sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

lauantai 29. huhtikuuta 2017

VIDEO: Luopumisen opettaminen OSA1


Kuvasin teille videokoosteen kuinka olen itse lähtenyt opettamaan luopumista koiralle. Tässä näette yhden esimerkin kuinka lähteä harjoittelemaan aluksi. Olkaa kärsivällisiä, koirat hoksaa tän alun jälkeen tosi nopeasti!




perjantai 28. huhtikuuta 2017

Haaveissa pentuja


Lila on Oilin (kennel Devoted One`s) oma kasvatti, kohta kolme vuotias pirtsakka ja avoin valkkari tyttö. Pariskunta tapasi muutaman kerran ja Kamu hoisi hommat hyvin herrasmiehen elkein. Astutus onnistui torstaina 27.4 ja odotettujen pentujen pitäisi syntyä Juhannnuksen jälkeen :)

Mikäli olet kiinnostunut aktiivisesta harrastuskaverista ja perheenjäsenestä, tutustu yhdistelmään "Pentuja" sivulta.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Ääntely kuriin luopumisella?


Jo jonkin aikaa meillä on ollut Rokin kanssa ongelmana liika kiihtyminen saalispalkkauksessa. Palikat on levinnyt käsiin jo siinä vaiheessa kun koira on tiennyt patukan olevan treeniliivin taskussa. Vaikka kuinka olen palkannut maltillisesti, käyttänyt sekapalkkaa ja ollut hillitty, koira on alkanut vuotamaan äänellään. Vähintäänkin vinkumista on kuulunut ja yleensä käskyjen annosta on seurannut haukkumista ja kuumumista (lue pomppimista ja vasten hyppimistä). On sanomattakin selvää, ettei näin kiihkeässä ja hurjassa mielentilassa voi treenata kovin tavotteellisesti.

Jätin tämän asian hautumaan jokin aika sitten ja päätin, ettemme treenaisi enää kuin ruokapalkalla. Koira oli heti paremmin hanskassa kun namit toimivat motivaattorina. Tarkkikurssin myötä aloin paneutua luopumisharjoituksiin paremmin. Roki sai homman juonesta kiinni hyvin nopeasti ja kohta olimme tilanteessa, jolloin oli aika vaikeuttaa harjoituksia. Tiesin että lelut olisivat meille haaste. Kuitenkin sain yllättyä miten hyvin luopuminen alkoi sujumaan myös leluilla ja koira yleisti haluttua käytöstä jo muuallakin.

Tänään kaivoin pienen narulelun taskustani ja otin vähän seuraamista Rokin kanssa. Vietti kohosi hetkessä mutta suu pysyi kiinni. Rauhallisia palkkauksia, vähän hillittyä repimistä. Sitten muutama toisto ruokapalkalla jotta kierrokset olivat hallinnassa. Seuraaminen oli vietikästä ja hienoa useamman kerran. Sitten sain ideakseni ottaa luopumista lelupalkasta. Roki vaihtoi kiihkeän saalistajan roolinsa kuin taikasanasta rauhalliseksi ja välinpitämättömäksi. Sitä ei kiinnostanut minun heiluminen narulelun kanssa vaikka heittelin lelua ilmaan ja härnäsin. Vapautuskäskyllä koira pinkaisi lelun perään ja teki oitis muutamia tapporavistuksia.


Opin jälleen tämän pienen treenituokioni kautta sen, että minun on oltava aina askel edellä tuota TurboDieseliä! 😈 Ei auta haahuilu vaan treenit on suunniteltava huolellisesti ja siltikin on osattava improvisoida jos tiukka paikka tulee. Selkeästi mielenhallinta on kaiken A ja O junnun kanssa touhutessa ja omat aivot ei saa olla narikassa jos tahtoo, että tekemisessä on yhtään järkeä.

☆ LYHYT KERTAUS LUOPUMISESTA ☆
Kohteesta tai asiasta luopuminen on arkea helpottava asia. Se voi olla reaktiivisen koiran kanssa yksi hyödyllisimmistä työkaluista. Luopumista voi käyttää esimerkiksi kun koira tuijottaa ohikulkijoita, haukkuu, vaatii jotain äänellä tai vaikkapa yrittää sännätä jonkun liikkuvan perään. Meillä luopuminen on myös avain oikeaan mielentilaan. Koira on kiihkeänä ja haluaa saalistaa, tällöin saaliista hetkellisesti luopuminen tuo tilanteeseen rauhan ja on taas aikaa ajatella sen sijaan, että kouhottaa mennä viettinsä viemänä.

Luopumista on helpoin lähteä opettamaan koiralle ensin teknisesti (henkisesti) namin avulla ennen kuin liität siihen käskysanan. Aluksi on tärkeää, että koira on ehdollistettu naksuttimelle, sillä kehut tulevat yleensä aina myöhässä.

Aloita harjoittelu jollakin koirasi lempiherkuilla. Laita nami kämmenelle ja ole valmiina naksuttimen kanssa. Kun koira yrittää tavoitella namia laita kätesi nyrkkiin mutta älä vedä sitä pois. Älä välitä vaikka koirasi yrittää kaikin tavoin saada namia vaan odota, että se tekee pienenkin eleen jättäen käden rauhaan. Aluksi riittää että se vilkaisee vaikkapa sekunnin murto-osan muualle ja saa heti naksautuksen ja vapautus käskyn. Samalla nami kädestäsi tippuu lattialle. Aluksi on hyvä ettei palkka tule siitä kädestä josta vaadit koiran luopumaan.

Liitä käsky toimintaan vasta kun koirasi kykenee olemaan tavoittelematta avoimella kämmenellä olevaa namia. Meillä käskynä toimii "Jätä" ja tätä voi käyttää esimerkiksi tilanteessa kun taskusta tipahtaa patukka maahan tai ohi juokseva lapsi kiinnostaa koiraa.

Perusperiaatteena on iskostaa koiralle päähän se, että se saavuttaa haluamansa luopumalla asiasta ensin. Kaikissa tilanteissa koira ei voi palkinnoksi saada haluamaansa asiaa, mutta niitä tilanteita varten olisi hyvä olla ainakin runsaita kehuja varastossa. Vastaavia tilanteita olen harjoitellut helpoilla asioilla esimerkiksi metsälenkeillä. Jos koira tavoittelee vaikkapa keppiä maasta, sanon "jätä" ja palkkaan luopumisen taskussa olevalla namilla tai vaikkapa pallolla.

Tässä video, jossa tehdään Rokin kanssa luopumista lelulla ja namilla. Pystyn härnäämään koiraa ja tekemään sille ärsykkeitä ilman, että koira yrittää saada haluamaansa. Sitten vapautus ja äsken luovutettu asia onkin nyt palkka.

Palataan asiaan jossakin vaiheessa jälleen videoiden kera!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Roki 2-vuotta!


Tänään 10. huhtikuuta juhlimme C-pentujen 2-vuotisjuhlaa. Vielä hetki sitten odotin että koira täyttäisi vaikkapa jo 4-vuotta, nyt aikaa katselee jo vähän eri näkökulmasta. Vaikka minulla on hihnanpäässä vielä ihan lapsikoira, joka pissaa kuin tytöt, on henkisenkasvunaika ihan käsinkosketeltavaa. Roki on ottanut muutamassa viikossa jo todella suuria harppauksia eteenpäin siitä ansiosta, että olemme päässeet yhteiseen säveleen. Kasvunaikaa siis molemmille.

Kulunut vuosi on ollut minulle jälleen aika raskas pääsykoevalmistautumisen vuoksi. Pelkäämpä vain, että seuraava vuosi menee samoissa merkeissä (mitenniin olen heittänyt kirveeni syvälle kaivoon?). Kevät ja pitenevät päivät tuovat minulle kuitenkin uutta intoa ja motivaatiota panostaa jälleen nelijalkaisiin ystäviin myös harrastusrintamalla. Arkisten asioiden alkaessa sujua myös Rokin kanssa, toivon että voimavaramme ja energiamme kohdistuu enemmän rakastamiini lajeihin. Uskon, että koira joka on vastaehdollistettu häiriöihin on aika tykki tokokentillä. Seuraava työstämisenaiheemme onkin sitten viettitasapaino (ei tässä ainakaan asiat lopu kesken).

Pidemmittä puheitta; 
💗 PALJON ONNEA C-PENNUT 2-VUOTTA!!! 💗






keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Loma ja terveystuloksia


Jäätiin viime perjantaina lomalle viikoksi ja ai että se tulikin tarpeeseen. Leffoja, ruokaa ja lepoa (plus vähän lukemista aina välillä). Viikonloppu alkoi hyvin koleassa säässä joten kauheasti ei tullut ulkona touhuttua koirien kanssa. Rokilla oli taas maanantaina tarkkikurssi ja olen vieläkin ihan ihmeissäni miten hienosti koira käyttäytyikään koko harjoituksen ajan.

Kurssitiloihin mennessä törmäsimme yhteen kurssilaiseen kulman takaa ja toinen koira haukkui Rokille äänekkäästi. Minun ihmeekseni Roki tyytyi vain puhahtamaan ja kääntyi heti katsomaan minua palkan toivossa. Siitä sitten jatkoimme matkaa kurssitiloihin ja Roki säikähti taas miestä jonka pää näkyi sermin takaa. Piei haukku siinä sitten ilmoille pääsi, mutta käytös ei jäänyt päälle ja sain koiran hyvin hallintaan.

Tällä kertaa kurssilla oli teemana lähteä työstämään kohteita ja luopumista jokainen oman tasonsa mukaan. Porukassa oli vähän levottomuutta ilmassa ja koirat olivat herkkiä haukkumaan. Ihmeekseni Roki oli kuin eri koira, tarkkaavainen ja koko ajan kuulolla. Tehtävät olivat meille helppoja, koska olimme niitä jo aiemmin harjoitelleet.


 Vaikeutin Rokille luopumisharjoituksia ja lopulta tehtiin jo vaativampia juttuja kuin kotona olimme koskaan harjoitelleet. Koira toimi todella hyvin ja ohjaaja kävikin sanomassa että vaikea uskoa samaksi koiraksi kuin viime kerralla. Olin todella tyytyväinen ja kaiken kruunasi vielä koiran oma-alotteinen rauhoittuminen aina kun kurssin ohjaaja kertoi meille ohjeita. Siinä se Roki vain kävi pitkäkseen ja pisti pään ihan maata vasten vaikka ympärillä oli melkoinen härdelli. 💓

Eilen harjoittelin kotona Rokin kanssa kurssin kotiläksyjä ja kävin tekemässä Kamulle verijäljen vanhenemaan kosteaan metsään. Jäljestä tuli noin 700m pituinen ja se sisälsi kolme makuuta. Tällä kertaa laitoin makuille muutaman broilerin kivipiiran palasen, josko ne jarruttaisivat vähän tuon pikajunan menoa. Annoin jäljen vanhettua noin kaksi tuntia.

Taas lähdettiin tuttuun tapaan kunnon draivilla jäljelle ja Kamulla pysyi hyvin nenä maassa. Metsä oli hyvin kostea mutta lumeton. Ruokapalkka makuilla auttoi hidastamaan tahtia ja arvotti jäljen kohtaa paljon paremmin. Ilmaisuna maahanmeno ja sitten homma taas jatkui. Jälki oli loppua kohti aika vaikea, sillä metsässä risteili paljon polkuja, joilla tuli lenkkeilijöitä vastaan. Kamu suoriutui tehtävästi kuitenkin erinomaisesti ja porskutti täysiä loppupalkalle saakka.

Tänään kävimme vielä silmätarkastuksessa Kamun kanssa kun oli päässyt edellinen tulos vanhenemaan. Priimaa oli edelleen ja eläinlääkäri kehui koiran luonnetta. Silmistä ei löytynyt edes mitään iän tuomia muutoksia. Mahtavaa!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Tuntemalla itsesi, opit tuntemaan myös koirasi



Olen tarkkikurssin oivalluksien ja toimeenpanon myötä alkanut tutkiskella itseäni ja kahta niin erilaista koiraa. Loppujen lopuksi olen päässyt ajatukseen siitä, etteivät koirani ole kovin erilaiset muutoin kuin ympäristön ja koulutuksen osalta. Sama rotu ja sukupuoli yhdistää niitä monella tapaa, vaikkakin luonnepuolen erot ovat suuria.

Olen erittäin onnellinen siitä, että Roki tuli minulle tässä vaiheessa, eikä esimerkiksi kahdeksan vuotta sitten. Tilanne olisi varmasti toinen, sillä kokemukseni koirien kouluttamisesta oli hyvin alkeellisella tasolla vielä silloin. Vaikka matka sujuvaan arkeen ja miellyttävään yhteiseloon Rokin kanssa on ollut välillä kivinen ja täynnä alamäkiä, olen saanut valtavasti voimaa ja jaksamista ympärillä olevilta ihmisiltä. Olen tiennyt koko ajan, että mihin ikinä tämä tie viekään, minulla on vahva tukijoukko. Erään ystäväni sanoin "Onneksi Roki valitsi juuri sinut emännäkseen - henkilön joka jaksaa paneutua ja osaa käsitellä ja kouluttaa eläimiä. Kaikella lienee tarkoituksensa." Tosiaan alan uskomaan että kaikella on tarkoituksensa. Rokin tarkoituksena on ollut avata silmäni koiranohjaajana, laajentaa näkökenttää ja saada minut kokeilemaan asioita aivan uudella tavalla.

Ajatellessani Kamun tarkoitusta minulle, on se täysin kirkkaana mielessäni. Kamu on ollut koira, jonka kanssa arki on ollut helppoa ja sujuvaa. Koulutus on ollut helppoa ja kaikki oppiminen on ollut minun mielenkiintoni ja taitojeni kartuttamista. Koira on ollut niin valtavan hyvä kaikessa, että olen vain päässyt innostumaan kaikista mahdollisista lajeista ja tekemisistä sen kanssa. Tämä koira on ollut avain koiraharrastuksen ihmeelliseen maailmaan. Ilman Kamua ja sen luonnollisia lahjoja harrastustoiminnassa en olisi varmasti päässyt näin laajasti tutustumaan ja kokemaan mitä kaikkea koiran kanssa voisikaan tehdä.

Rokin tarkoitus on ollut toinen. Sen tarkoitus on ollut kasvattaa minua koiran omistajana sekä kouluttajana. Koira joka on ollut ensimmäisitä viikoistaan saakka haastava, ei sellainen "kasvatetaan toisen rinnalla"- tyyppi. Rokin kohdalla koulutus on noussut aivan uuteen arvoonsa, siinä missä Kamu on oppinut itsenäisesti ja omien luontaisten toimintamalliensa kautta, Roki on ollut poikkiteloin ja kokeillut rajojaan. Roki on koira, joka keksii itse tavan toimia, jos kukaan ei sille kerro miten tehdä.

Niin kauan alamäki on jatkunut jatkumistaan, kunnes vihdoin ymmärsin, ettei tämä koira mene mihinkään muotteihin. Ei ole yhtä ja ainoaa tapaa, jolla se koulutetaan. Luulen, että sain yhdessä koirassa useamman haasteet. Haasteet ratkaistavaksi monella erilaisella tavalla. Minulla on käsissäni todella hyvä kapasiteetti, jonka esiintulo on täysin riippuvainen siitä, kuinka hyvät taidot minulla on koiranohjaajana.

Tänä aamuna kävellessäni metsässä koirien kanssa tajusin kaiken. Oli kuin ne olisivat kertoneet tarkoituksensa minulle. Kamu käveli ylvään itsenäisesti kuin vanha Jedi-mestari, joka tiesi olevansa opettaja. Roki kulki siinä sivussa silmät tuikkien silkasta halusta oppia ja olla mukana. Koiran katse oli niin tiiviisti minussa, että se olisi varmasti kaatunut nenälleen jonkun kannon tai kuopan osuessa kohdalle. Siinä vaiheessa tajusin näiden olevan täysin peilikuva minun omalle kehitykselleni. Kamu on oppinut olemaan itsenäisempi ja vähän sellainen orkesterin kapellimestari, kun taas Roki tarvitsee sen kapellimestarin määräämään tahdin. Ja koska minulla on ollut puikko hukassa, olemme kiertäneet kehää.

Kaikella on tarkoituksensa ja tänään voin vain toivoa oppivani koko ajan enemmän. Hyvää huhtikuun alkua lukijat, näistä filosofisista ajatuksista huolimatta!