sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Ensimmäinen vuorokausi kotona



Eilen ajettiin aamulla Turkuun hakemaan Roki poika kotiin. Kamu oli tietysti mukana aluksi autuaan tietämättömänä asiasta. Piian ja Janin luo saapuessamme varmaan Kamukin jo aavisteli, että taasko niitä naskalihampaita ollaan katsomassa. Tällä kertaa kuitenkin yksi lähti mukaan. Roki oli tosi kiltisti koko automatkan. Ensimmäiset kilometrit se itkeskeli jonkin verran ja haketui sitten viileään lattialle nukkumaan. Unta riittikin sitten kotiin saakka.

Heti saapuessamme sisälle aloitti Kamu mököttämään. Se vältteli pentua katseellaan ja haki huomiota syömällä kaikki pennulle esille laittamani luut. Kamuhan ei tavallisesti syö edes possunkorvia, mutta kylläpäs nyt kelpasi. Roki olisi halunnut temmeltää ja leikkiä Kamun kanssa, mutta vanhemmalla herralla oli nyt sulateltavaa tässä asiassa.

Yö meni oikein hyvin, hieman pentu oli rauhaton ja itkeskeli välillä. Muutaman kerran se minut herätti ja tuli aivan sängyn viereen nukkumaan minun pitäessä kättä sen selän päällä. Ihmeekseni pentu ei ole tehnyt vielä yhtään tarpeitaan sisälle, vaan kaikki hoituu ulkoillessamme.


Tänä aamuna Roki sai heti herättyään älyttömät aamuhepulit. Kamu katsoi kauhulla kun penska spurttasi ympäri asuntoa ja yrittii vaivihkaa aina ryöstää sanomalehden suuhunsa ja painella karkuun. Niinpä päätin pakata koirat autoon ja suunnata Ojangon kentälle vähän näyttämään ympäristöä pennulle ja harjoittelemaan vähän Kamun ohjausta. Kentällä Roki oli todella reipas. Ei haahuillut Kamun perässä vaan oli kiinnostunut minusta ja tekemisestä minun kanssa. Palkkasin pentua luoksetuloista ja leikitin patukoilla ja pallolla. Hienosti poika innostuu leluista ja ihmeekseni kantaa ne minulle takaisin oitis jos heitän niitä yhtään etemmäs.

Roki ei paljon välittänyt agiesteistä vaan tutki niitä innolla. Pari kertaa se meni putkestakin ihan oma-alotteisesti. Lopuksi otin Kamun pyörimään kentälle myös samaan aikaan ja pojat juoksivat putkissa peräkkäin. Kamua otti selvästi päähän, että pentu oli nyt jo vallannut hänen treenialueensakin. Kamu murjotti korvat luimussa ja yritti taas vältellä Rokia viimeiseen asti. Pentu ei tunnu välittävän moisesta käytöksestä vaan nukahti kiltisti aivan Kamun jalkojen juureen :)





sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Erittäin pentumaisia terveisiä!

 Aivan oikein. On tullut aika paljastaa Devoted One`s pentusuunnitelma, jossa urosvalintana komeilee meidän iki-ihana Kamu. Pentuja odotetaan syntyvän kevättalvesta 2016. Tässä kasvattaja-Oilin kirjoittama kuvaus odotuksista:

"Odotamme pennuista terveitä ja hyväluonteisia koiranalkuja, joiden toivomme löytävän omat paikkansa harrastavista kodeista. Molemmat vanhemmat ovat avoimia ja ihmisystävällisiä ja niiden kanssa on harrastettu runsaasti tottelevaisuutta ja metsälajeja sekä lisäksi agilityä ja VEPEÄ. Myös näyttelyissä vanhempien kanssa on käyty toteamassa niiden rodunmukaisuus ulkomuodollisesti. Arkielämä niiden kanssa on helppoa ja palkitsevaa.

Jos pentuja maailmaan meille suodaan, niin ne tulevat kasvamaan perheemme arjessa mukana heti päivästä yksi alkaen. Pennuille pyritään antamaan mahdollisimman monipuoliset kokemukset asioista ja elämästä jo pikkupentuvaiheessa ja niitä tullaan totuttamaan myös kodin ulkopuoliseen maailmaan heti, kun se on turvallisesti mahdollista. Pentujen tukena ja opettajina ovat perheessämme Gira-emän lisäksi niiden isoisä Pörri, isotäti Bella sekä velipuoli Rico, joten laumakäyttäytyminen ja koirasosiaalisuus myös tulevat tätä kautta niille tutuiksi."


Toivon koko sydämestäni tälle yhdistelmälle onnistumista niin luonteiden kuin terveydenkin puolesta. Pennut tulevat varmasti olemaan melkoisia elohiiriä, joten toivotaan parasta, että hyvät ja harrastavat kodit tulevaisuudessa löytyvät. Jos ajattelet olevasi aktiviinen koira-ihminen, joka voisi tarjota Kamu-juniorille rakastavan ja huolehtivan kodin, jossa se saa oikeassa suhteessa rajoja ja rakkautta, ole yhteydessä suoraan Oiliin. Minä uroksen omistajan olen valmis jakamaan kaikkia kokemuksia (hyvät ja huonot) ja kuulen mieluusti pennuista ihan niiden koko elämän ajan. Melkeinhän tässä tulee jo tippa linssiin vaikkei ole edes pentuja alulle laitettu!




Etteivät nämä pentupäivitykset aivan tähän loppuisi, voin ilokseni kertoa: Lauantaina perheeseemme muuttaa uusi laumanjäsen Gentle Miracle`s Catch Me If You Can. Nimekseen pentu saa Roki. Roki tulee olemaan Maaritin minulle sijoittama uros, josta odotetaan iloista ja avointa harrastuskaveria. Alunperin en ollut vielä ottamassa Kamulle kaveria, mutta pienimuotoinen ympäripuhuminen ja pohdiskelu sai minut muuttamaan mieltäni. Yhdistelmä oli hyvä ja kasvattaja jo entuudestaan täysin tuttu, joten tässä tilaisuudessa vaan oli enemmän positiivista kuin mitään muuta. Ja tottahan se on, ettei Kamu ole muutaman vuoden päästä (kun pentu on parhaassa iässä) enää mikään nuorikko.

Eilen lähdin ajelemaan kohti Turkua (missä C-pennut ovat syntyneet) ja katsomaan pentusia ensimmäistä kertaa. Heti kun ovesta astun sisään oli koko pesue minua vastassa. Voi sitä tassujen töminää ja naskalihampaiden määrää. Pentueen emä (Kamun sisko) Nuka on minulle jo entuudestaan täysin tuttu kuvankaunis valkkarineiti, josta on kuoriutunut oikein loistoäiti. Olen tottunut näkemään Nukan aina sellaisena leikkisän avoimena valkkarina, josta ei työmotivaatio ole kesken loppunut. Nyt olin aivan hämmästynyt kuinka koiran ilme olikaan muuttunut. Iloisen ADHD:n katseessa jokin oli muuttunut, tilalle olivat tulleet äidilliset tähtisilmät, jotka tuikkivat edelleen iloisuutta, mutta niin rakastavaa kärsivällisyyttä.  Nuka oli koko kaksipäiväisen vierailuni ajan aivan käsittämätön. Se hoisi ja leikitti pentuja, oli vieraiden silitettävänä ja antoi näiden omien veljiensä olla pentujen kanssa aivan vapaasti samalla takapihalla. Aivan käsittämättömän upea äitikoira.




 

 Itse pennun valinta oli äärimmäisen vaikea. Olisin voinut ottaa jokaisen niistä. Koko katras on niin tasainen sekä luonteiltaan, että rakenteeltaan, joten valinta oli äärimmäisen vaikea. Kuitenkin jo muutamassa tunnissa pieniä eroja yksilöiden välillä oli selkeästi havaittavissa. Tuleva pentuni on värikoodiltaan Turkoosi, joka on kyllä porukan vilkkaimmasta päästä. Vaikka kuinka vanotin itselleni, ettei sitä kaikista ärhäkintä niin minkäs teet kun se huomioni aina vei. Roki on ilmeeltään todella terhakan oloinen ja rakenteeltaan sirpakka ja sopusuhtainen. Pennuista ei odoteta mitään jättiläisiä, joten toivotaan hyvää harrastuskoiran rakennetta. Luonteeltaan poika näytti tosiaan olevan vilkas ja tempperamenttinen. Tänä aamuna hihnakävelyä opetellessa tuli huomattua ettei herra ihan heti tee mitä häneltä odotetaan (:D). 



Lauantai aamuna lähdemme hakemaan pojua kotiin. Kamu otti Turussa koko pesueen vastaan oikein isällisesti. Hän olisi vain halunnut pestä ja hoitaa pentuja vaikka yöhön asti. Herra Turkoosi ihastui enoon ikihyväksi, sillä aamulla muiden sisarusten leikkiessä poika istui pentuaidan juuressa ja tuijotti Kamua niin kauan kuin viimein nukahti.



perjantai 22. toukokuuta 2015

Vepekausi avattu


Eilen avattiin vepeily kausi Sipoossa HSKH:n treeniporukassa. Meitä oli yhteensä seitsämän naista treenassa eilisiltana ja sää muuttui iltaa kohti oikein aurinkoiseksi. Ranta oli mukavan siisti ja lajille suotuisa merenlahti. Yhdessätuumin kannettiin veneet ja poiut vesille, sitten vain treenaamaan. Otimme vuorotellen jokainen koirilleen muutaman liikkeen perätysten, ettei koirille tullut kuin yksi kierros itse treeniä. Näin oli mielestäni järkevä tehdä, koska se joudutti treenejä eikä koirien tarvinnut olla koko ajan likomärkänä.

Kamu oli intoa täynnä. Eilinen oli ensimmäinen kerta tälle vuotta kun se uimaan pääsi, joten odotukset eivät olleet kovin korkeat. Mutta mitäpä vielä, jätkä teki kaiken taas niin hienosti ja täynnä tarmoa. Veneenhaku ja veneestä hyppy sujuivat kuin vettä vain ja vientikin onnistui kaksi kertaa peräkkäin. En voi olla kuin tyytyväinen miten koira toimi täysin uudessa ympäristössä ja pitkän tauon jälkeen.

Saatiin koepaikka oman seuran kokeeseen, joka järjestetään maanantaina 8.6

Jokos muut hauvat ovat uskaltautuneet veteen?

tiistai 19. toukokuuta 2015

Rotumestaruudet ratkottiin Nivalassa

                                                                               Kamun kanssa Viitasaarella mestaruuksien jälkeen Kuva: Maarit Alanen

Perjantaina startattiin iltapäivällä Katariinan ja Jewelin kanssa matkaan. Olimme varanneet Majoituksen olimme varanneet yhdessä Mirvan ja Maaritin kanssa Viitasaarelta, joten kotimatka olikin sitten noin 100km lyhempi sunnuntaina. Kamu istua nökötti Katsun autossa koko matkan nukkumatta silmäystäkään, liekkö jännittänyt treenikaveri Jeweliä vielä sen verran. Matka sujui hyvin, pysähdyimme Tikkakoskelle ottamaan kasvattajan kyytiin ja samalla moikkaamaan Nelli-mammaa. Uskomatonta miten tuntui, etten ollut äitikoiraa nähnyt kotioloissa moneen vuoteen, ja silti se oli kuin aiemmin vaikka vuosia on tullut jo yhdeksän.

Viitasaaren majapaikka oli oikein viihtyisä Muikunlahden kartano, jossa majoituimme kahdeksi yöksi. Koiria sai huoletta (lukuun ottamatta jäniksiä) pitää vapaana ja ihastella maisemia.

                                                                                                    Kuvasta kiitos Hanna Kankaanpää

Perjantai ilta meni rupatellessa hyvällä porukalla ja aamulla kello soi 05.30 Nivalan kisapaikalla olimme hieman ennen kello yhdeksää, joten päästiin seuraamaan jo alokasluokan kulkua. Koe oli järjestetty todella hyvin, kenttä oli suuri ja hyvin suunniteltu. Päivä oli oikein onnistunut kaikin puolin. Itse jännitin tas pitkästä aikaa koetta todella paljon. Kamu oli jo valmiiksi kierroksilla kehään mentäessä ja oli työ ja tuska saada oma hermorakenne kestämään. Koira nousi harmillisesti seisomaan paikalla istumisessa ja nollasi myös ohjatun, koska meni väärälle kapulalle. Olin jo miltein maani myynyt ja keskeyttämässä koko koetta kun otimme omaan tasoomme nähden niin surkeita arvosanoja (6,7...). Hieman saatiin kuitenkin tsempattua loppuosaan ja niin se vaan ruudusta tempaisi kympin komeasti loppuun. Ihan ei kolmostulokseen pisteet riittäneet, mutta parannusta edelliseen oli havaittavissa. Nyt täytyy päästä epiksiin harjoittelemaan oman mielenhallintaa ja koiralle paljon häiritä. Kesästä onneksi on tulossa monipuolinen.

                                                                                                       Hanna Kankaanpää

Kauan ei ehtinyt harmitella tuota meidän tulosta kun jaettiin palkinnot. Kamu oli EVL valkkareiden kolmas ja meidän huippu Mihela`s joukkuea, jossa vahvistuksena oltiin, oli joukkuekisan hopealla! Lopuksi vielä Mirva kasvattaja plokkasi vuoden 2014 Näyttelykasvattaja tittelin. Hurjasti onnea Mirvalle, ei voi kuin ihailla kasvatustyösi jälkeä.

Sunnuntaina kuvailimme vielä palkintoporsaita Viitasaarella ja otimme hienoja potrettikuvia. Maarit otti myös mielettömän upeita rakennekuvia Kamusta. Kyllä vaan poika on ihan erinäköinen kun saan itse innostaa sitä, enkä heilu kameran takana.

Loppu on pelkkää kuvasaastetta! Luvassa mielenkiintoisia uutisia, pysykäähän kuulolla;)

                                                                                                          Sydän pakahtuu, Kamu kohta 6-vuotta ja Mummi-Jamie kohta 13-vuotta

                                                                                                                                                       Lunaa lukuunottamatta koko joukkue


                                                                                                                                                       Rakennekuvat Maarit Alanen


Antassu - Koiratarvikkeet kätevästi omin käsin

Antasssu on suomalainen verkkokauppa, joka myy monipuolisesti koiratarvikkeita ja materiaalia, josta voit aivan itse valmistaa lemmikillesi juuri sopivat varusteet. Olen itse käyttänyt Antassun tuotteita jo monta vuotta. Ensin valmistin tuotteita vain omille koirilleni, mutta nopeasti pantoja alkoi mennä myös myyntiin toiminimeni kautta. Antassun tuotevalikoimasta valmistat kätevästi niin pannat kuin hihna, myös erikoisemmat lelut ja nyt niin suositut paracord-tuotteet.

Verkkosivut ovat selkeät ja toimitus nopeaa. Sivuilta näet heti, jos tuote on tilapäisesti loppu tai ei saatavilla. Turhia ostoksia ei siis tule. Yleensä mieluinen paketti kolahtaa postilaatikosta jo parin päivän päästä, ja sitten vain ompelemaan. Tässä muutamia tekeleitäni.








Itse olen ollut tyytyväinen palveluun ja tuotteiden laatuun. Nyt kesän valikoimassa on paljon ihania uusia koristenauhoja ja vaikka mitä uutta kivaa. Kannattaa rohkeasti kokeilla eri materiaaleja ja ihastua.

torstai 14. toukokuuta 2015

Helatorstain agikisat

Tänään olin liikkeellä ilman koiraa kameraa mukana kantaen. Olin lupautunut talkoolaiseksi HSKH:n agikisoihin ja samalla kuvaushommiin. Kisat järjestettiin Ojangon koiraurheilukeskuksessa, jossa oli samaan aikaan myös tokokisat menossa. Minua on ilmeisesti puraissut jokin agikärpänen kun hingun tuonne kisakentille ja sain Kamun kanssa paikan jo alkeisryhmäänkin. Kaipa se vanha koira oppii uusia temppuja? Jos ei niin jospa edes itse opin vähän ohjailemaan ja tutustun agilityyn lajina enemmän.

Sää suosi tuulta lukuunottamatta. Seurasin ykkösluokkalaisten kisoja, eikä se nyt niin vaikealta näyttänyt. Vauhdikas ja hauska laji kerrassaan. Toisella kentällä kisattiin tokoa ja jostain syystä minulla ei ollut yhtään ikävä sille puolelle. :D










Kaikki kuvat löytyy täältä.

maanantai 11. toukokuuta 2015

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kenraaliharjoituksia

Tänään kokoonnuttiin vielä viimeisen kerran joukkueemme kanssa ennen Nivalan kisoja. Näin äitienpäivänä aurinko helli meitä ja saimme treenata lämpöisessä säässä. Kamu oli täynnä virtaa ja vähän alkutohinoissa meni häsläämisen puolelle, mutta hyvin suoritti muuten. Otettiin paikallaoloja piilon kanssa ja minä otin Kamulle rauhoittumisharjoituksia. Lopuksi vähän ruutua ja ohjattuanoutoa. Nämä olivat sellaiset pikatreenit, jossa tehtiin vähän mutta suurella innolla ja hyvilla palkoilla. Nivalan reissusta tulee kyllä aika rankka, koska ennen kisoja koirat matkustavat pitkän matkan autossa ja vieläpä yöpyvät vieraassa paikassa. Mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää, ainakin meillä tulee olemaan hauskaa mahtavalla porukalla!


                                                                                        Kamu kuiskailee Lunalle vielä viimehetken vinkit 

                                                                                                                                               Ei minua taida tarvitakaan kisoissa? :D

Kuinka te valmistaudutte kisoihin?

tiistai 5. toukokuuta 2015

Oikeat Omegat, Enemmän Elämää

Vesipelastuskausi kolkuttelee jo aivan ovella. Suurin muutos treeneihimme on varmasti suolainen merivesi. Minua hirvittää jo etukäteen mitä se tekeekään koiran iholle ja turkille? Luulen, että Kamu pääsee ainakin tulevana kesänä huonosta tavastaan, nimittäin veden juonnista uimisen aikana. Toinen asia, joka on pistänyt silmään on anturoiden kunto. Jouduin jättämään hiekkakentällä treenaamisen kokonaan, koska koiran tassut kärsivät siitä liikaa. Suolatut ja hiekkaiset tiet verottivat anturoita viime talvena niin, etä nyt ne ovat arat aukeamaan todella helposti. Tätä kaikkea miettiessäni ajattelin lisätä Kamun ruokavalioon öljyä. Selailin eri valmistajien tuotteita töissä ja kotona, kunnes Oriolan messuilla vakuutuin Nutrolin ständillä, että voisimme lähteä yhdistämään kahta öljyä Kamun kovimmalle treenikauhdelle. Minulla oli jo aiempaa kokemusta Nutrolinista, joten ei tämä mikään hyppy tuntemattomaan ollut.

                                                                                              Otin teille kuvan Kamun kuivista ja huonokuntoisista anturoista samana päivänä kun aloitimme Nutrolinin.

Sain Nutrolinilta hyvän ja kattavan palvelun, sekä paljon apua aktiivisen koiran ruokavalion viimeistelyyn. Päätimme lähteä kokeilemaan Nutrolinin Iho&Turkki öljyä Kamulle niin sanotusti koko aikaiseksi ravintolisäksi, silmällä pitäen anturoiden kuntoa ja tulevaa vepekautta. Tuossa lajissa kun kastuu ja kuivuu vuorotellen. Vesipelastus on kuitenkin myös fyysiselle jaksamiselle rankka laji, joten kisa- ja treenikaudeksi Kamu saa lisäksi vielä Nutrolin Sporttia, joka edesauttaa koiraa välttämään rasituksesta aiheutuvia tulehduksia ja auttaa jaksamaan vaatiassakin suorituksessa.

Sportti aloitettiin nyt samaan aikaan kuin Iho&Turkki-öljykin, sillä sitä tulisi antaa jo muutamia viikkoja ennen lepokauden päättymistä. Sportti sisältää runsaasti tulehdusta vaimentavia kalaöljyn omega-3-rasvahappoja sekä solukalvoja suojaavia antioksidantteja: E-vitamiinia ja astaksantiinia. Toivotaan, että tuleva treenikausi on antoisa ja vältymme suuremmilta tapaturmilta.

Solukalvot tarvitsevat energiaa ja rasvoja uusiutukseen ja pysyäkseen läpäisevänä ja elinkelpoisena. Kun koiran iho, turkki ja anturat ovat kunnossa, voi varmasti uskoa, että sisäisesti eläin voi hyvin. Kamu reakoi nopeasti mahallaan ja karvanlaadulla moniin eri asioihin ja se onkin ollut hyvä mittari koiran terveydelle. Mielenkiinnolla jään odottamaan, saavatko anturat tästä parempaa elinvoimaa. 

Syötättekö te lisäravinteita koirillenne? Mitä muutoksia olette terveydessä ja hyvinvoinnissa havainneet?

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Jälkipuintia


Tänään oli se päivä kun korkattiin kisakausi jälleen. Viime kokeesta on vierähtänyt jo melkein vuosi. Kamu kisasi EVL:ssä viiden muun koiran kanssa. Tuomarina toimi minulle niin tuntematon ja tiukkalinjainen Timo Pussinen. Koira oli jo koepaikalla saapuessa ihan omissa maailmoissaan. Ei kuunnellut ja temputteli omiaan koko ajan. Vähän ennen paikka makuuta toinen uros syöksyi autosta Kamun päälle, mutta selvittiin onneksi vain säikähdyksellä. Kehään mentäessä jo tiesin, ettei tulosta tänään tehtäisi. Piippaus alkoi saman tien kun pyysin koiran sivulle. Se ei kuunnellut ollenkaan ja liikkeet olivat hitaat ja tahmeat. Maahan meno paikkamakuussa verotti meiltä kolme pistettä, muuten se sujui ihan kohtuu hyvin.

Kaikki muu kokeessa olikin täyttä fiaskoa. Kamu ei tullut edes sivulle istumaan. Se haahuili niin omiaan, katseli maisemia ja yritti jopa livistää paikalta. Kävi se tunnarin sijaan jopa hyppäämässä itsekseen hyppyestettäkin. Olisikohan sieltä peräti kuusi nollaa tullut? Kaket hoitui tällä kertaa edistämistä lukuunottamatta hyvin, vaikka ensimmäinen vaihto olikin seisominen, plussaa siitä. Ohjattunouto onnistui mielestäni hyvin, mutta unohdin sanoa merkillä "seis"-käskyn joten se tippui kutoseksi. Kaiken kaikkiaan koe meni niin ällistyttävän huonosti, että teki moneen otteeseen mieli keskeyttää. En saanut nostettua koiran virettä enää, koska olin itse jo niin toivoni menettänyt. Touhu näytti lähinnä siltä kuin olisin ottanut koiran pystymetsästä suoraan kisaamaan osaamatta mitään. En vieläkään ymmärrä mistä sen käytös kokonaisuudessaan johtuu. Ollaanko me treenattu liikaa vai liian vähän?

Otin kisojen jälkeen pienet päiväunet ja viilensin hieman tunteitani. Lähdin sitten Suvin kanssa treenaamaan. Koira oli edelleen tahmea kuin liimapaperi. Ruudun ja ohjatun jälkeen luovutin. Kamu makoili katsellen kun opetettiin Zoomille erikoisvoittajaluokan saloja. Lopuksi otin Kamulle vain kontakti harjoituksia ja niinkin vaativaa temppua kuin sivulle tulo. Vertasin mielessäni koetilannetta ja meidän treenejä. Tulin siihen tulokseen, että olen treenannut nyt paljon pitkiä suorituksia ja palkannut enemmän. Koira ei ole tehnyt paljoa kisanomaisesti niin sanottuja tylsiä treenejä, joissa tehdään siirtymiä liikkeiden välillä ja annetaan vireen laskea.

Peiliinhän tässä voi itseään katsoa, kun ei ole tarpeeksi töitä tehnyt. Jotenkin vain masentavan tuntuista kun Nivalan kisa häämöttää jo kahden viikon päässä.