Meidän Kanunila-aktiivisuuspanta on ollut kyllä monenlaisessa menossa mukana. Rokilla panta on ollut kaulassa miltein koko ajan, jopa uidessa. Vedenkestävä laite mittasi kivasti aktiivisuutta koirien polskiessa Sportti Hurtan altaassa jokin aika sitten. Kyllä vaan oli väsynyttä koiraa taas puolentunnin uinnin jälkeen. Tämä on oikein kiva liikuntamuoto aina talvisin, mutta jotenkin se on myös samalla todella ällöttävää. Koirat ovat ihan litimärkiä ja valkkarin karva (ainakin mun koirien) alkaa heti uinnin jälkeen tippumaan. Auto haisee ihanasti märälle koiralle aivan kuin vepetreenien jälkeen konsanaan :D Mutta koirilla on kivaa.
Rokin kanssa ollaa koko ajan lähempänä kultaista keskitietä. Muuton jälkeinen stressaaminen on päivä päivältä paremmin hallinnassa. Sisällä ei enää oikeastaan ollenkaan haukuta rappukäytävän äänille. Ehkä koira hahmottaa omaa reviriään paremmin ja on sopeutunut näin alimman kerroksen elämään. Aktiivisuuspannan käyrissäkin on tapahtunut selkeitä muutoksia, vaikkei liikunnan määrä sinänsä ole muuttunut. Roki nukkuu yöt levollisesti eikä enää ramppaa ympäriinsä paikkaa vaihdellen. Tämä on näkynyt muun muassa siinä, että koiralle on alkanut selkeästi tulemaan samanlainen päivärytmi kuin Kamulle. Ilta-aikaan kun koirat ovat käyneet viimeisen kerran ulkona, ne alkavat selvästi vaikuttamaan raukeammalta ja hakeutuvat rauhalliseen paikkaan nukkumaan. Roki ei enää vaella ja seuraa minun jokaista liikettä, myös vinkuminen on kaikonnut melkein olemattomiin.
Yllä kuvassa vasemman puoleinen päivänäkymä on hajutyöskentelyn ja rauhoittumisharjoitusten jälkeiseltä päivältä. Oikealla on tilannekatsaus, jossa Rokin kanssa ei ole edellisenä päivänä tehty mitään ajatustyötä vaativaa.
Pannan avulla olen pystynyt seuraamaan kuinka hajutyöskentely ja
mielentilojen hallinta on tuottanut tulosta. Tästä on jäänyt vähän
niinkuin mustaa valkoiselle, etten nyt vaan kuvittele koiran
rauhoittuneen päästessään tekemään jotakin oikeasti haastavaa.
Nenätyöskentelyssä olen halunnut lähteä opettamaan Rokille pelkän
eukalyptuksen sijasta hajuerottelua, sillä etsijäkoiran työ kiinnostaisi
minua ja haluan koiran oppivan etsimään sille annetun hajulähteen
perusteella.
Aluksi lähdimme tekemään hajuerottelua purkeilla. Ensin vain yhdellä, jossa oli vaadittua hajua (koiran karvaa) ja siitä sitten lisäilin tyhjiä purkkeja. Tämä oli alusta asti niin helppoa Rokille, että jouduin lisäämään häiriöhajut jo ensimmäisillä harjoituskerroilla mukaan.
Näin hyvin nukuttaa kun on vähän haisteltu.
Ilmaisun koira keksi itse kun vain odotin mitä se tekee jos en heti naksautakkaan oikean hajun haistelusta. Roki tutki purkkia, haisteli enemmän ja katsoi minua. Sitten kun mitään ei tapahtunut se päätti rueta maahan purkki jalkojen välissään. Tästä pääsin palkkaamaan koiraa ja sen jälkeen se on aina mennyt maahan löydettyään oikean hajun. Tällä hetkellä olen saanut hyvin töistä erilaisten eläinten (kissat, koirat, kanit) karvaa ja olen käyttänyt niitä hajulähteenä sekä häiriönä.
Alla pieni videonpätkä Rokin hajuerottelusta:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti