Jälkeläisten kuulumisia

 Vasemmalla Rokin sisko Taika ja oikealla Niro. Kuva: Maarit Alanen

Kamun ja Giran jälkeläiset ovat olleet taas niin hienosti edustettuna ympäri Suomea näyttelyiden merkeissä. Viikonloppuna Oulu KV:ssa Oili nappasi jälleen rotunsa parhaan kasvattajan tittelin näillä upeilla B-lapsilla. Hienosti käyttäytyviä kakaroita upealla luonteella ja ulkomuodolla 💗

Yksilötasollakin tuli jälleen menestystä, kun "sininen poika" Niro liiteli kehässä itselleen jo kolmannen sertin. Onnea jälleen Oili ja Heini, hieno poika teillä vaan on. Jos vain kaikki menee hyvin ja tämä linja jatkuu, niin kyllä minulle vielä tulee Kamun lapsenlapsenlapsi tai joku sellainen ;)

Eikä ollut muuten turha reissu Maaritillekkaan, sillä narttujen sertin nappasi Rokin sisko Taika, joka myöskin on Maaritin omistuksessa. Niin vain sertihait olivat molemmat tänään Nelli-mummin lapsenlapsia. Onnea kasvattajalle ja kiitos näistä ihanista kuvista!

Lue lisää

Treeniä maalla

Ollaan poikien kanssa viettämässä vähän pidempää viikonloppua savossa päin. Ohjelmaan on kuulunut niin etsintää, uimista kuin kunnon treeniäkin. Koirilla on kivaa kun on saanut mennä ja temmeltää ihan kunnolla.

Perjantaina lähdettiin poikien ja äitini sakemanni nartun kanssa metsään. Tarkoituksena oli tehdä Rokille pari helppoa jälkeä ilman merkkausta ja samalla kehittää minun koiranlukutaitoani. Aluksi äitini lähti piiloon sakemanninsa kanssa ja Roki sai alkuhajun kaulapannasta. Todella hyvin otti hajun ja lähti varmasti tekemään hommia. Reippaasti edeten Roki paineli pitkin metsää ja kerran tarkasti suuntaa ja palasi jäljelle. Lopulta maalikoira tuli mielestäni todellä yllättäen vastaan. Loppujen lopuksi tajusin koiran jälleen ilmaisevan minulle maalikoiran paikkaa, mutten ymmärtänyt. Roki tuli luokseni hetkeksi ennen ilmaisua, vähän kuin kysymään lupaa. Sanoin koiralle että "jatketaan" ja seuraavaksi oltiinkin jo maalissa.

Seuraava jälki tehtiin siten, että Kamu meni veljeni kanssa maaliin. Annoimme suunnilleen kymmenen minuutin etumatkan ja sitten lähdettiin taas alkuhajun kera jäljelle. Roki ajoi reippaalla tahdilla ja varmalla asenteella. Jäljen loppupäässä tajusin vihdoin koiran merkeistä, että nyt oltiin lähellä maalia. Se alkoi hieman himmata ja otti ilmavainua. Hetken päästä tuli aivan täydellinen ilmaisu, Roki pysähtyi reilun matkan päähän ja kääntyi minuun päin. Tästä kunnon palkkaus ja sitten lopetettiin tältä päivältä. Illalla koirat pääsivät vielä uimaan.

Tänään lauantaina suuntasimme koirien kanssa kohti Nurmesta, jossa Teija otti meidät vastaan ja pääsimme treenaamaan silmällä pitäen BH-koetta. Roki oli aika herkillä aluksi muista koirista ja uudesta paikasta, mutta käytös tasottui aika kivasti loppua kohden. Mukana oli useita koirakkoja ja saimme sateesta huolimatta todella hyvät treenit aikaan. Kamu höntsäili vähän omiaan, mutta Rokin kanssa keskityttiin ihan kunnolla.

Tehtiin tervehtimisharjoitus ja koko seuraamiskaavio testimielessä läpi. Aluksi oli vähän liikaa intoa, mutta sitten Roki toimi kuin ajatus. Saimme hyvän harjoituksen henkilöryhmässä ja hyviä neuvoja rikkaampana pääsemme taas jatkamaan harjoittelua. Lopuksi tehtiin Rokille yksityisharjoitteluna paikkamakuuta häiriössä. Vanha kouluttajamme neuvoi todella hyvät treeniohjeet ja testasimmekin niitä Rokille hieman. Selkeät rajat hyvin menneen ja huonosti menneen suorituksen välille ja todellakin ihan överihäiriötä koiralle nyt ennen kisoja. Hyvä tuosta koirasta vielä tulee, sillä asenne on ainakin kohdallaan!

Lue lisää

SSKY:n erikoisnäyttely

 *** Kaikki tämän julkaisun kuvat © Maarit Alanen ***
 

9.7.2017 valkkareiden erikoisnäyttely järjestettiin tällä kertaa Lahdessa ja rotua oli tullu tuomaroimaan tiukkalinjainen Harry Tast Suomesta. Päivä oli todella lämmin ja valkoisia oli ilmoitettu kehään yhteensä 25 kappaletta. Tässä näyttelyssä arvosteltiin myös pennut ja ensimmäistä kertaa (tietääkseni) jälkeläisryhmä.

Ilokseni Kamun pentuja oli kehään ilmoitettuna viisi kappaletta.Jos ainakin neljä pennuista saisi laatuarvosteluksi vähintään EH:n, olisi jälkeläis- ja kasvattajaluokka lupa esittää. Ja niinhän siinä kävi, että "pennut" hurmasivat Tastin ja saimme kokoona vaadittavat arvosanat.

Devoted One's Brilliant Ice NUO ERI 1
Devoted One's Breeze Of Snow JUN EH 2
Devoted One's Born To Run JUN H
Devoted One's Be My Miracle JUN ERI 1 SA 3 VARASERTI
Devoted One's Because Of You JUN EH 4
 
Sitten vuorossa olivat minun pojat, Roki avoimessa ja Kamu valioissa. Roki käyttäytyi oikein mallikkaasti ja otti tuomarin vastaan iloisesti häntäänsä heilutellen. Tast oli erittäin tarkka koiran liikkeistä ja syynäsi koirat jokaista karvaa myöten. Ilolla kuuntelin tuomarin arvostelua kehäsihteerin kirjoittaessa kaiken ylös. Hymy nousi huulille kun punainen väri nostettiin ilmaan. Rokilla olisi mahdollisuus viimeiseen sertiinsä. 

Lopulta Roki liiteli avoimenluokan voittajaksi ja sai ainoana uroksena luokastaan SA:n. Viimeinen serti oli siis varma!

Äkkiä koirien vaihto Maaritin avustuksella ja sitten mentiin kehään Kamun kanssa miltein neljän vuoden tauon jälkeen. Herrassa oli vauhtia vähän turhankin paljon, jolloin liikkeiden esittäminen kärsi rajusti. Tuomari kuitenkin tykästyi Kamun miehiseen olemukseen ja antoi pienen hammastodistus-sekoilun jälkeen laatuarvosanaksi erinomaisen ja SA:n. Niinpä parhaan uroksen valinnassa olivat mukana vain "meidän pojat" Maaritin kanssa.

Lopulta Kamu nostettiin parhaan uroksen paikalle ja Roki sai kakkosena viimeisen muotovalion arvoon vaadittavan sertinsä (rotukohtaisesti valkkarilla toki vaaditaan vielä hyväksytty luonnetesti). 

Kaiken ilon jälkeen Kamu oli vielä VSP ennen kuin päästiin esittämään jälkeläisryhmää. Oili nappasi ensin rodun parhaan kasvattajan tittelin ja sitten pappaa huudeltiin taas kehään. Tast arvosteli ryhmän ripeästi ja tuli sanomaan vielä erikseen, että toivoo tälle urokselle vielä lisää jalostuskäyttöä. En voinut kuin hymyillä.

Menestyksekkään päivän päätteeksi jäimme toki odottamaan vielä ryhmäkehiä. Sää oli aika raskas koirille (ja omistajille) paahtavan auringon vuoksi. Me kulutimme aikaa hyvällä porukalla syöden ja jutustellen.

Kun viimein tuli aika juosta jälleen isossa kehässä, jaksoivat koirat vielä yllättävän hyvin poserata. Ja toden totta myös tuomari huomasi sen, sillä tulokset saivat ihon kananlihalle: Kennel Devoted One`s BIS4 kasvattajaryhmä ja Kamun jälkeläisryhmä BIS2!!!

Mielettöästi onnea Oili ja kiitos osallistumisestasi! Kiitos myös kaikille kasvattien omistajille, ilman teitä ei nämä pennut tulisi näin hienosti esille. Suuren arvostuksen ja kiitoksen ansaitsee myös Maarit, jonka ansiosta meillä on näin ihanat koirat ja joka jaksaa vuodesta toiseen olla läsnä kaikissa hetkissä. Olette ihania!

Alla vielä arvostelut

Gentle Miracle`s Catch Me If You Can
"2v3kk Kevyessä kunnossa esitetty uros. Erinomaista tyyppiä. Tasapainoinen ylälinja. Puhdaslinjainen pää. Hyvä pigmentti. Silmät saisivat olla tummemmat. Raajoissa voimakkaat kulmat. Rintakehä saa vielä täyttyä yläosasta. Hyvälaatuinen kesäturkki. Selässä kellertävää sävyä. Tehokkaat liikkeet, edessä hieman epävakautta. Ryhdikäs ja jäntevä."
ERI, SA, AVK1, PU2 ja SERT

Gentle Miracle`s Arctic Snow
"Lähes 8v. Erinomainen tyyppi ja fyysinen kunto. Komea ryhti. Jäntevä tasapainoinen selkä. Puhdaslinjainen urosmainen pää. Hyvä ilme. Oikeanmuotoinen rintakehä. Raajoissa tasapainoiset, voimakkaat kulmaukset. Hyvä luusto ja tiiviit käpälät. Yläetuhampaat poistettu, eikä purentaa voida arvostella. --> Tästä eläinlääkärin todistus."
ERI, SA, VAL1, PU ja VSP

 Kamun jälkeläisryhmä: vasemmalta Ice, Luna, Kamu, Lili, Niro ja Branco

Jälkeläisryhmä
"Uros jättänyt jälkeläisiinsä oman tyyppinsä ja voimakkaan rakenteensa, sekä puhdaslinjaisen pitkän päänsä. Myös erinomainen tempperamentti on periytynyt hyvin." 

ROP ja BIS2

Lue lisää

Etsijäkurssin merkkaamaton jälki

Kahdet etsinnät taas takana, enkä ole ehtinyt ajatuksia tänne kirjoittelemaan. Viime viikonloppuna pojat olivat hoidossa äidilläni ja tuntui, että reissaaminen verotti taas vähän koirienkin voimia.

Viime viikon tiistaina Roki eteni maalille varman tasaisista vauhtia ja ilmaisi pysähtymällä. Todella hienoa ja varmaa työskentelyä alkeiskurssilaiselta. Niinpä eilen heitettiin kerralla haasteellisempi jälki ilman merkkauksia ja kumpikaan meistä (minä tai kouluttaja) ei tiedetty miten maalikoirakko oli jäljen kulkenut.

Huomasin Rokin olleen hieman kierroksilla ja ehkä liian vireässä tilassa jäljelle lähtiessä. Istuminen oli vaikeaa ja se yritti ryöstää suoraan hommiin. Hetken rauhoittelin koiraa ennen hajun antamista. Nyt se malttoi hyvin haistaa, mutta lähti käskyn saatuaan kuin ohjus jäljelle. Ensimmäinen sata metriä mentiin haipakkaa ja kulmalla kaarrettiin jo siihen malliin, että aloimme pohtia ottiko se riistan hajun siinä välissä?

Koira alkoi pyöriä pientä lenkkiä ja lopulta se istui minun eteeni. Hukassa oltiin. Tässä kohtaahan ei meistä ihmisistä ollut mitään apua, sillä emme tienneet missä jälki oikeasti meni. Ei auttanut muu kuin lukea koiraa ja kommunikoida sen kanssa omilla eleillä. Sain tähän aivan loistavan neuvon joka alkoi toimia Rokin ja minun välilläni välittömästi. Roki tarkasti kaikkia ilmansuuntia ollessaan hukassa, se eteni hetken, pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Tällöin minun tuli hyväksyä koiran päätös ja kääntää rintamasuuntani samaan suuntaan kuin koira, eikä jäädä seisomaan painostavasti sen eteen. Heti kun aloin tehdä näin, Roki ymmärsi tehneensä oikein. Se tarkasti useita suuntia ja näytti aina minulle, ettei haju tullut täältä.

Lopulta palasimme hieman taaksepäin korkeammalle kohdalle ja annoin koiralle hajun uudelleen pussista. Roki tarkasti jälleen kaksi suuntaa ja kolmannella se pysähtyi ottamaan ilmasta hajua oikein pitkään ja hartaudella. Näin oitis koirasta, että nyt muuten tärppäsi. Määrätietoisesti se otti suunnan ja lähti etenemään päättäväisesti. Ehdin vain huutaa koulutajalle takanamme että "nyt muuten ollaan taas jäljellä".

Maalin lähestyessä Roki alkoi paikantamaan kohdetta ja käytös muuttui jälleen. Paimenelle tyypillinen puolelta toiselle seilaaminen ja ilmavainun käyttö olivat hienosti nähtävissä. Niin vain päättäväisyydellä ja luottamuksella tämä herkkä koira vei meidät loppuun asti ja aivan maalikoiran läheisyyteen. Vaikka ohjaajalta meinasi usko loppua niin jälki oli hyväksytty ja nuori mies teki aivan valtavan duunin, tietäen koko ajan mikä tämän homman päämäärä oli.

Lue lisää