torstai 19. syyskuuta 2013

Mut ei villi sielu viihdy matkas pataluuskien!


Tänään taas vepeiltiin. Vettä tuli kaatamalla ja ranta oli uusi. Se ei Kamua haitannut vaan vienti sujui samantien oikein mallikkaasti, ainut vaan, että emäntä oli jo miltein hypotermian puolella. Olin vielä lupautunut hukkuvaksi! Vesi oli viilennyt viime kerrasta jonkin verran, mutta ei se auttanut kun vetää XXL-koon märkäpuku päälle ja kahlata veden syvyyksiin. Minna lähetti Kamun jälleen hakemaan minua merihädästä. Tämä hukkuvan pelastus oli kyllä paras tähän mennessä, koira tuli kuin ohjus ja veti mut rantahiekkaan sellaisella vauhdilla, ettei voinu muuta ku ihailla. On se vaan hieno koira:)

Joku joskus tässä pyysi tällaista vepe postausta ja ajattelin koota tähän vähän meidän tavoitteita ja osaamista. Kaikkihan alkoi 7.7.2013 ku Nurmeksessa oli ekaa kertaa VEPE näytös, jonka jälkeen päästiin ite treenaamaan tuomarin ja konkarikisaajien johdolla. Silloin se vepekärpänen puras, eikä asiaa auttanu yhtään se, et huomasin Kamun olevan luonnonlahjakkuus tässä(kin) lajissa. Se suoritti ekalla treenikerralla kaksi soveltuvuuskokeen liikettä ihan kuin vettä vaan, oli sillä sellainen into uimiseen ja kaikkeen mitä voi noutaa. Siitä se sit lähti, heinäkuun lopulta asti ollaan pienellä porukalla treenattu noin kerran viikossa. Mulla on tavote viedä Kamu soveen ens kesänä ja toivon, et päästäis porukalla treenaamaan talvella Ouluun päin koirauimalaan. Eipähän tulis kauheeta taukoa talven pitkinä kuukausina.

1. UINTI 50 m
Koira lähtee veneestä, joka on kiinnitetty 50 m merkkipoijuun. Koiran tulee
ylittää maalilinja merkkipaalujen sisältä. Ajanotto alkaa ylituomarin merkistä ja
se päättyy, kun koiran säkä ylittää maalilinjan. Virheettömästä suorituksesta
saa 25 ansiopistettä. Lopulliset pisteet saadaan, kun ansiopisteistä on
vähennetty mahdolliset virhepisteet. Liikkeen ohjeaika on neljä (4) minuuttia.
Jos ohjaajia on vain yksi ja hänen ollessa rannalla, on koiran pysyttävä
veneessä ilman kiinnipitämistä.
- Tämä ei ole ollut missään vaiheessa Kamulle ongelma. Koira lähtee vieraiden kanssa hyvin veneeseen ja on innokkaana tulossa sieltä pois. Kamu hyppää rauhallisesti ja uida porskuttaa rantaan, joten en koe tätä haasteeksi.

2. ESINEEN VIENTI 30 m
Ennen varsinaisen liikkeen alkua vene ajetaan 30 m poijulle. Koira lähetetään
maalilinjan takaa, ylituomarin ilmoittamasta paikasta. Ajanotto alkaa
ylituomarin merkistä, jonka jälkeen ohjaaja antaa vientiesineen koiralle.
Vientiesine on ohjaajan oma ja sen on oltava ylituomarin hyväksymä.
Vientiesinettä ei saa heittää veteen tai maahan, josta koira ottaa sen.
Ajanotto pysähtyy, kun veneessä oleva ohjaaja/koetoimitsija saa
vientiesineen. Virheettömästä suorituksesta saa 25 ansiopistettä. Lopulliset
pisteet saadaan, kun ansiopisteistä on vähennetty mahdolliset virhepisteet.
Liikkeen ohjeaika on neljä (4) minuuttia. Jos ohjaajia on vain yksi, on hänen
oltava rannalla.
- Tämä on Kamun haastavin liike. Vientiä ei olla koskaan aiemmin treenattu, joten koiralla ei oo sellasta hurjaa motivaatiota viedä mitään esinettä jollekkin toiselle, kun vertaa vaikka veneen tuontia mammalle, onhan se paljon hauskempaa. Kuitenkin ollaan treenattu pelastusliivien vientiä ja kyllä se onnistuu kun veneestä vähän hetsaa koiraa, et kyllä se palkka sieltä veneestä sit tulee. Eli tähän treeniä lisää:)

3. VENEEN NOUTO 30 m
Ennen varsinaisen liikkeen alkua vene ajetaan 30 m poijulle. Veneessä tulee
olla vähintään kaksi (2) henkilöä, kuitenkin kaikilla koirilla sama määrä. Koira
lähetetään maalilinjan takaa, ylituomarin ilmoittamasta paikasta. Koira noutaa
veneen 30 m poijulta. Ohjaaja/koetoimitsija antaa vetoköyden koiralle
palkintotuomarin merkistä. Koiran tulee ylittää maalilinja merkkipaalujen
sisäpuolelta. Ajanotto alkaa ylituomarin merkistä ja jatkuu siihen asti kunnes koiran säkä on ylittänyt maalilinjan. Virheettömästä suorituksesta saa 25
ansiopistettä. Lopulliset pisteet saadaan, kun ansiopisteistä vähennetään
mahdolliset virhepisteet. Liikkeen ohjeaika on neljä (4) minuuttia. Jos ohjaajia
on vain yksi ja hänen ollessa veneessä, on koiran pysyttävä paikalla ilman
kiinnipitämistä.
- Kamu teki veneen noudon miltein virheettömästi jo ekalla treenikerralla. Sillä on suuri into lähteä noutamaan köyttä. Vene tulee koiran mielestä vähän niinku extrana siellä perässä. Liikkeeseen tarvii enemmän treeniä, missä koiraa ei hetsata köydellä ennen veneen hakua. Myös maalilinjan kanssa pitäisi harjoitella.


4. HUKKUVAN PELASTAMINEN 30 m
Koira lähetetään maalilinjan takaa, ylituomarin ilmoittamasta paikasta.
Pelastettava henkilö pudottautuu veneestä 30 metrin poijun kohdalla veteen.
Venettä ajetaan eteenpäin vielä noin 10 m. Ajanotto alkaa, kun pelastettava
henkilö pudottautuu veteen. Pelastettava henkilö loiskuttelee pelästyneesti
merkkipoijun linjalla, mutta ei pidä kiinni merkkipoijusta. Pelastettava ei saa
kutsua koiraa, eikä käyttää käskysanoja. Koiran on joko tartuttava
pelastettavan kädessä olevaan ”kädenjatkeeseen” (dummy tai vastaava) tai
pelastettava tarttuu koiran päällä oleviin valjaisiin. Koiran tulee kuljettaa
pelastettava rantaan ja ylittää maalilinja merkkipaalujen sisältä. Ajanotto
päättyy, kun koiran säkä ylittää maalilinjan. Virheettömästä suorituksesta saa
25 ansiopistettä. Lopulliset pisteet saadaan, kun ansiopisteistä on vähennetty
mahdolliset virhepisteet. Liikkeen ohjeaika on neljä (4) minuuttia. Jos ohjaajia
on vain yksi, on hänen oltava rannalla.
- Kamun lempiliike. Mikä olis sen parempaa ku uida täysiä jonkun kivan tyypin luo, joka kaiken lisäks vielä läiskyttää patukkaa? Sit vaan nappaa sen patukan ja ui miljoonaa rantaan. Ei tunnu koira edes huomaavan, et siellä roikkuu aina sellaset n.50kg mukana:D Eli tässä ei oo ongelmaa, koira lähtee tosi innokkaasti hakemaan ja tarttuu patukkaan tosi varmana. Ihan rauhassa saa räiskiä vettä sen naamalle niin ei varmaan jätä patukkaa hakematta:)

Nyt kun tätä kirjoittelee, niin aika hyvällä mallilla meillä nuo pelastushommat on. Sovessa kuitenkin saa mennä yks liike vaikka nollille nii menee vielä läpi ja käskyjäkin saa käyttää kuusi kappaletta:) Joten ensi kesää odotellen...

Kuvat: Teija Heinonen



tiistai 10. syyskuuta 2013

Puhun, vaikken tunne sanoja


Käytiin tänään koirien kanssa pesemässä mattoja äitini luona. Vaan kyllä oli kylmää vettä:/ Samalla pääsin moikkaamaan Humu-poikaa, joka oli reipastunut ihan silmissä. Pojasta oli kehkeytynyt melkoinen kiusankappale! Treenasin pennun kanssa ulkona vähän toko juttuja, sivulle tuloa, paikalla-oloa ja perus kontakti juttuja. Vaan kyllä sen heti huomaa, ettei kyseessä ole mikään paimenkoira. Humu saattaa yhtäkkiä keksiä jonkin hajun ja mennä sen vallassa minne sattuu ja välillä taas on hirmu hyvin kontaktissa. Hauska veikko, pojalla tuntuu olevan tässä vaiheessa enemmän jalkoja kuin järkeä!

Alla muutama kuva Kefen ja Humpan leikeistä, jotka ekaa kertaa alkoivat sujua hyvin, kun Humukin uskaltautui mukaan leikkiin.






maanantai 9. syyskuuta 2013

Pitkästä aikaa tottistreeniä

Välillä vähän treenikuulumisiakin, ettei mene tämä blogin pitäminen vain pelkäksi tulospäivitykseksi. Tänään lähdettiin poikien kanssa tottistreeneihin. Oltiin sovittu aiemmin, että treenataa maanantaisin (aina kun porukka ehtii) tottista ja sen jälkeen jotain maastolajia. Tänään saavuttii Hennan kanssa kentälle aiemmin kuin muut ja treenattiin vähän sitä sun tätä. Otin Kamun kanssa tottiksen hypyt suurimmalla kapulalla (enhän mä tienny et alokkaassa on paljon pienemmät kapulat ja et se mahdoton järkäle tulee vasta voittajaluokan tasamaanoudossa!) ja hienosti poika teki kaiken. Vahvistelin eteentuloa sillä varjolla, kun kerta ihmeellisesti toi kisoissa kapuloita sivulle.

Hienosti meni Kamulla myös seuraaminen, joten otin Kehvelin vähän leikkimään vähän kaikenlaista kentälle. Hioin seuraamista naksuttimen kanssa ja otin muutaman noudon, jotta saataisiin liikkeeseen sitä kaivattua varmuutta. Kefe teki oikein iloisesti ja kauniisti. Henna joutui lähtemään, joten jäätiin koirien kanssa kentälle kolmestaan odottelemaan muita treenikavereita. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja otin vähän tokojuttuja. Kamulle ruutua, tunnari ja kaukoja. Ruutu ja kaukot meni tavanomaisesti superpalkoilla oikeasta suorituksesta. Sitten siirryin tunnariin ja helpotin liikettä siten, että seisoin itse metrin päässä kapuloista niin sanotusti tukena koiralle. Kamu lähti varmana kohti kapuloita ja haisteli. Haisteli tarkkaan ja toi oman jopa kolme kertaa! Liike on selvästi alkanut mennä koiran tajuntaan ja hyvä niin.

Birgit saapui kentälle collieidensa kanssa ja otettiin kokeenomaisesti tottisosuudet. Kamu ei ole juuri BH kokeen jälkeen tottista tehnyt, joten "vanhasta muistista" tehtiin. Ilman kisajännitystä ja hyvällä tatsilla kaikki sujui kuin rasvattu. Eipä paljon poika välittänyt edes laukauksista. Niinpä saatiin vielä Teija mukaan porukkaan ja siirryttiin metsään tekemään esineruutua.

Sää oli tänään tyyni ja haasteellinen. Metsässä oli liikkunut jos jonkinmoista sienestäjää ja koko metsikkö oli kaikenlaisten hajujen vallassa. Kamu nosti ensimmäisen esineen alkuvaikeuksien jälkeen hyvin. Koiralla oli sellainen vauhti päällä, että herkästi lähti vähän liian kauas, mutta vielä loput kaksi esinettä löytyi hienosti.

Lopuksi vielä Kefelle harjoitus. Olen tehnyt todella vähän esineruutua pikkumustan kanssa, suunnilleen vain piilotellut satunnaisesti metsään jotain ja kehunut kun merkkaa edes vähän. Tänään tehtiin pari helppoa esinettä, jotka koira näki piilotusvaiheessa ja pääsi sitten hakemaan noin 20 metrin päästä. Ainakaan intoa ei Kefeltä puuttunut.

Oikeastaan vähän harmittaa se, ettei täällä meilläpäin voi kovin aktiivisesti treenata mitään pk-lajia. Viestiin ja hakuun tarviis aina apumiehiä. :/ Mietinkin tuossa, että niinköhän mun pitäis alkaa noita jäljelle opettamaan, niin pääsis treenaamaan yksikseenkin aina.

torstai 5. syyskuuta 2013

Kauhea kuulumispläjäys

Nyt olen ollut blogin suhteen erittäin laiska ja samaan aikaan elämässäni hyvin kiireinen. Aloitin uuden työn K-marketin kassaneitinä (jee!) ja muutenkin tässä on ollut kaikenlaista juoksua joka suuntaan.

Eli aloittakaamme kertomalla meidän 25.8 kisakuulumiset. Kisat eivät aivan menneet niin kuin toivoin, mutta kuitenkin ylittivät tiettyjä odotuksia. Olin siis ilmoittanut kauhukakaran avoimeen ja Kamun voittajaan. Sunnuntai aamuna kello kymmenen starttasi koe käyntiin avoimella luokalla ja Kefe oli suorituksissa muistaakseni neljäntenä. Paikkamakuu kymppi, se oli hieno! Tuomarina meillä oli näissä seuranmestaruuskokeissa Rhea Pörsti-Lackman, joka oli mielestäni arvostelussaan aika tiukka täti. Näin jälkeenpäin kun ajattelen, taisin mokata Kefen kanssa siinä, että otin sen kauhean aikaisin autosta "tyympiintymään" kisapaikalle jo valmiiksi. Se ei ollut aivan siinä huippuvireessä kun lähdimme yksilösuorituksiin, mutta teki oikein kaunista tokoa. Ainoat kompastuskivemme olivat luoksetulo ja nouto. Luoksetulossa valui varmaan kaksi koiran mittaa, koska tätä olin tosi vähän treenannut (koira alkoi ennakoimaan pysäytystä ja luotin sen pysähtyvän kokeessa!). Noutoon olin tyytyväinen, sillä se on ollut meillä niin tuore ja haasteellinen liike. Koira lähti innostuneena noutamaan ja toi kapulaa hyvällä tatsilla, MUTTA vino perusasento ja siitä 7-pinnaa?! Noh kokeen kokonaispisteet olivat sitten 154pistettä ja II-tulos. Katsoin suorituksen myöhemmin videolta ja se oli oikein kaunista, joten jäi vähän harmittamaan ne neljä vaadittavaa pistettä ykköstulokseen, joten taidetaanpa käydä vielä syksyllä yhdet kisat ennen talvihuilia. :)



Sitten pääsin jännittämään voittajaluokan alkamista. Koiria oli ilmoitettu viisi kappaletta ja minusta tuntui, ettei Kamu kuuntele ollenkaan. Olin jo varma, ettei se pysy hallinnassa edes paikkamakuussa kun hihnat on jätettävä pois jo hyvissä ajoin ennen kehää. Sitten se alkoi, olimme ensimmäisenä. Kamu kulki kauniisti sivulla kehään ja istui odottamaan sivulle. Koirat maahan ja itse piiloon. Kului neljä minuuttia ja palattiin koirien luo. Siellä se napottaa kauniisti, ei edes lonkalla! Tuomari tulee viereen kymppilapun kanssa ja kehuu kuinka hyvin koira oli hallinnsassa! JIPPII! Sitten käytiin vähän hetsaamassa kehän ulkopuolella ja mentiin suorittamaan ruutua. Kamu istui sivulla ja katseli eteenpäin, mietin jo mielessäni, ettei se varmaan merkannut ruudun sijaintia. Sitten annoin käskyn ja koira juoksee ruutuun täydellistä vauhtia ja tippuu maahan ensimmäisestä käskystä. Kävelen kohti ja huomaan etutassujen olevan 10cm yli nauhan! Liike olisi ollut niiiin täydellinen (ainakin mulle!), mutta nollille meni. Sitten toinen kauhunaiheeni, tunnari. Hinkkasin kapulaa käsieni välissä kuin pakkomielinen ja käännyin. Luvan saatuani käskin koiran etsimään oman. Kamu meni rauhallisesti kapuloiden luo ja haisteli, oman kohdalla pysähtyi ja jäi tuijottamaan minua. Annoin uuden käskyn ja koira nappasi oikean ja toi sen sivulle hiukan vinoon. Kummallista kyllä, mutta Kamu on aina opetettu tuomaan eteen ja toi kaikki (nouto)kapulat kokeessa vinoon sivulle!? Noh, tunnari meni yli odotusten, 6-pinnaa siitä. Loppua kohti Kamun paukut hiipuivat, mutta pääsimme tavoitteeseen. Rhealta voittajaluokasta kolmos tulos 211,5 pisteellä ja sijoitus 3/5!! Hieno Kamu! 

Sitten Kefen BH-kokeeseen. Koe järjestettiin Nurmeksessa 31.8.2013 ja tuomarina samainen Rhea Pörsti-Lackman. Kokeeseen mahtui mukaan 10 koirakkoa ja arpomisen jälkeen olimme numerolla 8 ja tietysti paikkamakuu ensin. :( Tiesin koiran vireen laskevan paikallaolon aikana, mutta ei sille mitään voinut. Kefe meni mallikkaasti maahan ja jätin sen paikoilleen. Pitkiltä tuntuivat minuutit, mutta ei auttanut kuin luottaa koiraan. Siellä oli ja pysyi! Hyvällä mielellä päästiin suorittamaan piinaavan pitkää seuraamiskaaviota. Arvasin, ettei vire voi pysyä yllä niin kauan, joten vapaana seuraamisessa käännöksissä ilmeni väljyyttä ja henkilöryhmä oli vähän haahuilua. Jäävät liikkeet menivät nappiin, paitsi luoksetulossa tietysti tulee suoraan sivulle niin pk-puolella rokotetaan siitä. Tuomarilta saatiin kehuja istumisesta, oli kuulemma päivän parhaita.Myös pisteet 54 taisivat kuulua kärkikastiin. Niin oli A-osuus suoritettu ja menolippu kaupunki-osioon hankittu.

Kaupunkiosuudessa arvelin Kefen puhkuvan autoilijalle joka kysyy tietä. Vaan hienostippa koira suoritti senkin katsellen vaan mamman sivulta, että "koska jatketaan matkaa?". Reippaasti Kehveli kipitti kaupunki pätkän ja jäi ihan nätisti odottamaan äitiä ravintolan eteen. Näin ollen käyttäytymiskoe hurahti läpi 13kk iässä ja poika saa ylpeänä kantaa titteliä BH nimensä edessä! Kyllä oon ylpeä.

BH-kokeen kuvat c: Jaana Jääskeläinen

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä mainittakoon minun ja isäpuoleni uusi metsästyskoiraprojekti: Humu. Humu on rekisteröimätön 5kk ikäinen irlannin setteri. Edellisen omistajan mukaan pentuetta ei saatu rekisteriin, sillä isällä oli toinen lonkka C. Noh, eipä se meitä haittaa, koska muita tavoitteita ei ole, kun vain poika alkaisi hyväksi sorsakoiraksi. :) Oikein iloinen ja eloisa kaveri asustaa äitini luona 30km päässä, joten varmasti hänen kuulumisia täällä tulaan kuulemaan. Humu-poika tulee hyvin juttuun omien koirieni kanssa, välillä vaan katsoo silmät suurina kun K&K:n leikit on vähä rajuja. :D