Pitkästä aikaa blogin pariin. Viimeisen kahden viikon aikana on
tapahtunut todella paljon kaikenlaista. Ensimmäisenä haluan kertoa
teille meidän C-pentueen terveystarkastuspäivästä Jyväskylässä, jonka
Maarit meille järjesti työpaikallaan. Aamulla meidän koko pentue saapui
paikalle noin yhdeksän aikaan, kukin eri puolelta Suomea. Me tulimme
Tanjan ja Lumin kanssa yhdessä Vantaalta, joten matkaseura oli ainakin
taattua.
Aamu aloitettiin laittamalla koko konkkaronkalle puudutustipat, jotka laajentavat pupillia silmätutkimusta varten, silmiin ja odotettiin vuoroamme Päivin silmä-polvi- ja sydäntutkimusta varten. Sillä välin kun Päivi tarkasti silmiä, me Tanjan kanssa otimme sisaruksista verta Hannes Lohen tutkimusta varten ja kanyloimme koirat helpompaa rauhoitusta ajatellen.
Päivä kului nopeasti jännittäessä tuloksia, harmitellen ja välillä riemuiten. On se vaan aina yhtä jännää nähdä kokonaisuudessaan koko pentueen tutkimustulokset. Seuraavaksi näin jännä päivä tulee varmasti olemaan luonnetesti ensi kesänä.
Minun onnekseni Rokin tutkimustulokset olivat täysin priimaa LTV1:stä lukuunottamatta. Onneksi kyseinen löydös on todella pieni.
***
Syys-lokakuun vaihde on ollut minulle suurten muutosten aikaa. Tiistaina
27.9 minulla oli viimein klinikkaeläinhoitajan ammattitutkintoon
liittyvä näyttötilaisuus, joka alkoi aamulla 07.30 ja päättyi
iltapäivällä klo 14 jälkeen. Yhden päivän ajan mukanani klinikalla oli
näytönvalvoja joka kuvasi ja arvioi työskentelyäni. Päivän aikana näytin
kaikki tutkinnon osa-alueet, kuten mm. leikkauspotilaan valmistelun ja
anestesian valvonnan, välinehuollon, asiakaspalvelun ja diagnostisen
kuvantamisen. Päivä oli raskas mutta kului todella nopeasti, sillä pyrin
kertomaan valvojalle koko ajan mitä, miten ja miksi mitäkin tein.
Näyttöni oli tämän takia hyvin nopeatempoinen ja sujuva, eikä kyseisen
valvojan puolelta moitteita loppukeskustelussa tullut. Nyt odotan vielä
viimeistä päätöstä kolmikannan arvioinnin jälkeen. Sen kummemmin en ehtinyt jäädä näyttöä ihmettelemään koska olimme juuri muuttaneet edeltävänä viikonloppuna uuteen osoitteeseen Vantaalla ja tänään minulla alkoi jo aivan uusi työ uusine haasteineen Tammiston Eläinsairaalassa. Tälläinen vasta valmistumassa oleva perusklinikan kasvatti oli kyllä aika ihmeissään suuressa sairaalaympäristössä ensimmäisenä työpäivänään. Voisin kuvitella, että tuttu ja turvallinen hammasosasto olisi kevyempi lasku uuteen työhön, mutta kaikki uudet ja tuntemattomat valvontamonitorit pudottivat minut maan pinnalle hyvin nopeasti. Tällä luonteella ei kyllä anneta periksi, vaan vastaan haasteisiin innolla ja tulen varmasti jatkossakin kaipaamaan niitä.
Tosiaan siitä muutosta vielä. J osti nyt oman asunnon Vantaan Mikkolasta, ihana kerrostalo kolmio alimmassa kerroksessa. Ikkunoista on puisto- ja metsänäkymät, ei seinänaapureita ja aivan ihanat ulkoilumaastot lähtevät heti kotipihasta. Olen ollut todella innoissani näistä maastoista koirien kanssa ja ajattelin tehdä blogiin vielä oman postauksen kuvien kera uudesta ympäristöstä.
Harmia tämän kaiken uuden keskelle on tuonut Rokin muutosta johtuva stressi. Koira on alkanut haukkumaan entistä enemmän ja syömään tavaroita. Tähän asuntoon kuuluu entiseen verrattuna rappukäytävästä hieman enemmän ääniä ja Roki on niistä nyt ottanut itselleen ongelmanaiheen. Rapussa koira muuttuu heti jännittyneeksi ja haukkuu olemattomille asioille, joita en itse edes huomaa. Ihmisten kohtaaminen rapussa on suurin ongelma, koira ei halua mennä haistelemaan vaan tyytyy haukkumaan niska alhaalla. Ulos päästyään tilanne raukeaa muutamassa minuutissa ja lenkkipoluilla ihmiset ja koirat saavat olla ihan kohtuullisen rauhassa.
Aloitin nyt Rokille muutaman ihmisen suositteleman Kauranversouutteen, jolla pitäisi olla rauhoittava vaikutus myös eläimille. Kauranversouute on luonnontuote. Aiemmin kokeilemani Zylkene ei minusta tuonut mitään huomattavaa eroa koirassa, joten päätin vaihtaa valmistetta. Viikonloppuna asensin Rokille käyttöön Kaunila aktiivisuuspannan, jonka avulla pystyn suoraan puhelimesta seuraamaan koiran aktiivisuutta ja liikkeitä. Pannan seurantataulukosta näin kuinka levoton Roki on ollut myös yöaikaan ja se selittää miksi Kamu on päivällä ollut kovin väsynyt.
Aloitettuani kauranversouutteen eilen, huomasin viime yön aktiivisuuskäyrän laskevan huomattavasti edellisestä yöstä. Koiran käytöksessä ei mitään mullistavaa ole vielä tapahtunut, mutta ainakin se on jo nukkunut yöllä. Tämä on Rokin elämässä ensimmäinen iso muutos ja kovasti toivon että koira saisi taas stressin hallintaan ja pääsisimme kunnolla nauttimaan uuden alueen ihanista maastoista ja asumisesta täällä rauhallisemmalla alueella.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti