Viime viikon tiistaina Roki eteni maalille varman tasaisista vauhtia ja ilmaisi pysähtymällä. Todella hienoa ja varmaa työskentelyä alkeiskurssilaiselta. Niinpä eilen heitettiin kerralla haasteellisempi jälki ilman merkkauksia ja kumpikaan meistä (minä tai kouluttaja) ei tiedetty miten maalikoirakko oli jäljen kulkenut.
Huomasin Rokin olleen hieman kierroksilla ja ehkä liian vireässä tilassa jäljelle lähtiessä. Istuminen oli vaikeaa ja se yritti ryöstää suoraan hommiin. Hetken rauhoittelin koiraa ennen hajun antamista. Nyt se malttoi hyvin haistaa, mutta lähti käskyn saatuaan kuin ohjus jäljelle. Ensimmäinen sata metriä mentiin haipakkaa ja kulmalla kaarrettiin jo siihen malliin, että aloimme pohtia ottiko se riistan hajun siinä välissä?
Koira alkoi pyöriä pientä lenkkiä ja lopulta se istui minun eteeni. Hukassa oltiin. Tässä kohtaahan ei meistä ihmisistä ollut mitään apua, sillä emme tienneet missä jälki oikeasti meni. Ei auttanut muu kuin lukea koiraa ja kommunikoida sen kanssa omilla eleillä. Sain tähän aivan loistavan neuvon joka alkoi toimia Rokin ja minun välilläni välittömästi. Roki tarkasti kaikkia ilmansuuntia ollessaan hukassa, se eteni hetken, pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Tällöin minun tuli hyväksyä koiran päätös ja kääntää rintamasuuntani samaan suuntaan kuin koira, eikä jäädä seisomaan painostavasti sen eteen. Heti kun aloin tehdä näin, Roki ymmärsi tehneensä oikein. Se tarkasti useita suuntia ja näytti aina minulle, ettei haju tullut täältä.
Lopulta palasimme hieman taaksepäin korkeammalle kohdalle ja annoin koiralle hajun uudelleen pussista. Roki tarkasti jälleen kaksi suuntaa ja kolmannella se pysähtyi ottamaan ilmasta hajua oikein pitkään ja hartaudella. Näin oitis koirasta, että nyt muuten tärppäsi. Määrätietoisesti se otti suunnan ja lähti etenemään päättäväisesti. Ehdin vain huutaa koulutajalle takanamme että "nyt muuten ollaan taas jäljellä".
Maalin lähestyessä Roki alkoi paikantamaan kohdetta ja käytös muuttui jälleen. Paimenelle tyypillinen puolelta toiselle seilaaminen ja ilmavainun käyttö olivat hienosti nähtävissä. Niin vain päättäväisyydellä ja luottamuksella tämä herkkä koira vei meidät loppuun asti ja aivan maalikoiran läheisyyteen. Vaikka ohjaajalta meinasi usko loppua niin jälki oli hyväksytty ja nuori mies teki aivan valtavan duunin, tietäen koko ajan mikä tämän homman päämäärä oli.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti