Jäätiin viime perjantaina lomalle viikoksi ja ai että se tulikin tarpeeseen. Leffoja, ruokaa ja lepoa (plus vähän lukemista aina välillä). Viikonloppu alkoi hyvin koleassa säässä joten kauheasti ei tullut ulkona touhuttua koirien kanssa. Rokilla oli taas maanantaina tarkkikurssi ja olen vieläkin ihan ihmeissäni miten hienosti koira käyttäytyikään koko harjoituksen ajan.
Kurssitiloihin mennessä törmäsimme yhteen kurssilaiseen kulman takaa ja toinen koira haukkui Rokille äänekkäästi. Minun ihmeekseni Roki tyytyi vain puhahtamaan ja kääntyi heti katsomaan minua palkan toivossa. Siitä sitten jatkoimme matkaa kurssitiloihin ja Roki säikähti taas miestä jonka pää näkyi sermin takaa. Piei haukku siinä sitten ilmoille pääsi, mutta käytös ei jäänyt päälle ja sain koiran hyvin hallintaan.
Tällä kertaa kurssilla oli teemana lähteä työstämään kohteita ja luopumista jokainen oman tasonsa mukaan. Porukassa oli vähän levottomuutta ilmassa ja koirat olivat herkkiä haukkumaan. Ihmeekseni Roki oli kuin eri koira, tarkkaavainen ja koko ajan kuulolla. Tehtävät olivat meille helppoja, koska olimme niitä jo aiemmin harjoitelleet.
Vaikeutin Rokille luopumisharjoituksia ja lopulta tehtiin jo vaativampia
juttuja kuin kotona olimme koskaan harjoitelleet. Koira toimi todella
hyvin ja ohjaaja kävikin sanomassa että vaikea uskoa samaksi koiraksi
kuin viime kerralla. Olin todella tyytyväinen ja kaiken kruunasi vielä
koiran oma-alotteinen rauhoittuminen aina kun kurssin ohjaaja kertoi
meille ohjeita. Siinä se Roki vain kävi pitkäkseen ja pisti pään ihan
maata vasten vaikka ympärillä oli melkoinen härdelli. 💓
Eilen harjoittelin kotona Rokin kanssa kurssin kotiläksyjä ja kävin tekemässä Kamulle verijäljen vanhenemaan kosteaan metsään. Jäljestä tuli noin 700m pituinen ja se sisälsi kolme makuuta. Tällä kertaa laitoin makuille muutaman broilerin kivipiiran palasen, josko ne jarruttaisivat vähän tuon pikajunan menoa. Annoin jäljen vanhettua noin kaksi tuntia.
Taas lähdettiin tuttuun tapaan kunnon draivilla jäljelle ja Kamulla pysyi hyvin nenä maassa. Metsä oli hyvin kostea mutta lumeton. Ruokapalkka makuilla auttoi hidastamaan tahtia ja arvotti jäljen kohtaa paljon paremmin. Ilmaisuna maahanmeno ja sitten homma taas jatkui. Jälki oli loppua kohti aika vaikea, sillä metsässä risteili paljon polkuja, joilla tuli lenkkeilijöitä vastaan. Kamu suoriutui tehtävästi kuitenkin erinomaisesti ja porskutti täysiä loppupalkalle saakka.
Tänään kävimme vielä silmätarkastuksessa Kamun kanssa kun oli päässyt edellinen tulos vanhenemaan. Priimaa oli edelleen ja eläinlääkäri kehui koiran luonnetta. Silmistä ei löytynyt edes mitään iän tuomia muutoksia. Mahtavaa!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti