maaliskuuta 2016 ~ Salmiakkitassu

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Enkö sais olla aina pentu?

Eksyin katselemaan pentukuvia viime kesältä. Ei minulla varsinaisesti mitään sen ihmeellisempää kerrottavaa ole, mutta jotenkin koukuttavaa katsella ihanan vihreää maisemaa ja täysillä leikkiviä pentuja. Miten aika meneekään niin nopeaa? Nyt minulla jo makaa tuossa jaloissa 32 kiloinen valkoinen touhupeppu. :D Toinen asia mihin kiinnitin huomiota niin oma valokuvaussilmä on kehittynyt kyllä huimasti tässä parin vuoden aikana, vaikka itse sanonkin.

Mitä mieltä olette?

Lue lisää

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen viettoa

Kide ja pallo

Neljän päivän vapaat tulivat kyllä nyt tarpeeseen. Päivät on pidentyneet ja valoisan ansiosta jaksaa tehdä paljon enemmän. Perjantai aamuna treffasimme Kamun kanssa ensimmäistä kertaa pienen Kide-tytön (Gira x Kamu). Tyttö oli perjantaina ollut jo viikon omassa kodissaan. Saran kertoman mukaan tyttö on ollut erittäin reipas ja sosiaalinen pikku kullanmuru.

Kamu pussaili ja haisteli tyttösen heti ensimmäisenä ja sen jälkeen se oli jo sitä mieltä, että toivottavasti tuo rääpäle ei lähde meille. Kide oli hirmuisen reipas ja älyttömän kaunis pieni valkkarin alku ja uskon kovasti että siitä kasvaa hieno tyttö.

Tovin siinä kuvasimme neitiä ja Sara harjoitteli luoksetuloa, kunnes tyttö alkoi jo hieman näyttää väsymisen merkkejä. Urheasti pikku valkoinen kuitenkin taisteli väsymystä vastaan ja katseli vielä viimeiseen asti tapahtumia ympärillään ennen kuin pienet silmät menivät kiinni Saran lämpimässä sylissä. Kuvia Kidestä löytyy täältä.

Kiitos Saralle kun sain nähdä pikkuista ja otetaan uusiksi mahdollisimman pian!

___________________________

Tänään olikin sitten vuorossa temmellystä Rokin kanssa. Mietittyäni tässä viime päivinä pojan henkisen kasvun haasteita näin miltein vuoden iässä pälkähti mieleeni, ettei pojalla ole ollut juurikaan muun rotuisia leikkikavereita kun valkkareita. Lenkillä huomaan sen olevan heti innoissaan kun jossain kävelee valkoinen koira ja muut taas ovat enemminkin kummajaisia.

Niinpä lähdettiin työkaverini kanssa viemään junnut suureen puistoon leikkimään vähän muidenkin kuin omannäköisten parissa. Minua hieman jännitti miten Roki suhtautuu puistossa oleviin koiriin, koska emme kovin paljoa ole puistoilleet. Junnu yllätti kyllä niin positiivisesti tällä kertaa, että hymyilyttää vieläkin. Koirapuisto oli kooltaan niin suuri, että koirat saivat juosta niin paljon kuin sielu sietää. Työkaverini valkkarityttö Mila oli tietenkin Rokin paras leikkikamu, mutta todella hienosti juoksuralli onnisti myös ei-valkoisten kanssa.

Ota kii jos saat!

Nyt ollaan Rokin kanssa otettu kaikkeen jännittävään vähän erilainen asenne mitä aiemmin. Ennen yritin kääntää sen mielenkiinnon kaikesta minuun houkuttelemalla tai kieltämällä haukkumasta. Jossain vaiheessa jo tuntui ettei koira osaa enää ollenkaan olla välittämättä mistään vaan kaikkea ja kaikkia pitää kommentoida haukkumalla. Jotenkin koira myös otti painetta hihnasta, sillä heti kun hihna kirisyy niin alkaa vastustelu. Niinpä olen nyt käyttänyt valjaita ja naksutellut oikeasta sujuvasta hihnakävelystä.

Samoin kaikki kiinnostavat ja vähän pelottavatkin jutut, mitä koira ennen kommentoi suoraan haukkumalla olen kääntänyt nyt minulle merkattavaksi. Esimerkiksi koirat se katsoo ja saa naksautuksen oikeasta mielentilasta ja palkka tulee nameina maahan. Tässä se idea, että koira saa työskennellä vähän nenällään ja purkaa itseään sallittuun toimintaan. Edistystä on tapahtunut ja muutamat kerrat on mennyt jo niin, että Roki tarjoaa suoraan katsetta ja sitten odottaa palkan. Todella hienoa ja koirankin fiilis alkaa muokkautua juuri oikeaan suuntaan.

Kiitos Marica ja Mila seurasta tänään!

Lue lisää

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Mukana Ifolorin kuvakisassa

Osallistuin viime kesän söpöllä pentukuvalla Rokista ja Konstasta Ifolorin kuvakisaan. Kuvaamme äänestämään pääset tästä ja voit voittaa palkintoja!

Lue lisää

torstai 17. maaliskuuta 2016

Hyvää kotimatkaa pienet

Seitsemän viikkoa on kulunut todella nopeasti ja pennut ovat nyt lähdössä uuteen ihmeelliseen maailmaan, jossa niitä opastavat uudet perheet. Gira-äidin ja Oilin hellästä huomasta jokainen valkoinen unelmani pääsee parhaiden rakastavien perheidensä luo.

Oili perheineen on antanut näille reippaille ja rakastettaville pienokaisille mitä parhaimman alun elämälle. Olette jaksaneet nähdä suuren vaivan tehdäksenne parhaanne valitessanne pennuille kodit ja näyttäneet pienokaisille maailmaa turvallisesti.

Tämä on vasta alku valkoistenpaimenten elämässä ja toivon, että saan olla jakamassa ilot ja surut myös jatkossa näiden nappisilmien perheiden kanssa. Vaikka olenkin "vain" uroksen omistaja, olen silti aidosti kiinnostunut, mitä teille kuuluu. ♥

Kiitos vielä kerran Oili ja Heikki Nummela!

♥:lla Ronja ja Kamu

Kaikki kuvat Heikki Nummela

Lue lisää

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Aktiivinen yritys väsyttää aktiivinen koira

Viikonlopun kevätauringon suosiessa meitä olemme olleet junnun kanssa liikekannalla. Lauantai aamu alkoi poikien irtijuoksutuksella keväthankien sulaessa silmissä. Paras leikki tuntui ainakin Rokin mielestä olevan kepin repiminen enon kanssa. Kamun ilmeestä näki, että pentu voisi suksia niin kauas suolle kun vain pääsee, mutta hammasta purren se vain piti kiinni kepistään eikä antanut piiruakaan periksi. Iltapäivällä pojat sai taas kaluta rustoluita ja ottaa rennommin sisällä. Herra 11 kuukautta oli kuitenkin sitä mieltä että elämä on tylsääkin tylsempää.

Illalla ajattelin ja virittelin kylppäriin koirille kunnon sisäetsintäradan. Korkeita piiloja en ollut aiemmin kummankaan kanssa testannut, joten nyt nameja oli noin silmieni korkeudellakin. En ottanut eukalyptuksen hajua vielä tässä vaiheessa, vaan annoin poikien etsiä ensin monenlaisista paikoista pelkkiä nameja.

Heitä jo se lelu!

Roki oli jälleen taitava nuuskuttelija. Sitä ei häirinnyt lainkaan, että namit olivat välillä korkeammalla ja koira joutui kiipeilemaan. Kamu sen sijaan näytti välillä todella hölmistyneeltä kun ei ylettynytkään ottamaan nameja vaikka haistoi ne. Luulen tämän johtuvan siitä, ettei Kamu ole koskaan saanut kiipeilla kotona huonekaluille. Jonkin aikaa koira pyöri ja mietiskeli miten pääsisi namien luo, kunnes se rohkeni nousemaan tuolin päälle. Ei tarvittu kuin muutama kehu niin se tajusi saavansa kurkotella nameja korkeammaltakin.

Lopuksi tein molemmille vielä eukalyptuksen kanssa saman ja kumpikin löysi hajun samantien. :)

________________________

Lauantain Nose Workin jälkeen Roki oli hieman rauhallisempi, mutta nykyisin kyllä tuntuu ettei mikään saa tuota elohiirtä enää väsyksiin. Tänään lähdimme Kartanonkoskelle moikkaamaan Lumi-siskoa ja Lahdesta tullutta Koda-veljeä. Pentupainit oli siis jälleen taattu. Jännä oli nähdä miten pojilla oli jo sen verran miehisyyttä tullut, että varsinkin Rokin oli aivan pakko pöristä ja purista välillä veljelleen niinkin paljon, että mamma joutui vähän muistuttelemaan käytöstapoja. Saas nähdä kuinka kauan urosten painit pysyy enää leikkinä.

vas Roki, Lumi ja Koda

Kaksi tuntia sisarukset saivat temmeltää keskenään ja leikkiä leluilla. Pikkuhiljaa askel ei ollut enää niin lennokas ja luulin saavani kotiin väsyneen pennun. No, hetkeäkään se ei ole vielä nukkunut. Minun ottamat kuvat löytyy tutusta osoitteesta. Ja kiitos Manulle hauskasta videosta jonka sain jakaa ja kaikille hauskasta päivästä!

Lue lisää

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Haasteellista

Kirsiltä saatiin haaste, joten tässä tulee.

1. Koetko koiran rajoittavan elämääsi jollain lailla?
Tähän vastaus on kyllä. Olen josksu miettinytkin, että voiko joku koirallinen sanoa, ettei koirat rajoita jollain tavalla elämää? Minä ainakin olen aika nirso hoitopaikkojen suhteen, joten matkustaminen tarkoittaa miltein aina koirien mukaan ottamista tai ainakin asioiden järjestelyä siten, että karvakorvilla on kaikki hyvin. Eli suurimmaksi osaksi minulla koirat rajoittavat aikaa, jolloin olen poissa kotoa. Onneksi olen luonteeltani kotihiiri ja minusta on mukavaa olla paljon kotona ja tehdä sellaisia reissuja, jonne koirat ovat tervetulleita. Joskus matkustaminen on hankalempaa koirien kanssa (tavarat yms), mutta en ole kokenut sitä kovin suureksi haasteeksi. Jos tähän vielä yhden asian keksin, mikä rajoittaa minua koirien takia niin se on tekstiilit. Haluaisin ihanat pörröiset karvamatot, mutta meidän ohuet ja mitättömät matot ovat ihan itsestään karvaiset :D Mutta niin, ei tule mieleenkään laittaa lattialle pörrömattoja ja hinkata koirankarvaa niistä joka päivä irti.

2. Kuinka paljon liikut koirasi kanssa päivittäin?
Pyrin käyttämään koirat 3-5 kertaa ulkona päivässä. Näistä kaksi lenkkiä on aamu- ja iltapissatus, jotka on kyllä ihan lyhyet lenkit. Sitten päivällä tai illalla pyritään tekemään pidempi lenkki, jolloin treenailen jotain pientä ja koirat saa juoksennella vapaanakin. Viikonloppuisin tulee sitten tehtyä enemmän vapaita lenkkejä ja treenattua joskus useampi tunti (koirat juoksentelee vapaana ja välillä otetaan tottista).
Minuahan nämä kävelylenkit ja irtijuoksutukset eivät paljon liikuta, mutta kesällä pyrin ajamaan enemmän pyörällä niiden kanssa ja välillä juoksemaan itsekin.

3. Mitä koirasi syö? Koetko lihan syöttämisen tärkeäksi?
Koirat syö mulla 50/50 mallilla nappulaa ja raakaa. Tällä hetkellä vielä RC Gastro nappulana, mutta testiin tulossa nyt Virbacin Adult, joka on proteiinipitoisempaa kun nykyinen nappula. Lihoina menee Hurjan kana, kalkkuna ja heppa. Siivet, kaulat, rangat ja rustoluut ovat meidän joka viikkoista ruokaa. Sitten ajanvieteluuna (hammasharjana) menee naudan putkiluut silloin tällöin. Joka aterialle pyrin myös laittamaan Doilsin Iho öljyn ja noin kerran viikossa kananmunan kummankin sessen kuppiin.

Koen lihan syöttmäsien tärkeäksi koiralle. Jos minulla olisi enemmän tilaresursseja, molemmat pojat olisivat varmasti täysin raa`alla. Olet mitä syöt pätee tässäkin.

4. Liittyykö unelmatyösi eläimiin?
Kyllä liittyy. Tiesin unelma-ammattini jo varmaan viiden vanhana. Katsotaan jääkö se vain unelmaksi vai onko minulla perselihaksia tarpeeksi koskaan. (:D)

5. Millaiset rodut miellyttävät silmääsi, miksi?
Sporttiset, sopusuhtaiset ja koiran näköiset koirat. Koiran täytyy olla "koirankokoinen" ja liikkuvaisen näköinen. Tietynlainen arvokkuus ja kauneus myös miellyttää minua. Eniten silmääni miellyttävät ykkösryhmän koirat.

6. Mitä asioita haluaisit parantaa itsessäsi, jotta olisit entistä parempi koiranomistaja?
Pitkäjänteisyyttä. Olen ihmisenä aika malttamaton ja monesti huomaan haluavani kaiken nopeasti. "Hiljaa hyvä tulee" ei ole mun motto ja sitä haluaisin hieman kehittää itsessäni. Ja ehkä tietty täydellisyyden tavoittelu ja kisaamisen ajatteleminen saisi olla välillä vähemmän mielessä. Koiran kanssa voi elellä ihan normaalia kivaa arkea ilman mahdottomia suunnitelmia ja tavotteita. Ainakin välillä! :D

7. Minkä hetken haluaisit elää uudestaan koirasi kanssa?
Sen hetken kun olin 15-vuotiaana Tikkakoskella viisi viikkoinen Kamu sylissäni.

8. Kuinka paljon sinulla kuluu rahaa kuussa koiraan?
Työni puolesta minulla on onnellinen tilanne, etteivät koirakulut nouse ihan niin suuriksi. Mutta kyllä minulla menee jo ruokiin keskimäärin 50€ kuukaudessa. Joskus on sitten enemmän koiramaisia menoja ja joskus vähemmän.

9. Opetatko koirallesi turhia temppuja vai panostatko ainoastaan lajikohtaisiin suorituksiin?
Opetan paljon turhaakin! Tykkään tosi paljon opettaa kaikkea höpsöä, kuten pupu-asennon, roskien viennin, valojen sammutuksen yms.

10. Onko sinulla autoa? Koetko sen tärkeäksi koiranomistajan arjessa?
On meillä auto. Koen sen tärkeäksi koirien kanssa silloin kun harrastaa jotain aktiivisesti ja asuu muualla kuin pk-seudulla. Täällä periaatteessa pärjää ihan julkisillakin, mutta auto helpottaa harrastuksissa kulkemista.

11. Matkustatko paljon ilman koiraa vai otatko koiran mukaan kaikkialle?
Koirat kulkee kyllä mukana miltein aina jos lähdetään jonnekkin esimerkiksi yön yli reissulle.

Haluan haastaa seuraavaksi mukaan:
Valkoista arkea
Lähtölupa pillillä
Irratiomania
Kolme sählää
Partojen pakinat
Luuhullut
Ripaus mustaa valkoisella

Kysymykset:
Millainen koirablogi kiinnostaa sinua?

Mitä pidät hulluimpana koiraharrastuksessa?

Mitä harrastaisit jos sinulla ei olisi koiria?

Mikä on koirasi huonoin puoli/luonteenpiirre/tapa?
Millainen koirasi pentuaika ja nuoruusvaihe on ollut?

Mikä sinusta kasvattajana on kaikista palkitsivinta?
Kuinka olet valinnut koirasi kasvattajan?

Lue lisää

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

PENTUVAROITUS

Haaveilemani potrettikuva kaikista sydänkäpysistä!

Eilen hyppäsin aamusta 10.22 kohti Harjavallan kautta kulkevaa junaa. Tai no Tampereella vaihto ja samaa matkaa yhdessä Maaritin kanssa, joka oli lähtenyt pentujenihastelureissulle Jyväskylästä päin. Olin yhtä hymyä koko aamun ja odotin vain suloisten karvapallojen näkemistä - ja toki ihanien ihmisten.

Saavuimme kolmen naisen voimin (minä, Maarit ja Piia) Oilin ja Heikin luo vähän ennen kello kahta ja heti autosta astuttuamme vastassa oli valkoinen kakaralauma. Siinä kohtaa viimeistään Ronjan sydän suli. Monta tuntia olimme pentuja katsomassa, hellimässä ja kuvaamassa. Niin mahtava katras, että en voi kuin haljeta ylpeydestä. Ihan jokaikininen pentu oli todella reipas, sosiaalinen ja leikkisä. Kukaan ei jäänyt niin sanotuksi seinäruusuksi vaan vuorotellen (ja yhtaikaa) ne tunkivat syliin ja purivat varpaista. Juuri sellainen pentue kun pentueen pitää olla.

Tietenkin mun lellikkipennuksi valikoitui sininen Devoted One`s Breeze Of Snow. Sanoinkin ääneen että jos tämä sininen nauha olis jollain toisella niin tuskin erottaisin, niin tasainen ja ihana pentue kun on. Oili kertoi pentueen käyneen jo pelastuskoiraradalla vähän nuuhkimassa erilaisia alustoja ja täysin uusia mestoja, reippaita oli ollut koko sakki.

Heikin muutama räpsäys ns "kulissien takaa" :D

Pieni punainen malttaa välillä olla myös rapsuteltavana

Lopuksi haluan kiittää Oilia perheineen aivan upeasta valkkaripentueesta ja siitä, että olen jo alusta asti saanut olla näinkin läheisesti mukana pentujen alkutaipaleella. Jatkossahan kuulumisia tulee sitten pentujen uusilta perheiltä lisää, mutta Oili on tehnyt valtavan suuren ja palkitsevan työn taaten pennuille mahdollisimman hyvän alun elämälle. Kiitos!