tiistai 18. lokakuuta 2016

Stressin hallintaa ja rauhoittumista























Kaunila-aktiivisuuspannan avulla näen koiran aktiivisuuden suoraan puhelimestani. Ohjelmasta voi katsoa päiväkohtaisen aktiivisuuden tai tarkastella kokonaista kuukautta.

Kuten aiemmin kerroin, muutto on luonut haasteita löytää Rokin kanssa kultainen keskitie arjessa. Uusi elinympäristö sai minut ajattelemaan ja tarkkailemaan koiraani paremmin. Jatkuva aktiivisuus ja reaktiivisuus asioille pitää nuorta miestä koko ajan tiukassa otteessaan. Koira on lähes koko ajan jäykkä kuin viulunkieli ja aina valmiina sinkoamaan johonkin suuntaan. Ei hetken rauhaa eikä lepoa.

Lähdin tutkimaan ja pohtimaan koiran aktiivisuutta Rokin innoittamana. Valitsin apuvälineeksi minulle aivan uuden tuttavuuden, Kaunila aktiivisuupannan. Aluksi ajattelin, että hei hienoa, nyt minulla on apuväline seurata koirieni liikuntaa ja aktiivisuutta, sekä ajoittaa treenejä tiettyyn ajanjaksoon jolloin koirani ovat niin sanotusti hyvässä vireessä. Kuitenkin päätin aloittaa pannan kanssa nyt aivan eritavoin. Seuraan Rokin touhuja muun muassa yö- ja yksinoloaikaan. Muutosta koitunut levottomuus näkyi selvästi pannan avulla ja pystyin havaitsemaan ettei koira esimerkiksi nukkunut kovin levollisesti yöllä. Sovelluksen avulla voin tallentaa aktiivisuuden ja seurata onko arjenhallinnan paranemisella mitään vaikutusta koiran yöaktiivisuuteen ja yksinolohetkiin.


















Kaunila-aktiivisuuspanta rekisteröi koiran liikettä ja kiihtyvyyden avulla määrittelee koiran liikunnan tason. Pienikin liike, esimerkiksi yöaikaan, rekisteröityy pannan mukana tulleeseen puhelinsovellukseen. Ensimmäisinä öinä uudessa kodissa Rokin liikkeet yöaikaan tallentuivat tasaisena käyränä. Koira oli ollut liikkeessä koko yön noin 15 minuutin välein. Ilmeisesti se kuunteli rappukäytävän ääniä tai jotakin vastaavaa. Sama oli havaittavissa yksin olessaan. On hyvin mielenkiintoista seurata, kuinka kotiutuminen ja uudet koulutusmetodit alkavat vaikuttaa aktiivisuuteen.
***

Tosiaan noin viikko sitten aloin olla jo aika epätoivoinen. Tuntui, että olen umpikujassa tuon nuoremman sählän kanssa, enkä enää osaa omin voimin kokeilla sen kanssa mitään uutta. Meillä oli niin paljon haasteita perusarjessa, että tunsin itseni hyvin voimattomaksi treenaamaan mitään tavoitteellista. Into koiran kanssa tekemiseen alkoi luhistua kasaan kun perusarki suoraan sanottuna v***tti.

Kasvattajan kanssa asiaa pohdittiin jälleen kerran. Kokeilin Rokille sitruunapantaa sisällä, josko nopea reakointi auttaisi sen haukkumiseen rapun äänille. Pannasta ei ollut meille apua. Aloin jo miettiä luovuttaisinko koiran kanssa. Ehkä se ei sovellu tänne tai ehkä en osaa hallita sitä. Roki oli levoton sisällä ja ulkona kuin aikapommi. En tiennyt enää mitä tehdä.

Sitten sain vihjeen koirakoulu Vainun Johannasta, joka koulutti muun muassa tokoa ja jäljestämistä. Hänen kerrottiin pitävän myös yksityistunteja ongelmailanteissa. Päätin ottaa yhteyttä, sillä minulla ei ollut enää mitään menetettävää.






















Meidän ihanat uudet lenkkimaastot


Sain yksityistunnin viime keskiviikoksi ja tapasimme Johannan kanssa Heurekalla. Olin kertonut hänelle jo sähköpostissa, että kaipaamme apua arjenhallintaan ja tämä nuorikko pitäisi saada rauhoittumaan keinolla millä hyvänsä. Olin jo itse tajunnut, että Roki on aina saanut tehdä ja touhuta mielinmäärin. Se on koko pienen ikänsä ollut sellainen sähköjänis että ei heti tule toista mieleen. Toisin sanoen, se tärkein on jäänyt taka-alalle. Rauhoittuminen.


Johanna näytti omalla saksanpaimenkoirallaan minulle muutamia arjenhallintaan auttavia asioita. Rauhoittuminen ja luopuminen olivat meidän asialistalla nyt kärjessä. Koiran täytyy oppia luopumaan asioista saadakseen jotain, sekä oppia hallitsemaan mielentilojaan. Otimme Rokin kanssa luopumisharjoituksia useita kertoja ja huomasin kuinka koira hoksasi asian juonen todella nopeasti. Häiriöt olivat kuitenkin koko koulutuksen ajan korkeat, mutta pääasia oli saada minut nyt oivaltamaan kuinka jatkaa tästä eteenpäin.


"Kotiläksynä" meillä on kolme erilaista juttua joita harjoittelemme. Ensimmäinen on tunnetilojen säätely, koiran täytyy oppia laskemaan viretila täysin nollaan jotta pääsee jälleen aktivoitumaan ja purkamaan itseään. Tätä ollaan opeteltu ensin ihan omassa olohuoneessa naksuttimen ja namipussin kanssa. Maassa rentona makaava koira saa palkaksi naksautuksen ja namin. Useita toistoja ja kärsivällisyyttä oikean mielentilan saavuttamiseksi. Olemme edistyneet muutamassa päivässä huimasti ja Roki on alkanut jo tarjoamaan helpossa ympäristössä maahanmenoa päätä maassa pitäen. Olen ollut tarkkana, ettei koira tee liikettä vain suorituksena vaan myös rentoutuu. Tämän jälkeen se on saanut ruokapalkan ja kehun. Jossakin vaiheessa kun koira tietää mitä siltä vaaditaan, voin alkaa nostamaan vaatimustasoa.


Mielentilojenhallinnan lisäksi olemme harjoitelleet ruuasta luopumista ja ruokapalkan arvottamista uudelle tasolle. Kun koira oppii luopumaan esimerkiksi ruuasta ja saaliista, voin pikkuhiljaa käyttää luopumista myös meille haastavissa tilanteissa. Tiedän, että edessämme on todella iso työ, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä vaatii hurjasti erilaisia häiriöitä, toistoja ja vielä kerran toistoja.

Olen erittäin kiitollinen, että nyt minulla on taas jotain eväitä kulkea eteenpäin luovuttamatta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luopuminen on todella mahtava keino, jos koira vielä vihjeettä luopuu eli omasta aloitteestaan. Tarvitsee vain treenata ja treenitilanteet järjestettävä sellaiseksi että koira tosiaan onnistuu eikä luopuminen ole liian vaikeaa ja turhauttavaa. Tosi hienoa että kävitte kouluttajalla! Ja kuulostaa tosiaan olleen asiansa osaava kouluttaja. Ihanaa kun ongelmat ratkeavat :-) vaikka eivät heti mutta paremmalla tiellä kuitenkin. Onnea matkaan!

Ronja kirjoitti...

Kyllä! Olen todella tyytyväinen itsekin, sillä esimerkiksi rauhoittumista olen harjoitellut aivan väärällä tavalla alusta saakka. Kamun kanssa ongelmia ei ole tullut koska se on ollut paljon helpompi koira. Nyt entisen käskemällä tehdyn rauhoittumisen (joka ei läheskään aina toimi) sijasta oira on oivaltanut itse rauhallisen mielentilan ja siitä saadun palkinnon. Toimii paljon paremmin. Työtä meillä vielä on saada käyttäytymismalliin häiriönsietoa mutta ainakin suunta on nyt oikea.

Ajattelin käydä vielä ainakin yhden yksärin kunhan ollaan näitä juttuja treenattua enemmän. :)