Mitä ikinä sun unelmat onkaan, et saavuta niitä unessa koskaan

Kolmas kerta toden sanoo. Ei päde minuun. Vuosi on taas kulunut yllättävän nopeasti, tarpomalla ja rämpimällä. Lukeminen on ollut yhtä selviytymistä ja matovaation eteenpäin viemää. Tämä panostus ei auttanut tänäkään vuonna. Eilen töissä koulun vastaus lävähti suoraan kasvoille kesken iltavuoron, vaikka olin päättänyt katsoa tuloksen vasta perjantain vuoroni jälkeen. Puhelin tärisi sähköpostin merkiksi ja menin avaamaan postin ajatuksissani. Siinä se oli, suoraan isoilla kirjaimilla: Valitettavasti sinulle ei myönnetty opiskelupaikkaa.

Loppu aika töissä meni vähän sumussa. Vaikka olin jo varautunut kielteiseen päätökseen, päässäni velloivat ikävät ajatukset. Päällimmäisenä ajatuksena olin todella vihainen, niin vihainen että olisin voinut huutaa. Päätin laittaa kuvakaappauksen facebookin etusivulle asiasta, en jaksanut selitellä ihmisille. Kotiin päästyä tunteet heittelivät ja suurin vihan tunne hälveni, taisi siinä muutama kyynelkin vierähtää.

Nyt annan itselleni aikaa. Aikaa sulatella ja valmistautua ajatukseen siitä, että syyskuussa alkaa jälleen elämäni raskain ponnistus. Nyt edessä on vielä hetki lomaa ja ajatuksia muille asioille. Tulevana vuonna joudun nipistämään kaiken ajan elämästäni vain lukemiseen. Katsotaan saanko jotakin joustoa töistä tähän urakkaan, mutta vapaa-ajan käytön ongelmia ei varmasti tule.

Lue lisää

Pennut ovat syntyneet

Tänään 25.6.2017 juhannuksen vieton kruunasi kuusi pientä valkoista palleroa, jotka putkahtelivat maailmaan Oilin luona. Pennuista neljä on poikia ja kaksi tyttöjä.

Lue lisää

200m jälki

Eilen oltiin jälleen etsintätreeneissä, tällä kertaa Veikkolassa Kirkkonummen suunnilla. Metsässä meni koko ilta koirien kanssa ja tietysti auton ratissa, koska matkaan kului se 40 min suuntaansa. Sää oli hyvin vaihteleva, matkalla treeneihin satoi rakeita, metsässä satoi vettä ja yhteistä suunnitelmaa tehdessä paisteli aurinko. Naurettava tämä Suomen kesä, nyt on juhannusviikko ja lämmintä 11 astetta! No koirat tykkää. 😞

Etsinnät pyritään tekemään aina eri maastossa alkeiskurssin ajan, jotta koirat osaavat toimia eri ympäristöissä ja vaihtelua tulee jo alusta asti. Eihän tämä harrastus ole jatkossakaan paikkaan sidottua. Roki oli tosi lungisti heti saapuessamme uudelle alueelle ja ihan ilman mitään pöhinöitä se kuunteli ison porukan jutustelua aivan meidän auton kupeessa. Jaettiin maalikoirat sekä etsivät koirat pareittain ja lähdettiin hommiin. Tänään meillä oli vuorossa 200m jälki. Tuntuu aika helpolta, mutta hyvä aloitella matalalla kriteerillä.

Tomera etsijän alku odottaa pääsevänsä tositoimiin.

Hauska huomata, miten Roki ehdollistui tähän hommaan jo yhden treenikerran jälkeen. Koiralla oli viime kerralla uudet valjaat kyseiseen lajiin ja toki pakkasin eilenkin saman repun mukaan. Oitis kun nämä uudet valjaat ja liina nostettiin repun päälle alkoi koiran käytös muuttua. Aina se on innokkaana lähdössä mukaan kaikkialle, mutta nyt koira käyttäytyi aivan eri tavoin. Roki istui koiraportin takana ja vinkui. Haisteli ilmaa ja oikein makusteli suullaan samalla kuin veti pitkiä nuuhkauksia valjaista. Se oikein tärisi innosta. Sama ilman nuuhkiminen jatkui myös treenipaikalla autossa odotellessa, mutta nyt käytös oli rauhallisempi. 

Odoteltiin hetki autolla ennen kuin lähdettiin keskilinjalle, josta jäljet lähtivät metsään. Tällä kertaa meidän etsittävä oli pienempi koira, josta ei tietenkään ollut näköhavaintoa ennen jäljen tekoa. Rokin ADHD-luonne otti taas vallan siinä vaiheessa kun se tiesi olevansa menossa hommiin. Heti kun tuli odottelua niin se alkoi käydä kierroksilla. Haukkuminen tulee yleensä siinä vaiheessa mukaan kuvioihin ja sitä täytyy edelleen kitkeä pois pitkäpinnaisesti.

Jäljelle lähtiessä rauhoitin innokkaan koiran istumaan ja odotin pienen hetken. Roki nuuhkaisi alkuhajun aika nopeasti ja lähti määrätietoisesti jäljelle luvan saatuaan. Koiran työskentely oli niin kouluttajaa kuin ohjaajaakin hämmentävää: se työskenteli niin rauhallisen tarkasti, että oli vaikea uskoa sitä samaksi koiraksi kuin lähtötilanteessa.

Roki poikkesi jäljeltä pari kertaa, mutta osasi äärimmäisen hyvin ja omatoimisesti palata jäljelle ja kesti hyvin kehut suorituksesta. Minä olin itsekin rennompi ja annoin työskentelytilaa, mutta edelleen joudun kiinnittämään huomiota siihen, että koira oppii mahdollisimman itsenäiseksi. Maalikoiran lähetyessä Roki alkoi himmata tahtiaan selvästi. Se jopa hieman kaarteli ja mietittiin jo, että osaisiko se jo tässä vaiheessa rauhoitella itseään ja etsittävää koiraa? Maalikoiran ohjaaja vahvisti epäilyksemme myöhemmin, sillä hän kertoi Rokin vilkaisevan sivusilmällä heitä ennen rauhallista ilmaisua. Olen aivan ihmeissäni tällaisesta toiminnasta, sillä minulla on erittäin vilkas ja reaktiivinen koira, josta en osannut vielä viikko sitten kuvitellakkaan näin kohtealiasta käytöstä.

Myös kouluttaja ihmetteli kuinka hienosti Roki vaihtoi "työmoodin" päälle ja oli kuin mikäkin kokenut etsijä työskennellessään. Myöskään minun hymyni ei ole vielä hyytynyt!

Loppupalaute taisi Rokilta mennä ihan ohi, sillä uni vei voiton samantien autolle palattuamme.

Lue lisää

Metsän keskeltä alkaa etsijäkoiran ura

Kerroin aiemmin hakeneeni Rokin kanssa mukaan Etsijäkoiraliiton toimintaan ja sitä kautta alkeiskurssille. Meidän onneksemme tulimme valituksia tähän kahdeksasta hengestä koostuvaan ryhmään, joka aloitti harjoittelun eilen Kuusijärvellä. Aion kirjoitella täällä matkastamme mahdolliseksi etsijäkoiraksi, mikäli sellaiset tekstit lukijoita kiinnostaa jatkossakin.

Rotukirjo kurssilla on suuri aina monirotuisesta vihikoiraan, mutta Roki oli kurssin ainoa valkoinenpaimenkoira. Eiliseksi kurssin aloituspäiväksi sattui todella hieno aurinkoinen sää, joten Kuusijärven rannassa oli tuhottomasti ihmisiä ja jopa irtokoiria. Minulle oli todella suuri yllätys kuinka hyvin käyytäytyvä koira minulla olikaan mukanani. Siinä se seurasi rauhallisesti maaten veräjän takaa kun me käytiin porukalla ohjeistukset läpi ja auton vierestä kulki milloin mitäkin lasta uimapatjoineen tai koirineen.

Ensimmäisellä kurssikerralla oli pakollista olla kaikkien mukana ja tavoitteena oli ajaa koirille kaksi jälkeä saman illan aikana. Voitte varmasti kuvitella, että lähdimme metsästä vasta klo 23 jälkeen kun oltiin kyselty paljon ja tehty yhteensä 16 jälkeä kaikkiaan koirille. Ei ole hätäisen ihmisen hommaa tämä. Toki aloituskerta oli poikkeuksellisen pitkä, sillä muutoin teemme vain yhdet jäljet per koira. 

Harjoitukset koostuvat itse etsinnän lisäksi myös maalikoirana olemisesta ja jäljen teosta toisille. Tämä on todellinen kasvun ja kehityksen laji Rokille, sillä milloin mistäkin pöpeliköstä pöllähtää joku koiran kanssa tai ilman. Siinä pitäisi sitten hipihiljaa odottaa, kunnes etsijä on palkannut koiransa. Roki ei kyllä kyennyt tähän ihan vielä ja en sellaista olettanutkaan. Ensimmäisen kerran maalikoirana se pöhähti ennen kuin etsijä ehti ilmaista sitä, mutta toinen kerta onnistui paremmin. Minulla oli selkeästi liian vähän ruokaa sille mukana, jotta saisin sen keskittymään syömiseen. Uskon kyllä vahvasti, että tässä ajan saatossa kehitymme tälläkin osa-alueella.

Itse jäljestäminen sujui koiralta aivan lunnostaan (yllätys), mutta minä olin vähän jarruttava tekijä tällä Rokin urapolulla. Ensimmäisen jäljen piti olla näkölähtö, mutta hieman myöhästyttiin tästä Rokin kanssa. Maalikoirana toiminut bokseri oli ehtinyt jo kadota jäljelle, joten päätettiin lähettää koira vähän "sokkona" pelkästään nenän varassa. Rokihan tuntui tietävän oitis mistä on kyse ja imaisi hajun pussista nopeasti ja lähti suoraan jäljelle. Minä olin niin innoissani, että unohdin antaa käskyä ollenkaan. No eikun takaisin perusasentoon ja kaikki alusta.

Alkusäätäminen ei tuntunut haittaavan vaan koira otti jäljen uudelleen lähtien matkaan ripeästi. Maasto oli todella pusikkoa ja sain roskan/ötökän silmääni heti ensimetreillä. Rämmin koiran perässä aika epätoivoisena silmästä vettä valuen ja liina aika lyhyellä. Itsestä tuntui, että Roki sääti ihan miten sattuu aluksi, mutta kouluttaja kehui pojan korjanneen aina todella hyvin jäljelle kaikista polun ylityksistä huolimatta. Minä olin ehkä hieman jarru tässä kohtaa.


Toinen jälki oli 100m suora, jossa koiran oli lähdettävä liikkeelle pelkän hajulähteen avulla. Meillä maalikoirana oli vihikoira Ensio, joka ei Rokin mielestä ollut suuresta koostaan huolimatta lainkaan pelottava. Tällä kertaa itse skarppasin ja päätin antaa koiralle tilaa työskennellä. Roki nappasi alkuhajun salamannopeasti ja lähti matkaan oitis. Tällä kertaa toimin itse paljon paremmin ja annoin miltein koko liinan mitan työskentelytilaa koiralle. Nyt mentiin kuin höyryjuna eteenpäin ja täysin oikeaan suuntaan. Loppujen lopuksi kouluttaja ei pysynyt edes vauhdissamme mukana ja maalikoiran ilmaisu tuli noin 5-10m päästä maalikoirasta. Aivan loistava suoritus!

Harjoitukseen kuului paljon odottelua ja yllättäviä häiriötilanteita. Huomasin miten väsynyt Roki alkoi viiden tunnin jälkeen olla. Tassuvaiva nosteli päätään ja koira ontui välillä soratiellä. Autoon päästyään se taisteli väsymystä vastaan lepuuttaen silmiään, mutta kuitenkaan nukahtamatta. Rankka ilta nuorelle miehelle, mutta niin hyvä harjoitus.

Lue lisää

Lightroom ja kuvankäsittely

Valokuvaus on suuressa roolissa osana blogien ilmettä ja niin se on myös meidän blogissamme. Minua on pyydetty tekemään postausta omasta kuvankäsittelystäni. Pakko sanoa, että jos olen kehittynyt vuosien varrella valokuvaajana, niin olen kyllä kehittynyt myös Lightroomin myötä muokkaajana 😅

Usein kuvissa joudun ensimmäisenä keskittymään valotukseen. Valkoiset koirat ovat joskus hieman haasteellisia erilaisten taustojen kanssa, jäävät joko hieman varjoisiksi tai sitten ylivalottuvat herkästi. Niinpä olen mieluusti säätänyt valotusta kamerassa hieman niukahkosti, jottei näitä ylivalottuneita otoksia syntyisi niin paljon. On huomattavasti mukavempaa lisätä valoa kuin korjailla puhki palaneita kuvia.

Valotuksen lisäksi keskityn jonkin verran terävyyteen ja varjoihin. Tykkään tosi paljon ottaa kuvia, joissa tarkennus vaihtelee todella sumean ja erittäin terävän välillä. Tämä on toki paljon kiinni siitä, kuinka ja mistä kulmasta kuvaat kohdetta, mutta jonkin verran siihen voi puuttua myös Lightroomin työkaluilla.

Lightroomissa yksityiskohtien muokkaamiseen on oma työkalunsa, Adjustment Brush. Tällä "Brushilla" voit maalata kuvasta tietyt kohdat, joita pääset sitten muokkaamaan muun kuvan (vaikkapa taustan) pysyessä ennallaan. Edellä mainittu loistava työkalu minulla on käytössä muun muassa silloin, kun lähden muokkaamaan vaikkapa koiran silmiä erottuvammaksi.

Mietin pitkään kehtaanko laittaa mitään "Before-After" kuvaa, mutta tässä tää nyt on

Tämän kaiken lisäksi saatan mieleni mukaan vähän kajota myös kuvan värimaailmaan. Pidän lämpimistä sävyistä, joten säädän värikylläisyyttä useimmiten vähän plussan puolelle.

Tässäpä ovat suurimmat kikkailuni kuvankäsittelyn suhteen. Osaan minä jonkin yksittäisen itikan tai hihnan pätkän poistaa kuvasta näiden perusrämppäyksien lisäksi, mutta kovin hyvänä kuvankäsittelijänä en itseäni vielä pidä. Jokaiselle kuitenkin muodostuu sellainen oma tyyli kuvata ja käsitellä omia kuvia. Vaikken tietäisi kuka kuvia on ottanut, tunnistan joistakin käsittelytyyleistä kuvaajan helposti.

Tottakai pyrin aina kehittymään itse kuvaajanakin, mutta tämä on hauska lisä harrastukselle. Huomaan välillä innostuvani liikaa ja herkästi tulee vähän liian valoisia kuvia, mutta pikkuhiljaa se tasapaino toivottavasti löytyy.

Alla muutamia kesäisiä kuvia käsittelyn jälkeen. Mitäs pidätte? Pidättekö ennemmin täysin käsittelemättömistä kuvista vai jostakin persoonallisesta tyylistä?

Lue lisää

Toinen serti

Hämeenlinnassa valkkareita oli tänään tuomaroimassa Tarja Löfman. Hän taisi tykätä Rokista kovin, sillä saimme nyt toisen sertimme. Alkuun näyttelypaikalla Roki kehitteli itselleen taas kaikkea pöhimisen aiheita ja tuntui olevan aika tättähäärä. Onneksemme saimme palikat kohdilleen juuri ennen kehän alkua ja poika laittoi taas parastaan.

Kehä oli suuri ja tasainen, joten mehän Rokin kanssa sitten juostiin oikein koko rahan edestä. Liikkeet saimme esittää ihan kaksi kertaa, sekä aluksi ja vielä pakollisten pönötysten päätteeksi. Tuomari sanoi, että koira oli hänestä iloinen veijari, josta huomaa nuoren iän. Totta joka sana, Roki tosiaan on aika rauhakseltaan kehittyvä poju, eikä varmaan saavutakkaan mitään muhkeita mittoja aikuituessaankaan.

Kaiken kaikkiaan yksilöarvostelun jälkeen meille huikattiin, jotta kelpaisiko serti? No totta tosiaan kelpaisi!

ERI, AVK1, SA, PU, SERT ja VSP
"2v. Erinomaisen tyyppinen ja vahvuinen uros. Hyvä purenta ja pigmentti. Silmät voisivat olla tummemmat. Hyvät päänlinjat ja mittasuhteet. Oikeat rungon mittasuhteet. Erinomaisesti kulmautunut takaa, niukemmin edestä. Vielä kapea rintakehä. Liikkuu keskipitkällä askeleella hieman vallattomasti edestä. Hyvä ylälinja. Laadukas, tänään niukka karva, jossa riittävän puhdas väri."

Lue lisää

Koskaan et voi olla liian hyvä

"Ihana" poiminta vuosian takaa, vartaloapujen siivittämää seuraamista

Eläintenkouluttaja ja Canis-lehden päätöimittaja Liisa Tikka kirjoitti viimeisimmän numeron pääkirjoituksessa mielestäni erittäin osuvasti, että "emme saa sitä koiraa jonka haluamme, vaan sen jonka tarvitsemme". Minun koiranomistajan ja kouluttajan "urallani" tämä on mennyt juurikin näin. 15-vuotias kouluttamisesta ja harrastamisesta kiinnostunut untuvikko sai käsiinsä juuri oikean koiran opettamaan kaikkea alusta pitäen. Ehkä kahdeksassa vuodessa osaamiseni on kehittynyt siihen pisteeseen, että elämään oli aika astua tämä vähän haasteellisempi The Roki.

Aikoinaan kun Kamun kanssa olimme koulutuksellisesti aivan lähtöruudussa, ei minulla ollut hajuakaan kuinka lähteä opettamaan koirasta hyvin oppimiskykyistä ja itsenäistä. Vihjeet ja vartaloavut näkyvät ikävästi kuvissa ja videoilla. Käsimerkit ja ohjaamiset olivat vaikea häivyttää pois. Vaikka vanhoja materiaaleja on kauheaa katsoa, olen antanut itselleni paljon anteeksi. Täytyy olla tyytyväinen, että virheistään voi oppia ja itsekin kehittyy koko ajan.

Naksutin on ollut Kamun koulutuksessa mukana jo ihan pennusta asti (sentään se!), mutta en mielestäni ihan täysin ole osannut sitä käyttää alkuaikoina. Toki sille ehdollistaminen ja sheippaaminen oli hallussa, mutta juurikin houkuttelu ja koiran neuvominen olivat liian vahvana koulutuksessa mukana. Kamu oppi nopeasti kaiken uuden, mutta samalla se oppi oppimaan vain vihjeistä. Koiralle jäi opettamatta oma itsenäinen ajattelu koulutustilanteisiin. Se jää helposti vieläkin odottamaan jotakin vartaloapua tai muuta vihjettä sen sijaan, että tarjoaisi jotakin ehkä toivottua käytöstä oma-alotteisesti.

Pikkumusta opetti minulle myöskin paljon. Ohjaajana taidot olivat kehittyneet paljon kouluttamisen suhteen, mutta jälleen yhtälössä oli aukkoja. Koulutus- ja kisainto olivat niin korkeassa lennossa, että voisin sanoa edenneeni liian nopeasti. Kivijalka ja arjenhallinta olivat jääneet taka-alalle. Tällä ajanjaksolla luulen päässeeni vihjeistä ja vartaloavuista jokseenkin enemmän eroon.

En kiellä, etteikö Rokin kanssa ollut jo pienestä pitäen suuri vaihde silmässä. Jälleen aiempia kokemuksia rikkaampana lähdettiin opettamaan ja kouluttamaan, nyt hieman enemmän koiran omia hoksottimia hyväksikäyttäen. Nyt jarru etenemiseen kisauralla lyötiin heti alkujaan ja koira laittoi minut ajattelemaan todentotta omia metodejani. Oppia oli lähdettävä hankkimaan lisää, sillä vanhat tavat eivät enää toimineet.

Nykyisin koirien käyttäytymiseen ja oppimiseen on perehdytty paljon syvemmin, muun muassa erilaisin tutkimuksin. Minun olisi pitänyt Rokin kanssa lähteä jo ihan pikkupentuna vaikkapa Liisan oppiin, jotta olisimme saaneet eväitä toimivaan arkeen eri tavoin jo alkutaipaleella. Ärsykekontrolli, LAT ja vastaehdollistaminen olivat minulle tuntemattomia käsiteitä, mutta olisivat olleet niin hyviä työkaluja jo paljon aiemmin. Mutta minkäs teet, virheistä kannttaa oppia, vaikkakin joskus kantapään kautta. 

Kuinka kaksi niin eritavoin opetettua koiraa eroavat toisistaan? Tottakai näitä on vaikea verrata keskenään luonne-erojen puitteissa, mutta muutamia ominaisuuksia haluan nostaa esiin. Kamu on oppinut paljon itsenäisemmäksi ja vähän sellaiseksi putkiaivoksi. Sille pitää olla selkeää koska treenataan ja koska ei. Olen tehnyt sen elämästä vähän turhan mustavalkoista, sillä esimerkiksi lenkillä ollessamme koiralla on ihan vaan kävelymoodi päällä. Se ei juurikaan kiinnostu ruokapalkasta ja lelujen esille tuominen on ainoa syy mikä nostaa sen treenivireen päälle. Siltä puuttuu normiarjessa sellainen katsekontaktin hakeminen jollei tähän ole hänen omasta mielestään syytä. Olen ajatellut tämän johtuvan täysin oppimishistoriasta, sillä kun motivaatio kuulolla oloon löytyy, niin kyllä vaan alkaa ruskeat silmät tapittaa ihan suoraan ohjaajaan.

Roki taas on koulutuksellisesti jokaisen ohjaajan unelma koira, kaikkine omine haasteineen. Pennusta saakka se on luonut minuun vahvan siteen oppimisen ja yhdessä tekemisen kautta. Herkkä ja reaktiivinen koira ei ehkä koskaan irroita "napanuoraansa" ohjaajasta vaan ihanteellisinta olisikin, että molemmin puolinen luottamus säilyy ja kantaa hankalien tilanteiden yli. Rokista puuttuu se alkukantainen "villilapsi" joka Kamussa näkyy vahvana. Olenkin nauranut, että Roki on se mun kaupunkipuudeli ja Kamu luonnon lapsi. Siinä missä Kamu lähtisi rusakon perään tai on mamman mukana metsällä, Roki pyytää lupaa käydä pissalla vähän syvemmällä pusikossa.

Ohjaaja pehmeä ja kaikkensa antava koira on ollut helppo motivoida. Rokin oppimishistoria ja minun tapani kouluttaa sitä tukevat koiran omaan ajattelua. Jos vihjeitä ei tule, koiran omat hoksottimet alkavat raksuttaa. Se osaa tarjota ja ajatella. Tämä on jollain tavalla koiran ominaisuus, mutta myös koulutuksen tulos.

Kaiken tämän tajunnavirran keskellä voin vaan todeta, että olen löytänyt todella kiehtovan tavan kouluttaa koiraa ja tähän totisesti jää koukkuun. Sheippaaminen on vienyt meidät mennessään ja näin mielessäni niin monia eri asioita joita voin vielä koirilleni opettaa. Ja mikä parasta, kouluttajana ei koskaan ole "liian hyvä".

Kamu lähdössä suureen maailmaan vuonna 2009

 Roki lähdössä suureen maailmaan vuonna 2015

Molemmat kuvat: Maarit Alanen

Lue lisää

Etsijäkoiria ja ulkotreenejä

 Kannattaa ostaa Canis-lehden kesäkuun numero ;)

Ehdin jo niin innostua viime torstain hyvin menneistä treeneistä, että katselin meille muutamia kisoja tavoitteeksi loppu kesälle. Niinpä niitä tavotteita kohti on vain mentävä, sillä ei ne ihan ilmaiseksi tule.

Laittelin sitten heti torstaina Suville viestiä pitkästä aikaa, josko saataisiin treeniseuraa. Roki on nähnyt Suvin bortsun joskus ihan pentuaikoinaan, joten koirakkoa voisi pitää kyllä ihan tuntemattomana häiriönä meille. Niin sitten sovittiin treenit lauantaille ja olin päättänyt suunnitella tämän harjoituksen jo vähän etukäteen. Muistuttelin itselleni, että mikäli treenijatkumo on hyvä ja vire kohdallaan, en turhia toistoja tee. Näin säästellään koiraa ja vähän jätetään niitä paukkuja varastoon. Minun täytyy nyt opetella lopettamaan silloin kun vire on huippu ja suoritus onnistuu hyvin, eikä jankata innostuksissani lisää.

Treenit sujuivat jälleen yli odotusten ja Roki pystyi vieraan koiran läsnäollessa todella hyviin suorituksiin. Treenasin sitä yhteensä kolme kertaa viiden minuutin pätkän ja sitten taas autoon. Olin päättänyt, että kun suoritus on hyvä ja vire korkea niin sitten palkka ja autoon. Tämä toimi todella hyvin!

✩✩✩

Viikonloppu jatkui hyvin koiramaisissa tunnelmissa jälleen. Kauan haaveilemani etsijäkoirien alkeiskurssi on alkamassa Vantaa ja Espoon alueella nyt kesäkuussa ja mukaan pääseminen edellyttää info-luennon käymisen. Minulla on ollut vuodesta 2009 saakka jonkinmoinen haju tämän liiton toiminnasta, sillä Kamun veli Diesel on aivan pennusta saakka koulutettu tosietsintöihin. Oikeastaan Dieselin omistajan Marin kaikki koirat ovat. Kursseja järjestetään lähinnä täällä etelässä ja rannikolla, joten Kamun kanssa emme koskaan päässeet tähän lajiin tutustumaan, vaikka ominaisuuksiensa puolesta koira olisi lajiin varmasti sopinut.

Rokin tullessa ja hajutyöskentelyn enemmän kiinnostaessa ajatus heräsi uudelleen henkiin. Otin yhteyttä Mariin ja kyselin alkeiskurssien perään. Tässä sitä nyt ollaan ja odotellaan perjantaihin, josko meidät valitaan alkeiskurssiryhmään.

Luennolla käytiin hyvin perusasioita etsijäkoiran työstä läpi ja tavallisimpia karkaamistilanteita. Useat jutut olivat jo aiemmin kuultua, joten tämä oli minulle vähän kertausta. Hajulähteitä ja esijäkoiran kouluttamiseen vaadittavia asioita oli hyvä kerrata ja oli mukava tutustua uusiin ihmisiin.

Lainattu Etsijäkoiraliitos sivulta:

Koirakon tie alkeiskurssilta etsintävalmiiksi

"Tutustuminen Etsijäkoirien toimintaan-luento: Luento on kattava tietopaketti kaikille eläinten omistajille. Luennolla käydään läpi tyypillisimmät karkaamistilanteet, karkaamisten ennaltaehkäisy sekä miten toimia jos oma eläin pääsee karkuteille. Luennolla kerrotaan myös Etsijäkoirien koulutuksesta. Luennolle osallistuneet voivat hakea alkeiskurssille.

Alkeiskurssi: Koirakon koulutus alkaa alkeiskurssilla. Alkeiskurssin päätarkoituksena on tutustuttaa koirakko lajiin ja antaa ohjaajalle työkaluja koiransa kouluttamiseen. Kurssiin kuuluu viisi harjoituskertaa ja loppukoe. Alkeiskurssin jälkeen koirakko siirtyy harjoittelemaan treenirinkiin.

Jatkokurssi: Jatkokurssilaiset suorittavat kurssin kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa tehdään neljä jälkeä. Niiden suorituksien jälkeen tulee kurssiin vähintään kuukauden mittainen tauko, jonka aikana kurssilainen vetää treenejä. Vähintään ensimmäiset treenit tulee vetää oman kouluttajansa kanssa yhdessä. Tauolta tulon jälkeen alkaa kurssin toinen osa, jolloin koirakko suorittaa kolme jälkeä ja kurssin loppukokeen. Loppukokeen läpäisyn jälkeen koirakon  harrastus jatkuu taas treeniringissä ja kokemuksen karttuessa koirakko voi halutessaan hakea tosietsintöihin valmistaville kursseille.

Etsintöihin valmistavat kurssit: Kurssille valitaan ainoastaan koirakoita, jotka haluavat toimia liiton virallisina etsijäkoirakkoina. Kurssille halutessaan koiran ohjaajan tulee laittaa vapaamuotoinen hakemus koulutusvastaavalle. Etsintöihin valmistavilla kursseilla keskitytään tietynlaisiin vaikeisiin jälkiin. Kurssien teemat ovat vanhat jäljet, pitkät jäljet ja kaupunkijäljet. Kullakin kurssilla on kolme harjoitusta ja loppukoe. Kaikkien vaadittavien suorituksien jälkeen koirakolle tehdään tasotesti. Tasotestin läpäistyään koirakosta tulee liiton virallinen etsijäkoira.

Ohjaajan kurssit: Etsintöihin valmistavien kurssien välissä on ohjaajalle tarjolla koulutusta; suunnistus, koiran, kissan ja ihmisen ensiapu sekä maaston, tuulen ja lämpötilan vaikutus hajun käyttäytymiseen.

Treenirinki: Treeniringin treenit ovat erittäin tärkeitä koirakon kehittymisen kannalta. Kursseilla opitaan tiettyjä uusia asioita ja vaikeutetaan aikaisemmin tehtyjä harjoituksia. Treeniringin tehtävänä on luoda koirakoille rutiinia ja vahvistaa kursseilla opittuja asioita. Seuraavan kurssin treenit ovat aina edellistä kurssia huomattavasti haastavampia, joten harjoittelu treeniringissä kurssien välillä on välttämätöntä. Kurssien välissä on myös hyvä hyödyntää treeniringin treenit palauttavien harjoituksien tekemisessä.

Etsintätoko: Treeniringin lisäksi koirakoiden jatkuvaan koulutukseen kuuluu etsintätoko. Etsintätokotreeneissä harjoitellaan arkitottelevaisuutta erityisesti tätä lajia silmällä pitäen. Avainasemassa ovat ihmisten ja koirien sujuva kohtaaminen sekä käskystä paikalla pysyminen."

Alkeiskurssille oli paljon hakijoita joten katsotaan kuinka meidän käy. Ilmoitus kurssilaisten valinnasta tulee perjantaina 9.6.

Lue lisää

Tavotteellista suunnittelua treeneihin

 Sara on rakentanut hienon seuraamisen typykälle

Olo on kuin uudesti syntyneellä. Yli puolenvuoden tokoilutauon jälkeen lähdimme pitkästä aikaa Heurekalle eilen ilalla treenaamaan yhdessä Saran ja Kiden kanssa. Pääsykokeiden ja Rokin kanssa ilmenneiden ongelmien vuoksi toko-treenit ovat olleet totaalisella tauolla. Pientä hömpöttelyä ja turhautumista on kotitreeneissä saatu aikaan, mutta nyt oli ihana palata takaisin vihreiden nurmikoiden ääreen.

Treeniin lähdettiin ilman sen kummempaa suunnittelua, vähän niinkuin kokeilemaan muistaako koirat edes enää mitään. Kamu raukka oli saada sydärin kun oli niin iloinen päästessään tuttuun paikkaan. Muutamat onnen ulvonnat kuultiin ja pappa jopa haukkui autossa päästäkseen jälleen tokoilemaan. Ennenkuulumatonta.

Oli ihana nähdä Kidettä pitkästä aikaa ja kuulla kuinka touhupepulla sujuu. Aivan yhtä liekeissä se oli edelleen ja kaksikko oli löytänyt uuden harrastuksen agilityn ja tokon rinnalle. Sara ja Kide olivat siis päässeet säännöllisiin hakutreeneihin ja Kide oli jo väläytellyt taitojaan treeneissä useamman kerran.

Kamun hömpöttely oli lähinnä merkin kiertoa, noutoa ja seuraamista. Muutoin oltiin tyttärelle vaan häiriökoirana kun Kide harjoitteli vähän keppien välistä menoa. Kamun seuraaminen on jotenkin levinnyt käsiin niin pahasti, että ajattelin lähteä opettamaan sitä alusta asti uudelleen. Siksi minulla on videollakin palkka esillä ja yritän hioa sitä paikkaa kuntoon. Poika tuijottelee muutoin ihan taivaalle ja minne sattuu samalla poikittaen aika rajusti. Katsotaan saadaanko kesän aikana kunnostauduttua yhtään tällä harjoitettulalla. Minulla on tavoitteena siirtää palkkaa näkyviltä pikkuhiljaa joko kainaloon tai huppuun, kunhan saadaan vähän takapään jumppaa herralle.

Lopulta suurimman yllätyksen ja ilonaiheen tuotti Roki. Koira käyttäytyi niin hienosti kun vaan voi. Heurekalla oli muitakin ihmisiä ja koiria harjoittelemassa epävakaasta säästä huolimatta ja kakara oli koko treenin ajan aivan hipihiljaa. Loppujen lopuksi samalla kentällä treenasi bortsu ja kelpie EVL:n vauhdikkaita liikkeitä ja minä pystyin pitämään Rokia paikkamakuussa. Aivan mieletön fiilis kun huomaa, että monien tuntien työ on tuottanut tulosta. Vihdoin minusta tuntui siltä, että päästään oikeasti harjoittelemaan tavotteellisesti liikkeitä ja häiriönsietoa, eikä vaan jankkaamaan koko ajan sitä käyttäytymistä.  Toki minulla on paljon vielä paljon panostettavaa ihan perusjuttuihin Rokin kanssa, mutta tässä on nyt se kirkas valo tunnelin päässä!

Video on todella surkea laadultaa, koska tarkennus meni ihan metsään. Ajattelin nyt kuvailla meidän tekemistä ja katsella itse omia virheitäni sitten "kotisohvalla". Puhuttiin Sarankin kanssa, että jos treeniä ei suunnittele, niin helposti tekee vaan niitä asioita jotka on kivoja ja sujuu. Eli nyt täytyy vaan miettiä, että mitä me jo osataan ja mihin kaivataan treeniä. Rokin kohdalla on tapahtunut myös ääntelyn suhteen suuri harppaus eteenpäin: luopuminen, rauhoittuminen ja sekapalkka ovat saaneet aikaan sen, ettei koira enää juurikaan ääntele vietikkäässä mielentilassa. JES! 

Suuri kiitos jälleen Saralle treeniseurasta ja siitä, että olet tehnyt koiran kanssa niin suuresti töitä. Kide on reipas ja iloinen tyttö, jolla on varmasti kapasiteettia moneen lajiin. 

KIDE

Lue lisää