Joku varmaan jo huomasikin, että ilme on blogissa vähän muuttunut? Mitäs pidätte? Minä kyllästyn ulkomuotoihin aika nopeasti, joten bannerit tulee aina silloin tällöin muuttumaan. Nyt halusin poserauskuvan lisäksi vähän toimintaa mukaan ja ihan kiva siitä tuli, Kiitos Roosan.Tosiaan ollaan nyt pariin otteeseen (kaksi kertaa) treenattu Teijan, Netan ja Jawan kanssa jälkeä Hukkavaaran maastossa. Sovittiin jo ekalla kerralla, että tehdään toistemme koirille jäljet. Teijan mielestä mun koirille piti laittaa keppejä jäljelle ja tehdä reilusti pidempää mitä oon tehny. Joten pojille tuli nyt kolme uutta asiaa: vieraan tekemä, pidempi jälki jossa oli kepit. Ilmaisuja olin tasan kerran harjoitellut, joten kummallakaan ei pitänyt olla kepeistä kirjaimellisestikkaan mitään hajua! Siinä ne jäljet painuivat noin tunnin verran ja tehtiin aina sillä välin esineruutua. Kamu on tänä syksynä ollut ruudussa aivan ilmiömäinen, joka kerta se vaan onnistuu paremmin ja paremmin. Kefellä on ollut pientä haparointi osaksi minun laiskuuden takia, mutta valoa tunnelin päässä näkyy jo! En todellakaan muista miten Kamulle enskaa opetin (minusta se osasi sen jo heti alkuun?), joten Kefen kanssa aloitettiin kahdella eri tyylillä. Ensin se jäi paikalleen tai joku piti sitä samalla kun toinen heilutteli esineitä. Sitten koira ruutuun, tämä toimi jollakin tavoin. Toinen tapa oli, että ruudussa oli 3-7 esinettä ja käveltiin siellä yhdessä, sitten hirmu bileet jos koira äkkäsi esineen. Se tapa oli toiminut ja hautunut mielessä, sillä viimeksi esineitä nousi neljä kappaletta sellaisella draivilla, että oksat pois! Kuka lie sitä opettanut minun tietämättäni?
Sitten itse jälkisuorituksiin. Kamusta on tullut järkyttävän tarkka jäljellä! Se kulkee nenä tiukasti maassa, eikä kiidä sata lasissa (mikä on hyvin sen tyylistä) eteenpäin. Heti kun valjaat kaivetaan esiin nenä alkaa nuuhkia ilmaa ja maata. Hieno mies! Ei tuottanut mitään hankaluutta jäljestää vieraan tekemää tavallista pidempää jälkeä. Kepeillä olin ajatellut ilmaisuksi maahanmenoa, mutta Kamu päätti, että hänelle käy paremmin tuoda nää kepit. Ihan vaistomaisesti se äkkäsi ne jäljeltä ja kantoi mulle, et "äiti tällanen löyty". Ihan mieletöntä, nyt vain janaa ja kulmia opettelee niin tiedä vaikka ensi syksynä jälikokeeseenkin.
Kefe on jäljellä vielä vähän hätäinen. Toki ymmärtää, ettei sillä ole niin paljoa nenänkäyttökokemusta kuin Kamulla, joten olen kyllä erittäin tyytyväinen. Se ei ota mitään painetta jäljen pituudesta, tien ylityksistä tai loivista kaarista. Kepit se hoksasi kans heti ja maahan meno toimii ilmaisuna. Menen kehuen koiran luo ja palkka tulee sit maasta. Hyvin on lähteny oppimaan, nyt jo vähä tarjoo maahan ku kävelen luokse. On se ihana kattoo kun näkee näiden "lasten" kehittyvän.
Eläinlääkärin mukaan lonkat ja kyynäreet ovat siistin näköiset, joten tottiksen puolella uskalletaan Kefen kanssa hyppyjä rueta vähän treenailemaan. Viime viikolla hain kotiin uuden rakkaan, nimittäin rottinkisen Paana merkkisen kevytreen! Kauan haaveilemani reki on nyt minun, olen varmaan viisi vuotta etsinyt ja haaveillut reestä, ne ovat vain olleet pirun kalliita. Nyt tarjous oli ohittamaton ja reki oli niin meille tehty, joten eiku lumia vaan kehiin.
Kiitos kuuluu Teijalle treeniseurasta ja kuvista!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti