Saako koiralle enää kasvattaa käytöstapoja?

Ajatus tästä aiheesta alkoi pyöriä päässäni loppusyksystä kun meidän herra Uhmaikäinen alkoi taas kokeilla hermojani erinäisissä asioissa. Roki on nyt keksinyt, että hihnakävely on syvältä ja hän saa rettelöidä, pomppia ja haukkua miten häntä itseään huvittaa. Koirakohtaamiset ovat tuottaneet minulle viimeaikoina harmaita hiuksia. Pennun nulikka kohdistaa katseensa vastaantuleviin koiriin ja alkaa haukkua. Välillä vähän pelokkaasti, mutta pääasiassa sellaista uhmahaukkua. Kiellosta huolimatta koira on käyttäytynyt huonosti. Ajattelin, että nyt pitää taas viedä koiraa enemmän ihmisten ilmoille, että näkee muita koiria ja niin pois päin. No, koira oli minulla mukana töissä useamman päivän jonne kuljimme ruuhka-aikaan julkisilla. Ei mitään ongelmaa, koiria oli siellä ja täällä. Töissäkin porukka (koirat) vaihtuu hyvää tahtia ja Roki vain nukkui häkissään.

Ongelma ei siis ollut siinä, etteikö koira olisi tottunut muihin koiriin. Niinpä päätin, että paneudun nyt kunnolla hihnakäytökseen. Lenkitän koirani nyt erikseen, sillä silloin minun on helpompi keskittyä vain yhteen koiraan kerrallaan. Laumassa tyhmyys tiivistyy, sillä olen huomannut Rokin haukkumisen tarttuvan Kamuun siltä osin, että tavallisesti nätisti toiset ohittava eno on Rokin haukkuessa myös sellainen jännittynyt ja täynnä miehistä voimaa.

Pohdin omaa käyttäytymistäni. Minulla oli aina Rokin kanssa naksutin ja herkut taskussa siltä varalta, että koira käyttäytyykin nätisti ja pääsen palkkaamaan sen hyvin menneestä ohituksesta. Kissan viikset! Joka kerta se haukkuminen alkoi ennen kun mitään palkkaa olisin päässyt antamaan. Huomasin jo itsekin kiristäväni hihnaa ja jännittyneeni tiedostamattani vieraan koiran nähdessäni. Ennakoin tilannetta ja viestin koiralle kehollani kohta tapahtuvan ohitustilanteen. Niinpä päätin ottaa asiaan nyt aivan toisenlaisen lähestymistavan ja lykkäsin hihnan poikaystävälleni ja sanoin, että komenna koiraa jos se haukkuu toisille koirille. Ja niin lähdin mukaan katsomaan kuinka hän asian tekee. Roki kokeili pari kertaa pomppia hihnassa ja hillua, mutta sai asiasta palautteen ja käyttäytyi hyvin. Sitten oli vuorossa koiran ohittaminen. Roki paikansi koiran katseellaan ja omassa päässäni oli jo ajatus kohta haukkuvasta koirasta. Huomasin ettei hinan toisessa päässä tapahtunut vielä mitään reaktiota. Kunnes ohittava koira oli noin 3m päässä niin Roki avasi äänihuuliaan ja ehti haukastaa kerran kovasti, jonka jälkeen poikaystäväni komensi sitä kunnolla. Aivan kun emä ottaisi pentuaan kiinni niskasta. Juniori hölmistyi täysin ja unohti haukkumisensa aivan tyystin. Koira katsoi hihnan toiseen päähän ilmeellä "Sorii isi, en se minä ollut" ja tuli nätisti sivulle, josta sai taputuksen kaulalle kehun merkiksi. Katsoessani tilannetta ulkopuolisen silmin huomasin omat virheeni. Olin valmistautunut koiran kohtaamiseen hihnaa kiristäen ja viestinyt epävarmuutta koiralle, joka reagoi tähän haukkumalla. Nyt näin miten minun pitäisi toimia, tyynen rauhallisena ja reagoida vasta sitten jos koira päättääkin tehdä jotain mitä ei saa. Ja jos taas ei tee niin kehua sitä heti.

Tänä aamuna lähdin taas aamulenkille kummankin koiran kanssa erikseen. Olin tolkuttanut itselleni rentoutta  ja miettinyt valmiiksi kuinka toimin. Olin johdonmukainen ja varma. Ensimmäinen koira nähtiin tien toisellapuolen ja Rokin katsoessa koiraa jännittyneen oloisena sanoin sille määrätietoisesti "ei". Reaktio oli hyvä, koira laski katseensa ja sai kehuja. Olimme tehneet lenkkimme jo miltein loppuun kun vastaan käveli pikkuinen koira omistajansa kanssa. Jatkoimme koiraa kohti normaalia kävelyämme ja menimme koirasta ohi rennosti. Voi sitä ilon määrää sisälläni kun juniori käveli vieressäni hihna kiristymättä ja kauniisti. Ei haukkunut eikä jännittynyt. Aivan mahtavaa, melkein halasin koiraani sitä taputellessa ja kehuessani. Tästä on niin hyvä jatkaa ja tutkia itseään lisää erilaisissa ongelmatilanteissa.

Koirillani on paljon erilaisia sääntöjä. Olen halunnut kasvattaa ne siten, että ne osaavat kunnioittaa meitä arjessa ja luottaa meihin. Kotonamme on paikkoja, jonne koirat eivät mene ja ne tietävät sen. Ne tietävät kun käsken ne omalle paikalle, ne tietävät kun sanon "ei tule" tai "odota". Monesti ihmiset ovat sanoneet että eikö se nyt kerran saa tulla pöydän alle kun syödään tai eikö se saa kerran nyt tulla tähän sohvalle? Ei saa tulla kertaakaan jos en jatkossakaan anna sen tulla. Minusta on reilua koiraakin kohtaan, että säännöt ovat yhdenmukaiset. Se ei tee koirasta yhtään sen onnettomampaa jos se ei saa nukkua sängyssämme silloin tällöin vaan päin vastoin uskon, että sen on helpompi olla kun se tietää miten asiat ovat. Koiraa ei pidä inhimillistää, mutta olen sitä mieltä, että rajat kasvatetaan niinkuin lapsellekin. Jos annat silloin tällöin periksi säännöistä, miten voit olettaa, että niitä noudatetaan?

Jatkossa yritän olla enemmän rento ja varma yhteisillä lenkeillämme koirieni kanssa, jotta ne tietävät miten tilanteissa toimia. Välillä minusta tuntuu katsellessani kaikenlaisia koiranulkoiluttajia, että ihmiset jotenkin välttelevät komentamasta koiraansa. En minä anna koirieni pissata naapurin postilaatikkon juureen vaikka se tahtoisi niin tehdä. Haluan että koirani eivät häiritse muita ja että niiden kanssa on helppoa ja sujuvaa elää.

Kuinka te kasvatatte koirianne? Onko teillä sääntöjä joista ei poiketa? Tuntuuko että koirienkin kanssa suositaan nykyisin vapaata kasvatusta? En puhu nyt temppujen kouluttamisesta, kyllä minäkin olen sitä mieltä, että koiraa koulutetaan positiivisen vahvisteen kautta. Mutta rajat olen kyllä opettanut jämäkän määrätietoisesti. Ja minusta koiralla on hyvä olla "käytöstavat". Jokainen itse määrittää miten haluaa koiransa käyttäytyvän missäkin tilanteessa ja ohjaa eläintä oikeaksi määrittämäänsä suuntaan.

Lista meidän koirien muutamista käytöstavoista:
* Koirani odottavat luvan ennen ruokansa syömistä
* Koirat eivät riehu sisällä
* Koirat eivät ole sohvalla, sängyllä tai keittiössä ihmisten syödessä
* Koirani eivät nosta koipea ulkona minne sattuu ja menevät tarpeilleen mahdollisimman syvälle pusikkoon
* Koirani odottavat oven ulkopuolella kunnes olen pyyhkinyt jalat ulkoilun jälkeen
* Koirani menevät ja tulevat autoon käskystä
* Koirani eivät hauku sisällä

Lue lisää

Toivon Leijonamielen rohkeutta,
sitä haluaisin antaa teille.

Vaahteranmäen Eemelin elämänuskoa.
että mitään ei kannata murehtia liikaa etukäteen,
asiat otetaan sellaisina kuin tulevat
ja sitten toimitaan ja tehdään mitä voidaan.

Peukalo-Liisan Ihmemaan kykyä elää läpi

yllätyksiä ja ihmeitä,
kaikki voi olla mahdollista.

Muumi Mamman tyyntä luotettavuutta,
terveen järjen harkintaa.

 

Nuuskamuikkusen luontoa lähteä syksyn tullen maailmanympärysmatkalle.

Pikku Myyn voimaa olla eri mieltä

Lue lisää

Virallisesti ISÄ-KOIRA

Onnellinen äiti ja yhdeksän pientä valkoista alkua. Kuva Heikki Nummela

25.01.2016 Syntyivät kauan haaveilemamme Kamun ja Giran pennut. Maailman näki ensimmäisenä klo 00.15 pikku-Kamu ja siitä miltein peräjälkeä kaikki kahdeksan muuta pientä ihmettä. Kasvattaja Oili on ollut jo useamman päivän rajun keuhkokuumeen vallassa, joten kirjoittelen pentujen painoja ja syntymäaikoja myöhemmin.

Meillä on nyt 5 prinssiä ja 4 prinsessaa!
Viikonloppuna koirat saivat nauttia tältä erää viimeisista ihanan talvisista ulkoilukeleistä. Nyt lämpötila on plussan puolella ja vettä sataa kuin syksyllä konsanaan....

 Montako koiraa näet kuvassa?

Lue lisää

Onko koirasi ruokinnasta tullut sinulle liian vaikeaa?

Koiran ruokinta on vuosi vuodelta muuttunut entistäkin tieteellisemmäksi ja on halutessasi verrattavissa ydinfysiikkaan. Sinua syyllistetään huonolaatuisen hiilarinappulan, joka myös täysravintona tunnetaan, syöttämisestä koirallesi. Mutta samalla netti on pullollaan keskustelupalstoja, jossa raakaruokinta saadaan kuulostamaan rakettitieteeltä, jossa on osattava laskea monella eri kaavalla koirasi vitamiinien ja hivenaineiden saanti kymmenestä eri purkista koska se ei saa sitä ja tätä tästä ja tuosta. Väkisinkin tulee sellainen olo, ettei koiraa ihan kuka tahansa osaa ruokkia oikein. Ja älä vaan mene kysymään neuvoa mistään äläkä keneltäkään, sillä sinut lytätään samantien huonona koiranomistajana ja tietämättömänä tollona jonka ei pitäisi edes kyseistä lemmikkiä omistaa.

Ehkä hieman kärjistettyä, mutta välillä olen niin kyllästynyt ihmisten käyttäytymiseen kun joku kysyy koiran ruokkimiseen liittyviä kysymyksiä. Eikö kysymyksen taustasyy ole kuitenkin se tärkein? Kysyjä haluaa tietää enemmän lemmikkinsä ruokinnasta ja ehkä ohjaa sitä oikeaan suuntaan jos saa kysymykseensä hyvän ja perustellun vastauksen. Mielestäni Maaseuduntulevaisuus kirjoitti hyvin aiheesta (Maalaisjärki unohtunut koirien ruokinnassa) viime vuoden loppupuolella. Ihmisillä on suuria ristiriitoja koiran ruokinnan ja koiran fysiologian/anatomian suhteen. Olisi suotavaa, että jokaisella lemmikin omistajalla olisi jonkinlainen tietämys siitä, että esimerkiksi koira on lihansyöjä ("Jokaisen koiranomistajan ei ole tarpeen tuntea koiran fysiologiaa ja anatomiaa läpikotaisin, jotta hän saisi pidettyä lemmikkinsä hengissä ja tyytyväisenä. Tarkka perehtyminen vitamiini- ja hivenainetarpeisiin ei ole myöskään välttämätöntä.") ja sillä on verrattaen lyhyt suolisto kasvinsyöjään verrattuna. Koiran suolisto on tottunut työskentelemään nopeasti ja tehokkaasti. Koiran elimistö hyödyntää huonommin kasviperäiset tuotteet, sillä lihan proteiinista koiran elimistö saa käyttöönsä aminohapot, joita se itse käyttää proteiinituotantoonsa.

Koiranruokateollisuus on kehittänyt vuosien mittaan mitä erikoisempia ruokavalioita mitä ihmeellisimpiin käyttötarkoituksiin. Samalla koirien allergiat ja kaikenmaailman hiivatulehdus kierteet ovat kukoistaneet. Kuivamuonaa sen enemmän herjaamatta (kuivaruuista löytyy myös laadukkaita tuotteita kun osaa katsoa oikeita asioita pussin kyljestä) todettakoot vain, että onhan se helppo tapa syöttää koiraa.

Itse pidän koirieni ruokinnan kulmakivenä monipuolisuutta ja tietoisuutta siitä mitä koirilleni syötän. En itsekkään laske jokaisen suupalani ravintosisältöä ja suhteuta syömääni kuluttamaani energiaan. Tiedän  että sellaisiakin ihmisiä on, joten miksei sellaisia koiranomistajiakin voisi olla? Itse en kuulu heihin. Koirani on syönyt välillä pelkkää raakaruokaa ja joskus jopa pelkkää nappulaakin. Tällä hetkellä ruokintamallini on noin 50/50 malli, josta olen pyrkimässä kovasti jälleen pelkkään raakaan. Tämä siksi, että olen koiraani tarkkailemalla todennut sen sopivan sille paremmin. Tarkkailen koirieni painoa, karvanlaatua, ulosteen laatua ja määrää, suunterveyttä, ruokahalua, silmien ja korvien terveyttä ja jopa polkuanturoiden kuntoa. Kyllä, tarkkailen ulkoisia ominaisuuksia enkä mittaile keittiö vaa`an kanssa joka ilta jauhoja ja pillereitä. Koirieni ruokavalio koostuu siis tänä päivänä puolet RC Gastro Intestinalista (laadusta en lähde kiistelemään, olen todennut tämän toimivan meillä) ja puolet raa`asta. Raakaruoka pitää sisällään pääsääntöisesti kana-kalkkuna-hevonen raaka-aineita. Broilerin siipiä ja naudan rustoja koirat pureskelevat myös lähinnä suun terveyden takia. Luu-aterioista Kamulla menee välillä maha hieman kovaksi, joten nyt minulla on testissä niinä päivinä pellavarouhe tuomaan ruuansulatukseen hieman kuituja. Liha-pötköt ovat 500g aterioita tai mixejä Hurja Barffilta, joissa on mukana sisäelimiä, kasviksia, merilevää ja luuta murskattuna. Ruokakuppiin laitan myös jokapäivä omega öljyn ja pari kertaa viikossa koirani saavat myös kananmunan.

Hurja-sarja on meillä testissä ja tuntuu maistuvan karvakorville hyvin. Itse pidän näistä valmismixi-ateria pötköistä, sillä niissä on helposti ja monipuolisesti eri raaka-aineita koottuna. Hurjan lihat ovat sitäpaitsi suomalaisia, joten haluan tukea myös kotimaisuutta. Tämän lyhyen kokemukseni jälkeen voin suositella.

Mielestäni raakaruokinnassa ruokkijan tulee tietää myös niistä vitamiineista jokin perustieto. Lähinnä mistä saa mitäkin ja se, että millaisia oireita jokin puutos aiheuttaa. Kun koiranlukutaito ja maalaisjärki on mukana monipuolisessa ruokinnassa niin ei siinä paljon voi metsään mennä. Lähinnä toivoisin meidän ihmisten olevan ihmisiä toisillemme. Moni kallisarvoinen neuvo menee hukkaan jatkuvana syyllistämisenä ja huono keskustelunlaatu sammuttaa innokkaammankin kokeilijan mielen. Koira pysyy kyllä hengissä melkeinpä perunankuorilla, mutta kaikilla meillä on varmasti päällimmäisenä mielessä nelijalkaisen ystävämme hyvinvointi.

Olet mitä syöt.

Lue lisää

Pakkaspäivä

Lue lisää

Sydän toivoa täynnä

Olen nyt tavannut muutamia tulevien pentujen omistaja-ehdokkaita. Vaikken itse tietenkään vaikuta viime kädessä siihen minne Oili tulevat valkoiset lapset myy, on minusta hienoa, että pennunostajat ovat kiinnostuneita näkemään myös uroksen ja sen omistajan. Itse en tietenkään Saksaan asti aikoinaan lähtenyt, mutta minulle oli aivan yhtä tärkeää nähdä se geenien toinenkin periyttäjä. On mahdollista, että Kamun ja Giran pennuista ainakin yksi muuttaisi tänne aivan isukin asuinelueen lähelle. Mikäpä sen hienompaa kun päästä näkemään Kamun jälkeläisen/jälkeläisten kasvua ja kehitystä näin läheltä.

Tulevat pennun omistajat valikoituu varmasti huolella ja hyvin. Toivon kakkien pitävän yhteyttä myös minuun ja haluaisin niin kovasti nähdä lapsosia aina aika ajoin ja tutustua niiden perheisiin paremmin. Tiedän itse miten suuri rikkaus on koirankasvatuksessa ne hyvät verkostot ja ystävät, joilla on kokemusta samanlaisista asioista tai jotka käyvät läpi samoja asioita yhtaikaa.

Luotan Oilin kykyyn valita jokaiselle pennulle oikea koti aivan 100%:sti. Hän on koirankasvattaja, jolle ei ole tärkeintä vaan myydä pentuja vaan myydä ne sellaiseen kotiin joka on niille paras mahdollinen. Me molemmat toivomme varmasti hyvin paljon samoja asioita tulevalta pentueelta ja niiden tulevilta perheiltä. Tässä pätkä Oilin ajatuksia:
"Mitä siis itse mietin harrastavasta kodista?

Harrastava koti tarjoaa riittävästi virikkeitä pennulle ja myöhemmin aikuiselle koiralle, jotta se pystyy purkamaan energiaansa oikein. Sen ei tarvitse keksiä omaa kivaa ollessaan yksin. Kodissa sohvat ja muut huonekalut säilyvät helpommin ehjinä, kun pentu ei pura energiaansa niihin. Isolle rodulle, kuten valkoinenpaimenkoira, on tarjottava riittävästi liikuntaa ja ongelmia ratkottavaksi, jotta se tuntee olonsa muuna aikana levolliseksi. Oppiessaan uutta yhdessä omistajansa koira myös löytää oman paikkansa laumassa helpommin.

Harrastava koti ei tarkoita sitä, että perheen pitää uhrata jokainen hetki koiralle ja sen kanssa tekemiselle. Koira kuitenkin tarvitsee sen omankin ajan rauhoittumiselle ja levolle.

Harrastus, jota tehdään yhdessä voi olla mikä tahansa aiemmin mainitsemistani lajeista, mutta se voi myös olla hiihto, juoksu, lenkkeily, marjastus, jokin yhteinen tekeminen, josta molemmat nauttivat. Ei ole tarkoitus, että pennun kanssa tehdään hampaat irvessä töitä tähdäten kokeisiin. Suotavaa toki on tehdä yhdessä ja tähdätä niihin kokeisiinkin, jos potentiaalia siihen löytyy. Todella palkitsevaa myös on, kun tavoitteen saavuttaa.

Toivon, että jokainen koiranomistaja löytäisi sen oman harrastuksen, joka antaisi yhteiselle elämälle enemmän kuin ottaisi."

Ensi viikolla saamme toivottavasti iloisia uutisia! Kuva: Oili Nummela

Lue lisää

Pakkassäässä

Alkaa pikkihiljaa tuntumaan jo ihan talvelta näillä meidänkin lakeuksilla vaikkei lunta paljoa olekkaan. Aamulla lähdettiin rapsakassa pakkassäässä (-24) lenkin jälkeen vielä leikkimään hetkeksi sisko-Lumin kanssa läheiselle pellolle. Kamu jäi kotiin lämpimään ilman minkäänmoista pohjavillaa ja sisarukset painoivat menemään pitkin peltoa. Koirat alkavat jo läheisesti muistuttaa aikuista koiraa ulkomuodoltaan, mutta käytös on kyllä vielä kaikkea muuta. Välillä kaikki käskyt ja kutsut menivät kuin kuuroille korville, joten muutamaan otteeseen oli pakko viheltää peli poikka ja pistää jäähy pystyyn. Loppujen lopuksi sisarukset pysyivät yllättävän hyvin hallinnassa vaikka painimeininki oli kova ja pellon laidalla kulki vähän väliä joku vieraiden koirien kanssa.

Muutama kuva tuli napattua, vaikka kamera alkoi uhkaavasti samantien jäätyä ja loppupeleissä juoksin jo itse koirien kanssa pitkin peltoa, että sain sormiini ja varpaisiini edes vähän tuntoa.

 

Lue lisää

Katsaus vuoteen 2015

"Elämä on jotenkin kuljettanut siihen malliin, että olen koko ajan lähempänä unelmiani ja sitä päämäärää, joka tuntuu oikealta. Olen täynnä intoa ja tarmoa. Toivon, että vuosi 2015 on työntäyteinen, motivoiva ja täynnä onnistumisia ja riemua. Niin koirarintamalla kuin elämässä yleensäkin. Vastoinkäymiset kasvattaa, mutta tavoitteita on oltava" Näin kirjoitin kun vuosi 2014 vaihtui uuteen ja elämänmuutokset olivat myllertäneet jo tovin. Nyt olemme koirien kanssa asettuneet hyvin uudelle asuinseudulle ja tunnen oloni oikein kotoisaksi. Kaupunkielämä on sopinut minulle hyvin, vaikka välillä kaipaan hetkiä, jolloin koirat saavat vain juosta silmän kantamattomiin jatkuvissa metsissä ja pelloilla.

Päällimmäisenä vuodesta 2015 minulla on jäänyt mieleen se, etten todellakaan asettanut itselleni suuria tavoitteita menestyä harrastuksissani, vaan lähinnä toivoin kaikkien asioiden loksahtavan paikoilleen. Suuri onnen aihe oli löytää mitä mahtavin työpaikka, jossa todella viihdyn ja josta saan ammatin itselleni. Työ eläinten kanssa on minua varten. Olen todellakin imenyt itseeni kaikkea uutta mitä vain alalta voin oppia ja motivaationi kehittyä on ollut suuri. Täällä "isossa maailmassa" vaan on päässyt tekemään juuri sitä mitä tahdon. Olen kiitollinen siitä.

Ystävyyteni Kamun kasvattajan Maaritin ja sisarusten omistajien kanssa jatkui myös menneenä vuonna. Suunnitelma Kamun siskon Nukan jalostuskäytöstä tuli viralliseksi heti alkuvuonna ja haikein mielin olin sitä mieltä, etten ottaisi pentua vielä. Asiat kuitenkin kulkeutuivat siihen suuntaan, että meille muutti Toukokuun lopussa suloinen valkoinen unelma GM`s Catch Me If You Can "Roki" jonka pentuaika vei suurimman osan vuoden 2015 lopusta. Tämä koira oli pentuna niin erilainen kuin muistan Kamun koskaan olleen. Niin Riiviö isolla R:llä. Pentu ei uskonut alkuaikoinaan mitään, päällimmäisenä asiana muistan vain ne pirun terävät hampaat joita se olisi halunnut koko ajan käyttää. Arki oli helppoa reippaan ja avoimen pennun kanssa, mutta käytin silti hurjasti aikaa viemällä koiraa sen parhaimpana sosialistumiskautenaan eri paikkoihin.

GM C-pentujen myötä sain paljon uusia tuttuja ja ystäviä täältä uudelta asuinseudultakin. Rokin sisko perheineen asuu vain muutaman kilometrin päässä ja olen kiitollinen heidän ystävyydestään.

Koiraharrastuksista päällimmäisenä minulle on jäänyt mieleen Kamun vesipelastuskesä (kelit olivat kyllä aivan surkeat). Vaikka täällä on pitkät matkat treeneihin ja kisoihin, jaksoimme hyvin käydä harjoittelemassa. Kamu kisasi alokasluokan kolmella kokeella ja hienoilla ykköstuloksilla ja siirtyi avoimeenluokkaan nopeasti. Tokon saralla kisasimme yhden EVL0 lisää Nivalan rotumestaruuksissa ja sen jälkeen jäimme totaalisti tokotauolle. Uudet tokon säännöt saivat minut menettämään motivaationi miltein täysin. Ehkä nyt vuonna 2016 jaksan vähän skarpata?

Loppuvuoden kruunasi Kamun ja Giran onnistuneet treffit Marraskuun 19.-22. ja Messukeskuksen suuri näyttelyviikonloppu kera mahtavan menestyksen. Kaikenkaikkiaan vuosi oli erittäin antoisa ja hyvä. Toivon vuodelle 2016 itselleni jaksamista unelmien toteuttamisessa ja ammatin suorittamisessa. Koirien kanssa alamme varmasti taas treenaamaan tosissamme kunhan kevät koittaa ja säät ovat kohdallaan. Rokin kanssa toivon korkkaavani kisakentät viimeistään syksyllä.

Terveyttä ja hyvää vuotta 2016 kaikille blogin lukijoille!

Lue lisää