Asiat menivät niinkuin menivät ja silmiini osui ilmoitus sijoitusuroksesta, joka etsi kotia. Muutaman tunnin puheluiden jälkeen alkoi ajatus herätä taas henkiin, että uskaltaisinko kokeilla tätä ihanaista tulisielu rotua, jota jo kolme vuotta sitten mietin? Niin siinä vain kävi, että Kefe muutti viime torstaina valkoisen isoveljen luo. :D
Yhteinen taival on alkanut erittäin hyvin. Kamu on ihan rakastunut "pikkuveljeen" ja hoitaa sitä kuin omaa pentuaan. Välillä vähän komentaa pikku riiviötä, mutta muuten yhteiselo sujuu hienosti. Meillä valmistuu takapihalle hieno aita, joten saavat koiruudet vähän enemmän raitista ilmaa. Pentu kulkee tosi hienosti hihnassa ja kirmailee Kamun perässä pelloilla ja metsässä päivittäin. Olen huomannut hyvin paljon eroja Kamun pentuaikaan ja suurin niistä on äänen käyttö. Kefe ei räksytä haukkua, vaan murisee aika lailla! Vetoleikeissä örinää kuuluu vaikka kuinka! Ote pitää hyvin pehmeissä leluissa ja on uskomatonta kuinka hyvin tuon ikäinen pentu taistelee.
Ollaan viikonlopun aikana käyty ratsastuskisoissa ja tallilla katselemassa isoja nelijalkaisia kavereita ja Kefe on ottanut ne tosi hyvin. Ensin vähän piti mamman sylistä murista, mutta kohta jo katseni ihmeissään kun mamma pesi isoa mustaa heppaa. Pesuhetki päättyi siihen, että pikkumusta nukahti viltin alle ja oli tyytyväinen elämäänsä.
Tänä iltana olisi tarkoitus lähteä näyttämään pienelle vähän hakumetsiä ja muista koiria. Viikonloppuna käytin Kefeä kotosalla, jossa leikit sujui hirmuisen hyvin kiinanharjakoiran kanssa. Oman kokoinen seura tuntui maistuvan!
