Kamun hammaslääkärireissu

Viime viikolla katsoin koirani suuhun ja huomasin vasemmanpuoleisista yläetuhampaista kahden olevan poikki. Niin käsittämättömältä kuin se tuntuu, en todellakaan ollut huomannut missä ja miten ne olivat katkenneet. Halkeamat näyttivät tuoreelta ja nappasin kuvan niistä meidän lääkärille. Oli ilmiselvää, että poistettava ne oli, koska eivät siitä korjaannu ja sen verran pahasti olivat katki.

Työskentelen siis tällä hetkellä Länsi-Vantaan Eläinklinikalla hoitajana (oppisopimus on vielä kesken), joten Kamu pääsi tietysti "omalle" klinikalle tuttuun ympäristöön. Olimme sopineet eläinlääkärin kanssa poistoajan Maanantaille 12.10. klo 13. Saavuimme Kamun kanssa töihin hieman aiemmin, jotta ehdin valmistella ja kuvata koiran suun ennen operaation alkua. Kylläpäs oli oman koiran valmistelu hiukan erilaista kuin normaalisti. Olen ollut kohta vuoden alalla ja ensimmäistä kertaa käsi tärisi. Kaikki meni kuitenkin niinkuin piti ja työpaikkaohjaajani Krista oli suurempana tukena ja ohjaajanani koko operaation ajan.

Ensimmäisenä varmistetaan, että eläin on ollut paastolla 10h ennen toimenpidettä. Jos eläin on syönyt ennen toimenpidettä, riski oksentamisesta kasvaa rauhoituksen aikana, joka taas voi johtaa eritteen pääsemisen keuhkoihin. Sen jälkeen aloitetaan antamalla esirauhoite tai kanyloimalla eläin. Kamun kanssa aloitimme kanyloimalla sen ja rauhoittamalla suonensisäisesti. Hetken päästä Kamu jo nukahtikin miltein suorilta jaloilta Krista-hoitajan syliin. Sitten otimme suunnaksi hammashuoneen ja nostimme koiran pöydälle. Koska teemme kaikki toimenpiteet inhalaatioanestesiassa valvottuna, oli nyt aika tuubata Kamu. Tuubaaminen tarkoittaa hengitysputken asettamista eläimen keuhkoputkeen ja tuubin liittämistä letkujen kautta anestesialaitteeseen. Näin varmistamme eläimen hapensaannin koko toimenpiteen aikana.

 Tässä on menossa Kamun tuubaaminen, eli hengitystuubin asettaminen eläimen keuhkoputkeen

 

Tässä poistelen samalla rauhoituksella Kamun takahampaisiin kertynyttä plakkia hammaskivenpoistolaitteella ennen hampaanpoistoa.

Siinä vaiheessa kun kuvasimme Kristan kanssa koirani suuta, alkoi homma jo tuntua normaalilta rutiinilta eikä niinkään oudolta, että oma koira oli pöydällä. Kamu oli kiinni anestesialaitteessa, verenpainemittarissa, pulssioksimetrissä ja tarkistimme vielä hengityksen ja sykkeen manuaalisesti tietyin väliajoin, joten mikäpä hätä koiralla siinä nukkuessa. Kamun suu oli suurin koskaan kuvaamistani koirista, joten suurikokoiset hampaat ja niiden juuret toivat hieman haastetta peliin.

Kun alkuvalmistelut ja kuvaukset olivat hoidettu päästettiin eläinlääkäri Vivi työhönsä. Röntgenkuvien perusteella hän tarkasti, että suu oli muiltaosin kunnossa ja aloitti puuduttamaan katkenneiden hampaiden ympäristön. Pienet etuhampaat ovat koiran suussa helpoimpia poistettavia, mutta ikeneen joutuu silti tekemään ihan kunnon fläpin, jotta pääsee irroittamaan oikeaoppisesti hampaan tiukat tukikudokset juuresta. Hammas on vain pieni osa ikenen pinnalla, sillä juuret ovat moninkertaiset näkyvään osaan verrattuna.

Kamun hammaslääkärireissu meni alusta loppuun asti hyvin. Vivi poisti taidokkaasti haljenneet hampaat ja ompeli suuhun sulavin tikein ienfläpin kiinni. Kamu pääsi heräilemään meidän koiraheräämöön ja lepäilemään häkkiin minun työpäiväni ajaksi. Kipulääkettä saatiin vielä kotiinkin, mutta koira oli jo illalla kuin ei olisi koskaan ollutkaan missään toimenpiteessä. Nyt kuitenkin palloleikit on pannassa hetken aikaa ja syödään helposti pureskeltavaa ruokaa kunnes suu on täysin kunnossa.  Minä suuresti kiitän meidän ihanaa työporukkaa ja etenkin Kristaa ja ja Viviä Kamun hienosta hoidosta! 

 Ensin piti hoitaa kuva blogiin ja sitten sai aloittaa! :D