Sara on rakentanut hienon seuraamisen typykälle
Olo on kuin uudesti syntyneellä. Yli puolenvuoden tokoilutauon jälkeen lähdimme pitkästä aikaa Heurekalle eilen ilalla treenaamaan yhdessä Saran ja Kiden kanssa. Pääsykokeiden ja Rokin kanssa ilmenneiden ongelmien vuoksi toko-treenit ovat olleet totaalisella tauolla. Pientä hömpöttelyä ja turhautumista on kotitreeneissä saatu aikaan, mutta nyt oli ihana palata takaisin vihreiden nurmikoiden ääreen.
Treeniin lähdettiin ilman sen kummempaa suunnittelua, vähän niinkuin kokeilemaan muistaako koirat edes enää mitään. Kamu raukka oli saada sydärin kun oli niin iloinen päästessään tuttuun paikkaan. Muutamat onnen ulvonnat kuultiin ja pappa jopa haukkui autossa päästäkseen jälleen tokoilemaan. Ennenkuulumatonta.
Oli ihana nähdä Kidettä pitkästä aikaa ja kuulla kuinka touhupepulla sujuu. Aivan yhtä liekeissä se oli edelleen ja kaksikko oli löytänyt uuden harrastuksen agilityn ja tokon rinnalle. Sara ja Kide olivat siis päässeet säännöllisiin hakutreeneihin ja Kide oli jo väläytellyt taitojaan treeneissä useamman kerran.
Kamun hömpöttely oli lähinnä merkin kiertoa, noutoa ja seuraamista. Muutoin oltiin tyttärelle vaan häiriökoirana kun Kide harjoitteli vähän keppien välistä menoa. Kamun seuraaminen on jotenkin levinnyt käsiin niin pahasti, että ajattelin lähteä opettamaan sitä alusta asti uudelleen. Siksi minulla on videollakin palkka esillä ja yritän hioa sitä paikkaa kuntoon. Poika tuijottelee muutoin ihan taivaalle ja minne sattuu samalla poikittaen aika rajusti. Katsotaan saadaanko kesän aikana kunnostauduttua yhtään tällä harjoitettulalla. Minulla on tavoitteena siirtää palkkaa näkyviltä pikkuhiljaa joko kainaloon tai huppuun, kunhan saadaan vähän takapään jumppaa herralle.
Lopulta suurimman yllätyksen ja ilonaiheen tuotti Roki. Koira käyttäytyi niin hienosti kun vaan voi. Heurekalla oli muitakin ihmisiä ja koiria harjoittelemassa epävakaasta säästä huolimatta ja kakara oli koko treenin ajan aivan hipihiljaa. Loppujen lopuksi samalla kentällä treenasi bortsu ja kelpie EVL:n vauhdikkaita liikkeitä ja minä pystyin pitämään Rokia paikkamakuussa. Aivan mieletön fiilis kun huomaa, että monien tuntien työ on tuottanut tulosta. Vihdoin minusta tuntui siltä, että päästään oikeasti harjoittelemaan tavotteellisesti liikkeitä ja häiriönsietoa, eikä vaan jankkaamaan koko ajan sitä käyttäytymistä. Toki minulla on paljon vielä paljon panostettavaa ihan perusjuttuihin Rokin kanssa, mutta tässä on nyt se kirkas valo tunnelin päässä!
Video on todella surkea laadultaa, koska tarkennus meni ihan metsään. Ajattelin nyt kuvailla meidän tekemistä ja katsella itse omia virheitäni sitten "kotisohvalla". Puhuttiin Sarankin kanssa, että jos treeniä ei suunnittele, niin helposti tekee vaan niitä asioita jotka on kivoja ja sujuu. Eli nyt täytyy vaan miettiä, että mitä me jo osataan ja mihin kaivataan treeniä. Rokin kohdalla on tapahtunut myös ääntelyn suhteen suuri harppaus eteenpäin: luopuminen, rauhoittuminen ja sekapalkka ovat saaneet aikaan sen, ettei koira enää juurikaan ääntele vietikkäässä mielentilassa. JES!
Suuri kiitos jälleen Saralle treeniseurasta ja siitä, että olet tehnyt
koiran kanssa niin suuresti töitä. Kide on reipas ja iloinen tyttö,
jolla on varmasti kapasiteettia moneen lajiin.
KIDE
2 kommenttia:
Kannattaa myös käyttää kelloa, jotta ei tee liian pitkiä treenejä vaan treeneistä tulee juurikin suunnitellut ja koiralle tosi hauskat ja tehokkaat. Ja sitten tauko.
No tosiaankin! Juuri lukiessani "saalisvietti koiraharrastuksessa"-kirjaa ajattelin miten sitä tekeekään aina kaiken vähän päinvastoin kuin pitäisi. Eli kun huomaa koiran olevan hyvässä vireessä ja tekevän hienosti niin sitä innostuu vaan toistelemaan ja tekemään enemmän. Tässä kohtaa täysyisi just olla tyytyväinen heti ja tauttaa!
Lähetä kommentti