Juhannus täällä päin oli oikein kaunis ja aurinkoinen, mutta järveltä puhalsi kylmä tuuli... Illalla tyyntyi ja keli rauhottui oikein kauniiksi, mutta sitten kiusasivat ötökät. Millonkahan sitä ihminen täysin tyytyväinen olisikaan?Sain muutama päivä sitten päiviteltyä vähän Kamun kotisivujakin, mutta taitaa tämä blogi olla enemmän ajantasalla aina. Itse olen vielä kolme viikkoa kesätöissä, joten päästään Kamun kanssa treenaamaan vähän eri maisemissa. Ruutu on alkanu nyt luistaa ihan hyvin, Hannan ohjeilla ollaan treenattu. Koira tajuaa käskyn jo hyvin ja porhaltaa ruutuun. "Merkille" se ei enää ruudussa mene, mutta ongelmaksi on koitunut se, että koira on liian reunassa tai etulaidassa, niin, että kun maahan käsky tulisi (En ole ottanut niin pitkälle vielä) niin koiran etutassut menee yli... Hmph! Kyllä tää toko vaan on niin hauskaa kun pitää viilata pilkkua. Nyt olen tehnyt niin, että käynyt aina näyttämässä koiralle paikan ruudussa ja hirmuisesti kehunut tai jättänyt välillä palkkaa. Itsenäisesti kun koira tekee, niin jää aina liian eteen. Toinen moka on se, että jos menee oikealle paikalle niin pysyy siinä tasan kaksi sekunttia ja sitten tulee iloisesti pomppimaan minun jalkojenjuureen että "kato mamma mä tein sen!!!" :D On nää meidän ADHDt niin ihania! <3
Noh toko nyt sikseen. Viikon päästä agilityihmiset näkee kun GM team räjäyttää Kuopion hienoilla tuloksilla ja mitä parhaimmilla puvuillaan!! ;) Noh leikki sikseen, Kamu oppi eilen kontaktiesteet... Oppi ja oppi, mutta meni niistä jokaisen ainakin kerran oikein! Mehän ei mitään agilityn harrastajia olla, joten tämä tehdään vain ja ainoastaan sitä varten, että saadaan nyt virallinen GM joukkue Agirotuun. Ensi vuonna saa sitten Nuka sisko ottaa meidän paikan kyllä joukkueessa! ;) Eilen siis mentiin keinua, puomia ja A-estettä ihka ekaa kertaa. Keinuhan meni lentelemiseksi alkuun, mutta hienosti poika hoksasi mun avustuksella, että rauhallisesti se onnistuu. Hermot sillä on kohdallaan, koska ekoilla kerroilla keinu rämpsähti oikein kunnolla, mutta silti ukko porhalti vain uudelleen ja uudelleen kunnes oppi oikean tektiikan välttääkseen lentokeinun.
Opetin kaikki kiivettävät esteet käskylle "kiipeee", koska ei se tässä ajassa niitä hoksi, että mikä este on mikin. Puomi oli naurettavan helppo, kun muisti ottaa rauhallisen lähestymisen ja alastulon. A-esteellä eka kontakti jäi kun ukko roikasi hypätä melkein koko esteen yhdellä loikalla, mutta siihenkin saatiin vähän tolkkua kun se hoksi että ylös päääsee muutenkin kuin täysiä. :D
Kyllä me tästä selvitään jotenkin, mulla on tavoite että lähdöstä maaliin vaikka hiekkaa hampaiden välissä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti