Pääsiäisen viettoa

 
Kide ja pallo

Neljän päivän vapaat tulivat kyllä nyt tarpeeseen. Päivät on pidentyneet ja valoisan ansiosta jaksaa tehdä paljon enemmän. Perjantai aamuna treffasimme Kamun kanssa ensimmäistä kertaa pienen Kide-tytön (Gira x Kamu). Tyttö oli perjantaina ollut jo viikon omassa kodissaan. Saran kertoman mukaan tyttö on ollut erittäin reipas ja sosiaalinen pikku kullanmuru.

Kamu pussaili ja haisteli tyttösen heti ensimmäisenä ja sen jälkeen se oli jo sitä mieltä, että toivottavasti tuo rääpäle ei lähde meille. Kide oli hirmuisen reipas ja älyttömän kaunis pieni valkkarin alku ja uskon kovasti että siitä kasvaa hieno tyttö.

Tovin siinä kuvasimme neitiä ja Sara harjoitteli luoksetuloa, kunnes tyttö alkoi jo hieman näyttää väsymisen merkkejä. Urheasti pikku valkoinen kuitenkin taisteli väsymystä vastaan ja katseli vielä viimeiseen asti tapahtumia ympärillään ennen kuin pienet silmät menivät kiinni Saran lämpimässä sylissä. Kuvia Kidestä löytyy täältä.

Kiitos Saralle kun sain nähdä pikkuista ja otetaan uusiksi mahdollisimman pian!

 ___________________________

Tänään olikin sitten vuorossa temmellystä Rokin kanssa. Mietittyäni tässä viime päivinä pojan henkisen kasvun haasteita näin miltein vuoden iässä pälkähti mieleeni, ettei pojalla ole ollut juurikaan muun rotuisia leikkikavereita kun valkkareita. Lenkillä huomaan sen olevan heti innoissaan kun jossain kävelee valkoinen koira ja muut taas ovat enemminkin kummajaisia.

Niinpä lähdettiin työkaverini kanssa viemään junnut suureen puistoon leikkimään vähän muidenkin kuin omannäköisten parissa. Minua hieman jännitti miten Roki suhtautuu puistossa oleviin koiriin, koska emme kovin paljoa ole puistoilleet. Junnu yllätti kyllä niin positiivisesti tällä kertaa, että hymyilyttää vieläkin. Koirapuisto oli kooltaan niin suuri, että koirat saivat juosta niin paljon kuin sielu sietää. Työkaverini valkkarityttö Mila oli tietenkin Rokin paras leikkikamu, mutta todella hienosti juoksuralli onnisti myös ei-valkoisten kanssa. 

Ota kii jos saat!

Nyt ollaan Rokin kanssa otettu kaikkeen jännittävään vähän erilainen asenne mitä aiemmin. Ennen yritin kääntää sen mielenkiinnon kaikesta minuun houkuttelemalla tai kieltämällä haukkumasta. Jossain vaiheessa jo tuntui ettei koira osaa enää ollenkaan olla välittämättä mistään vaan kaikkea ja kaikkia pitää kommentoida haukkumalla. Jotenkin koira myös otti painetta hihnasta, sillä heti kun hihna kirisyy niin alkaa vastustelu. Niinpä olen nyt käyttänyt valjaita ja naksutellut oikeasta sujuvasta hihnakävelystä.

Samoin kaikki kiinnostavat ja vähän pelottavatkin jutut, mitä koira ennen kommentoi suoraan haukkumalla olen kääntänyt nyt minulle merkattavaksi. Esimerkiksi koirat se katsoo ja saa naksautuksen oikeasta mielentilasta ja palkka tulee nameina maahan. Tässä se idea, että koira saa työskennellä vähän nenällään ja purkaa itseään sallittuun toimintaan. Edistystä on tapahtunut ja muutamat kerrat on mennyt jo niin, että Roki tarjoaa suoraan katsetta ja sitten odottaa palkan. Todella hienoa ja koirankin fiilis alkaa muokkautua juuri oikeaan suuntaan. 

Kiitos Marica ja Mila seurasta tänään!