvattajaa. Teemme viikonloppureissun tätini luo, jossa Kamu saa tehdä tuttavuutta myös lapinkoira Nipsun kanssa. Eli odotetaan ihan mielenkiintoista viikonloppua, kunhan muistaisin sen kameran!

tiistai 10. marraskuuta 2009

Lunta tulvillaan...

Tänään tulikin lunta aamusta lähtien taivaan täydeltä. Ja sitä lunta tulikin sitten ihan reilusti, jopa 15 senttiä! Se on ihanaa! Lähdimme päivällä Kamun kanssa vähän hankeen heittelemään palloja ja kuvailemaan. Kuvaus kylläkään ei oikein onnistunut lumisateen vuoksi, mutta koiralla oli kivaa! Kamu oli ihmeissään kun lunta vai tuli ja tuli. Pikkuveljeni heitteli Kamulle lumipalloja, joita se sitten innoissaan hyppi kiinni ja yritti kaivella hangesta. Sitten löytyi kiva keppi jota Kamu sitten pureskelikin varmaan vartti tunnin. :)

Kun lunta kerran tuli näin paljon, halusin kokeilla jaksaisiko Zorro vetää veljeäni pulkassa? Eikun koira sitten liinoihin ja menoksi. Veljeni oli oikein innoissaan pulkka-ajelusta ja koirakin nautti hangessa tarpomisesta! 2 kilometrin lenkin jälkeen oltiin koko porukka puhki. Minä sain juosta koiran vierellä/takana ja pikkuveli nauroi pulkassa. Loppukiri kotiin oli sen verran hurja että mutkassa sitten pulkka posahti petäjään ja veli parka lensi naamalleen hankeen! Seurauksena oli hölmistynyt koira ja naurava pieni pää pilkotti lumen seasta.
Toivotaan että lumet pysyvät ja yön aikana tulisi vaikka lisää? Huomenna pääsee jo hiihtämään jos ei lumet sula pois.

Kamulle kokeilin tänään jo Zorron toisia valjaita, joiden pää-aukko on Zorrolle vähän ahdas turkin takia. Niin hupsista, Kamulle ne olivat jo tosi sopivat. Eihän siität ietenkään oli hyötyä, kun ne jo ovat pienet kun poju saa ensi kertaa justa valjakossa. :D Odotamme innolla josko isä pitäisi lupauksensa ja tekisi meille ensi talvelle reen. Ja tiedä vaikka ensi talvena olisi kolme koiraa liinoissa? ;)

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Viimeinkin päivityksiä...



Kipeänä on hyvä päivitellä blogia, kun se on jäänyt vähemmälle...
Koiruudet saivat nyt suhteellisen valmiit uudet sivut ja minunkin into kirjoitteluun ja päivityksiin on alkanut tulla takaisin.

Kamu on asustellut nyt meillä reippaan kuukauden ja odottelemme rokotukselle pääsyä. Eläinlääkärimme on ollut lomalla ja palailee ensi viikolla, joten rokotus myöhästyy nyt viikolla. Kamu on kasvanut kovaa vauhtia ja oppimiskyky siinä vierellä. Mahdotonta vauhti kaveri oppiikin uusia asioita ja sosialistuu eri tilanteisiin ja uusiin paikkoihin. Treenaamassa käymme kerran viikossa tutulla treeni porukalla, Kamu onkin ollut treeneissä mukana kahdeksan viikkoisesta saakka. Poika on kehittynyt hyvin ja pystyy olemaan vanhempien koirien mukana mm. paikalla olo ja luokse tulo harjoituksissa hyvin. Muuten olemme treenanneet vierelle tuloa ja seuraamista ilman muita ja saaneet paljon hyviä neuvoja.

Ihanat syyskelit ovat jatkuneet yllättävän lämpiminä ja aurinkoisina, ja se on saanut minut heilumaan kameran kanssa todella paljon. Kamusta olen ottanut mahdollisimman ahkeraan kuvia kotisivuille ja itselle muistoksi, pentu aika kun on kuitenkin niin lyhyt.

Kamu rääkkää Zorroa aina lenkillä kun juoksevat irti, eikä Zorro tuon tuosta välitä, vaikka Kamulla on suussaan sen karvoja puoli kiloa. Zorro on ollut aina kovin kiltti ja pitkä pinnainen näiden hulivili pentujen kanssa, mutta ei senkään pinna veny loputtomiin. Ihana seurata kun ne kaksi leikkivät yhdessä kuitenkin niin sulassa sovussa ja poseraavat välillä vieläpä kamerallekkin! ;)