Joulu on ohi ja viedään vuoden viimeisiä päiviä. Täällä etelässä on ollut niin märkää ja lumetonta, että ollaan lähinnä ulkoiltu metsässä ja käyty uimassa. Uuno ui jo tosi pelottomasti ja hyvin siihen nähden, että on ollut altaassa vain kaksi kertaa. Pelastusliivien kanssa toki mennään, mutta olen kovin tyytyväinen pojan varmuuteen veden äärellä.
Joulu kolkuttelee jo ovella ja minun äitiyslomani lähenee hurjaa vauhtia. Vielä maanantain viimeinen työpäivä ja sitten alkaakin kovin erilainen elämänvaihe. Ennen pienokaisen syntymää on vielä (luultavasti) paljon aikaa tehdä ja touhuta, jos olo vain sen sallii. Maha alkaa olla jo hieman tiellä, mutta kyllä Uunon kanssa voi tehdä kaikkea mitä pennun kanssa nyt leikinvarjolla muutenkin tehdään.
Uuno on edistynyt ja edistyy tokossa niin kivasti, että minulla on sen varalta kyllä ihan kisatavoitteet ensi vuodelle. Kunhan pennun ikä karttuu vaadittaviin lukemiin niin alokasluokka on meille varmasti ihan tarpeeksi helppo. Koiran keskittymiskyky on todella hyvä ja se sietää häiriöitä luonnostaan hyvin. Kunhan saadaan liikkeitä hieman vielä paremmalle tasolle niin aloitamme kunnon häiriöiden mukaantulon.
Koiraohituksista on pakko sen verran tulla sanomaan, että olen niihin ihan pirun tyytyväinen. Se oli kahdeksan viikkoisesta saakka pennun agendalla ykkösenä ja on kyllä kantanut hedelmää. Ihan alusta saakka käytin Uunon kanssa LAT tekniikkaa, eli aina kun katsoi koiria tai jotain muuta kummallisuutta niin namia tuli. Siinä se alkoi positiivinen mielikuva pennulla kehittymään toisia koiria ja kaikkea ympäristössä liikkuvaa kohtaan.
LAT tekniikan rinnalla opetin koiraa koko ajan erikseen luopumaan namista. Luopumista ihan siis fyysisestikin, eli koira ihan peruuttaa pois tarjotusta namista (katso video alta). Muutaman kerran ohitustilanteissa kotiympäristössä Uunolta tuli puhahduksia/haukahduksia läheltä ohitettavien koirien kanssa. Tässä vaiheessa päätin, että nyt ei riitä pelkkä LAT vaan pitää alkaa yhdistämään luopumista tai jotain muuta kikkaa ohitukseen. Niinpä Johanna kanssa yksityistunnilla varman koiran läsnäollessa otimme Uunolle ekan kerran luopumisen mukaan kuvioon.
Aluksi siis pari kertaa naksautus siitä kun pentu huomasi vieraan koiran lähestyvän/liikkuvan parkkipaikalla. Mielentila oli hyvä ja rauhallinen, joten odotin että katsoo uudelleen koiraa ja sitten sanoin luopumisessa käyttämäni "jätä" käskyn. Toimi heti, joten tätä sitten vahvisteltiin ja jätettiin hautumaan.
Tällä hetkellä se on Uunon mielestä tosi kiva juttu kun näkee toisen koiran niin pari kertaa on jo ihan itse tarjonnut luopumista. Koirasta ihan näkee, että käyttäytymisketju on nyt sille selkeämpi kuin pelkkä LAT pongaaminen ja tällä tekniikalla ajattelin jatkaa eteenpäin.
Sitten ne tavoitteet kevääseen mennessä:
- Lisää onnistuneita ohituksia
- Tokon alo liikkeet kuntoon - Häiriövarmuutta - Lisää uintia uimalassa - Jälkikepit kuntoon ilmaisuineen - Nose work laatikko- ja huone-etsintä
Jälleen on takana koiramessut vuosimallia 2019. Uuno oli ilmoitettuna epäviralliseen puppy showhun molemmille päiville, silläkin varauksella että toinen kives edelleen seilailee. Ja niinhän siinä kävi, että lauantaina kives huiteli omilla teillään, mutta tuomarin mielestä kuitenkin tunnettavissa. Uuno esiintyi kehässä kuin vanha tekijä ja saatoin olla pikkaisen ylpeä herra viisi kuisesta. Arvostelukin oli oikein ihana:
Sopivan kokoinen. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää, isot korvat. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto. Hieman pehmeät ranteet. Hyvä runko. Oikeanlainen karva. Erinomainen luonne. Lupaavat liikkeet. Valitettavasti tällä hetkellä tässä kehässä tuntuu vain toinen kives.
Sunnuntaina oli jälleen päivä uusi ja nytkin tuomari tykkäsi Uunosta oikein kovasti. Tuli oikein erikseen sanomaan, että upea pentu, jolta hän kyllä tuntee molemmat pallit. No minulla ei ollut asiasta valittamista ja olin oikein tyytyväinen kun Uuno laitettiin parasuros-kehässä ykköseksi. Eipä aikaakaan kun juostiin jo roppikehässä ja saatiin kouraan se "kirkkain" ruusuke. Jälleen arvostelu imarteli tätä pientä juuri viisi kuukautta täyttänyttä pentuani!
PU1, ROP PENTU, KP"5kk Leikkaava purenta. Erittäin lupaava. Kaunis pigmentti ja ilme. Erittäin lupaava ylälinja sekä rintakehä. Erittäin hyvät tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu erinomaisesti. Esiintyy ja esitetään hyvin. Molemmat kivekset joskin toinen vielä hieman "liikkuvainen"."
Viime lauantaina oltiin Uunon kanssa ilmottauduttu ensimmäiseen viralliseen canicross treeniin Nurmijärvelle. Meidän seura (josta itse olen nyt treenitauolla) järjesti mukavan talvipäivän ja mahdollisuuden tutustua lajiin. Itse halusin ilmottautua mukaan Uunon kanssa lähinnä häiriötreeniin ja vähän testaamaan tasoa missä nyt mennään.
Uunolla ei ollut ongelmia paikan päällä muiden koirien tai ihmisten suhteen, valppaana se seuraili ympäristön tapahtumia. Valjaat ja muut vetovermeet kun saatiin niskaan niin johan tuli pentuun intoa. Ekaa kertaa se oikein haukkui lähtötilanteessa kun pääsi kierrokselle toisen koiran perään. Lenkki oli yhteensä noin 400m mittainen ja matkalla oli yhteensä kolme välipalkkaajaa. Uuno paahtoi liina tiukalla koko matkan ja ei olisi edes malttanut syödä kaikkia palkintoja matkan varrella, vaan kiire oli maalia kohti. Hyvin on tuottanut tulosta meidän pienet treenit, jossa tärkein teema on ollut palkalle focusointi.
Päivästä jäi käteen hyvä fiilis siitä, että koiraa on viety oikealla tavalla eteenpäin ja seuraavaksi lähdetään opettamaan suuntia. Lenkillä ollaan jo tehty "oikea" ja "vasen" käskyjä aina kääntyessä, mutta nyt voidaan ottaa mukaan ihan ruokakupeilla treenattava malli. Eli koiralla treenikamat niskaan ja lähetystä kahden ruokakupin välillä. Tärkeää on muistaa itse kääntää pää huudettuun suuntaan, jotta koira oppii myös takaa tulevan äänen suunnan ja näin kääntyminen helpompaa.
Hallitreenistä meillä on ollut nyt kuukauden tauko ja ilmeisesti se oli tehnyt hyvää Uunolle. Pentu on kovin hassussa kasvuvaiheessa nyt kun jalat ottavat kasvupyrähdystä ja meno vaikuttaa aika honkkelilta. Vaikka tosiaankaan en itse ole mikään agilityihminen, Uuno on päättänyt että tuo laji sopisi hänen makuunsa. Jo pikkupetuna se tykkäsi juosta putkirallia ja nyt ollaan joka kerta tehty tokon lisäksi myös esteillä jotain treeniä. Hyvää kehonhallintaahan se on ja mielenvirkistettä molemmille.
Tänään mentiin ensimmäistä kertaa viiden esteen radanpätkä ja voi miten hienosti pikkuvalkoinen juosta kipitti. Hakeutuu hyvin varsinkin putkille, eikä ole moksiskaan ohjaajan puolen vaihdosta.
Samalla tehtiin paikallaolotreeniä, seuraamista ja sivulle tuloa alustan kanssa. Meillä on vielä yksi yksäri käyttämättä Johannan kanssa, joten muutamaa vinkkiä kaipaan ennen kuin sivulle tulo on kunnossa. Jään joulukuun lopussa äitiyslomalle, joten tässä on nyt sitten hetki aikaa treenata Uunon kanssa enemmän ennen kuin perheenlisäys putkahtaa maailmaan. Jännittävää.
Salmiakkitassu on vuonna 2009 perustettu blogi, joka kertoi aiemmin arjesta valkoisenpaimenkoira Kamun kanssa. Vuonna 2019 Kamu siirtyi ajasta ikuisuuteen ja harrastuskoiran virkaa tuli täyttämään valkkariherra Uuno.
Blogissa aiheet vaihtelevat tällä hetkellä harrastamisesta aina arjen pieniin asioihin, laadukkaita valokuvia unohtamatta.
