Uunon ensimmäiset päivät kotona

 

Uuno saapui uuteen kotiin reippaana poikana kuluneena perjantaina. Karvaturrukka on ollut äärettömän kiltti ja yllättävän rauhallinen koko tämän ajan, mitä hänen kanssaan on nyt tutustuttu. Paljon on samoiltu lähialueen metsässä ja tutustuttu paikoihin. Pissalla jätkää saa käyttää alvariinsa, vaikka osaakin jo hyvin pidättää yön aikana pitkiäkin aikoja.

Uunon ollessa ainoa koira, on selkeää, että se kiintyy ihmiseen voimakkaasti kun koirakaveria ei ole tukena ja turvana. Niinpä tämä hattarapallo on ottanut ihmiset hänelle kovin tärkeiksi ja nukun edelleen sen kanssa lattialla kun on niin sydäntäsärkevää laittaa toinen itkemään yksin. Portin takana se joutuu opettelamaan pikkuhiljaa yksinoloa ja naksuttimella olen sitä hieman siihen myös jo opettanut. Kyllä siitä hyvä tulee kun mies pystyy tekemään kotoa käsin töitä niin ei tule heti alkuun niin pitkiä yksinoloja.

Uunolla on aivan mieletön ruokahalu. Aluksi nauroinkin että onko mulla tässä labbis lampaan vaatteissa? Pieni valkkari poika sekoaa täysin ruokakupin nähdessään, alaleuka tärisee ja ei meinaa malttaa mitenkään olla nahoissaan. Nyt ollaan jo naksulla treenattu ruokinta siihen kuntoon, että malttaa käydä istumaan ja tapittaa tiukkaan että koska se lupa tulee.

Kahden viikon päästä meillä alkaakin sitten joka toinen torstai hallivuoro Juvanmalmilla pyörimään talvikauden ajan. Vuoro on aamuvirkkuvuoro ja se on otettu parin työkaverin kanssa, jotka aksaavat koirillaan. Uuno pääsee aluksi ainakin tekemään rauhotteita hallille ja ihan jotain kontaktijuttuja vain kaiken ympäristöön tutustumisen lomassa.